Mikähän siinä oikein on että nuoret ja sitten vähän vanhemmat ihmiset eivät useinkaan tuppaa tulemaan keskenään kovin hyvin toimeen.
Usein voi kuulla kuinka vanhempi ihminen paasaa “ei näistä nykynuorista ole kyllä yhtään mihinkään pelkkiä kirosanoja suoltavia käkeröpäitä ja tietokoneen vieressä kököttäviä maleksijoita“. Vaihtoehtoisesti nuorison edustaja purkaa kaverilleen tuntemuksiaan vanhemmasta kanssaeläjästä kutakuinkin näin “ei noista seniileistä ole enää mihinkään eihän ne mistään mitään tajua taitaa vieläkin elää jossain 1800-luvun alussa sillonhan ne ite oli vielä nuoria“. Sitten tähän väliin putoaa vielä keski ikäiset jotka eivät tunnu ymmärtävän kumpaakaan ryhmää eikä kumpikaan ryhmä ymmärrä heitä.
Kyllähän asia taitaa niin olla että nykynuoret joihin toistaiseksi myös itseni lasken eivät ole esimerkiksi yhtä hyviä peruskunnoltaan kuin nuoret pari vuosikymmentä sitten, emme myöskään välttämättä osaa kaikkia niitä asioita joita muutamia kymmeniä vuosia sitten osasi jokainen nuori. Maailma on lyhyessä ajassa muuttunut paljon ja se mikä ennen oli todella tärkeää osata ei enää ole niin tärkeää. Mutta se joka sanoo että nykynuoriso pääsee aivan liian helpolla ei taida tietää mistä puhuu. Nykynuorille luodut paineet ovat todella suuria, koulussa pitää näyttää hyvältä, pitää olla laiha, pitää saada hyviä numeroita olematta kuitenkaan nörtti, pitää pian tietää minkä ammatin haluaa lukea itselleen, pitää osata tietokoneet, pitää osata useaa kieltä ja pitää olla kiireesti yhteiskunnalle tuottava ja tehokas. Siinä hötinässä (vähän huono esimerkki) esimerkiksi hiihtämisen opettelu voi jäädä toissijaiseksi asiaksi.
Mutta ei ole helppoa vanhuksillakaan juuri siitä samasta syystä, maailma on niin paljon muuttunut. Ei ole varmasti helppo hyväksyä että taidot joita on nuorena oppinut eivät enää olekaan niin tärkeitä ja pitäisikin taas ruveta uusia asioita oppimaan jos haluaa pysyä kärryillä maailmanmenosta.
On totta että meidän nuorten pitäisi ehdottomasti kohdella vanhempia ihmisiä huomattavasti suuremmalla kunnioituksella ja ainakin heidän seurassaan miettiä kielenkäyttöämme vähän paremmin. Ainut ratkaisu ongelmaamme taitaa kuitenkin olla se että sukupolvet yrittäisivät ihan tosissaan ymmärtää toisiaan eikä aina vain etsiä toisistaan vikoja.
Löydettyämme jonkinlaisen yhteisen kielen voisimme kenties huomata kuinka paljon se antaa.
Tagit:
Jaa
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon