Urheilun ja kulttuurin sidosryhmälähestymistapojen vertailua

Kulttuurin ja urheilun sidosryhmälähestymistapojen vertailua


Miksi urheilu pärjää paremmin rahoituksen saamisessa sidosryhmiltä verrattuna kulttuuriin.

Ensimmäinen syy on se että urheiluväki pitää yhtä - kulttuuriväki pitää kukin omaa etuaan. Urheiluväki on ryhmähenkistä - kulttuuriväki yksilöhenkistä.

Toinen syy on se että urheiluväki koko ajan joka käänteessä markkinoi itseään - kulttuuriväki ei halua sellaiseen alentua.

Urheiluväki markkinointihenkisyydessään tuppaa urheilua joka paikkaan jopa kornilla tavalla - kulttuuriväki ei tällaista osaa.

Mutta pohjalla on myös se syy että urheilu on sosiaalista markkinahenkistä kansanhuvia - kulttuuri on pohjimmiltaan urheiluun verraten syvällistä yksilökokemusta.

Mutta kulttuurilla on urheiluun nähden yksi lyömätön etu sidosryhmiä lähestyttäessä.

Urheilu on itseensä koteloituva ulkopuolisen maailman ulkopuolelle sulkeva sisäpiirijuttu - kulttuuri on taas monella tasolla yhteiskuntaan ja elämään voimakkaasti ja sisällöllisesti erittäin paljon rikkaammalla tavalla suuntautuva juttu.

Joten ratkaisevaksi sidosryhmien rahoitusvalintojen ytimeksi nousee esiin:

Haluavatko sidosryhmien rahoitustahot että yhteiskunnallinen elämä ja ihmisten kokeminen on urheilun kaltaista pinnallista todellisuutta torjuvaa kepeää viihdettä - vai onko se ihmisen ja elämän suuriin asiohin suuntautuvaa ja ihmisen kaikenlaisia suuria tunteita ja elämänkokemuksia aktiivisesti lähestyvää kulttuuria.

Kulttuuri lähestyy elämänsisältöjä - urheilu piiloutuu niiltä yhden asian eli voittamisen kapea-alaisen arvon kautta.


Jussi Vaarala
11.1.2017

Katselukerrat: 186

Paul Tiililä kommentoi_ 11. tammikuu 2017 12:36

Ai noinkos ajattelet? Nyt olisi syytä kyllä harkita, missä yhteydessä kulttuuri-sanaa käyttää ja miten sen määrittelee.

Taiteet varmaan sijoitetaan kulttuuri-otsikon alle, mutta suuri osa suomalaisista nykytaiteilijoista ei tiedä kulttuurista juuri mitään eikä ainakaan edusta kulttuuria, vaan vain jonkinlaista taiteilua.

Taiteilijoiden ja heidän järjestöjensä suuri umpinaisuus ja sisäsiittoisuus tukahduttaa kulttuuria. On kummallista, että ns. kulttuuritoimittajatkin sulkevat silmänsä oikealta kulttuurilta ja kehuvat mielistellen kaikenkarvaisia pop-taiteilijoita, "stylistejä" yms. tekotaiteilijoita.

Jussi Vaarala kommentoi_ 11. tammikuu 2017 12:40

Kyllä tiedostan tuon ongelman ja olen siihen rajusti puuttunutkin. Itse sen sijaan tiedän kulttuurista erittäin paljon - ainakin musiikista lähinnä klassisesta ja kuvataiteesta joten tietämättömyydestä et minua voi syyttää.

Heikki Karjalainen kommentoi_ 11. tammikuu 2017 12:44

Kun arvioi Sinfonia Lahtea ( Väskä), Tampereen samaa Matias Rouvalin johdolla, RSO:ta, Helsingin kaopunginorkesteria- eivät he mitään jääkoekkopomoa tarvitse, vaan osaaminen kohtuullisella markkinoinnilla myy itsensä.

Sama teattereissa laaja-alaisesti, ei sielläkäään katolla istuvia kummolita tarvita.

Kuvaanmataide on ongelmallisempi- se perustuu näkyviin arvostettuihin osaajiin. Mitä se sitten onkaan.

Jussi Vaarala kommentoi_ 11. tammikuu 2017 12:48

Minä luulen että minä on näkyvimpiä kulttuurin aggressiivia markkinamiehiä julkisuudessa.

Ja teen ankarasti ja kunnolla perustellen. Siksi väännän kulttuuria yhteiskunnan keskiöön koko ajan.

Ja minä tiedän niin laajalla kulttuurin kuin psykologiankin kokemuksella mistä puhun. Ja kyllä minulla on aikamoinen kokemus jopa liikkeenjohdon konsultoinnista.

En tässä nyt pyri mihinkään kulttuurin kummolaksi vaan haluan osoittaa että yksilätasolla kulttuurin asemaan vaikuttaminen on täysin mahdollista kun lähestymistapa on syvällinen ja perusteltu.

Kalervo ilmari Pohjola kommentoi_ 11. tammikuu 2017 12:59

Ennen kuin keskustelu oikein roihahtaa; tässä vaiheessa on puhuttu pelkästään taiteesta(musiikki, kuvaamataide, ...esim).

Taide; lähde wikipedia.

Tietyissä asiayhteyksissä kulttuurilla käsitetään vain taidetta ja taiteen tekemistä sekä osin tiedettä.[11][12]

Taide nykyisenä käsityksenä luovasta taiteilijasta on alkanut muodostua vasta uuden ajan alusta. Aikaisemmin taiteen tuottamisesta ovat vastanneet käsityöläiset ja heidän työtään on arvostettu heidän taitavuutensa perusteella.[13] Varhaisemman taiteen tekijöiden motiivit poikkesivat nykyisestä, mikä näkyy vanhemman taiteen vahvana uskonnollisena tai hallinnollisena symboliikkana.[14]

Jonkin teoksen luokitteleminen taiteeksi voi tuottaa ongelmia. Taide pyritään erottamaan viihteestä, mutta rajat eivät aina ole selviä ja näiltä aloilta ajoittain nousee ilmaisumuotoja ja sisältöjä hyväksytyksi taiteeksi.

En halua kiistää kenenkään käsitystä mutta ehkä kaikkein kriittisimmin suhtautuisin urheiluun; kulttuuriako (täysin itse asettamani kysymys).

Jussi Vaarala kommentoi_ 11. tammikuu 2017 13:06

Kalervo. Suurin ero onkin ehkä kulttuurin ja urheilun kohdalla suhde luovuuteen.

Kun urheilu on selostajien sanojen ja käsitteiden käyttöä myöten sekä sen kautta että sata mertsiä on aina sata metriä ajankohdasta riippumatta ja kun urheilu umpioi itsensä todellisuutta torjuvalla tavalla muusta yhteiskunnasta - puhun siis urheilun harrastajista ja etenkin urheilufaneista - niin johtopäätös on tämä.

Urheilu ei nimenomaa ole luovaa vaan saman toistoa kun taas luovuus on kulttuurin ytimessä - joka tekee siitä paljon ansiokkaamman elementin yhteiskunnan kehittämisessä.

Elementin jota ei valtaosin sen enempää ymmärretä kuin osata käyttääkään.

Jos minun pitäisi valita panenko yritysjohtajan liikuntaopistolle monipuolisesti liikkumaan vai harrastamaan viikoksi runoilua, kuvataidetta ja soittamista ja laulamista kehittääkseni hänen kykyään yritysjohtajana niin valinta on selvä.

Kulttuuri jalostaa ja stimuloi häntä paljon monipuolisemmin kuin urheilu.

Paul Tiililä kommentoi_ 11. tammikuu 2017 14:28

No jaa, tiedä tuosta. Olen ollut aktiivinen kummallakin saralla. Taidepuolen näet kotisivuiltani www.paultiilila.com, jotain sekin osoittanee että olen ollut kutsuttuna mm. Venetsian Biennaalissa osanottajana, järjestäjien valitsemana eikä suomalaisen muka-taide-eliitin.

Urheilua olen harrastanut noin 12 vuotiasta alkaen ja seuraan sitä edelleenkin. Kun se oli vain yksi harrastus monen muun joukossa, en varsinaisesti harjoitellut, joten tyydyin muutamiin piirinmestaruuksiin yms. yleisurheilussa.

Jussi Vaarala kommentoi_ 11. tammikuu 2017 14:31

Kiva. Minä olen just paraikaa kutsuttuna kolmeen ryhmänäyttelyyn Firenzessä. Enkä minäkään ole saanut tästä maasta taiteeni suhteen tasan mitään miltään taholta enkä pyydä.

Heikki Karjalainen kommentoi_ 11. tammikuu 2017 14:44

Onneksi olkoon molemmat taitelijat, olette te taiteilijan nimenne ansainneet !

Jussi Vaarala kommentoi_ 11. tammikuu 2017 14:57

Kiitos Heikki

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot