On esiintynyt puheenvuoroja, joissa eriarvoistumiskehitystä on joko kyseenalaistettu tai sen hillitsemistä pidetty mahdottomana (kuten esim. Tuomas Enbuske). Eriarvoistuminen on kuitenkin tosiasia, josta suuri osa kätkeytyy vielä laveampien tilastojen taakse. Kouriintuntuvin esimerkki heikko-osaisten kasvavasta määrästä on esimerkiksi mielenterveyspalvelujen lisääntynyt käyttö (Kuva 1, findikaattori). Joka kymmenes alkaa olla pöpi. Joka kymmenellä on lähipiiri, joten tämä vaikuttaa lähestulkoon jokaiseen suomalaiseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rikkaita suosiva tulokehitys oli minulle vaikeammin kaivettavissa. Findikaattori kertoo, että ylin desiili on kasvattanut tulo-osuuttaan, kun alin desiili on vähän hävinnyt. Samalla luonnollisesti (sikäli kun tulot ylipäänsä ovat kasvaneet) pienituloisten määrä on kasvanut selvästi. Onhan pienituloisuudessa kyse suhteellisesti mediaaniin verrattavasta tulosta. Työttömät ja eläkeläiset ovat jääneet jälkeen (Kuva 2, Findikaattori)

Samaan aikaan edelleen palkansaajien osuus kaikista tuloista on laskussa. Jos tämä "puuttuva" osuus tulisi palkansaajille, olisiko työttömyys nykyisellä tasolla? Sitä ei ole pystytty ulosmittaamaan. Tässä kuvassa on mukana myös trendiviivat, joiden selitysasteet ovat siinä 0,5 tuntumassa. (Otin parhaan sovituksen, siksi poikkeavat sovitustyyliltään.)

Eikä tämä jää tähän. Verotuksessa on siirrytty progressiosta kohti tasaveroa. Kuntien veroäyrit ovat kasvussa, kertoo yleistunnelmallinen intuitio. Valtio taas pienentää tuloveron osuutta. On poistanut varallisuusveron ja huolehtinut muutenkin rikkaiden eduista. Arvolisäveron osuus senkun kasvaa, kertoo Tilastokeskus, jonka sivujen perusteella alla oleva kuva.

 Sitten muutama sana valtion velasta. Velan korot ovat tällä hetkellä täysin hallinnassa. Ne ovat olleet vuodesta 2004 alkaen siinä 2 mrd hujakoilla. Velkaa on toki otettu lisää, mutta sen takaisinmaksua ei pitäisi nyt hätiköidä. Kiireellisellä takaisinmaksulla voidaan kyllä perustella kaikenlaisia menoleikkauksia ja muita (poliittisen oikeiston) tavoitteita, mutta kusetusta ne ovat. Kun luottokelpoisuus säilyy, korkomenot pysyvät siedettävinä. Ihmiset valitettavasti vain eivät ymmärrä, että valtiot; kaikki; pyörivät velkarahalla eri tavoin kuin kotitalous. Valtion velan nollataso ei ole mielekäs tavoite.Toistan: Paniikin lietsonta velasta tällä hetkellä poliittisesti motivoitua.

Loppuun vähän populismia. Vertailin budjetin menoerien kehitystä prosenteissa. Vertailu ei ole sikäli täysin kelvollinen, että valittujen vuosilukujen välillä on ministeriöiden kesken tehty järjestelymuutoksia. Trivialisoinnista huolimatta seuraava kuvaaja kertoo jotain poliittisen johdon tekemistä arvovalinnoista. Voivoteltu puolustusbudjetti on kasvanut yleisen trendin mukana. Opetus ja maajussit kärsineet. (Ympäristöministeriötä osaltaan selittävät toimivaltuusmuutokset.)

Mitä siis on tehtävä? Onko kysymys yksilöiden omasta onnettomuudesta? Äänestäjien käyttäytymisestä?

Kyllä-vastaus on liian helppo. Ei, se ei ole täysin väärä, mutta on asioita, joihin voimme vaikuttaa joukkovoimalla. Luomalla painetta poliittiseen päätäntäkoneistoon voimme kääntää osan trendeistä. Kaveria ei jätetä.

Katselukerrat: 123

Hapan Kaali kommentoi_ 11. maaliskuu 2012 08:10

En väitä etteikö rahapula stressaisi mutta tuon mielenterveyskäyntien lukumäärätilaston taakse olisi hyvä nähdä tarkemmin. Mistä esimerkiksi tiedämme että juuri eriarvoistumiseen perustuu kasvu. Eikö voisi kuvitella että juuri hyvä ja keskituloiset taistelussa vihreämmästä okasasta stressaantuvat työpaineista ja hakevat apua.

Ainakin omalla työpaikallani oli selvästi myös nähtävissä että kynnys hakeutua hoitoon madaltaui vuosien varrella selvästi.

Tsaimai kommentoi_ 11. maaliskuu 2012 14:40

Olen myös sillä kannalla, että kynnys mennä lanttumaakarille tai ainakin rutisemaan masennuksestaan yleislääkärille on vajonnut liian alas. Ihmiset kuvittelevat, että ellei ole iloinen ja hauska fiilis kaiken aikaa, niin  kyseessä on masennus ja siihen on saatava pillereitä tai salvaa.

Vastoinkäymiset ja murheet sekä niiden aiheuttama apeus ja ja masentuneisuus ovat aivan normaaleja ja kuuluvat meidän luonnolliseen tunnevalikoimaamme. Nykyään niistä on, kiitos lääketehtaiden, tehty vakava sairaus.

Eriarvoistumisen myönnän lisääntyvän ja odottelenkin  malttamattomana, milloin pers'aukiset ryhtyvät kapinaan. Voi vielä kulua aikaa. Meillä Suomessa ei ihan äkkiä kaduille lähdetä.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot