Uusi hella
Valmentajan ollessa courmet kokki; voitte uskoa että on tosiaan keittiötä remontin yhteydessä laitettu ja kaikilla mausteilla.
Sen maailmanlaajuinen sisällissota meinasi kyllä tulla hellasta. Sellaiseen kivitasosaarekkeeseen on upotettu uuni ja hella. Minä olisin halunnut sellaisen ihan tavallisen perushellan neljällä levyllä ja perusveivamilla; luokkaa päälle ja pois. Ja niin kuin voitte ajatella – niin EI TIETENKÄÄN.
No – meillä on nyt sitten sellainen syvänmusta läpyskä kaikenmaailman hipaisunäppäimillä ja generoivilla toiminnoilla, ettei paremmasta väliä.
Ensimmäiseksi törmäsin ongelmiin, kun läväytin kattilan hellalle. Hella piipitti kuin viimeistä päivää; ainoa joka kiehui kahdesta vaihtoehdosta vesi tai allekirjoittanut – oli juuri allekirjoittanut. Koko perhe ryntäsi apuun ja väänsi rautalangasta, että siihen ei käykään ihan kaikki kattilat. Voi jeesus (anteeksi) – kalliiksi tulee, kun kattilatkin täytyy vaihtaa…..
Toinen kriisitilanne syntyi, kun laitoin puuromaitoa kiehumaan ja pimputtelin sen kojeen jollekin turbolle, kun rakas familyni oli kertonut, että sillä se lämpiää nopeasti. Käänsin selän ja otin kaurahiutaleet kaapista ja sillä samalla sekunnilla maito oli jo kuohunut yli äyräiden ja taas ”voivoipipsa” - systeemit paikalla olevilta näppäriltä tietoviisailta.
Kolmas grande katastroof – tilanne nousi estradille, kun minulla oli kaikilla levyillä jotain porisemassa tarkkaan pimputetuilla asteikoilla. Lähdin sitten välillä poukkoilemaan jossain ties missä ja kun palasin pelipaikalle niin kuinkas olikaan. Mikään ei porissut missään vaan kaikki kattilat olivat hiiren hiljaa. Kahden sadasosasekunnin ajan huusin kuin hinaaja ja taas saapui ratsuväki paikalle kertomaan, että säätänyt hellaan jonkun maailman ajastimen aktiiviseksi.
Minun mielestä tämä oli kaiken huippu, koska miten voitaisiin edes kuvitella, että jotain ohjelmoisin, kun en muutenkaan tajua koko masiinasta mitään.
No……nyt kaikki tietysti odottaa tarinaan onnellista loppua ja sopusuhtainen symbioosi Pipsan ja hellan välillä on syntynyt. Valitettavasti täytyy tuottaa pettymys. Kahden kuukauden harjoittelun jälkeen meillä on edelleenkin avoin viharakkaus suhde ja suhtaudun enemmän kuin epäilevästi koko härveliin….
Mutta eiköhän tämä sitten joskus helpota tämäkin ongelma:) – toivottavasti.
Sen maailmanlaajuinen sisällissota meinasi kyllä tulla hellasta. Sellaiseen kivitasosaarekkeeseen on upotettu uuni ja hella. Minä olisin halunnut sellaisen ihan tavallisen perushellan neljällä levyllä ja perusveivamilla; luokkaa päälle ja pois. Ja niin kuin voitte ajatella – niin EI TIETENKÄÄN.
No – meillä on nyt sitten sellainen syvänmusta läpyskä kaikenmaailman hipaisunäppäimillä ja generoivilla toiminnoilla, ettei paremmasta väliä.
Ensimmäiseksi törmäsin ongelmiin, kun läväytin kattilan hellalle. Hella piipitti kuin viimeistä päivää; ainoa joka kiehui kahdesta vaihtoehdosta vesi tai allekirjoittanut – oli juuri allekirjoittanut. Koko perhe ryntäsi apuun ja väänsi rautalangasta, että siihen ei käykään ihan kaikki kattilat. Voi jeesus (anteeksi) – kalliiksi tulee, kun kattilatkin täytyy vaihtaa…..
Toinen kriisitilanne syntyi, kun laitoin puuromaitoa kiehumaan ja pimputtelin sen kojeen jollekin turbolle, kun rakas familyni oli kertonut, että sillä se lämpiää nopeasti. Käänsin selän ja otin kaurahiutaleet kaapista ja sillä samalla sekunnilla maito oli jo kuohunut yli äyräiden ja taas ”voivoipipsa” - systeemit paikalla olevilta näppäriltä tietoviisailta.
Kolmas grande katastroof – tilanne nousi estradille, kun minulla oli kaikilla levyillä jotain porisemassa tarkkaan pimputetuilla asteikoilla. Lähdin sitten välillä poukkoilemaan jossain ties missä ja kun palasin pelipaikalle niin kuinkas olikaan. Mikään ei porissut missään vaan kaikki kattilat olivat hiiren hiljaa. Kahden sadasosasekunnin ajan huusin kuin hinaaja ja taas saapui ratsuväki paikalle kertomaan, että säätänyt hellaan jonkun maailman ajastimen aktiiviseksi.
Minun mielestä tämä oli kaiken huippu, koska miten voitaisiin edes kuvitella, että jotain ohjelmoisin, kun en muutenkaan tajua koko masiinasta mitään.
No……nyt kaikki tietysti odottaa tarinaan onnellista loppua ja sopusuhtainen symbioosi Pipsan ja hellan välillä on syntynyt. Valitettavasti täytyy tuottaa pettymys. Kahden kuukauden harjoittelun jälkeen meillä on edelleenkin avoin viharakkaus suhde ja suhtaudun enemmän kuin epäilevästi koko härveliin….
Mutta eiköhän tämä sitten joskus helpota tämäkin ongelma:) – toivottavasti.
-
V. Kirsikkala Jr. kommentoi_ 18. syyskuu 2009 11:26 - Anna sille pari kertaa isän kädestä niin kyllä se siitä, valurautapannulla humautat :) Voi kyllä tulla porttari keittiöön...
-
PIPSA kommentoi_ 18. syyskuu 2009 11:29 -
- valurautapannusta tuli mieleen, että se sentään toimii tässäkin masiinassa.
Sillähän ne parhaimmat pihvit tehdään....
On vaan sen verran painava, että jos sitä heilautan niin lähden itse samassa imussa, joka voi käydä kyllä tietysti muutenkin, jos sillä edellä mainitun ohjeen mukaan humautan:)
-
V. Kirsikkala Jr. kommentoi_ 18. syyskuu 2009 11:32
- No niin, kannattaa siis kokeilla, koska tuonkin tasoinen spektaakkeli on syntymässä noin vähällä vaivalla :) Samalla saat seuraavan bloginkin aiheen mukavasti: "valurautaa ilmassa"
-
pekka saarinen kommentoi_ 18. syyskuu 2009 11:45 - Olen joskus kaupassa niitä katsellut ja uskon hyvin nuo sinun ensikokemuksesi mokomasta laitteesta.;)) Oletkos jo kokeillut uunia?
-
PIPSA kommentoi_ 18. syyskuu 2009 12:28
-
Uuni on ollut meillä jo vuoden verran; että nyt olen jo sellaisissa kohtuullisen balansoituneessa symbioosissa sen kanssa.
Ilmeisesti ensi vuonna helpottaa jo hellankin kanssa:):)
-
Harri Mölsä kommentoi_ 18. syyskuu 2009 13:07 - Puuhella ja leivinuuni rules!
-
PIPSA kommentoi_ 18. syyskuu 2009 13:16
-
On meillä leivinuuni(kin) - onneksi. Vanhassa talossa täytyy vaan tarkkailla ilmatilaa kun sitä lämmitää, muuten saa viikotolkulla kulkea pelkissä bikineissä sisällä ja arvatenkin siitä(kin) tulee pikkuisen palautetta:) Puuhella laitettiin pois, kun remontoitiin. Vastustin sitäkin, mutta jotenkin tuntuu, että joissain asioissa olen äänetön yhtiömies:)
Huh..........ei oo helppoo
-
Aapeli kommentoi_ 18. syyskuu 2009 13:36 -
Mutta eikö olekin hienoa, kun sinänsä vanhaan keksintöön (hella) on saatu uusia ominaisuuksia.
Ei puutu kuin unenselittäjä ja nypynpoistaja. Tosin vanhallakin hellalla nypynpoisto onnistuu, kun vääntää levyä kovemmalle. Se vaan on kellosepän tarkkaa työtä, ettei tarvi vaihtaa koko keittiötä.
-
PIPSA kommentoi_ 18. syyskuu 2009 13:38
-
Mun mielestä minä alan olla jo sen verran antikvariaattitavaraa itsekin, että en oikein aina sisäistä kaikkia uudistuksia..............:)
unen selittäjä oiskin hyvä - niitä tulee nähtyä.
Nypynpoistajasta en tiiä - vai pitäiskö olla paremminkin rypynpoistaja:)
-
PIPSA kommentoi_ 18. syyskuu 2009 16:59
- Aivan; meidänkin nuoriso odottaa näitä nyt vesikielellä, kun ovat lähtemäisillään omille teilleen.... No jotain hyvää sentään siis.
Kommentoi
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2010 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon