Kansan kovasti vihaaman mediamaksun yksimielinen hyväksyminen ja jatkuva suitsuttaminen hallituksen toimesta ei varmasti yllätä tämänkään blogin lukijoista ainoaa. Sen sijaan hieman enemmän aikaa kesti miettiä syitä tapahtuneeseen ja asioiden hoitotapaan. Rohkenen epäillä, että tässä suuressa mediamaksukeskustelussa onkin itse asiassa kyse vanhanaikaisesta sumutusoperaatiosta. Jos heitän viiden pisteen lisävinkiksi elokuvan Wag the Dog (häntä heiluttaa koiraa), lienen paljastanut johtopäätökseni.
Paljon huutoa
Aamulehteä, eikä monia muitakaan medioita voi haukkua aiheen hyssyttelystä. Mediamaksua tulee joka nurkasta ja tuutista aina vähän väliä. On kritiikkiä, asiallista kritiikkiä ja muunlaista pohdiskelua. Aihe on todellakin pinnalla ja luulenpa, että projektia ajaneiden mielestä näin on hyvä.
Samaan aikaan voitaneen kuitenkin huomata, mitä ei ole pinnalla. Tarkemmin sanottuna, on melkoinen litania asioita jotka on unohdetty aivan täydellisesti. Listalla on esimerkiksi...
- Keskustelu YLEn eri osien tarpeellisuudesta
- Keskustelu muista rahoitusmalleista
- Keskustelu YLEn epäreilusta kilpailuasemasta osassa sen toimintaa
- Keskustelu YLEn hallinnosta
- Keskustelu uutisoinnin puolueettomuudesta
- Keskustelu YLEn asia- ja viihdetoimintojen (osittaisesta) eriyttämisestä
- Talousanalyysi YLEn kulurakenteesta
- Tutkivan journalismin analyysi YLEn uutistuotannon poliittisista kytköksistä
Voisin jatkaa listaa pitkään, mutta otaksun pointtini tulleen selväksi. Keskustelu mediamaksusta on käytännössä tappanut kaiken muun YLE-kritiikin ja -pohdiskelun täysin. Tämä on aavistelmani mukaan juuri sitä mitä haettiinkin. Mitä kauemmin poliitikot voivat pitää mediamaksun keskustelua äänekkäänä, sitä kauemmin he saavat olla rauhassa.
Paljon optioita
Voisin päättää juttuni tähän ja todeta jotta perkule. Sitten toimisin juuri kuten Suvi "lapsiporno" Linden haluaisi. En tykkää. Sen sijaan kerronkin, osin kertauksen omaisesti, mitä mielestäni pitäisi koko asialle tehdä.
Mediamaksu sinänsä ei pohjaudu täysin turhaan ajatukseen. Se olisi parista näkökulmasta hieman nykymallia reilumpi tapa jakaa YLEn kuluja sen käyttäjille. Se ei kuitenkaan olisi kokonaisuutena sen reilumpi ja se velvoittaisi yhä suuremman osan kansan ostamaan yhä turhempaa tuotetta. Se myös veisi YLEltä pois tarpeen kehittyä ja kansalta pois mahdollisuuden protestoida. YLEn orkestroimaa digitelevisiohosumista vastaanhan moni protestoi luopumalla TV:stä ja TV-maksusta. Tämä oli varsin maltillinen, selkeä, veretön tapa ilmaista mieltä ja on sääli, että tätäkään mielenosoitustapaa ei haluta sallia. Digihuuma olikin pitkään aikaan ensi kerta kun kansa todella nousi YLEä vastaan edes vähäsen. Liekö juuri tästä lähtenyt liikkeelle halu tuhota kansan mahdollisuus kritiikkiin?
Mediamaksun juu/ei-keskustelun sijaan lähtisin liikkeelle siitä mitä kaikkea YLE on ja miten eri osia ei tule kaikkia käsitellä samassa kontekstissa. Nykykeskustelussa tuntuu kuin olisi Kristiinankaupungin markkinoilla kuulemassa makeismyyjältä, mitä kaikkea saan sadan markan hintaan yhdessä kassissa. Hän, joka haluaa vain yhtä tikkaria, on eksynyt vaarallisille vesille.
Ylen osaset
Osa #1 - Informaatio-YLE
- Tiedon välitys, asiaohjelmat, keskustelut, tutkiva journalismi, yms.
- Yhteiskunnallisesti hyödylliset tuotannot, joita ovat edustaneet esim. Poliisi-TV, Kuningaskuluttja, yms.
- Radiokanavana ainutlaatuinen YLE Puhe.
- Kotimaisen kulttuurin seuraaminen ja siitä kertominen, mutta osallistuminen vain mediatoimijana.
- Saamenkielinen tuotanto.
- YLE News in English nykyisessä pienessä muodossaan.
- Kaupallinen puoli voisi tuskin korvata tätä edes osittain.
- Ei kovinkaan kallis osa kokopaketti-YLEä.
- Mielipiteeni: tarpeellinen, yleishyödyllinen, voitaisiin maksaa veroista tai progressiivisena mediamaksuna.
Osa #2 - Viihde-YLE
- Suoraa kansainvälistä urheilua.
- Uusia ulkomaisia elokuvia ja tv-sarjoja.
- Kilpailee suoraan ja tällä hetkellä epäreilusti kaupallisten toimijoiden kanssa.
- Mielipiteeni: ihan kiva, mutta ei kaikelle kansalle tarpeellinen. Kilpailkoon reiluin pelikortein. Onko se mainoksia, sponsoreja vaiko maksu-tv-kortteja on sitten päätös, jonka he voisivat tehdä kuten muutkin alalle tulevat firmat.
Osa #3 - Kansainvälisen kulttuurin ja tieteen YLE
- Kansainvälistä perinneviihdettä, joka ei mene Hollywood-sarjaan vaan enemmän kulttuuriperimäsarjaan.
- Taide-elokuvia, dokumentteja, luonto-ohjelmia - sellaisia, jotka eivät maksa hurjia eivätkä ylitä primetime-kynnystä muilla kanavilla.
- Mielipiteeni: Jyrkkä ehkä. YLE Teema on kyllä hieno kanava, mutta onko sen pyörittäminen tarpeeksi edullista? Jos on, ei tämäkään kansan yleissivistyksen näkökulmasta olisi huono idea, vaikka veroista maksettaisiinkin.
Osa #4 - Bättrefolk YLE
- Ruotsinkielinen tuotanto, FST ja sitä rataa.
- Ruotsinkieliset tekstit muuhun tuotantoon.
- Ruotsinkieliset käännökset webbiin.
- Mielipiteeni: Turha kuin nunnan nännit, mutta ei se minua haittaa jos minun ei tarvitse maksaa. Maksakoon ruotsia puhuvat vaikkapa lisäveron tästä palvelusta tai ks. osa 2 muita rahoitusmalleja varten.
Loppumietteet
On turhaa, mutta poliitikkojen mielestä tosi kivaa että puhumme kenen kortilla ruoka maksetaan ennen kuin on edes kysytty halutaanko juuri tässä ravintolassa syödä tai onko kellään edes nälkä. Kaupallisen, eli Ylen hyvästä pelleilystä vapaan median olisi nyt aika hetken puhaltaa samaan hiileen ja vaatia keskustelun palauttamisesta siihen kohtaan, missä kansa haluaa sanoa mielipiteensä.
Jos tätä nykyistä juupaseipäs-mallia jatketaan vielä kauan, annan pian ylen.
Tags: media, mediamaksu, politiikka, talous, yleisradio
Share
You need to be a member of Aamulehti Blogit to add comments!
Join this Ning Network