WITTU ETTÄ HESARI-YHTYMÄ JAKSAA ITSE TYHJÄSTÄ KOKOONKEITTÄMÄÄNSÄ JÄRJETÖNTÄ KIELIHAISTAPASKAA MÄLVÄTÄ!!!

JOKAINEN TÄSSÄ MAINITTU JÄRVENNIMI ON BALTTILAINEN (ELLEI TOISIN PITÄVÄSTI JA TÄYSIN YLLÄTTÄEN OSOITETA).

MITÄÄN KEINOA "TODISTAA", ETTÄ JOKIN TÄSSÄ ESITETYISTÄ JÄRVIENN IMISTÄ EI VOISI OLLA BALTTILAINEN, EI OLE OLEMASSA.


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/suomen-balttilaisia-ves...

Suomen balttilaisia vesistön nimiä: Imatra, Keitele, Simpele, Inker...

"Tieteen palstalta piilotettua, modejen väitöskirjoja silmällä pitäen...

http://www.is.fi/suomi100/art-2000005208640.html

Suomen suurimpiin järviin liittyy mysteeri, joka ei välttämättä ratkea ikinä

Julkaistu: 12.5. 17:58

Paikannimet
Suomi tunnetaan järvistään, mutta kaikkia järviin liittyviä yksityiskohtia ei tunneta.
Ihmiset ovat kautta aikojen jäsentäneet elinympäristöään merkityksellisiksi koettujen maantieteellisten kohteiden kautta. Kaikille elämän kannalta tärkeille paikoille on annettu nimi, joista osan tausta saattaa yltää jopa tuhansien vuosien taakse.

Tuotaessa esille Suomen maantieteeseen liittyviä erityispiirteitä, on maamme totuttu esittelemään tuhansien järvien maana. Nimitys on oikeutettu, sillä Suomessa on noin 188 000 pinta-alaltaan yli 500 neliömetrin kokoista järveä. Vesistöttömät pitäjät, joilla yksikään järvi ei kimaltelisi tai lampi loiskahtelisi, ovat Suomessa harvalukuisia.

Jo pikainen kartan vilkaisu osoittaa, että Suomesta löytyy sadoittain vesistöjä, joilla on sama nimi. Järvistä yleisimpiä ovat Saarijärvi, Särkijärvi ja Pitkäjärvi. Lammista runsaslukuisimpia ovat puolestaan Mustalampi, Ahvenlampi ja Haukilampi.

Vaikka nimet tuntuvat mielikuvituksettomilta, on niiden nimeämisen taustalla usein loo- ginen selitys. Esimerkiksi Saarijärvi ja Pitkäjärvi ovat mitä todennäköisimmin saaneet nimensä vesistöjen fyysisten ominaisuuksien perusteella. Ahvenlampi ja Haukilampi taasen kertonevat kyseisten vesialueiden historiallisesta merkityksestä sen lähellä asuneiden ihmisten elannon kannalta.

Suomesta löytyy useita selittämättömiä paikannimiä

Vähemmän tunnettu piirre maamme kulttuuriperinnössä on, että Suomesta löytyy runsaasti paikannimiä, joiden taustat ovat jääneet hämärän peittoon. Etymologialtaan selvittämättömiin nimiin kuuluvat esimerkiksi kaikista vanhimmat vesistöjen nimet, jotka yllättäen ovat myös Suomen suurimpia järviä – Saimaa, Päijänne ja Inari.
.
RJK:Kaikki nuo nimet ovat aivan ilmeisesti balttiperäisiä:Saimaa,joka on samaa "maata" tarkoittavaa lähtöä kuin Häme, saame ja Suomi, sekä Inari, joka on todennäköisesti samaa Inmantra/is = "silmiinpistävä, erikoinen paikka", liettuan įmatras, henkilöstä įmatrùs, -. vikrus = taitava, etevä, mitrus = em., sumanus = nokkela, hoksaavainen, guvus = eloisa: Kurs visaip susimeta, kad šoka, bus įmatrùs. Įmatrùs vyras, nekreivarankis. įmatriaĩ = taitavasti.
.
Inarijärvi keväällä. 

.
Mikko Vesa: " Kielitieteilijä, professori emerita Kaisa Häkkinen Turun yliopistosta kertoo, että taustaltaan epämääräisiksi jääneiden paikannimien etymologian selittämiseksi on vuosien saatossa tehty lukuisia yrityksiä. Arvoituksellisille maantieteellisille nimille on etsitty selitystä esimerkiksi nykysuomesta hävinneistä suomalaisista sanoista sekä muista Pohjolassa puhuttavista kielistä.

– Sopivia alkuperiä tietyille paikannimille on etsitty viime aikoina erityisesti saamenkielestä. Esimerkiksi Päijänteelle on esitetty saamelaisia etymologioita.

Yrityksistä huolimatta paikannimiin liittyvät mysteerit eivät ole ratkenneet.

– Saamen kieleen perustuvissa selitysyrityksissä on aina ollut jotain vikaa eikä niitä ole voitu hyväksyä. "

RJK: Latvian, kuurini beigini (jura) = ääri, pää(te), itä-Suomessa on monia Pääjärviä, joka tarkoittaa jonkin reitin kauimmaista järveä tai rantaa. Sana tulee kantabaltin sanasta *benga = aalto, lt. banga. Sansata tulee sellainen indoeurooppalainen kaukomaa kuin Bengali.

Saksan johtava fennougristi ja yksi maailman johtavista virolaisten ja unkarilaisten ohella Ralf-Peter Ritter pitää "Turu-tiärett" edusrtavaa Kaisa Häkkistä hölynpölymaakarina:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaan...
.
" s. 23
.
Die Möglichkeit, dass die Ergebnisse KOIVULEHTOs in die germanistischen Handbücher Eingang finden, besteht jetzt dadurch, dass FROMM 1986 eine Arbeit von 1983 in einem Rahmen, der ihr leicht den Status einer Expertise verleihen könnte, mit geringfügigen Er- ganzungen noch einmal veröffentlicht hat (s.u.). In Finnland dürfte das neue Gedankengut, das auch revolutionäre Aspekte "vorgermanischer" Lohnschichten umfasst, über den 6. Band des "Nykysuomen sanakirja" (HÄKKINEN 1987), des Wörterbuchs desheutigen Finnischen, in weiten Kreisen bekannt und dort naturgemäss als gesicherte wissenschaftliche Erkenntnis rezipiert werden.
.
Wenn fi. tosi ‘wahr’ als *dm(h2)tó-gezahmt = kesytetty’ eine "sehr archaistische indo- europäische Lehnschicht" repräsentiert und damit "alter als die Von alters her bekannten baltischen und germanischen Entlehnungen" sein soll, ferner daran die Weiterung geknüpft wird, dass "die Vorvater der Finnen im grossen und ganzen schon erheblich früher als man seit alters gewöhnlich dachte in den heutigen Siedlungsgebieten gewohnt haben müssen" (op. cit. 339 f.), andererseits dieser folgenträchtigen Etymologie durch einen Forscher, der die KOIVULEHTOsche Konzeption weitgehend akzeptiert (urgerm. *ti, *st-, *s-, z ostseefi. si bzw. s-, [> h] u.a.), mit drei Zeilen "der Boden entzogen" werden kann (KATZ 1988), ist es SKÖLD nicht zu verdenken, dass er in seiner Rezension von HOFSTRA 1985 die "Verirrungen der gegenwärtigen Forschungen" beklagt (1988, 214).
.
... s. 26
.

Pannaan tässä balttilainen punaisella ja nelä eri sävyllä: vasarakirves, muinaisliettua/ -latgalli, preussi, kuuri, ruteeni (slaavin kautta) Uudet germmanilainat vihreällä: Mustista huomattava osa on omaperäisiä.


Welchen enormen Erdrutsch die neueren Forschungen auf dem Gebiet der germanischen Elemente des Ostseefinnischen bewirkt haben, wird deutlich, wenn man die tausend hüfigsten Worter des Finnischen, wie sie HÄKKINEN im Etymologieband des "Nykysuomen sanakirja" lauflistet, nach ihrer Herkunft sichtet.


Von schon in der früheren Literatur als ältere germanische Entlehnungen angesehenen Lexemen enthält die Liste, Wenn man nur die Grundworter berücksichtigt, 28 Lexeme: ja ‘und’, sama ‘derselbe’, mainita ‘erwöhnen’, helppo ‘Hilfe’, valita ‘wahlen’, tila ‘Gelegen- heit’, äiti ‘Mutter’, kaunis ‘schon’, viikko ‘Woche’, laaja ‘weit, breit’, tarve ‘Bedarf’, aine ‘Stoff’, ainoa ‘einzig’, verta ‘Betrag’, valta ‘Macht’, ranta ‘Strand’, kuningas ‘Konig’, mitata ‘messen’, pöytä ‘Tisch’, raha ‘Geld’, sairas ‘krank’ (vertreten durch sairaala ‘Krankenhaus’), nauttia ‘geniefien’, kauppa ‘Kauf’, laiva ‘Schiff’ tehdas ‘Werkstätte’, sallia ‘erlauben’, juhla ‘Fest’ und vaate ‘Kleid’.

.

27.

Gemessen an der Gesamtzahl der eruierten Gleichungen entspricht dies etwa der Anzahl der Baltismen in der Liste (ca. 10). Die in der jüngsten Zeit aufgestellten Etymologien schlagen in der Liste hingegen mit 39 Eintragungen zu Buche (die vorgermanischen "germanischer Prägung" mitgerechnet): suuri ‘gross’, asia ‘Sache’, käydä ‘gehen’, katsoa ‘betrachten’, tietää ‘wissen’, pyrkiä ‘streben, versuchen’, paikka ‘Platz, Stelle’, joukko ‘Gruppe’, sija ‘Stelle, Platz’, kansa ‘Volk’, huomata ‘bemerken’, havaita ‘id.’, pohja ‘Boden’, paha ‘schlecht’, kutsua ‘rufen, einladen’, tarjota ‘bieten’, tavata ‘treffen’, aamu ‘Morgen’, pinta ‘Oberfläche’, hakea ‘suchen’, etsiä ‘id.’, ruoka ‘Nahrung, Speise’, tosi ‘wahr’, hauska ‘angenehm’, heittää ‘werfen’, hidas ‘langsam’, puhdas ‘rein’, lahja ‘Geschenk’, peittää ‘bedecken’, kärsiä ‘dulden’, kallis ‘teuer’, rakas ‘lieb’ (Vertreten durch rakastaa ‘lieben’), kuiva ‘trocken’, varma ‘sicher’, ohja ‘Richtung’ (vertreten durch ohjata ‘richten’), palvella ‘dienen’, vahinko ‘Schaden’, levy ‘Scheibe, Platte’.

Damit hätte sich das im Verlauf von zweihundert Jahren Von einer Legion Von Forschern zusammengetragene Material innerhalb zweier Jahrzehnte nahezu verdreifacht. Wenn man jetzt noch in Rechnung setzt, dass in der Haufigkeitsliste Ableitungen jeweils als gesonderte Eintragungen fungieren, erscheint der germanische Anteil im - zumindest synchron - wichtigsten finnischen Wortschatz noch erstaunlicher.


Ein solcher Vergleich wird durch eine Reihe von Arbeiten ermöglicht, deren Material den jeweiligen Forschungsstand repréisentiert. Mit SETÄLÄs "Bibliographischem Verzeichnis" (1912/13), LIIMOLAs "Forschungen" (1928), KARSTENs "Finnar och Germaner" (1943/ 44) und HOFSTRAs Forschungsbericht diirfte die Gesamtmenge der bisher eruierten diskutablen Gleichungen hinreichend angenahert sein.

...s. 64

34. Weder HOFSTRA noch HÄKKINEN nennen für die finnische Entsprechung vahinko das germanische Etymon. Interessant ist bei dem Wort vor allem das Suffix. Das Finnische verfügt über ein Formans -nka, das aus einer Kombination der Formantien -nka und -i erklärt wird. Hierbei wird eine Lautentwicklung *ai > oi > o vorausgesetzt. Das rückläufige Wörterbuch von TUOMI weist die folgenden Bildungen mit dem in Rede stehenden For- mans auf: iljanko ‘glatte Stelle’, ojanko ‘Graben, Vertiefung’, alanko ‘Ebene, Niederung’, karanko ‘Stab, trockener Ast’, tasanko ‘Ebene’, ahdinko ‘Enge, Gedränge, Bedrängnis’, vahinko ‘Schaden’, lepinko ‘Aussteuer’, tasinko ‘Ausgleich, Besserung’, osinko ‘Anteil’, morsinko ´Färberwaid’, aurinko ‘Sonne’. SKRK nennt noch etsinko ‘Suche, Untersu- chung’, salanko ‘Stift, Dübel’ (?), tulinko ‘Fackel’ (I § 53.39, S.147 f. bzw. § 55.17, S.185). Die hochvokalische Variante ist nur spärlich Vertreten: ylänkö ‘Erhebung, bergige Gegend’, syvänkö ‘unter dem Meeresspiegel gelegener Landstrich’. Von den aufgeführten Bildungen sind etsinko, lepinko, tasinko als deverbal zu bestimmen: etsiä ‘suchen’, leppiä (dial.) aus germanischen Formans *-ingo-vorliegt, das sowohl denominal als auch deverbal verwendet wurde und zur Bildung von Abstrakta diente. Der Vorgang wäre als eine Art Attraktion anzusehen; das denominale Formans -nko wäre - möglicherweise gestützt durch Bildungen von Nomina auf -i (vgl. tulinko) - bei den Verben verwendet worden, bei denen das Ergebnis der Wortbildung im Ausgang an funktionell entsprechende germanische Ableitungen anklang. Die Verbreitung der -nko-Bildungen innerhalb des Ostseefinnischen wiese auf einen Einfluß des Altnordischen. Diese Quelle würde auch verständlich machen, warum es zu keiner Beeinflussung durch die germanische Variante *-ungo‘- gekommen ist, die bei finnischen u-stämmigen Verben das gleiche Ergebnis gezeitigt haben müßte. Im Altnordischen überwiegen die -ing- Bildungen bei weitem und die ung-Variante ist deverbal zumindest extrem selten (vgl. § 69; im übrigen s. MUNSKE)

[HM: Kuurin kielen adjektiivin johtopääte "johonkin liittyvä" on -ing-, es vastaa mm. vasarakirveskielen ja jotvingin päätettä -ain-, liettuan -in-, skalvin -en/on- ja preussin -un-. Kielet lainaavat toistaan johdannaisia eri vivahduksiin. Esimerkiksi liettuassa tuunetaan kaikki nuo johdinpäätteet ja tiedetään suurin piirtein, mitä ne merkitsevät, ammoin kadonneetkin kielet mukaan lukien.] "

Ralf-Peter Ritter on Berliinissä 1937 syntynyt ja siellä 2011 kuollut ihka oikea germaani eikä mikään "lantakantapersermaani"...

MV: " Mystinen paikannimi voi olla merkki kadonneesta kielestä

Häkkinen uskoo, että monet selittämättömiksi jääneet paikannimet ovat jäänteitä nyky-Suomen alueella aikoinaan puhutuista muinaiskielistä.

– Se on aika yleisesti hyväksytty käsitys nykyisin. Maailman kielten määrä on vähentynyt ja pieniä kieliyhteisöjä on kokonaan hävinnyt.

Suomesta on löytynyt asutuksen merkkejä esikeraamiselta eli mesoliittiselta kivikaudelta (8600–5100 eaa.) lähtien, mutta suomalaisten kielelliset esi-isät asuttivat seudun vasta myöhemmin.

– Siitä on pakko päätellä, että alueella oleskelleet ovat olleet joitain muita kuin suomalaisten esi-isiä. "


RJK: KAISA HÄKKINEN EI TIEDÄ NÄISTÄ ASIOISTA MITÄÄN - JA JOS TIETÄÄ, EI PUHU SITÄ MITÄ TIETÄÄ - VAAN JAUHAA RAHOITTAJANSA PÖLHÖJARGOONIA!!!!

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomalaisten-geneet...
Tuntemattomia kieliä oletetaan sitten, kun sellaisille löytyy todellista tarvetta. Hesari-yhtymän "tarpeet" siihen eivät riitä, mitä ne sitten lienevätkin.
MV:
Maisema Sulkavan Linnavuorelta Saimaalta.
Maisema Sulkavan Linnavuorelta Saimaalta. (KUVA: Ismo Pekkarinen)
Ruskaa Inarijärvellä.

Häkkinen pitää yhteyttä tuntematonta alkuperää olevien paikannimien ja jääkauden jälkeen Pohjolaa asuttaneiden ryhmien välillä uskottavana. Teorian aukoton todistaminen on kuitenkin mahdotonta ja selittämättömien paikannimien syntyhistoria voi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi.

– Todisteiden saamiseen kivikauden aikana Suomen alueella puhutuista kielistä ei ainakaan toistaiseksi ole olemassa mitään konstia.

Saimaa, Päijänne, Inari?

Suomalaisten vesistöjen nimistöön liittyvää problematiikkaa on käsitelty myös vuonna 2007 ilmestyneessä teoksessa Suomalainen paikannimikirja, joka kertoo noin 4700 pai- kannimen taustoista. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Karttakeskuksen yhteis- työnä syntynyt hakuteos kertoo seikkaperäisiä yksityiskohtia tuhansista paikannimistä, mutta Saimaan, Päijänteen ja Inarin kohdalla myös se lukijalle tulkinnanvaraa.

Saimaa: Nimiä ei voi selittää luontevasti minkään tunnetun suomenkielisen sanan pohjalta. Koska keskiajalla ja aikaisemmin Saimaankin alueella on asunut lappalaisiksi sanottua väestöä, josta osa puhui saamelaista kieltä, nimen voi arvella tulevan tästä väestöstä tai tämän väestön kielestä. "
.

RJK: Juu kyllä voi aivan epäilemättömästi.

Saame on kuitenkin tasan samoin kuin suomikin jonkin kampakeraamisen SU-kielen ja jonkin itäbalttilaisen vasarakierveskielen seosta (jälkimmäisiä lienee ollut kaksi, ne ovat poikenneet äänteellisesti jonkin verran, niitä voisi nimittää vaikka itäisempiperäiseksi akaa-kieleksi ja hiemn myöhemmäksi eteläisempiperäiseksi aava-kieleksi ( < *akwa).

Kadonneella latvia-kieliin kuuluneella vsarakirvepeäisellä seelin kielellä heimo on Saima, liett.
šeima, itäisellä vasarakirveskileiellä ehkä *kaima, liett. kaimas = kylä, ja maa on Zaime, liett. žeme, joka jälkimmäinen lienee Saimaan originaali.


MV:


Sulkavan Linnavuorelta avautuu komea näkymä Saimaalle.


Päijänne: Nimen Päijänne alkuperästä on esitetty erilaisia tulkintoja, joista yksikään ei ole kovin uskottava. Aivan epäuskottavia ovat mm. arvelut, että kyseessä olisi alun perin henkilönimeen pohjautuva nimi. Mahdollisesti myös Päijänteen nimi on syntynyt jossakin tuntemattomassa muinaiskielessä, josta se on saamen kautta lainautunut Suomen kieleen.

Järvimaisema Päijänteellä.
RJK: Käsitelty yllä: latviakielten beig´ine [bäigjine]
MV: Inari: Nimen alkuperä jää useista selitysyrityksistä huolimatta tuntemattomaksi. Ison Inarin nimenä se on voinut periytyä seudulla aiemmin puhutusta, kadonneesta muinaiskielestä samoin kuin monet muut suurten vesistöjen nimet.

Ruskainen tyyni järvimaisema Inarin kunnassa.
RJK: Se on samaa vasakirveskieltä kuin yksi monista Euroopan *dweina (<*gweina?) = "hiljaa virtaa" l. tyynijoista l- vienojoista, Teno. (Muita ovat mm. Viena/Dvina-, Väinä/Dvina-, Tonava-, Don- ja Wien-joet.) Muutenkäsitelty yllä.
.

MV: " Moni nimen syntyhistorialta arvailujen varaan jääneistä maantieteellisistä kohteista Suomessa on suuri vesialue. Tämä perustuu vesistöjen arkiseen merkitykseen menneinä vuosisatoina ja -tuhansina.

– Vedet ovat aikoinaan olleet niin tärkeitä, että niitä on ensisijaisesti nimetty kun teitä ei ole ollut. Ne ovat tarjonneet elannon ja toimineet tärkeinä kulkureitteinä. Niiden rannoille on kokoontunut ihmisiä eri paikoista ja siellä on ollut helppo lainata nimiä, kun on opittu toisilta, mikä tämän paikan nimi on, Häkkinen selittää.

– Kun ei ole ollut karttoja eikä tienviittoja on ollut pakko lukea itse maastoa ja yrittää etsiä sieltä kiintopisteitä.

Koitere, Pälkäne?

Saimaan, Päijänteen ja Inarin lisäksi muista Suomen vesistöistä myös Koitereen ja Pälkäneen taustat ovat lähinnä arvailujen varassa. Varmuudella jälkimmäisestä tiedetään kuitenkin se, että alun perin vesialueelle annettu nimi on sittemmin siirtynyt kunnan nimeksi.

Koitere: Koitere on nimenä ainutlaatuinen, mutta Koita-nimiä on muuallakin. (...) Koita-kannan alkuperä ei ole varma. Kaikki Koita-nimet ovat kuitenkin vesistönimiä.

Meloja Koitereella kesäiltana. MV: Pälkäne: Nimen alkuperä on hämärä. Viljo Nissilä on pitänyt todennäköisenä, että nimen pohjana olisi san pälki, pälkki, pälkä, pälkkä, joka merkitsisi 'liistekatiskaa'. Selitys on kuitenkin epäuskottava. Pälkäneveden nimi on ilmeisen vanha, ja todennäköisimmin se juontuukin Sisä-Suomessa puhutuista saamen kielistä, kuten monet muutkin suurten vesistöjen nimet.

Vesialueelle annettu nimi Pälkäne on sittemmin siirtynyt kunnan nimeksi.
RJK: Pelkė [pälkee] on liettuksi suo. Soinen on pelkinė.

MV: Suurten vesistöjen ohella myös maantieteellisesti ympäristöstään erottuvia korkeita paikkoja on aikoinaan nimetty tavalla, jota ei ole pystytty selittämään järkevästi. Esimerkkinä tällaisesta toimii Ylitorniolla sijaitseva Aavasaksa.
.

Katselukerrat: 308

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 14. toukokuu 2017 05:29

No nyt sentään syntyy keskustelua.

Tämä on kokonaan kopioituna kommentoituna ennen kaikkea siksi, että se ei katoa, kuten varsinkin hölynpölytieteellisille teksteille pruukaa Sanomassakin käydä. Minkä nettiin päästät, sen netistä löydät.

Muut keskustelijat näyttävät absoluuttisesti vieraantuneen tieteellisestä keskustelusta ja se muutamia myös raivostuttaa, eivätkä he tajua, että se ei todellaan ole koskaan "ajanhukkaa".

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 14. toukokuu 2017 06:06

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomen-pan-germanisti-a...

" Suomen pan-germanisti-antibaltisteille "(läpi)näkymätöntä" vesistön...

HÄMEEMMIÄS:

SUOMEN PAIKANNIMISTÖ VILISEE BALTTILAISIA LAINASANOJA 5000 VUODEN AJALTA. NIITÄ ON PERÄISIN AINAKIN VIIDESTÄ TOISESTAAN USEIN EROTETTAVISSA OLEVASTA LÄHTEESTÄ TAI AALLOSTA:

1. ITÄBALTTILAISESTA VASARAKIRVESKIELESTÄ (3000 eaa.-):

SAIMAA (muita teitä Häme, saame ja Suomi), KAINUU, IMATRA, INARI, AKAA (Oka, aqua), PÄIJÄNNE, VOLGA on vasarakirveskielen SU-laina, SARSA, AURA (ilma, rajuima, tulva), KOITERE, KOITA.

Varakirveskansan kultuuri oli itäbalttilainen Fatjanovon(-Balanovon) kulttuuri, Siihen liittyi läheisesti suomalainen (Finnic)  (Balanovon-)Volosovon kulttuuri.

Vasarakirveskieli on erittäin voimakkaasti SU-kielten vaikuttamaa jo syntysijoillaan, vuorovaikutus ei alkanut Suomesta. Vasarakirveskansa poikkesi antropologisesti muista balteista (paitsi kuurilaisista) siten, että he olivat pitkäkalloisia, pohjoismaisten ja välimereneurooppalaisten tyyppisiä tässä suhteessa. Muut baltit ovat keski- tai lyhytakalloisia, samoin iranilaiset ja (muut) "kantaindoeurooppalaiset". On mahdollista, että vasarakirveskieli on muodostunut alun perin SU-kielisen väestön omaksuessa balttikielen, ja että tämä substraatti"rasite" on vaikuttanut siihen, että suomesta ei tullut balttikieltä. Tuolloin vasarakirveskielessä pitäisi olla ollut paljon muitakin SU-lainoja kuin VOLGA (täysin säännöllinen sanasta *valg-).

Vasarakirveskansaa kuului myös indoeurooppalaisen sotavaunukansan kokoonpanoon sen maailmanvalloituksella 1000 myöhemmin, kuin sen edustajia jo tuli Suomeen: Esimerkiksi liettuan kuuluisa hevosvaunusanasto on vasarakirveslainaa, hevosjumalatar Ratainycan (strong>*Ratainen) nimi on vsk. kieltä.


Vasarakirveen äänteistö on suuresti kuin suomessa.Erityisen tyypillinen diftongi on -ai-, huuliäänteiden ja k:n edellä usein -oi-, h-äänteitä ei siinny (suomessa sekundaarisesti esimerkiksi k:sta muuntuneena, esim. tahtoa (< vsk, saamen duostot), tehdä (< mliett) strong>*degti = (alkaa) tehdä, panna toimeen, sytyttää), adjektiivin johtopäätteitä ovat -ar- ja -ain-:*vasara = "kuparisen kaltainen", *raudainen (f.) = punainen, surullinen, atrain strong>aštrainas = "terävikkö", toutain > *tautainas < "kylä-, väenkala", viljelty kala).

Verbeillä pelataan mahdollisimman paljon, partisiippien päätteitä ovat -w- (aktiivin preesens), -t- passiivin preteriti -m- agenttipartisiippi. Nominin päätteitä ovat -as, -us (*lambas = karitsa, *awinas = oinas, talas = katos, ratas = pyörä, aiza = aisa, taivas (strong>*daigwas = "ylle kaareutuva", tekemistä jumalien kanssa, samaa kantaa (*deng-) kuin tunkio, taimi ja taimen strong>* daigmen = "istutettava"), varus- warus = sota-, raudus = suru-, itku- (-koivu!), *goiwus = "tislattava (puu)", Kainuu < *gainus = tislaus-, tervanpoltto- (ulosajo -), femiinissä nominin päätteitä ovat ainaki pitkä a (Akaa, Saimaa, Laiva strong>Laiwa strong>*lengwa = kelluva, kevyt, liett. lengvas), neutrin päätteitä ovat ainakin -en ja -un: (vasarakirvessanan lainaantuessa nämä jäävät usein vartaloon myös muissa balttikielissä: Perkun- = salama-? paimen strong>*paimen= juotto-, lihotus, myös (sosiaalinen) poika tulee tästä,venäjässä se tarkoittakin "juominkeja",ja (yhtä sosiaalinen "äitikin" tarkoittaa "syöttöä ja juottoa", eri juuresta ja eri kielestä, kuurista, laidun strong>laidun = "(viljelemättä?) jätetty (maa)", ahven *ašwen = pistävä, piikikäs kala. (*Akwen > ahven on saattanut tarkoittaa myös yleensä vaan "vesieläintä, kalaa", jos se onkin johdettu sanasta *akwa = vesi kuten esimerkiksi Ahvenanmaa.)

Vasarakirvessanoja ovat mm. ajaa > ajattaa > ajatella = "suunnitella (joukko)ajo(j)a", aika (liett. eiga = käynti, meno, kulku), aistia, aikoa, aitta, aine(s) = "käypä, sopiva (johonkin tarkoitukseen)", liettuan einas, purje strong>bure = tuuli-(vehje), aura strong>*aura = ilma(!), aurata on "ilmata", kaikissa balttikielissä, ja venäjässäkin balttilaina, vasarakirveet tiesivät mitä tekivät ja miksi! Vasarakirveet tiesivät, että sieni, kuten tulen teossa tärkeä kääpä, on "punosta" (*pintis, verbi *pyn-t-,  mikroskoopin voi tehdä jäästä vaikka kananmunankuoren sisällä jäädyttämällä, oli tärkeää tietää mikä kääpä sopii taulaksi), mutta myös tie oli pintis, koska sekin oli suon yli oksista tehty punos, ja edelleen kalaverkko ja kalankasvatusaita olivat "pintis" >  *pinsi (pinnessä, EI pinteessä!), rauta < rauda = suru, valitus, punahehku, punaväri, punamulta. Rauta saattaa tulla kantabaltin sanasta *remta = rauhoittunut, vainaja > rauta sitten tarkoittaa myös "punattua" (kuten veren yltympäri punaamaa). Rautaa käytettiin Uralilla ja Volgalla rituaalisesti ennen kuin sitä alettiin käyttää aseisiin ja työkaluihin: arvokkaalle vainajalle saatettiin mm. tehdä pienet lantinkokoiset rautaiset "silmät". Joitakin (ugrilaisia) kulttuureja tunnistetaan tällaisten "rautasilmien" perusteella. Vainajia käsiteltiin Suomessa punamullalla jo ennen vasarakirveskansaa.

Aikaisemmista paikallaan pysyneistä metsästäjä- ja keräilijäkansoista, kalastajista, majavankasvattajista, peurantarhaajista eli ns. arkeologisesti näkymättömistä kansoista poiketen, joille luonnon pysyvä muuttaminen oli (uskonnollinen?) tabu, vasarakirveskansa oli koko ajan kynnet pystyssä muuttamassa ympäristöä mieleisekseen: kaskeamassa, kuivattamassa, raivaamassa, aitaamassa maalla ja vedessä, vesihaudoittamassa, silloittamassa, kyntämässä, tervaamassa, myrkyttämässä, siirtämässä kasveja ja eläimiä paikasta toiseen ja jos mahdollista kontrollin alle jne.

2. MUINAISLIETTUASTA tuli MYÖHEMMIN balttilainoja, jotka edustivat kuitenkin indoeurooppalaisittain VANHEMPIA KIELIMUOTOJA kuin vasarakirveskieli.

Tämä on se kerros, joka tunnetaan "vanhastaan" balttilainoina (joita kuiteninkin edelleen yritetään parhaan mukaan selittää pois pan-germanistien toimesta). Nämä lainat ovat tulleet Baltiasta siellä jo ennen vasarakirveskansan ja muiden ekspansiota, mutta ne tulevat jo vakiintuneeseen kielimuotoon eikä vasta muodostuvassa olevaan sen osana kuten vasarakirveslainat, joten ne ovat lainautuessaan muuttuneet itse usein suuresti, esimerkiksi suhu-ässistä on usein tullut h, joka on balttikielissä vierasperäinen äänne.

Tässä ryhmässä vasarakirveskielen tyypillisiä -ai-, -oi-, -au- vastaavat usein joko alkuperäiset pitkä -e-, -en-, -em-, -eng-, -ep- sekä näiden johdannaiset muualla -ie-, -ei-, -au-, -uo-,-o-. Tähän kerrostumaan kuuluvat Häme, saame, tuohi, (män- nyn) terva, liesi, hauta (aluksi ruoka- ja tervahauta, ei ruumishauta), hiisi (seita), heinä, seinä, karsia, tarjota, haasia, äes, ies, haltu (jääkuoppa), valta, valtio, vartioida, varrota, varsta ("sidottu"), pirtti (vanäjän kautta: liett. pirtis = sauna, kirj. vihtominen), Keitele, Keuruu, Käyrä, Käylä, keittää. lieka, velka, kilpi, tuppi, vuohi, uuhi, hiili, ruuhi, lovi, parsi, kalsi, palsi jne.

Näiden suomen liettualainojen kanssa samoihin aikoisin on saameen tullut latgallilainoja, esimerkiksi luokta = lahti strong>*lenkta = sisäänpäin t. alaspäin taivutettu on suoraan sellaisenaan latgallia. Samoin seita, lg seta, kylä, erityisesti sellainen jossa useimmat asuvat vain osan vuodesta esim. paimentolaisuuden takia. Siitä tulee luultavasti myös viron setu. Latgallit ja setut eivät ole luterilaisia, vaan katolisia tai ortodokseja (tai pakanoita).

3. KUURILAINAT ovat yhtä uusia kuin germaanilainatkin, joten niitä usein luullaan näiksi, ne saattavat myös taipua näiden tapaan: äiti, äimä, äimen, sauna, savu, sysi liekki(?), lempi, Lempo, lemmes (lentävä kuuma kappale), *tampere (venevinssi), *inkere (ankkuri), Vantaa, Vanaja, Apia, salaatti, siideri, maksaa (tulee muokattua nahkaa tarkoittavasta sanasta), Imatra, Mallas(vesi), äiti ("syöttö"), kansa (kamsa = väentungos, laivan miehistö > hansa), kansi (kamstis, liett. kamštis = korkki). Turgus = markkinat, venäjän ja ruotsin sanat ovat lainaa kuurista ja preussista.


4. PREUSSILAINAT ovat yhtä uusia kuin kuurilainatkin, mutta esiintyvät "tärkeämmissä" paikoissa ja yhteyksissä. Taipuvat yleensä balttilainan tapaan. Joskus tulevat slaavikielten välityksellä ja taipuvat niiden tapaan: hormi (-in) = gorme, myös venäjässä laina preussista. Talo (tarkoittaen puulattiaa), kauppa on preussia, tulee baltin kokoamista tarkoittavasta sanasta *kemp-,  kauppias = kaupiks, kaupikki. Mielikki puolestaan tarkoittaa "rakkaustyttöä". Kyseistä etunimeä esiintyy Suomessakin, ainakin Hämeessä. Kymi (Kymis = housunahka, laajalle levinnyt paikannimien lähde Damaskoksesta Chamonix´in), Karjala, karja
(?) = sotajoukko, karjaa on saatettu käyttää sotilaallisen hyökkäyksen apunakin, erityisesti kun on lähdetty "menon kanssa "kirjoineen karjoineen" esimerkiksi jotakuta muuta hyökkääjää pakoon, pr. Myös mm. Pyynikki (verkonkutoja, f.) ja Rapola (toutaimen viljelypaikka, tai Rapa (> Rafael?) -suojeluenkelijumalan paikka) saattavat olla preussilaisia nimiä. Ähtärin ruotsikielinen nimi Esse (ezze) tarkoittaa preussissa "äärirajaa".

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38908

Suomen etymologisesti läpinäkymätöntä vesistönimistöä


Pauli Rahkonen


1 Johdanto


Tämä artikkeli käsittelee eräitä Suomen nimistön sellaisia hydronyymejä, joiden kielellinen alkuperä on tähänastisessa tutkimuksessa jäänyt tuntemattomaksi. 1

Tätä nimiaineistoa kutsun Jalo Kaliman (1942) mukaisesti termillä x-kielinen nimistö. Perustelen käyttämääni termiä sillä,että matematiikasta lainattu x voi tarkoittaa jotain, mikä on määrällisesti tai sisällöllisesti tuntematonta,jolloin kieliä voi olla useampia ja ne voivat olla varsin heterogeenisia. Useimmat jäljempänä tutkittavista nimityypeistä on valittu sillä perusteella, että niiden etymologiat ovat säännönmukaisen topografiaansa pohjautuvan nimeämismotiivinsa tähden mahdollisia selvittää ja niillä on vastineita Pohjois-Venäjällä. Muutamat -(V)ri-loppuiset järvennimet on otettu tarkasteltavaksi, koska niihin liittyvät nimikannat ovat läpinäkymättömiä ja ne ovat asiakirjatietojenkin valossa hyvin vanhoja. Suomalaisen paikannimikirjan (SPK) mainitsemien 85:n pinta-alaltaan

Suomen suurimman järven joukosta noin neljännes on SPK:n kirjoittajien arvioiden mukaan etymologisesti läpinäkymättömiä. 2 Vaikka SPK:n ratkaisuista voisi olla toisinaan eri mieltä, on epäilemättä olemassa hyvin merkittävä hydronyymien joukko, jota ei selvästi voi johtaa Suomessa puhutuista tunnetuista kielistä (suomi, karjala, saame, ruotsi). Tällaisten hydronyymien suuri määrä herättää monia kysymyksiä, joista keskeisiä tässä artikkelissa ovat:

1) Viittaako Suomen alueen etymologisesti läpinäkymätön vesistönimistö johonkin muinaiseen tuntemattomaan paleoeurooppalaiseen kieleen?

2) Onko Suomessa puhuttu jotain tuntematonta uralilaista kieltä?


1. Kiitän artikkelin arvioijia, jotka ovat antaneet arvokkaita korjausehdotuksia alkuperäiseen käsikirjoitukseen.

2. Suuruusjärjestys perustuu Suomen ympäristöhallinnon tietoihin.

3) Perustuvatko kielelliseltä alkuperältään opaakit nimet nykykielissä (suomi, karjala ja saame) tai niiden varhaisemmissa kielimuodoissa muinoin esiintyneisiin, mutta sittemmin kadonneisiin sanoihin?


4) Mikäli nämä nimet ovat peräisin tuntemattomasta lähteestä, niin millaisista ja mistä suunnasta tapahtuneista kielellisistä vaikutusaalloista kyseisten hydronyymien tarjoama evidenssi saattaisi todistaa?

Artikkeli rakentuu siten, että tutkimushistorian ja metodien esittelemisen jälkeen tarkastelen opaakkia nimistöä, jonka etymologia on selvitettävissä säännönmukaisen topografiansa perusteella. Tällaisia nimiä ovat kannaksiin ja vetotaipaleisiin liittyvät vesistönimet, joissa esiintyy kantauralista johdettavissa oleva nimikanta uht(V)-, oht(V)- ja V(u)oht(V)- strong>*ukti̮, sekä välijokiin liittyvät nimet, jotka palautuvat suomalais-permiläisessä kielentasossa asuun *viksi (tai ehkä *veksi) > vieks(V)-, viiks(V) ja luultavasti myös vääksy.

Näiden lisäksi tarkastelen S(u)ont-/Sond- ja Kem(V)-nimikantoja, joiden levikki ulottuu Suomesta itään aina Vologdan, Rybinskin ja Kostroman alueille.

Lopuksi käsittelen Suomessa esiintyviä -ari-, -äri- ja -ere- loppuisia järvien nimiä, joiden joukosta olen poiminut tarkemmin tutkittaviksi nimet Inari, Ähtäri, Koitere ja Syväri. Aivan viimeiseksi vertailen esiteltyä nimistöä arkeologian
tutkimustuloksiin. 3


2 Tutkimushistoriaa


Eero Kiviniemi (1980: 320–321) on esittänyt, että Suomen nimistö voi teoriassa olla peräisin neljästä mahdollisesta tunnetusta kielellisestä lähteestä: suomesta, saamesta, skandinaavis-germaanisista ja balttilaisista kielistä. Näistä viimeksi mainittujen osuutta hän pitää käytännössä vähäisenä.

Näyttääkin siltä, että balttilaisperäistä nimistöä ei Suomen alueella esiinny.


[HM: vain porukka, jolla ei ole kaikki muumit kanootissa, voi päästellä tällaisia sammakoita, eikä silloinkaan täysin tosissaan...

Sen sijaan suomessa ei esiinny jurikaan germaanisia paikannimiä, mitään "arkki-muinaisia" ei lainkaan!

Tuo letkautus ei liity itse tutkimukseen lainkaan.Sitä on vaatinut vilpillinen "yliopisto". veronmaksajien EI PIDÄ MAKSAA YLIOPISTOILLE TUOLLAISTA KUSETUKSISTA MITÄÄN, me harrastajat teemme ilmaiseksi sata kertaa parempaa työtä!

Yksi asia tässä kyllä "ihmetyttää": Tutkija tutkii laajalle levinneitä etymologisesti selittämättömiä sanastoja tarkoituksella mm. päästä mahdollisten paleokielten jäljille.

Mutta JOS hän ei TODELLAKAAN usko minkään vasarakirveskielen olemassaoloon, niin SEN YMPÄRI MAAILMAN LEVINNEET SANAT JOS MIKÄ OLISI AIVAN "SELITTÄMÄTÖNTÄ"!!!  HÄNELLÄ OLI TARJOLLA SATOJEN SANOJEN SELITTÄMÄTÖN AINEISTO!!!

MUTTA HÄN ON ONNISTUNUT LAAJALLE LEVINNEISTÄ VESTÖNNIMISSÄ ESIINTYVISTÄ SELITTÄMÄTTÖMISTÄ SANOISTA VALITSEMAAN JUURI NE KOLME JOTKA VARMASTI TODELLAKAAN EIVÄT OLE VASARAKIRVESKIELTÄ!!!

Miksi hän ei valinnut Oka/Akaa/akwa/aava/aapa/acheiron jne sanuetta, JOKA OLISI SUORASTAAN HUTANUT TULLA KÄSITELLYKSI Kemin/Komin/Kaman/Ulug Hemin rinnalla!??? Sekin oli tuolloin vielä "virallisesti selittämätön" (mutta aivan ilmeisesti "vaarallinen" tietyssä suhteessa...]

Veikko Vallaton kommentoi_ 14. toukokuu 2017 09:09

Mitkä ovat säännöt tänne kirjoittamisessa?  :o

Erehdyin kirjoittamaan sanan kakka englanniksi, se sensuroitiin!?

Eikö tämän plogin otsikossa ole mitään sensuroitavaa?

S*** happens :o

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 14. toukokuu 2017 15:54

Varsinaisia antibaltistisia, täysin uskomattomia järjennyrjäytyksiä sisältyy myös kaisahäkkisläiseen Viron etymologiseen nettisanakirjaan, kuten tämä kirjan yhdeksäs sana:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/viron-pan-germanistinen...

Viron pan-germanistinen etymologinen sanakirja netissä...

En osaa viroa. Aikaisemmin olen kommentoinut sellais- ten kielten etymologioita, joita ainakin auttavasti osaan kuten suomen, ruotsin, saksan, englannin, venäjän ja liettuan. Nytkin näkökulma on viime kädessä niissä.

Sanakirjassa on joitakin oikeitakin linjauksia, joista Suomessa ei saa puhua, ja joita kehitän edelleen kritiikissäni, kts. esim. "ambuma".

[ETY] Eesti etümoloogiasõnaraamat

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=aade&F=M&C06=et

1. aade : aate : aadet 'ülev mõte'

soome aate 'idee, aade, vaade; mõte'
Laenatud kirjakeelde 19. sajandi lõpus.

HM: Mielenkiintoista, että tällaisia sanoja on lainattu suomesta viroon, vaikka suomi ei kielenä mitenkään ole sen "korkeammalla tasolla" kuin virokaan, eikä ole ollut ennenkään. Etymologiaan kuuluisi, että lainatunkin sanan taustaa jotenkin selvennettäisiin.


...

9. aare : aarde : aaret '(peidetud) väärisvara = piilotettu arvotavara; miski v keegi väga väärtuslik' = aarre

soome aarre 'varandus, vara'

Laenatud kirjakeelde keeleuuenduse ajal. Soome sõna on peetud germaani või skandinaavia laenuks, ← alggermaani *arđi-, mille vaste on nt vana-ülemsaksa art 'kündmine', või ← algskandinaavia *arđo-, mille vaste on nt vanaislandi ǫrð (mitm arðir) 'saak = sato, aastasaak = vuodentulo'. Vt ka maare1.

SIIS TÄSSÄ VÄITETÄÄN, ETTÄ SANA AARE ON TULLUT VIROON SUOMEN KAUTTA VARHAISYLÄ-SAKSAN KYNTÄMISTÄ TARKOITTAVASTA SANASTA!

Suomessa ei kuitenkaan ole tähän liittyvää kyntää-sanaa, ellei sellaisena sitten pidetä sanaa "aurata", jonka on ymmärretty tulevat aura-sanasta (strong>aatra?), jonka on arveltu tulevan esimerkiksi viron sanasta ader (adra). Sääksmäen murteella se hevosella vedettävä kyntölaite oli sahra, ja aura tarkoitti koneellista lumiauraa, tai sitten kurkiauraa.

Yksi pieni kysymys: KUN VIRON RAJAN TAKANA ON LATVIAN MITÄ SOPIVIN KYNTÄMIS-SANA
ārt (āru), NIIN MIKSI TÄMÄ EI VOI OLLA TULLUT VIROON SUORAAN SIELTÄ???!!!

Sellainen seikka, että virossa on myöhemmässä kielenhuollossa säilytetty(?) sana aar, koska suomessakin on sille ilmeinen vastin (ja syrjäytetty täysin "vierasheimoisia" sanoja) EI KERRO MITÄÄN VANHAN LAINAUTUMISEN SUUNNASTA.

Viron yleisnimistä on jätetty ilmeisesti pois sana *aarn = "aarni", joka esiintyy kuitenkin tavallisena etu- ja suku- nimenä. Virossa *aarn voisi olla sanan aar johdos toisin kuin suomessa "aarni" sanan aarre. Varmaahan sekään ei tietenkään ole. Suomen aarni tarkoittaa (vanhaa) aarnipuuta, asumatonta ja hakkaamatonta aarni(o)metsää sekä aarnivalkeaa eli virvatulta (sininen liekki, joka valaisee, mutta ei polta, ja toimiii aarteen tai jonkin muun tärkeän merkkinä tai varoituksena).

Tällainen ignis fatuus, "kohtalonliekki" tunnetaan mytologiassa ympäri Maapallon, se voi olla hyvin pieni, jonka vain valitut tietäjät näkevät, tai suuri roihu taivaalla (etelänmaissa...), joka "tietää kauheita". Se on myös "saavuttamattoman" symboli "sateenkaaren pää", joka aina pakenee etsijäänsä. Se tarkoittaa vielä aarni-kotkaa, -haukkaa, mystistä kimairaa eli kotkanpästä, nisäkäsvartaloista siivekästä olentoa (kreikan grips), joka toimii aarteenvartijana. Hahmo on ilmeisesti peräisin Kreikasta, mutta voi olla Latviastakin: sellaisen löytäminen olisi ollut varsinainen korkein kuviteltavissa oleva täyttymys kemerysten eli luonnon ja satokauden erikoisuuksien etsijälle, jollaisten suuren määrän katsottiin ennustavan hyvää ja osoittavan luonnonjumalien suosiota.

Virvatuli on samaa balttilaista juurta kuin virmatuli, joka tarkoittaa revontulta. Se on myös samaa juurta kuin suomen virta, sana tulee kantaindoeuroopan vartalosta *ver- = kääntyä, myllertyä, kiehua (joidenkuiden mukaan *kwer- tarkoittaen sotilaallisia mullistuksia), liettuan virti (verda) = kiehua, keittää, verti (veria ["väärä" suomalaisen korvaan]) = lävistää, läpäistä, lyödä (piikki) läpi, kumota, kääntää nurin. *Virw- on ollut aktiivin partisiipin preesens "kiehuva, väreilevä" (viri, vire, väre), *virm- on preesensin agenttipartisiippi, ja *virt- = passiivin preteriti.


Yöllinen maisema Mätäsvaaralla. Asko Kuittinen halusi saada kuvaansa hieman valoa, minkä vuoksi hän päätti mennä kuvaamaan normaalia aiemmin.

Sanan aarni alkuperää voimme hakea paitsi (latvian) kyntämisestä art (aru) myös mm. kreikasta: ornis = lintu, keltistä erne = kotka, liettuan erelis, preussiin aralis.

Etunimi Arnwald > Arnold (joka ei tule välttämättä germaanista) tarkoittaa "Kotka-johtaja". Aarnimetsä tarkoittaa asumatonta ja tuntematonta metsää, jossa on kotkia ja noin ollen VARMASTI MYÖS RIISTAA, sillä muuten siellä ei olisi kotkiakaan. Kotka oli metsästettävyyden indikaattorieläin kuten pyhä tarhakäärme oli viljeltävyyden. Aarnipuu on "kotkapuu" eli kotkan (mahdollinen) pesäpuu. Kotkaa palvottiin jotakuinkin varmasti jumaluutena.

erne (n.)

"sea eagle = merikotka" from Old English earn "eagle" from Proto-Germanic *aron-, arnuz "eagle" (cognates: Old High German arn, German Aar, Middle Dutch arent, Old Norse örn, Gothic ara "eagle"), from PIE root *or- "great bird" (cognates: Greek ornis "bird," Old Church Slavonic orilu, Lithuanian erelis, Welsh eryr "eagle"). The Germanic word also survives in the first element of names such as Arnold and Arthur.

arelie = kotka (preussi)

arelie „are (Adler = kotka) - erelis = kotka“ E709. Vok. are (E709) plg. su v.v.a. ar „Adler“. Pr. arelie taisytinas į *arelis (plg. dar geytye, naricie): lie. erẽlis, dial. arẽlis, la. ereļi (nom.pl.) resp. ḕrglis /acronym> *erdlis /acronym> *erlis (su išnykusiu balsiu tarp -r- ir -l-.

[välikonsonaltit -g- ja -d- EIVÄT OLE "KADONNEITA"; vaan ne ovat VÄLIIN LISÄTTYJÄ, koska "-lr-" ja "-rl-" ovat luvattomia yhdistelmiä!],

sl. *orьlъ (lenk. orzeł,(<) ček.orel ir kt. [huom. tšekkiläinen "ž-pitoinen" -r-!], go. ara „t.p.“ (n-kam.), kimr. eryr „t.p.“ (/acronym>*eriro-), korn., bret. er (/acronym>*ero-) „t.p.“, het. ḫaraš (gen. ḫaranaš) „t.p.“ (> egyptin Horus! HM.), gr. ὄρνις „paukštis = lintu“ ir kt. Būgos nuomone, pr. *arelis (kaip ir lie. dial. arẽlis) kildintinas iš balt. *erel- (t.y. su *e-) ir dėl to lygintinas, pvz., su kimr. eryr. Su šiuo prūsišku erelio pavadinimu Kiparsky’s sieja vieno viduramžių prancūzų rašto minimą XIVa. vartotos Prūsuose monetos (su erelio atvaizdu) pavadinimą harelavt (var.: arelare) ar (pl.) harelaz (var.: arelars)

(Preussin rahassa 1300-luvulla kotka, josta se siirtyi useisiin muihin vaakunoihin, HM).

*h₃orno- eagle



Gm.
arn/Aar, Arm. որոր ‎(oror), ուրուր ‎(urur), Eng. earn/erne, Gk. órnis; ὄρνεον ‎(órneon), Russ. орёл (orjol), Lith. erelis, Ltv. ērglis, Hitt. aran, Pol. orzeł, Welsh eryr, ON ari, Goth. ara, Alb. orë, OPruss. arelis, Ir. irar/

(Tämä ei ole juuri vaan johdallainen...)

*h₂erh₁- to_plow

Toch.
āre/āre, Lat. arō; aratrum, Gk. ἀροτήρ ‎(arotḗr), Lith. arti; ārklas, Ltv. art, OCS orati, Russ. орать (orat'), Arm. արաւր ‎(arawr), Pol. orać, Goth. arjan, Eng. erian/, ON arðr, Welsh arddu; aradr, OIr. airim; arathar, OPruss. artoys, OHG erien

Näiden sanojen välillä saattaa olla yhteys, joka liittyy ilmaa tarkottavaan sanaan (keltin air), joka olisi ollut *her(h)-: kotka = "(korkea)ilmalintu", ja kyntää = "ilmata, ilmastaa" (ihmiset olivat syistä ja seurauksista tavattoman hyvin selvillä kivikaudellakin, kun kaikki oli kantapään kautta opittua). Sanojen alussa on h-, joten esimerkisi suomen ja saamen höyry ja/tai hara (joka siten ei tulisikaan liettuan sanasta žerti = kohentaa tulta, > herättää, v. ürgama, liv. irgõ) sekä egyptin/filistean Horus voivat kuulua joukkoon. Ne eivät voi kuitenkaan tulla vasarakirveskielestä, sillä kantabaltissakaan ei ole ollut enää h:ta. 

Aarteen ja kyntämisen mahdollista mahdollista yhteyttä on etsittävä preussin sanan "artun (artwei) = kyntää" johdannaisen > arrien (arjan) = vilja, jyvät avulla. (En viitsi kääntää pitkää liettuankielistä tekstiä, ellei joku nimenomaisesti halua.)

arrien = (kuivattu kylvö)vilja, "kyntövilja", siemenvilja

arrien „javai = jyvät, (Getreide = vilja)“ III 892 [5534] = *aren acc. sg. fem. pasakyme: Beggi stwi bille stai peisālei tu turei stesmu kurwan kas arrien tlāku ni stan āustin perrēist „Denn es spricht die Schrifft/Du solt dem Ochsen der da Dreschet/nicht das maul verbinden“ III891–2 [5533–34] = Nesa bila raschtas/ iauczui kulenczem ne vschrischi nasru VE 3724–381, = Aesto tas Raxtcz ßack/ Thoͤw nhe buhs tham Weerscham/katteers tur strada/ to Mutte ayßeth LK 5911–13. Šis pasakymas paimtas iš Pauliaus pirmojo laiško Timotėjui: έγει γὰρ ἡ γραφή·βοῦν ἀλοῶντα οὐ φιμώσεις = Dicit enim Scriptura: Non alligabis os bovi trituranti = Kalba nes Raßtas: Kulanciamuy jauciuy neuzryßy nasru ChB (32818). [Älä tuki yhä viljaa puivan härän suuta!", Raamattu, Paavali, HM]

Toliau, šis pasakymas imtas iš Deuteronomo 25, 4: Non ligabis os bovis terentis in area fruges tuas. Visi šie teksto lyginimai iš pirmo žvilgsnio nepadeda suvokti pr. arrien reikšmė̃s, uri bei jo etimologija daugiau nei šimtmetis mėginama visaip aiškinti. Tačiau visi tie aiškinimai nėra įtikinami, plg. ir Endzelīns SV 143, kur sakoma, kad pr. arrien esąs „ar nezināmu nozīmi“.

[Sanan merkitys on ollut välillä hukassa. Sitä on luultu joksikin täytesanaksi preussilaisessa Raamatussa, joka oli yksi ensimmäisiä käännöksiä. HM]

Preussin sana artun, "arruns" = kynnettävä tulee sanasta *arwens


As: arre arri As asma arruns / arrusi As wīrst arruns / arrusi arsei! arlai tēntiskas aktīws:
Tū: arre arri Tū assei arruns / arrusi Tū wīrst arruns / arrusi arreis! arlai arīnts
3sg: arre arri ... ast arruns / arrusi ... wīrst arruns / arrusi arsei! arlai pragūbiniskas aktīws:
Mes: arrimai arrimai Mes asmai arrusis/arrušas Mes wīrstmai arrusis/arrušas arrimai! arlimai arruns
Jūs: arritei arritei Jūs astei arrusis/arrušas Jūs wīrstei arrusis/arrušas arreiti! arlitei pasīws:
3pl: arre arri ... ast arrusis / arrušas ... wīrst arrusis / arrušas arsei! arlai arts


Kts. Aderaura (tosiasiassa tarkoittaa ilmaa: auraaminen (kyntäminen) on ILMAAMISTA, Ralf-Peter Ritter.

Hapan Kaali kommentoi_ 14. toukokuu 2017 16:27

Tuskin maltan aina odottaa näitä Koivulan postauksia ja luettuani harmittelen että nytkös se jo lopetti

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 14. toukokuu 2017 20:34

Mistä te luulette jotakin "kilpailukykyä" löytyvän, kun tiede vaihdetaan haistapaskan hörönlörötykseen?

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot