Tampere on kohtuullisen virkeä jazzkaupunki ja elävästä jazzista pääsee nauttimaan ympäri vuoden moninaisissa keikkoja järjestävissä paikoissa. Yksi on kuitenkin ylitse muiden, Telakka. Suurimman mediasuosion saavan Tampere Jazz Happeningin konserttien lisäksi Telakalla on viime vuosina pyöritetty muiden muassa Annamaija Saarelan AMC-klubia, ympärivuotista Fly-Rite Festivaalia ja tietenkin kaupungin ykkösnyrkin, Black Motorin, isännöimää klubia. Nyt kun ainakin Annamaijan ja Black Motorin illanvietot ovat (ainakin) hengenvetotauolla, on yksittäisten jazzkeikkojen lisäksi Telakallakin tilaa vakiintuneemmalle tapahtumalle. Niinpä Tampereen jazzväki ottikin mielihyvin omakseen kuudes ja seitsemäs päivä kuluvaa kuuta vietetyn ensimmäisen Telakka Jazz -viikonlopun. Perjantaina ja lauantaina lavalle nousi molempina iltoina kolme kokoonpanoa ja painotus oli selkeästi uudessa ja vapaamielisessä musiikissa, josta osa oli jazzia ja osa jotain ihan muuta, hyvä näin. Käsittääkseni Laurilan Jannen aloitteesta järjestetty Telakka Jazz veti molempina iltoina väkeä tuvan täydeltä ja tällaisen menestyksen jälkeenhän sille on tulossa myös jatkoa. Onhan? Pari kolme viikonloppua vuodessa olisi passeli määrä.

Perjantain ensimmäisestä aktista vastasi Skriik & Sprööt. Sellisti Katri Antikaisen ja rumpali Petrus Tuiskun ensimmäinen "oikea" keikka muodostui matkaksi musiikin sisä- ja ulkoavaruuteen, jota tahditti Tuiskun varsin funky rumputyöskentely ja Antikaisen tyylikäs sähkösellosvengailu. Musiikkia tehtiin myös tietokoneilla, luuppilaitteella ja muilla elektronisilla vempaimilla. Tuskin parivaljakon keikalla soittamaa musiikkia nyt suorastaan jazziksi, paitsi ajoittain, voi kutsua, mutta viehkoa meininkiä Skriik & Sprööt tarjosi ja sävelet sinkoilivat kiitettävän vapaina Telakan intiimissä ilmapiirissä. Mainio uusi tuttavuus.

Toisena yhtyeenä lavan haltuunsa ottanut Siberian Dogs - Sami Sippola saksofoni, Ville Rauhala kontrabasso, Janne Tuomi rummut ja perkussiot, Jorma Tapio saksofoni ja huilut ja Ángel Ontalva kitara - sai alkunsa Moskovasta Vladivostokiin yltäneellä kiertueella, jolla esimerkiksi Sami ja Ville soittivat kaksikymmentäyksi keikkaa kahdessakymmenessäyhdessä päivässä Moskovan ja Novosibirskin välillä. Yhtyeen musiikki oli pääosin varsin melodista ja lavein vedoin maalailevaa tunnelmointia. Pääasiassa Ontalvan, Rauhalan ja Tapion kynästä kotoisin olleet sävelmät rauhoittivat mielen ja kuljettivat kuulijat Tampereen alkutalven pimeydestä ja kylmyydestä jonnekin kauas Siperian aroille uneliaaseen pikkukylään heinäkuisen helteen hiljentämälle autiolle kyläraitille. Aikaa ja avaruutta mielin määrin ja turhanaikainen tohina jossain hyvin kaukana. Herkullisen lisämausteen keikkaan toi Kielo Kärkkäisen hieno tulkinta Edith Södergranin runosta Metsän tytär Samin sävelin. Oivallinen keikka.

Telakka Jazzin ensimmäisen illan päätteeksi lavalle nousi saksofonisti Otto Eskelisen johtama New Garden Orchestra ensimmäisellä keikallaan kolmeen ja puoleen vuoteen. Yhtyeessä soittivat Oton lisäksi Konsta Eskelinen viulu, Sami Sippola saksofoni, Ville Rauhala kontrabasso, Janne Tuomi rummut ja Jukka Kääriäinen kitara. Yli kolmen vuoden tauon jälkeen ja (kuulemma) ilman ainoitakaan treenejä vedetty keikka oli hämmästyttävän eheä ja kompakti kokonaisuus. Yhdessäsoittamattomuuden huomasi ainoastaan Oton muutaman kerran toistuneesta soittajatovereiden ohjauksesta. Hieno suoritus joka tapauksessa. Musiikillisesti mentiin kohtalaisen melodisilla linjoilla. Vaikka välillä yllyttiinkin ihan kunnon kalabaliikkiin ja sooloissa tietysti improvisoitiin, homma pysyi tiukasti kuosissaan, eikä kappaleiden rakenteita unohdettu kovinkaan pitkiksi toveiksi. Virkistävää musiikkia aivan turhan harvoin keikkailevalta porukalta.

Lauantai-ilta pyyhkäistiin käyntiin tuoreen Yrjö-palkitun, saksofonisti Esa Pietilän ja multipuhaltaja Tane Kanniston duon voimin. Kaksikko käytti osassa keikkaansa soittonsa taustalla ennakkoon tietokoneelle tallennettuja äänikollaaseja ja -maisemia. Tällaisesta musiikin värittämisestä voi olla montaa mieltä, mutta itse olisin tällä kertaa kuunnellut kaveruksia mieluusti ihan puhtaasti livenä. Ihan hauskojahan tuollaiset kokeilut sinällään ovat ja joskus ihan paikallaankin, mutta joskus taas vähemmän on enemmän. Tästä pienestä henkilökohtaisesta hikupista huolimatta tekisi mieli käyttää ja itse asiassa käytänkin duon keikasta nimitystä "Mestarit lavalla". Maailmassa ja musiikissa on mestareita ja "mestareita" ja jälkimmäisten tittelöinti on kyllä suorastaan pilkantekoa varsinaisia taitajia kohtaan. Esan saksofonin soitto yhdistettynä Tanen foniin, huuliharppuun ja bassoklarinettiin oli varsinainen teemojen ja rytmien runsaudensarvi, joka yltäkylläisessä rikkaudessaan ja taituruudessaan oli kertakaikkisen mieltä ylentävä kokemus.

Japanilaisen pianistin Rieko Okudan ja rumpali Janne Tuomen ja kontrabasisti Antti Virtarannan muodostama trio The Fungs oli saanut vahvistuksekseen Telakan keikalle kitaristi Topias Tiheäsalon. The Fungsin juuret ovat Berliinissä, jossa Janne tutustui Riekoon ja Anttiin, jotka taas olivat löytäneet toisensa Kaliforniassa. Janne mainitsikin keikan aluksi nyt seuraavan "Berliiniosastoa". Heti ensimmäisistä tahdeista, vaikka Fungsin kohdalla voi olla turha puhua minkäänlaisesta tahtijaosta, alkaen kävi selväksi, että nyt mennään laitoja paukutellen ja rajoista piittaamatta niin pitkälle kuin se suinkin inhimillisesti on mahdollista. Jos milloinkaan olette ihmetellyt, ja olettehan te tietysti, että minkälaista on musiikillinen avantgardismi, niin tässä on teille vastaus, The Fungs. Teesi menee näin: vanhaa ei tunnusteta, sääntöjä, edes omia, ei noudateta ja kaikki mahdollinen ja varsinkin mahdoton on sallittua ja jopa suotavaa. Ei aivan jokaisen kakunpala, mutta ei tarvitsekaan, eikä pidäkään, olla. Hämmentävää check, hullua check, hauskaa check, jotain aivan muuta check check. Avantgardismi määritellään uusille ilmaisumuodoille tietä raivaavaksi taidevirtaukseksi ja sitä Telakalla totta tosiaan saatiin koko rahan edestä. Huh!

Itseoikeutetusti ensimmäisen Telakka Jazzin huipensi Black Motor, jonka musiikin magiasta pääsee nykyään nautiskelemaan Tampereella aivan liian harvoin. Simo Laihonen rummut, Ville Rauhala kontrabasso ja Tane Kannisto saksofoni, bassoklarinetti ja poikkihuilu järjestivät syvältä raastavan ja hellivän musiikkihetken Telakan täyttäneille musiikin rakastajille esitellen vielä toistaiseksi levyttämätöntä materiaaliaan. Huikean dynaaminen musiikki tunkeutui tavattomalla intensiteetillä solutasolle asti, enkä yhtään ihmettelisi vaikka siinä olisi jonkun kuulijan geeniperimäkin heittänyt kuperkeikkaa. Mitä tähän nyt enää keksisi - huimaa, valtavaa, loistavaa - valitse itse ja katso loput synonyymisanakirjasta. En minä tiedä, sanattomaksi vetää. Yksitoista pistettä, kaksi papukaijamerkkiä ja kilo suklaata!

Ensimmäinen Telakka Jazz on siirtynyt muistoihin ja ne muistot ovat hyviä, elleivät sitten vielä parempiakin. Tämä ei saa jäädä tähän. Kiitos ja iso käsi kaikille esiintyjille, äänestä ja valoista vastanneille Jannelle ja toverille, Telakan mahtavalle porukalle ja musiikkiin oivallisesti keskittyneelle yleisölle, da capo!!

Videot:

Skriik & Sprööt

Kielo Kärkkäinen & Siberian Dogs - Metsän tytär

Siberian Dogs

New Garden Orchestra - Morning Bride / Ultraman Leon

New Garden Orchestra - Kattorna

Tane Kannisto - Esa Pietilä Duo

The Fungs feat. Topias Tiheäsalo - Sounds of Berlin

Black Motor - Ich habe dich schon vergessen

Black Motor - Decision-jump

Black Motor - At the Red End of the World

Skriik & Sprööt

Siberian Dogs

New Garden Orchestra

Tane Kannisto - Esa Pietilä Duo

The Fungs feat. Topias Tiheäsalo

Black Motor

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Katselukerrat: 246

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot