valivali

[Anna-Emilia Piirainen]

Valitusta, halveksuntaa, paheksuntaa, vastuuttomuutta... siitä tuntuu välillä tämä aikamme koostuvan. Mikään ei ole koskaan hyvin, kaikkea inhotaan tai paheksutaan, kukaan ei osaa tehdä mitään oikein, mikään ei ole yksilön vastuulla, kaikki on aina negatiivista. Onko todella niin, että nyky-yhteiskuntamme on niin huono, läpimätä, paha, inhottava ja suorastaan rikollinen, että emme voi iloita tai olla onnellisia mistään? Vaikka aluksi todettaisiinkin, että jokin asia oli periaatteessa hyvä, niin aina tulee se "mutta". Aina on jotain valitettavaa, koska ei mikään voi vain olla hyvä tai hyvin. Kaikkea pitää pyytää anteeksi, vähintään jälkeenpäin, vaikka eläisi vain normaalia elämää.

Tämä nyt tuli mieleeni lueskeltuani nettiä ja viimeisimpänä mietittyäni nyt tätä Salattujen Elämien viimeisimmän jakson aiheuttamaa "kohua". On ihan ministeri Lindénin pitänyt ärähtää Maikkarille. En ole kyseistä jaksoa itse nähnyt, mutta mielestäni on omituista, että nyt paheksutaan Salkkareiden jaksoa, jossa melkein kaikki sarjan hahmot (kenties) kuolevat. Eikö kukaan enää muista, että vastaavaa on tapahtunut television historiassa jo aiemminkin, mielestäni silloin vielä hieman raaemmalla tavalla ja ihan yhtä lailla parhaaseen katseluaikaan. Puhun tietysti 80-luvulla esitetystä Dynastian jaksosta, jossa sarjan henkilöt olivat kokoontuneet kirkkoon, jonne konekiväärein varustetut miehet hyökkäsivät rajusti ihmisjoukkoa tulittaen. Ei silloin (ainakaan tietääkseni) kohistu siitä, kuinka vastuutonta oli jakson esittäminen tai penätty tuottajien vastuuta (ok, kyseessä Jenkkisarja). Korkeintaan kohistiin siitä, mitä jatkossa tapahtuukaan. Pointtini siis on, että tämä on televisiota, se täytyy jokaisen aikuisen ja lapsen muistaa ja ymmärtää. Lasten television katselun kontrolloinnin vastuu on todellakin vanhemmilla ja mielestäni Salkkarit sarjana on sellainen, ettei sitä ihan pienempien tulisikaan katsoa. Missä vaiheessa vastuu on siis siirtynyt tuotantoyhtiölle / kanavalle? Me olemme jokainen vastuussa omasta elämästämme, vaikka emme niin haluaisikaan. Ja vanhempina olemme vastuussa lapsistamme ja siitä, että me kasvatamme heidät niin, että he osaavat erottaa faktan ja fiktion. Me kannamme vastuun, ei se tuntematon "joku muu".

Minä ainakin tunnustan omat virheeni ja erheeni, kannan vastuun teoistani ja sanoistani ja olen ylpeä mahdollisista aikaansaannoksistani. Minä olen mokannut useasti ja hyvin pahastikin, ja tulen luultavasti mokaamaan tulevaisuudessakin. Se on inhimillistä, ja pyydän tarvittaessa anteeksi. En kuitenkaan pyydä anteeksi jokaista sanaani tai tekoani, koska en voi kaikkia ihmisiä tässä maailmassa miellyttää. Minusta joko tykkää tai ei, enhän minäkään kaikista ihmisistä tykkää vaikka heidän kanssaan joudunkin toimeen tulemaan. Mutta minä olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Aina on parannettavaa, erityisesti tässä maailman taloudellisessa tilanteessa, mutta pääosin olen onnellinen. Minulla on monta hyvää asiaa, josta olla kiitollinen. Ne asiat yritän muistaa joka päivä, enkä alistu sille, että kyynisyys saisi valtaa elämässäni yhtään nykyistä enempää. Tulevaisuudessa tulen kasvattamaan lapsistani omilla aivoillaan ajattelevia ja omilla jaloillaan seisovia yksilöitä, jotka tekevät parhaansa, korjaavat erheensä ja toivottavasti niistä oppivat. Miten ihminen ikinä oppisi omista virheistään, jos ei niitä koskaan tee? Tai miten voi ikinä olla mistään iloita ja olla onnellinen, jos elämä ja ympäristö on yhtä p**kaa? Positiivisuus on asenne ja valintakysymys!

[Pohto]

Erittäin hyvä teksti Piiraiselta. En voisi juuri enempää olla samaa mieltä. Kyllä täytyy ihmisillä olla asiat liian hyvin, jos tämmöisestäkin asiasta pitää valittaa. On toisaalta jopa surullista, että joittenkin ihmisten elämä pyörii näin vahvasti yhden televisiosarjan ympärillä.

Mitä lapsiin tulee, niin lapset ovat tietenkin vanhempien vastuulla. Jossain vaiheessa lapsien on alettava joka tapauksessa ymmärtää, mikä ero on faktalla ja fiktiolla ja mistä on missäkin tilanteessa kysymys. Siitä kait ei voida lähteä, että ihmisiä pidetään pimennossa, kunnes he täyttävät 18 ja sen jälkeen kaikki nämä asiat tulevat kerralla päälle.

. Puhun tietysti 80-luvulla esitetystä Dynastian jaksosta, jossa sarjan henkilöt olivat kokoontuneet kirkkoon, jonne konekiväärein varustetut miehet hyökkäsivät rajusti ihmisjoukkoa tulittaen. Ei silloin (ainakaan tietääkseni) kohistu siitä, kuinka vastuutonta oli jakson esittäminen tai penätty tuottajien vastuuta (ok, kyseessä Jenkkisarja).

Olisikohan niin, että 80-luvulla ihmisillä oli vielä omaakin järkeä päässä, ettei sentään ajateltu, että valtion pitää ajatellakin heidän puolestaan.

[PIPSA]

Anna-Emilia - loistava teksti.

Positiivisuus kantaa ja se on selkärangassa. Päivät eivät ole samanlaisia eikä aurinko aina paista, mutta tietty asenne elämään puskee kuitenkin läpi niiden huonojenkin päivien jälkeen.

Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, mutta pääasia onkin se, että aina tulee uusi päivä.

Negatiiviseen asenteeseen ja valituskierteeseen katkeroituu. Jos missään ei näe enää hyvää; elämästä tulee raskassoutuista. Olemme täällä kuitenkin vain kerran; elämä on ainutlaatuista.

[V. Kirsikkala Jr.]

Asenteella voi vaikuttaa paljon ja perusnegatiiviisuus on älyttömän raskasta. Siinä olette Anna-Emilia ja Pipsa harvinaisen oikeassa. Jokaiselle varmasti tulee huonoja päiviä pyytämättäkin tarpeeksi, joten ei kannattaisi niitä ehdoin tahdoin itse kehittää lisää.

Ainainen negatiivisuus johtaa vielä siihen, että ihminen alkaa pitää itseään jonain maailman murjomana marttyyrinä ja sellainen ihminen se vasta raskas onkin.

[Anna-Emilia Piirainen]

Hannu, pahoittelen pilalle mennyttä päivääsi ja iloasi eilisestä konsertista. Myös minun päivääni ovat varjostaneet valituspilvet, joten sympatiani sinulle tässä asiassa :)

[Jan Wahlroos]

Taitaa olla niin, että näihin muutamiin ainaisiin valittajiin kiinnitetään ihan liikaa huomiota.

Hommahan menee niin, että valittajien marginaaliryhmä on aina aktiivsimmin esillä monella eri palstalla ja monessa muodossa. Positiivisesti asioihin suhtautuva suurenemmistö taas pitää matalampaa profiilia, koska pahan olon "oksentamisen" tarvetta ei ole.

Eli jos ja kun vaikka 200.000 ihmistä on positiivisella kannalla ja ne 100...500 itkee ikuisia ruikutuksiaan milloin mistäkin, niin eipä sille kannatta paljon painoarvoa pistää.
Olkaa siis rennolla mielellä älkääkä antako pienen marginaalisten ruikuttajaporukan pilata päiväänne!

[Kalevi Järvinen]

Nyt on tullut Piiraiselle väärinkäsitys. Vaikka minäkin monen muun tavoin tiedän ja valitan , että on läpi mätää, esim. kunnallislakia rikotaan valtuutettujen toimesta jatkuvasti vuosikausia, eikä kukaan joudu edes kuulusteluun.
M U T T A....... Se että valitan ei tarkoita, etten olisi tyytyväinen tähän menoon. Ei nyt vain ole tullut edes mieleen, että samassa kirjoituksessa pitäisi kirjoittaa sekä, että.

Kyllä tämä yhteiskunta toimii tosi hyvin siihen nähden kuinka paljon olisi korjattavaa.
Esim. Turvallisuus täällä Suomessa on parasta koko maailmassa ainakin vielä. Ja olen tosi paljon kiertänyt ja asunut ja katsellut kulttureita.

Muissa maissa on vielä oaljon paljon enemmän valitettavaa mutta sikäläiset kansalaiset eivät joko uskalla tai eivät halua valittaa . Ovat siis tyytyväisiä.

Mutta onhan meillä työttömiä ja työtöntä ei auta yhtään se, että muuallakin on. Euroopassa on 27 miljoonaa työtöntä. Jos otetaan 500 :stä vanhat ja lapset ja sairaat pois niin työttömyys prosentti lienee 15 prosentti. Siis työhön kykenevistä .

Kuinka tällainen asia voisi olla niin hyvä ettei siitä voi kirjoittaa .
Tulee mieleen, että miksi Piiraisen mielestä ei saisi valittaa vaikka on tyytyväinen. Et kai vaan tarkoita , että ongelmat pitää unohtaa kun keskimäärin menee hyvin tai, ettei meidän hyväosaisten tyytyväisten pidä välittää työttömistä.
Sanoa kuten herra Katainen: " Se on suuri inhimillinen tragedia mutta ei sille mitään voi kun ei ole rahaa".
Ihan niinkuin kirjoitit men olemme jokainen vastuussa omasta elämästämme , mutta poiketen tuosta kokoomuslaisesta näkemyksestäsi me olemme vielä vastuussa myös kaikista kanssaihmisistämme ja vallankin työttömistä ja lapsista ja vanhuksista.

Herra Wahlroosille sanoisin, että asiat eivät ole hyvin jos nuo 200.000 positiivista unohtavat valittaa noitten 100...500 :n puolesta. Koska juuri nuo 200.000 tyytyväistä ovat syyllisiä siihen , että kansaöaiset joutuvat kärsimään.
Toi viimeinen kommentti on jopa hirveä. Sanoisin, että kansallissosialistinen.
Enemmistödiktatuuri voisi olla parempi sana.

[Kamu]

Mitä olisi elämä jos ei joku valittaisi. Tylsää!
Eikös Anna-Emiliankin kirjoituksessa ole häivähdys valitusta esim. Salkkareiden viimeisen osan aiheuttamasta kohusta.

[Jan Wahlroos]

Kiitän Kalevia herraksi ylentämisestäni.
Mutta vaikka Wahlroos olenkin, niin varaa ei pinkkiin housuun tahi komeaan kartanoon vielä ole.
Nallella nämä. :o)

[Lasse Kallo]

Ihminen on sosiaaalinen olento ja monesti me tartutamme toinen toisemme: positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.

Tapaus parin vuoden takaa: Posti oli hieman myöhässä. Postilaatikko on tuossa aivan lähellä. Vaimo sanoi, että missä se postimies kuppaa. Rupesin minäkin kuoroon: missä se taas kuppaa. No posti tuli, hain sen ja mietin että onko ihmisellä huono muisti. Ajatus tupsahti tilaamatta sieltä lapsuudestani 1950-luvun alkupuolelta.

Menimme naapurin pojan kanssa talvista kylän raittia postipaikkaan. Sateli vähän lunta ja tuulahteli. Matkaa oli pari kilometriä. Talvi-ilta oli hämärä, postitalossa paljon ihmisiä. Postimies oli myöhässä ja paljon. Kukaan ei moittinut postin myöhästymistä. Posti piti hakea naapurikylästä, parinkymmenen kilometrin päästä. Viimein kuulimme kuinka sukset nostettiin ulkona seinää vasten ja postimies kolisteli enimmät lumet porstuaan. Postimies tuli viiman ja pyryn valtakunnasta pirttiin, ja vaimonsa rupesi jakamaan lehtiä ja kirjeitä. Kiitimme nätisti ja kipaisimme naapurin pojan kanssa pitkin pyryttävää kyläraittia koteihimme.

[Anna-Emilia Piirainen]

Ohhoh, eipäs ole ennen meikäläistä kokoomuslaiseksi tituleerattu, kun oma demarin arvomaailmani ei voisi kauempana sitä olla... Ehkä nyt on todellakin Järviselle tullut väärinkäsitys :)

Mielestäni valittamisella ja välittämisellä on muutakin eroa, kuin vain ää:n pisteet. Se, että valittaa ja ruikuttaa, ei tarkoita, että välittää. Ja välittäjät eivät aina valita. Myöskään ne, jotka valittavat usein, eivät aina tee mitään asioiden eteen, kun on muuten vaan niin kiva valittaa. Ja juuri tätä minä kritisoin, sitä turhaa valittamista, en välittämistä.

Välitän minäkin ja teen elämässäni kaikkeni, että meillä kaikilla olisi hyvä olla. Välillä vaan ottaa pattii tuo ainainen valittaminen ja ruikutus siitä, kuinka huonosti meillä on asiat. Vanha sanonta, että köyhä antaa vähästään taipuu mielestäni myös niin, että ne, joilla oikeasti on kurjat olot, eivät aina edes valita, koska he ovat tyytyväisiä siihen vähäänkin ja osaavat iloita niistä elämän pienistä asioista. Kyllä saa ja pitääkin puhua ja puuttua epäkohtiin - tämä ei edelleenkään mielestäni ole kuitenkaan ikuista voivottelua. Elämässä on paljon hyvääkin, vaikka olisikin ongelmia.

Kamulle: iloinen elämä ei siis ole minkään arvoinen? Vain valittamalla saa sisältöä elämään? Omituista, mutta ehkä perisuomalaista ajattelua...