Wang Dang Dudes feat. Jamie Mäkinen Down Home Kivessä 15.12.2016

Joulua pidetään - ja tiettyyn rajaan asti se onkin - sellaisena aikana vuodesta, jolloin ihmiset ovat tavallista ystävällisempiä toisiaan kohtaan, lahjoja sekä annetaan että saadaan ja kaikilla noin yleisesti on kivaa ja maassa vallitsee hetken aikaa rauha ja yhteisymmärrys. Kuuluisassa joululaulussa on värssy "oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen" ja mikäs siinä. Olisihan niitä lahjoja mukava antaa ja saada ympäri vuoden, eikä päivästä toiseen jatkuva harmonia ihmisten kesken ja iloinen yhdessä viihtyminenkään kai kenellekään pahaa tekisi. Utopiaa ja pilvilinnojen rakenteluahan tuo tuollainen ajattelu tietysti on, mutta näin ajatusleikkinä ihan mukava. Eikun perkules, eihän se nyt ihan pelkkää ajatuspalloilua itse asiassa olekaan. Meillähän on Down Home Kivi! Ympäri vuoden, - no kesää lukuun ottamatta -, rasti ruutuun, lahjat - hienoa musiikkia yleisölle - hieno yleisö muusikoille -, rasti ruutuun, ystävällisyys ja rauha ihmisten kesken ja iloinen yhdessäolo - no ihan varmasti -, rasti ruutuun. Näin siis päädyimme siihen, että sen lisäksi että Down Home Kivi on ylivoimainen omassa sarjassaan juurimusiikkiklubina, se on myös ympärivuotinen joulu. Ei ollenkaan hassummin.

Kuluvan vuoden Kiven konsertit saattoi päätökseen talon oma bändi eli kitaristi/harpisti/laulaja/konserttimaakari Jukka Mäkisen liidaama Wang Dang Dudes vierailevana solistinaan Jamie Mäkinen. Yhtyeen kokoonpano on vuosien varrella hieman elänyt ihan logistisista syistä ja tällä keikalla Kulttuuriravintola Kiven lavalle astelivat Jukan ja Jamien lisäksi basisti Jaska Prepula ja kitaristi Tommi Laine, joka soitti kitaroinnin ohessa jaloillaan basso- ja virvelirumpua.

En tiedä, kuinka paljon yhtye elää keikkojensa ulkopuolella, mutta arvaanpa että kohtalaisen vähän. Soitannasta sitä ei kuitenkaan millään lailla pysty huomaamaan, niin komeasti Kivessä kajahtivat taas kanonisoidut siniset. Osittain tuo yhteensoiton ensiluokkaisuus johtuu tietysti siitä, että esitettävä materiaali koostuu lähes yksinomaan, ellei sitten kokonaisuudessaankin, kaikille vakavasti juurevaan musiikkiin suhtautuville muusikoille tutuista klassikkosävelmistä. Toinen asiaan vaikuttava tekijä on tietysti se, että Jukka, Jaska ja Tommi ovat aivan perkuleen hyviä ja kokeneita pelimanneja, joille blues ja muu juurimusiikki on perinjuurin tuttua edestä ja takaa.

Kivessä kuultiin siis vanhan, (1980), hieman itse muokkaamani, sanonnan mukaan sekä rytmiä että bluesia ja kaupan päälle Jamien osuudessa vielä muutama maukas gospelvetokin. Jaska oli oma itsensä eli soitti varsin eleettömästi ja aivan älyttömän hienosti. Mukava juttu, että hänellä oli mukanaan myös kontrabasso, jonka muhkeasta soundista saatiin nauttia keikan ensimmäisessä setissä. Mies paikallaan.
Tommi on yksi kovimmista koskaan kuulemistani kitaristeista, eikä hänen monipuolisuutensa kuuden kielen kanssa ikinä lakkaa hämmästyttämästä. Se, mikä itseäni näin omilta musiikillisilta kyvyiltäni vähintäänkin rajallisena ihmisenä hämmästytti taas kerran, oli hänen kykynsä soittaa yht'aikaa rumpuja ja kitaraa. Kyllähän nyt kuka vaan samaan aikaan niistä ääntä saa aikaan, mutta minä puhunkin nyt soittamisesta. Kitarasoolot, tyylikkäät komppaukset ja kelpo rummutus jaloilla samassa paketissa ei vaan tunnu mahdolliselta. Tiedän, ettei Tommi ainoa tätä harrastava ole, mutta silti.
Mitä sitten tulee Jukan kitarointiin, harpunsoittoon ja laulantaan, niin voihan pojat. Sekä kitaristina että harpistina Jukka on tyylitietoinen sanan parhaassa merkityksessä. Kun miehen putki liukui kielillä Mississippi Fred McDowellin 61 Highway Blues -kappaleessa, niin kipinät suorastaan sinkoilivat kuuntelijoiden selkäpiistä. Kun Jukka upean kitaransoiton ja vakuuttavan harputtelunsa lisäksi hallitsee myös laulamisen kiitettävästi, onkin varsin ikävää ettei hänen musisoinnistaan pääse useammin nauttimaan.
Kirsikkana kakun päällä Kiven yleisölle tarjoiltiin vielä kymmenkunta Jamien tunteella ja taidolla laulamaa gospelia ja muuta Amerikan herkkua. Kiitos, hyvin maistui.

Kahteen settiin jaettu parituntinen vilahti ohi aivan huomaamatta hienon juurimusiikin parissa ja näin sai Down Home Kivi 2016 arvoisensa täyttymyksen. Musiikin lisäksi ilahdutti erityisesti se, että yleisö näyttää vähitellen löytävän myös näihin suomalaisvoimin toteutettuihin iltoihin. Paikalla oli arviolta viitisenkymmentä kuulijaa, kun vastaavat iltamat vielä pari kolme vuotta sitten järjestettiin puolet pienemmälle porukalle. Hyvä me.

Down Home Kiven syyskausi oli kirjaimellisesti musiikin juhlaa ja huippukonsertteja toinen toisensa perään ja tahdonkin näin vuoden viimeisessä jutussani kiittää kaikkia esiintyneitä artisteja, Heidiä ja Kiven muita huipputyöläisiä huollosta ja huolenpidosta, Simo Savisaarta oivallisesta miksauksesta, Jukkaa ja Blueslovers ry:n hallituksen jäseniä tilaisuuksien järjestämisestä ja tietysti kaikkia konsertteihin osallistuneita yleisön edustajia. Kivaa oli ja tammikuun 19. päivä jatketaan. Kaikille oikein hyviä pyhiä, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne, see ya'

Videot:

Wang Dang Dudes - The Sky Is Crying

Wang Dang Dudes

Wang Dang Dudes feat. Jamie Mäkinen

Tämä kirjoitus on omistettu Sven Zetterbergin, ainutlaatuisen ruotsalaisen kitaristin /harpistin/laulajan, hienon ihmisen ja moninkertaisen Down Home Kiven kävijän muistolle. Kiitos kaikesta Sven ja lepää rauhassa. Blogi Svenin viimeisistä Tampereen keikoista.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Katselukerrat: 76

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot