The Kokomo Kings Down Home Kivessä 20.4.2017

Joskus vuonna yksi ja kaksi ennen suuria kivisotia, kun allekirjoittanut vielä koetteli niin kansa- kuin oppikoulunkin opettajien kärsivällisyyttä lähes täydellisellä motivaation puuttumisellaan, ruotsin kieli kuului inhokkiaineiden top kakkoseen matematiikan ohella. Kun ei kiinnostanut, niin ei kiinnostanut. Jälkeenpäin olen monta kertaa katunut sitä, että ruotsin taitoni on hyvinkin heikko ja jopa joskus harkinnut aikuisopiskelua. Viime vuosien aikana harmitus tämän pohjoismaisen valtakielen osaamattomuudesta on iskenyt usein Down Home Kivessä, kun lauteilla on veivannut jälleen yksi ruotsalainen huippuyhtye. Olisi tosi mukavaa, kun osaisi edes jotain sanoa muusikoille heidän omalla kielellään. Käyhän se englanniksikin, mutta ei se ihan samalta tunnu. Joten, pakkoruotsi kunniaan ja motivaatiota kehiin!

Viimeksi kielitaidosta olisi ollut hyötyä, kun Down Home Kiven kevätlukukauden kolmanneksi viimeisessä istunnossa lavalle nousi taas uusi ruotsalainen volframikarbidia juurimusiikkia suoltava kvartetti Kokomo Kings. Yhtye oli siis itselleni uusi tuttavuus, mutta kolme neljännestä sen jäsenistä tuttuja ennestään. Rumpali Daniel Winerön näin nyt ensimmäistä kertaa lavalla, mutta kitaristi/laulaja Martin Abrahamsson, basisti Magnus Lanshammar ja tanskalainen kitaristi Ronni Busack-Boysen ovat kukin vierailleet Tampereella aikaisemminkin eri kokoonpanoissa. Odotukset bändin keikan suhteen olivat varsin korkealla, eikä ollut lainkaan yllättävää, että ne täyttyivät täydellisesti.

Tiedä sitten, sekoitetaanko Ruotsissa, ja Tanskassa, vesijohtoveteen muutama prosentti Mississippin virtausta, vai mistä johtuu se, että kaikki sieltä esimerkiksi nyt juuri Down Home Kivessä vierailleet muusikot ovat olleet aivan älyttömän korkeatasoisia sekä muusikoina että esiintyjinä. On se ihme juttu.

Kokomo Kings ei ryhtynyt keksimään pyörää uudestaan, vaan oli koonnut kahteen settiinsä lähinnä kohtalaisen vauhdikasta ja tanssittavaa perusjuurimusiikkia. Kulttuuriravintola Kiven täyttänyt, normaalisti melkoisen pidättyväinen, yleisökin - no, ainakin osa siitä - innostui jammailemaan pohjoismaisten serkkujemme jumppibluesien, boogievetojen ja rokkenrollien tahdissa välillä jopa tavattoman vallattomasti. Martin ja Ronni antoivat kitaroidensa raikua erinomaisella intensiteetillä sekä putkella että ilman ja Magnus ja Daniel puolestaan pitivät homman selkeästi enemmän rollin kuin rokin puolella, groove man groove! Sekä korvaan että silmään pisti myös nelikon äärimmäinen tyylikkyys. Soitto ei karannut hetkeksikään holtittomaksi ja mitä taas tulee miesten pukeutumiseen, niin siitä voisi monikin sekä suomalainen että ulkomainenkin artisti ottaa mallia. Kaksivärikengät, kauluspaidat ja solmiot kertoivat selkeää kieltä yleisön kaikinpuolisesta huomioon ottamisesta ja näyttävät sitäpaitsi kuvissa ja videoissa melkoisen paljon hienommilta kuin vanhat farkut ja nuhraantuneet t-paidat. Kokomo Kingsin musiikki ja keikka Down Home Kivessä oli täydellinen esimerkki asialleen hienosti omistautuneiden muusikoiden kympin arvoisesta onnistumisesta. Tamperelaisen blueshepun sanoja lainaten, "OLI CYL COWA CEICCA!!!". Juuri näin, oli se vaan taas kerran upeata päästä nautiskelemaan huippuyhtyeen keikasta täällä Suomen Austinissa.

Videot:

Artificial Natural

Catfish

I Know Where To Go

She's Stealin' Candy

Silicone Brain

Tack så så mycket Magnus, Abraham, Daniel och Ronni, det var underbart!!! Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Bluesloverseille järjestämisestä, Savisaaren Simolle a-luokan miksauksesta ja tietysti Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Katselukerrat: 129

Veera kommentoi_ 30. huhtikuu 2017 23:03

Oli ihan pakko kurkata videokin, kun kuvassa heppu näytti soittavan läskibassoa niskan takaa. Juu! Kyllä vain! Ja musiikki iski meikäläisenkin makuhermoon, et turhaan kehunut. Oli mahdotonta kuunnella sitä hytkymättä tahdissa. "Rytmi vastaa liikunnallisia perustarpeitamme", julistivat jo Tupu, Hupu ja Lupu 1970-luvun taskaritarinassa, jossa karkasivat kotoa rokkijuhlille Puissaloon.

Jyrki Kallio kommentoi_ 1. toukokuu 2017 09:28

Kiitos kommentista Veera.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot