Ulkomailla asuessa alkaa helposti arvostamaan sellaisia asioita oman kotimaansa kulttuurissa, joihin ei ole aikaisemmin edes kiinnittänyt niin kovasti huomiota. Omalla kohdallani haluaisin tänne Pyynikin metsäreitit, vähälaktoosiset maitotuotteet ja puulattiat. Ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneena asialliset tv-uutiset.
Maksuttomien kanaviemme asialliset ja perinpohjaiset uutislähetykset saattavat joskus vaikuttaa hiukan ikävystyttäviltä, mutta kaipaan niitä suunnattomasti joka kerran kun erehdyn katsomaan tv-uutisia miltä tahansa Iso-Britannian kanavalta. En mitenkään erityisemmin nauti saippuaoopperoista ja ylenpalttisesta avautumisesta televisiossa, puhumattakaan Alibi-tyylisestä rikosuutisoinnista. Jos jotain on tapahtunut, haluan tietää miten ja miksi, ja alan puolesta kaikki monimutkaiset poliittiset selkkaukset ovat aivan erityisen kiehtovia.
Iso-Britannia oli muinoin tunnettu hillitystä tavasta käyttäytyä ja tunteenpurkausten välttämisestä julkissa tilanteissa. Kulttuuri on kuitenkin muuttunut parissakymmenessä vuodessa ja ainakin Prisessa Dianan kuolemasta saakka mahdollisimman avoimet tunnekuohut ovat olleet esimerkkinä kunniallisesta luonteesta. Tämän takia aina jos joku lapsi tai nuori murhataan, täysin vieraat ihmiset rientävät viemään pehmonalleja murhapaikalle kastumaan ja aina jos jotain järkyttävää tapahtuu, ihmiset, joita tapahtunut ei kosketa millään tavalla, ovat hyvin järkyttyneitä noin 8 minuutin ajan ja keskittyvät sen jälkeen taas uusimpaan saippuasarjakiemuraan.
Saatan vaikuttaa kyyniseltä, mutta en usko tuon ovan aitoa empatiaa. Pikemminkin kyse on siitä, että järkyttävät tapaukset luovat näennäisesti yhteenkuuluvaisuuden tunteen muuten täysin sirpaloituneeseen yhteiskuntaan.
Tuo taipumus tunnekuohuihin ja tunteen korottaminen varsinaista asiaa merkityksellisemmäksi on hivuttautunut aivan tavallisiin iltauutisiin. Hyvin lyhyiden ulkomaanuutisten jälkeen siirrytään paikallisuutisiin - lähinnä paikallisiin väkivaltarikoksiin. Jos henkirikos on tapahtunut, alkaa hurja spekulaatio, julkinen tuomitseminen ja lynkkausmieliala - ennen kuin mitään oikeaa tuomiota on vielä harkittukaan. Asiaan kuuluvat saippuaoopperamaiset perhekuviot, (jotka toki maan alimmalla yhteiskuntaluokalla ovat todella kummallisia) itkuiset vuodatukset uhrin omaisten taholta ja yleinen paniikkimielialan lietsonta. Suomalaisen kannalta mielenkiintoinen yksityiskohta on vielä alaikäistenkin rikollisten kasvokuvien ja koko perhehistorian esitteleminen mediassa.
Vaikka suomalaisella medialla on vielä pitkä matka tähän mauttomuuteen, tuntuvat kouluampumiset aiheuttaneen jonkinlaista lipumista edellä esittelemääni sensationalismiin. Suomen kokoisessa maassa se johtaisi melko hankaliin tilanteisiin jo ihmisten yksityisyyden varjelemisen kannalta, joten voin vain toivoa, että ihailemani Ylen uutiset tulevat jatkossakin pysymään turvallisella asialinjalla.
Tagit:
Jaa
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon