Aamulehti Blogit

Käännän käden
näen sen viivat
ne risteilevät ilman määränpäätä

Elämä hakee suuntaa
eikä kukaan tiedä mihin kääntyä

Käsi piirtää viivaa ikkunaan
se ei osaa kirjoittaa
se hakee lauseita
mutta ei löydä sanojakaan

Tyhjyys puristaa
hiljaisuus kiertää kehää

Elämän äänistä hengitys tuo lohtua

Tagit: runo

Jaa 

V. Kirsikkala Jr. V. Kirsikkala Jr. kommentoi_ 23. lokakuu 2009 22:00
Niin, niin kauan kuin henki pihisee on toivoa, vaikka suunta onkin hakusessa enempi tai vähempi. Mistä viisaus, kuka kertoo sen? Mutta jatketaan hengittämistä, se on välttämätöntä sanojenkin muodostamisen kannalta :)
marita viitanen marita viitanen kommentoi_ 25. lokakuu 2009 09:44
Kiitos Pipsa runostasi. " Elämä hakee suuntaa, eikä tiedä mihin kääntyä." Tämä lause on hienosti sanottu. Vähän tämäntapainen tunne on nyt allekirjoittaneella, kun läheiseni sairastui se muuttaa omankin elämäni.
Mika Mika kommentoi_ 25. lokakuu 2009 10:40
Niin hän tähyää tyhjänä ammottavaa horisonttia,ja kaatuu omiin jalkoihinsa.
PIPSA PIPSA kommentoi_ 25. lokakuu 2009 11:16
Jälkeenpäin kuin ajattelee menneitä murheita, niin huomaa, että vaikka tuska olisikin suuri ja tie kuin seinänä edessä - jotenkin löytää pienen polun, joka johtaa eteenpäin.
Kun aikaa kuluu, niin huomaa, että palaset loksahtavat ennemmin tai myöhemmin kohdalleen - vaikka aluksi tätä ei olisi ymmärtänytkään. - Tämä tuo lohtua.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity tähän sosiaaliseen verkostoon

© 2010   on luonut Aamulehti

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Yksityisyys  |  Palveluehdot