Olette te kanssablogistit melkoisia velhoja, kun aika lailla jokaisen näkökulman kielikeskustelustakin olette kaivaneet esille. Kokeilen kuitenkin rohkeasti jotain, mistä en ainakaan muista lukeneeni täällä. Nimittäin joidenkin kaksikielisten perheiden tiukka ja törkeä taisto nykyisen kielisotkun jatkon puolesta. Tätä ei sitten suositella heikkohermoisille. Ainakin itseltäni meni kontrolli täysin kun ensi kertaa moista todistin.
Tarina alkaa useammassakin eri kaksikielisessä perheessä, joista osa asuu suomenruotsissa (=länsirannikko) ja osa on muuttanut Ruotsiin. Yhteistä perheille on Suomen kansalaisuus koko poppoolle sekä vankat sukujuuret Suomessa. Perheissä on avo- tai aviopari ja lapsi tai lapsiakin on syntynyt joukkoon kummaan. Perheen Suomessa kasvaneet vanhemmat puhuvat sujuvasti molempia kieliä. Perheen lapsilta tämä on tosin evätty. Ensimmäinen kysymykseni on: mitä helmuttia? Jos en olisi poliittisesti näin korrekti, saattaisin käyttää voimakkaampaa termiä.
Toden totta, etenkin Ruotsissa asuvalle perheelle on erittäin helppoa kieltää lapsiltaan suomen kielen käyttö kokonaan. Suomea puhuviin sukulaisiin ei pidetä yhteyttä, kotona kielletään suomen puhuminen ja kouluissa sitä ei tarvitse opiskella, ainakaan paljoa. Lapsille tehdään selväksi, että suomen kieli on tarpeetonta eikä sitä kannata, taikka edes saa oppia. Onpa nähty tapauksia, jossa vieraskäynnillä suomenkielisen irtosanan sanovaa lasta torutaan äänekkäästi perheen kielitabun murtamisesta. Liekö kotona vielä suun pesu saippualla tiedossa vai laitetaanko suoraan koulukotiin?
Ja miksikö? Nämä samaiset perheen isät ja äidit ovat, tai ainakin kokevat olevansa avainasemassa kielikeskustelussa. He voivat todeta kirkkain silmin, että Suomen kaksikielisyyttä tarvitaan kun heilläkin on lapsia, jotka osaavat vain ruotsia puhua. Eihän nyt Suomi voisi mitenkään evätä selviytymismahdollisuuksia näiltä pieniltä viattomilta, jotka haluavat joku päivä asioida vaikkapa Ivalon terveyskeskuksessa tai Ilomantsin työkkärissä. Kun pienet eivät koskaan ole oppineet "tarpeetonta" Suomen kieltä, ei kai heitä sen takia voida laittaa kakkosluokan kansalaisiksi? Kun he kerran osaavat sen virallisen kielen ja ovat muuten niin täydellisiä ihmisiä, että sietäisi lopun kansasta kumartaa säännöllisesti. Katsokaa nyt noita lapsen kasvoja, miten voitte olla rakastamatta niitä?
Oma mielipiteeni? Törkeää lapsen hyväksikäyttöä, sillä tasolla että huostaanottoa ovat lapsiparat vailla. Sen verran rajusti keskusteluissa tätä kannanottoa kuulee. Omat lapset on laitettu toimimaan paitsi mainoskyltteinä, myös vipuvartena vanhempien ahdasmielisyydelle, kostonhimolle, ahneudelle ja poliittiselle agendalle. Onneksi tällaiset tapaukset ovat harvassa, mutta valitettavasti niitä löytyy useampi jo jonkinkokoisesta lähipiiristä. Ja korostettakoon se hyvä puoli asiasta, että kaikki kaksikieliset perheet eivät onneksi ole näin sikamaisia lapsiaan kohtaan, joissain jopa ymmärretään että useamman kielen sujuva osaaminen on lapselle rikkaus.
PS. Siltä varalta että huippuhieno 2G-nettiyhteys toimii kuin Pendolinon vessa, varoittelen että omat jatkokommenttini voivat jäädä ylihuomiselle.
Tagit: kielikeskustelu, tilitys, yhteiskunta
Jaa
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon