Aamulehden SU-liitteessä oli pari viikkoa sitten (10.10.2010) Siviilipalvelus-reportaasi, jossa haastateltiin sivareiksi pyrkineitä nuoria miehiä. Kävi ilmi, että uskonnollinen tai eettinen vakaumus ei olekaan enää ainoa eikä edes tärkein syy asevelvollisuuden välttämiseen. Itsekkyys, oman edus tavoittelu ja jopa sotilaskurin pelko ovat nousseet siviilipalvelukseen hinkuvien keskeisiksi motiiveiksi. Se järkytti. Voiko itsenäisyydestään ylpeässä maassamme olla miehiä, jotka asettavat omat pyyteensä isänmaata koskevien velvollisuuksien edelle?
Nuo nuoret egoistit tulevat tuskin ajatelleeksi, että heidän itsekäs toimintansa on mahdollista vain siksi, että he elävät vapaassa maassa. Tuon vapauden lunastivat sankarivainajiemme ja sotaveteraaniemme sotiemme ankarina vuosina. Eivät he silloin miettineet omaa etuaan. Velvollisuus isänmaata kohtaan oli ensisijalla. Sen turvin säilytimme itsenäisyytemme ja demokraattisen yhteiskuntamme.
Nousee myös mieleen, miten meille olisi käynyt, jos esi-isämme olisivat noina vaaran vuosina kieltäytyneet nykyisten sivarien lailla velvollisuuksistaan isänmaata kohtaan. Veljeskansamme Viron kova kohtalo Siperiaan kuljetuksineen, kolmivuotisine armeijapalveluineen ja muine nöyryytyksineen olisi leimannut kansamme elämää. Millainen olisi nykyinen Suomi sellaisen nujerruskuurin jälkeen? Olemme siis todella suuressa kiitollisuudenvelassa kansallisen vapautemme turvanneille sukupolville. Tässä valossa sivarien itsekkyys tuntuu todella tyrmistyttävältä.
Eniten minua tuossa reportaasissa hämmästytti se, että nuo nuoret sivarit eivät näytä osaavan edes hävetä, vaan jopa mahtailevat lehden sivuilla itsekkäillä ratkaisuillaan. Ilmeisesti he eivät myöskään ymmärrä, että itsekeskeinen arvoasettelu sekä isänmaata koskevan vastuun ja velvollisuuksien laiminlyönti osoittavat varsin epäluotettavaa mielenlaatua. Voiko tällaisia henkilöitä pitää luotettavina edes työpaikkavalinnoissa?

Esko A Repo
HT, res.majuri

Katselukerrat: 38

Teho Paketti kommentoi_ 24. lokakuu 2010 21:00
Joka maassa on armeija.
Jos se ei ole oma, se on jonkun toisen.
K. Martin kommentoi_ 24. lokakuu 2010 21:48
"Ilmeisesti he [sivarit] eivät myöskään ymmärrä, että itsekeskeinen arvoasettelu sekä isänmaata koskevan vastuun ja velvollisuuksien laiminlyönti osoittavat varsin epäluotettavaa mielenlaatua. Voiko tällaisia henkilöitä pitää luotettavina edes työpaikkavalinnoissa?"

Sitä pitää kysyä työnantajilta. Ikävä tosiasia on nykyisenä suurtyöttömyysaikana, että työnhakijoiden jonoa karsitaan (työnantajan näkemyksen mukaan) negatiivisilla seikoilla.
Tomppa kommentoi_ 24. lokakuu 2010 22:41
Eipä ole sitten ihme jos sivareita Suomesta nykyään löytyy jos ovat lukeneet Ribbentrop/Molotov-sopimuksen salaisen liitepöytäkirjan.
Esko Aulis Repo kommentoi_ 25. lokakuu 2010 19:58
Vastineeni Viuruselle
Epäilit minua politiikan saralle pyrkimisestä. Tilanteeni on kuitenkin täysin päinvastainen - olen pyrkimässä politiikasta pois. Olen nimittäin ideologisesti sitoutumattoman Suomen Sernioripuolueen perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja. Nyt olen kuitenkin jättäytynyt sivuun tuosta tuulisesta tehtävästä.
Muistelit ja myös arvioit armeijaamme hiemen negatiivisesti. Minun kohdallani se oli kuitenkin tehokas kasvun paikka. Menin sotaväkeen aikamoisena hulttiona, mutta palasin sieltä tasapainoisena ja itsenäisenä aikuisena. Sama kehitys tapahtui myöhemmin myös omien poikieni kohdalla. Tarkoitan tällä sitä, että armeija kasvattaa vastuuntuntua ja itseluottamusta ja on siksi hyvä perusta. elämäntien rakentamiseen.
Lasse Kallo kommentoi_ 25. lokakuu 2010 22:56
Suomi tarvitsee uskottavan puolustuksen/puolustusvoimat. Piste.
Jos maassa ei ole omaa armeijaa, se on jonkun toisen - totta.
Ahti Pontinen kommentoi_ 25. lokakuu 2010 23:02
Vaikka en olekaan innostunut nationalisti, enkä ihannoi sitä jos joku kirjoittaa ihannoivasti siitä, että muka "kaikki" puolusti vapaaehtoiseti maatamme jnee.. niin perustaltaan Esko Aulis Repo on ihan oikeassa.
Hyvin suuri osa kesksii itselleen ideologioita, ja aatteita ja sairauksia ties mitä.
Oikea syy on pelkuruus. lusmuilu ja vastuun pakoilu. Näin tapahtuu pulllamössösukupolvissa monessa muussakin asiassa ja pullamössömmäksi näyttää menevän.

Suomen armeija nyt on yhtä pelleilyä nykypäiuvänä ja vähän ennenkin poinkkapunkkineen ja muine simputuksineen, mutta kyllä on paskanjauhantaa väittää, etteivätkö sotiemme veteraanit ansaitse kunniaa, olivat siellä vapaaehtoisesti tai pakotusti. On halveksittavaa väittää, etteikö pulutussodan toimilla olisi nollut suuri merkitys., jopa Suomea laajemmalti. Ja etteikö siinä kansa yhdistynyt ilman mitään yltiönatonalismista romantiikkaa asiasta. Selkään puukottajat tietysti puukottavat selkään sekä ennen sotaa, sodan aikana, että sen jälkeen Aina.
Sivarit ja homot ruotsiin ja kommunistit toisen rajan taa.
Teho Paketti kommentoi_ 26. lokakuu 2010 11:38
Ei kai kukaan sotaa toivo ??
Maailman parannus pitäisi aloittaa jostain muualta kuin meistä.
Esim. naapurin johtomiehet olis hyvä kohde.
Esko Järvenpää kommentoi_ 26. lokakuu 2010 15:11
Joistakin kommenteista saa käsityksen, että kommentoija ei ymmärtäisi yleistä rauhantilan arvostusta. Sotaveteraanit sodan kokeneina ovat aina arvostaneet rauhaa, joka olotila saavutetaan ja pidetään vain laadukkaalla armeijalla. Viimeaikaiset sodat ovat opettaneet vahvan puolustustahdon olevan tekniikka tärkeämmän. Irakin kahinassa en ole kenenkään puolella, mutta näyttää tuo sissisota voittavan kuitenkin massiivisen tekniikan. Puolustustahtoa vahvistettiin aiemmin koulussa niin, että monet sukupolveni pojista menivät vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen, itse menin 17 ikäisenä Kauhavan ilmasotakoulun aseteknilliselle linjalle. Kaiman jämerä kirjoitus näyttää tulevan tarpeeseen tämäkin sivun kommenttien perusteella.
Raimo Kotala kommentoi_ 26. lokakuu 2010 15:12
Olen vahvasti samaa mieltä kuin Esko A. Repo.
Suomalaiset nuoret, varsinkin pojat on kasvatettu pullamössöpojiksi ja lähinnä äidin peräkammari on heille mieleinen paikka.
Itse lähdin armeijaan 17-vuotiaana "siviilikarkurina"! Se oli sellainen miesten oppikoulu etten ole päivääkään katunut!! Sen ja siviilikoulutuksen/ammatin perusteella pääsin 1970 luvulla kaksi kertaa YK-rauhanturvaajaksi lähi-itään. Siellä viimeistään kiitti sotaväen aikasia kouluttajiaan tiedoista ja taidoista.
Raimo Kotala
Vääpeli res
Esko Aulis Repo kommentoi_ 26. lokakuu 2010 18:13
Kaija Olin-Arvola
Yksi pojistani on ammattisotilas ja olen hänestä reservin majurina ylpeä. Sotilaat povat parhaita rauhan puolustajia.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot