Tunnustakaa nyt vihdoin hyvät ihmiset oikeistolaisen ja vasemmistolaisen arvomaailman erilaisuus!

[Hannu Tiainen]

 

 

Minulle intetään jatkuvasti vastaan kun kerron oikeistolaisesta ja vasemmistolaisesta arvomaailmasta. Minun sanotaan elävän menneessä maailmassa ja kehotetaan tulemaan tähän päivään.

 

Jos katsoitte eilistä Arto Nybergin ohjelmaa jossa professori Matti Viberg Turun yliopistosta vastasi kysymykseen vasemmiston ja oikeiston arvomaailmoista yksiselitteisesti, että se on totisinta totta.

 

Jos vähänkään seuraa maamme yhteiskunnallista menoa, niin eihän herranen aika voi tulla muuhun johtopäätökseen. Tänään uutisoitiin myös kuinka Suomi on entistä enemmän luokkayhteiskunta ja tämäkin on nähtävissä kaiken aikaa. Luokkayhteiskunnan palaaminen on vain ja ainoastaan oikeistolaisen politiikan aikaansaannoksia. Tuloerojen raju kasvattaminen, köyhyyden lisääminen ja epätasa-arvoisuuden kasvaminen eivät kuuna kullan valkeana ole kuuluneet vasemmistolaiseen arvomaailmaan, eikä tule kuulumaan. Myös oikeistolaiseen arvomaailmaan on kuulunut iät ajat sotapolitiikka. Nytkin on nähtävissä miten Stubbin johdolla kokoomuksen kukkopojat eivät ole pysyä nahoissaan kun tekee mieli lähteä mukaan sapelien kalisteluihin vieraille maille.

 

Olen niin usein kirjoittanut noiden kahden arvomaailman erilaisuudesta, etten lähde niitä toistamaan, mutta kuten jokainen on nähnyt, oikeistolaisen arvomaailman tärkein mittari on raha eikä mikään muu. Siksi osa kansasta joutuu maksamaan kallista hintaa oikeistolaisten puolueiden ja markkinavoimien avioliitosta. Tuon liiton lunnaat ovat työläiset ja vähäväkinen kansa selkänahoissaan kokeneet ja verisesti tunteneet.

 

Käykääpä muuten vaikka ihan piruuttanne vastaamassa vaalikoneisiin. On se kumma kun itse vastaan noihin kysymyksiin, niin aina lähimpänä omia vastauksiani ovat demareista vasemmalla olevat puolueet ja kaikkein kauimpana kokoomuslaiset, miksi? Jos kerran arvomaailmoissa ei ole eroja, niin kuin minulle alvariinsa väitetään, niin eikö myös kokoomuslaisten kuuluisi olla lähellä omia vastauksiani?

 

Jos hieman vetää kotiinpäin, niin on näillä minun arvioillani ollut se merkitys, että jopa Jutta Urpilainen myönsi oikeistolaisen arvomaailman olemassa olon ja totesi kaiken kurjuuden johtuvan oikeistolaiseen arvomaailmaan olennaisena osana kuuluvasta ahneudesta. Voi olla, että otin liikaa kunniaa itselleni, mutta kukas sitä kissan häntää nostaa jollei kissa itse. Pääasia, että demareiden puheenjohtaja on vihdoin oivaltanut mistä tässä kaikessa on kysymys.    

[Hannu Rainesto]

Parempi nimitys on luokajako ja senhän olemassa olo vahvistettiin eilen tutkijan toimesta jopa porvarien YLE TV:ssä! Ja koska on niin, että kansa äänestää omaa luokkaansa vastaan on selvä, että se on aivopesty ja tämän vahvistaa myös eilinen TV- uutinen siitä, että 33% kansasta luulee SDP:n olevan kokoajan hallituksessa.

Näillä tutkimustuloksilla voi hyvin perustella porvarien kansalle median avulla tehdyn aivopesun, mutta myös sen, että vasemmisto ei ole tajunnut asiaa. Ja tämän väittämän voi mitata ulos vasemmiston teoista! 

[Rafio]

 Kapitalistille ei kannata opettaa mitä kapitalismi on, hän ehkä tietää sen parhaiten itse, mutta osaako hän sitten tehdä eron kapitalismin ja markkinatalouden välillä on kokonaan toinen juttu.

 

  Ellei eroa markkinatalouden ja kapitalismin välillä nähdä, ei markkinataloutta voida yhteiskunnallisesti kehittää. 

Kapitalismilla ja markkinataloudella on samanlainen perususkomus oman edun tavoittelun ensisijaisuudesta. Ero syntyy siinä, että kapitalismille on samantekevää tuottaako oman edun tavoittelu mitään muuta kuin omaa etua.

Kapitalismin tavoitteena ei ole kansojen vaurastuminen vaan yksityinen rikastuminen.

 

Markkinatalous muistuttaa kapitalismia mutta ne eivät ole sama asia.

 

Kapitalismista poiketen markkinatalouden perimmäinen tavoite ei ole yksityinen rikastuminen sinänsä, vaan yhteisen hyvän edistyminen oman edun tavoittelun kautta. Jotta se toimisi rationaalisena keinona asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, on Adam Smithin mukaan edellytettävä, että kaksi reunaehtoa ovat ja pidetään voimassa.

 

Tämä voi tapahtua vain yhteiskunnan toimesta.

Yritykset ja yrittäjät eivät ole sama kuin markkinatalous, vaan tämä Smithin sosiaalinen innovaatio on yhteiskunnallinen instituutio, jota ilman yrittäminen ja yrittäjyys sortuu kapitalismiksi, kansojen vaurastumisen kannalta huonoksi talouden harjoittamiseksi.

 

Ensimmäinen markkinataloudelle välttämättömistä reunaehdoista on teknillinen: on oltava olemassa yhteiskunnan ylläpitämät vapaat ja manipuloimattomat markkinat, joille jokaisella halukkaalla on pääsy ja joilla turvataan vapaan kilpailun toteutuminen oman edun tavoittelijoiden eli markkinavoimien kesken.

Yritykset eivät pyri pitämään yllä eivätkä säilyttämään enempää vapaata kilpailua kuin manipuloimattomia markkinoitakaan.  Se on niiden oman edun vastaista. 

Yritykset pyrkivät mieluummin vapaaksi kilpailusta kuin vapaaseen kilpailuun, ja tässä pyrkimyksessään ne toimivat puhtaan kapitalistisesti ja markkinataloutta tuhoten, jos saavat siihen mahdollisuuden. 

 

 Markkinavoimat eivät siis ole sama asia kuin markkinatalous, vaan nämä voimat toimivat markkinataloudessa, jos sellainen on olemassa ja jos yhteiskunta pitää sitä yllä.

 

”Näkymätön käsi” ei saa tulla näkyväksi henkilöitymällä kabineteissa, sisäpiireissä, kartelleissa tai kaupan esteissä.

“By an “invisible hand” the selfish rich are led to help the poor and serve  the interest of the society at large.”(The Theory of Moral Sentiments.)

 

Markkinatalouden toinen välttämätön reunaehto on yrittäjän eettinen vastuu.

 

Adam Smith esitti tämän reunaehdon markkinataloudelle jo kirjassaan The Theory of Moral Sentiments, jonka hän julkaisi  ennen kuuluisampaa talous-opastaan Kansojen Varallisuus. Siinä hän sanoo yrittämisen ja oman edun tavoittelun siunauksellisuudesta yhteisen hyvän edistämisen kannalta muun muassa seuraavan:

“It is thus that man,who can subsist only in society, was fitted by nature to that situation for which he was made. All the members of human society stand  in need of each others´ assistance, and are likewise exposed to mutual injuries. Where the necessary assistance is reciprocally afforded from love , from gratitude , from friendship , and from esteem , the society flourishes and is happy.”

Eli oman edun tavoittelu johtaa kansakunnan edun edistymiseen, mikäli yrittäjä toiminnassaan ottaa huomioon, mikä on oikein ja oikeuden mukaista muita ihmisiä kohtaan. Adam Smith näytti siten asettavan selvän eettisen reunaehdon yrittäjyydelle markkinataloudessa.

 

 

 

 

[Vastavirta]

Alaluokkalaisilla oli hiihtokilpailut ja toimittaja kysyi, mikä tässä on niin kivaa. Nappula vastasi: KUN SAA KILPAILLA.

Se on ihmisillä verissä tuo kilpaileminen. Tosi on, ettei se saa mennä liian pitkälle, siis markkinoitten maailmassa, mutta millään sosialismilla ja pakollisella demari-tasapäistämisellä ei ole tulevaisuutta.

[Rafio]

Timo Soini osallistui eduskunnan hiihtokilpailuihin. Vauhti ei ollut häävi, ja niinpä hän jäi viimeiseksi häviten toiseksi viimeiselle puoli tuntia.

 

Puheenjohtaja ei taida pitää hiihtämisestä, arveli ajanottaja.

 

Totta maar minä pidän. Siksi viihdyinkin ladulla niin kauan.

 

 Kalle tuli toiseksi maastojuoksukilpailussa. Kilpailun järjestäjä onnitteli häntä ja sanoi:

- Toiseen palkintoon kuuluu, että saa kätellä pääministeriä.

- Enkö saisi potkaista häntä persuuksille ?

- Ei, se on ensimmäinen palkinto.

 

Ellei ole menossa kilpailuun, on poikettava tieltä.

 

Täällä on paljon parempiakin asioita kuin paremmuus.

 

[Ahti Pontinen]

Luokkajako tarkoittaisi, kuten kastijako, jota ei voisi muuttaa. Lukuisia todisteita on siitä, että voi muuttaa.

Kuitenkin vain hyvin pieni osa ihmisistä oli heidän lähtökohtansa mikä tahansa saavuttaa sitä mitä heistä voisi tulla oli lähtökohdat mitkä tahansa. Vaikka muuttaisimme asiat kaikki ns,. tasan tällä sekunnilla esim varat, tulot jne... ihan kaikki eivät ne kauan tasan pysyisi. Tämä tosiasia sosialistin ja äärikommunistinkin täytyy tunnustaa.

Joku tuhlaa rahansa, jostain tulee alkoholisti ja joku sairastuu, joku on haluton töihin, joku tekee vääriä päätöksiä, joku ei osaa verkostoitua, joku ei osaa muuttaa osaamistaan tuloiksi, joku ei välitä tuloista, joku on ahneempi, ahkerampi, joku laiskempi ja miljardi muuta asiaa.

 

Jos ihmisellä ei olisi ollut ja ole kilpailuviettiä emme todellakaan olisi tässä asiasta keskustelemassa. Ih mistä ei edes olisi olemassa.

 

On kuitenkin sairas käsitys, että voittajan "ulkopuolella" kaikki muut olisivat häviäjiä edes voittajien mielestä.

On äärimmäisen kieroitunutta ottaa ääriesimerkit, niitähän aina löytyy ja yleistää ne keskiar voksi ja yleiseksi. Sitä sosialistit tekevät aivan kaikissa asioissa. Valitettavasti vielä niin, että oman ideologian huonot ihan kaikki suljetaan pois, unohdetaan, mutta muun kaikki asiat otetaan esille, eikä koskaan unohdeta

Motiivi ideologiaan on ehkä kuitenkin tärkeimpiä asioita. Kommunisteista suuri osa on niitä, jotka ovat epäonnistuneita markkintaloudessa tai kapitalismissa ja siksi se on heidän mielestään väärin.

Siksi vaan pitäisi asiat olla toisin. Joukossa on oikeastikin humaaneja, koska naiivisti ilmeisesti ukovat aatetoverien samankaltaisuuteen. Tässä mielessä kyse on hyvin pitkälti psykologisesta vankilasta.

 

Ikäänkuin hyvää tarkoittava tuottaisi aina yhteistä hyvää ja yksilön etu olisi aina yhteisen edun vastaista. Näinhän ei ole. Tyhmät saa usein vahinkoa enemmänkin aikaan kuin pahat.

 

Työ ja pääoma. Ikäänkuin työtä ei olisi koskaan ilman pääomaa?

 

Sosialistit puhuvat oikeasti aatelisista, tai perinnön kautta saaduista pääomista joilla tehdään lisää rahaa, aina homma menee kuitenkin siihen, että kaikki pääoma oli se sitten itse tehtyä tai miten vaan rinnastetaan täysin samaan.

 

On se kumma juttu, että lottovoittajaa arvostetaan tässä maassa moraalisesti paremmin voittonsa ansainneeksi kuin saman summan yrittämisellä raa-alla työllä ja organisoinnilla tehneen esim. yrittäjän.

Se on perinjuurin kieroutunutta.

 

Rahasta siis on kyse. Sosialistit puhuvat vain rahasta. Mistä se kertoo?

 

Myönteisellä asenteella saadaan aikaan oikeassa elämässä yhteistyötä ja verkostoja, kielteisellä asenteella, jota sosialistit viljelevät ei saa aikaan, siksi sosialismi ei toimi, eikä tule toimimaan, he ovat  uhkailijoita, kieltäjiä, kritisoijia, kateellisia, rikkojia. On siis myös oma syy ettei asiat omalta kohdalta muutu.

 

Jos kansa on  käsittänyt väärin , niin on se sitten muka tyhmää. Tehän edustatte sosialistit omien luulojenne mukaan kansaa. Se, että teitä ei äänestetä on ihan teidän oma vika eikä kenenkään muu. Muussa tapauksessa olette Paavo Väyrysen klooneja?

[Kalevi Järvinen]

Ahti, Minna ,Hannu ,Jari ynnä muut.
Onko Soinin perussuomalainen puolue siis LIBERAALIDEMOKRAATTINEN puolue, kun se nyt näyttää menestyvän.

Vai pitäisikö sellainen perustaa . Ei kerkiä enää ennen vaaleja, harmi.
Adamilta voitaisiin ottaa nuo reunaehdot ja sosuilta demokraattisuus ja kokoomukselta markkinatalous tai/ja kapitalismi ja Hannun porukalta ripaus kommunismia.

Luulen kyllä , ettei sitä enää tarvii perustaa. Se on jo olemassa. Kiinassa.
Tosin sitäkin ovat amerikkalaiset jo kaatamassa kun ei ole niitä ihmisoikeuksia tarpeeksi.

Hannun viimeisin kommentti oli hyvä. On vaan pakko sanoa, että , jos puhutaan oikeistosta ja vasemmistosta niin silloin puhutaan. Pitäisi päättää pitää kokous,jossa haetaan uusi järjestys, jonka kaikki hyväksyvät. Ja sellaista ei ole muuta kun pakkovalta. Vai onko.....???

[Hannu Rainesto]

Hauskaa, mutta korjaan nyt käsityksiä markkinataloudesta. 
Markkinatalous on menetelmä jossa muodostetaan tavaralle/tuotteille hinta. Työvoima on yksi tavara, kuten Marx asian myös määrittää.
Koska markkiantalous on nimenomaan hinnan määrittäjä, se tekee sitä erilaisilla keinoilla, kuten työttömyydellä säädellään työvoiman hintaa, kysynnan tai tarjonnan määrällä tavaroiden hintaa ja voiton maksimoinnilla samoin jne.. Työttömyys on merkittävin hinnanmuodostaja ja tämä ilmiö näkyy voiton maksimonnin kautta heti työvoiman vähentämisenä. 

 

Tästä kaikesta seuraa, että työvoiman tulee elää elämäänsä ikuisessa epävarmuudessa, koska omistajien voitonmaksimointi säätää työvoiman käyttöä, makimoidakseen sillä voiton.
Tästä huomaamme, että kapitalstia ei todella tarvitse opettaa, hän elää muiden elämästä kuin iilimato.

Työläisen elämä on yhtä arvokas kuin mikä muu tahansa elämä tai elämänmuoto, joten työvoiman käyttö voiton maksimoinnin välineenä markkinatalouden tarpeisiin on sekä moraalitonta, että rikollista Ihmisoikeuksien kautta tarkasteltuna. 

[Rafio]

Markkinataloudessa tärkein  tekijä on politiikan ja talouden erottaminen mahdollisimman kauas toisistaan.

 

Sen, mitä palveluksia ja tavaroita tuotetaan, kuka tuottaa ja miten paljon, päättävät markkinoilla toimivat ostajat ja myyjät.

 

Markkinatalousmaissa hallitukset voivat osallistua markkinoiden toimintaan ostajina, myyjinä tai valvojina, mutta yleensä ne eivät vastaa hintamekanismin toiminnasta.

 

Virka-miehiä palkatessaan ne maksavat markkinahintaista palkkaa.

 

Kommunismissa talous ja politiikka olivat sen sijaan käytännössä yksi ja sama.

 

Valtaapitävät hallitsivat resursseja markkinoiden vastaisilla tavoilla, eikä vapaaehtoiselle taloudelliselle toiminnalle jäänyt sijaa.

 

Sitten yksi tärkeä huomio. Yksityinen omistus on yleensä ollut kapitalististen talouksien piirre.       

Vaikka yksityinen omistus sopii luontevasti kapitalismiin, välttämätöntä se ei ole.

 

Talouden ja politiikan erottamisen kannalta valvonta merkitsee enemmän kuin omistaminen — eikä omistaminen takaa valvonnan onnistumista.

 

Markkinatalouksissa päätökset resurssien jakamisesta tehdään hyvin hajautetusti. Suunnitellun yhteistyön sijasta vallitsee kilpailu. Kilpailu ulottuu paljon kauemmas kuin vain jo olemassa-olevien tuottajien ja heidän tuotteidensa välille. Kilpailu koskee myös mahdollisia tuottajia, tulevien tuotteiden ideoita, vaihtoehtoisia tuotanto-menetelmiä ja teollisen järjestäytymisen eri muotoja. Koska markkina-talous on hajautettua ja kilpailunalaista, se on erityisen hyvä tekemään kokeiluja.

 

Kokeiluja voidaan tehdä pienessä mittakaavassa ja halvalla.

 

Onnistuneet kokeilut tuottavat suuria voittoja, jotka takaavat sen, että ne saavat pian seuraajia.

 

Yhtä tärkeää on se, että epäonnistuneet kokeilut voidaan tavallisesti hylätä ilman suurta tuskaa tai mittaamatonta poliittista vahinkoa. Nämä piirteet luovat olosuhteet tehokkaalle innovoinnille.

[Hannu Rainesto]

Rafio; tämä on melkoista potaskaa mitä kirjoitat! Kerro nyt kuitenkin vielä tuosta hintamekanismista, jonka minä määrittelin niin, että sitä et kumoamana pysty!?

[Ahti Pontinen]

Luuletko Rainesto, että markkinatalous on jokin elävä erillinen olento, joka on paha ja joka asettaa työttömyyttä ja hintoja jne....?

Eli  esim yrittäjät tai muut eivät oikeastaan itse säätelekään mitään, vaan markkinatalous on säätänyt kohtalomme, se on siis jumala?

 

Näinhän toki voi tapahtua mitä kirjoitit, mutta ne ovat vain seurauksia, eivätkä suinkaan väitämättömiä seurauksia. On selvää, että asiat muuttuvat, laskevat ja nousevat ja kaikki eivät vaan onnistu ja kaikki asiat eivät toimi.

 

On se ihmeellistä, että on olemassa ihmeellinen sosialismi, jossa kaikki vaan muuttuu paratiisillisemmaksi ja aremmaksi koko ajan ja kaikki onnistuu.

Ilmeisen korkeakoulutettuna ihmsenä sinun pitäisi ihmetellä itseäsi, että annat marxin ( ja ilmeisesti myös Maon?? ) täysin kyseenalaistamattomaksi aivopesijäksesi, joka on pyhää sanaa, jossa kaikki on huomioitu.

Tässä on täydet yhtäläisyydet fundamentalisti uskovaisiin.

 

On oppineita ja kirjanoppineita.

 

Täytyy huomioida, että asiaa sekoittaa se, että kaikki eivät ole yhtä lailla samassa järjestelmässä mukana. On diktaduureja, sosialistivaltioita, korruptiota jne... ja syytät tästä kaikesta jotain mitä itse vihaat, koska haluat olla jotain, mitä et nykyisessä systeemissä pysty olemaan...

Hintaan tottakai vaikuttaa jos esim Saddamin klaanille meni  älytön määrä miljardeja aikanaan  kuten nyt menee ( edelleen ) Saudien klaanille tai Venäjällä vaikka Putinille  jne.........Ei se mitään kapitalismia tai markkinataloutta ole. Sosialismissa on muuten ihan sama juttu.