Aamulehti Blogit

Suomen itsenäisyyspäivää juhlistaa Tampereen Työväenyhdistyksen 125-vuotistaival

Meillä on tänään, 3.12., etuoikeus kokoontua tänne Tampereen Työväentalon konserttisaliin juhlimaan Tampereen Työväenyhdistyksen 125-vuotista taivalta. Me olemme kaikki saaneet taittaa osan tästä taipaleesta yhdistyksemme kanssa, eikä kukaan ole ollut mukana koko taipaleella.

 

Tämän päivän maailma on hyvin erilainen kuin se maailma, johon Tampereen Työväenyhdistys perustettiin. Tämän päivän Suomi on hyvin erilainen kuin se Suomi, johon Tampereen Työväenyhdistys perustettiin. Tämän päivän Tampere on hyvin erilainen kuin se Tampere, johon Tampereen Työväenyhdistys perustettiin.

 

Ja työväenyhdistyksellä on ollut rooli siinä, että näin on. Meillä ja meitä ennen kulkeneilla on ollut roolimme siinä, että näin on. Meidän jälkeemme tuleville meillä on tarjota yhdistys, joka on rohjennut ja osannut muuttaa maailmaa.

 

Puhun tarkoituksella ”meidän” yhdistyksestä, koska Tampereen Työväenyhdistys on monessa mielessä kaikkien tamperelaisten sosialidemokraattien ja laajemmankin väen arvostama yhteisö, joka vaikuttaa yli kaikkien rajojen.

 

--------------

 

Kukaan meistä tuskin voi täysin käsittää, kuinka valtava viimeisen 125 vuoden aikana tapahtunut muutos on ollut. Me voimme katsoa tilastoja siitä, kuinka bruttokansantuote henkeä kohti on noussut. Pelkästään viimeisen 25 vuoden aikana bruttokansantuote henkeä kohti on kolminkertaistunut. Työväenyhdistyksen toiminnan aikana se on monikymmenkertaistunut.

 

Me voimme nähdä luvuista, kuinka valtava talouden kasvu on ollut ja aavistella sitä niukkuutta, jossa meidän edeltäjämme 125 vuotta sitten elivät. Kukaan meistä ei ole sellaista niukkuutta kokenut, eikä tiedä, miltä se tuntuu. Me voimme aavistella, miltä elämän mahdollisuudet ovat työväenluokkaisilla lapsilla näyttäneet 125 vuotta sitten. Me voimme tietää, että kovin ruusuisia kuvitelmia säätykierrosta, tai nousemisesta merkittäviin asemiin yhteiskunnassa ei kannattanut elätellä.

 

Kukaan meistä ei ole kokenut sellaista maailmaa, jossa tulevaisuuden mahdollisuudet ovat niin kovin kapeat ja rajatut kuin ne olivat työläisten lapsille silloin kun Tampereen Työväenyhdistys perustettiin.

 

Minä törmäsin kesällä pikku-uutiseen Intiasta. Intialaisen Mumpy Sarkarin - 12 vuotta – isä olisi tarvinnut leikkauksen pelastaakseen näkönsä ja veli maksansiirron - säilyttääkseen henkensä. Köyhällä perheellä ei ollut varaa kumpaankaan leikkaukseen.

 

Mumpy keksi suunnitelman. Hän tappaisi itsensä, mikä säästäisi perheeltä myötäjäiskustannukset ja mikä tärkeintä, pelastaisi omilla elimillään isänsä näön ja veljensä hengen. Mumpy kirjoitti toiveensa itsemurhaviestiin ja toteutti suunnitelmansa. Viesti löytyi päivä sen jälkeen, kun tytön ruumis oli tuhkattu.

 

Minä en voi tietää, miltä tällainen epätoivo tuntuu. Tällaista ahdinkoa ja epätoivoa ei nykyisessä Suomessa ole. Se on vaatinut suunnattomasti työtä. Se on vaatinut sosialidemokraattista työtä.

 

Se, että tällaista epätoivoa maailmasta vielä löytyy, muistuttaa meitä siitä, että meidän tehtävämme ei ole vielä tehty.

 

--------------

 

Aate- ja poliittisen historian harrastajana olen lukenut ja törmännyt tutkijoiden näkemyksiin, joissa 1900-lukua on syystä nimitetty sosialidemokratian vuosisadaksi

 

Työväenyhdistyksen perustaminen ja ryhtyminen sosialidemokraattiseen työhön Tampereella 125 vuotta sitten kertoi suunnattomasta halusta muuttaa Suomea ja koko maailmaa. Se kertoi uskalluksesta tähytä kauas - paljon parempaan maailmaan.

 

Forssassa puolue julisti pyrkivänsä ”vapauttamaan koko kansaa taloudellisen riippuvaisuuden, valtiollisen alaikäisyyden ja henkisen holhuunalaisuuden kahleista.” Tänä päivänä nuo kahleet ovat suunnattomasti kevyemmät kuin ne olivat Forssan aikaan. Monessa mielessä me elämme runsauden yhteiskunnassa, jollaisesta yhdistyksemme perustajat eivät olisi voineet edes haaveilla.

 

Silti taloudellisen riippuvaisuuden ja henkisen holhouksenalaisuuden kahleet näkyvät tämänkin päivän maailmassa - tämänkin päivän Suomessa ja tämänkin päivän Tampereella. Jo silloin he uskalsivat haaveilla maailmasta, jossa näin ei olisi.

 

--------------

 

1900-lukua on syystä nimitetty sosialidemokratian vuosisadaksi. Koko maailmassa demokraattiseen sosialismiin pyrkivä työväenliike osoitti henkisen ja moraalisen voimansa ja uudisti yhteiskunnat hyvin syvällisellä tavalla. Yhteiskunnat, joissa valtiovalta oli ollut kuninkaan tai aristokratian, porvariston tai talonpoikaiston, armeijan tai virkamiehistön edunvalvonnan väline, muuttuivat yhteiskunniksi joissa valtio ajoi kansalaisen asiaa ja vastasi toiminnastaan kansalaisille.

 

Suomi ei ole vielä valmis. Sosialidemokratian kruununjalokivissä – Pohjoismaissa - me olemme päässeet hyvin pitkälle, mutta meilläkin koulutuksellinen ja taloudellinen osattomuus näkyvät lian usein myös poliittisena osattomuutena.

 

Kansanvallan edistämisen tiellä me olemme murskanneet sortavia yhteiskunnallisia järjestelmiä kaikkialla maailmassa ja pystyttäneet niiden tilalle uusia, parempia, oikeudenmukaisempia, sydämellisempiä, välittävämpiä, sanalla sanoen sosialidemokraattisempia järjestelmiä.

 

Forssan ohjelmassa asetetut käytännölliset tavoitteet ovat kaikki saavutettu jo aikaa sitten, mutta ohjelman periaatteiden toteuttaminen vaatii vieläkin toimenpiteitä. Taloudellisen riippuvaisuuden ja henkisen holhuunalaisuuden kahleet ovat monien riesana tämänkin päivän Suomessa.

 

-------------

 

Meillä on nyt paljon enemmän puolustettavaa kuin 125 vuotta sitten. Tämä yhteiskunta on rakentunut meidän kuvaksemme. Terveydenhuolto, sosiaaliturva, koulutus, asuminen, työelämä ovat kaikki kokeneet muodonmuutoksen, jossa sosialidemokraatit ovat osoittaneet suuntaa.

 

Se, että me olemme muuttaneet maailman niin perusteellisesti ja puolustamme aikaansaannoksiamme, ei onneksi tarkoita meidän muuttumistamme konservatiiviseksi liikkeeksi. Me olemme koko ajan ymmärtäneet, että meidän työmme ei tule koskaan valmiiksi. Puolueen periaateohjelma vuodelta 1952 totesi viisaasti, että ”sosialismi ei ole enää kaukainen teorioihin perustuva ihanne, vaan käytännön politiikan avulla toteutettua ja jatkuvasti toteutuvaa yhteiskunnan uudistamista sosialististen periaatteiden mukaisesti.”

 

Me puramme vielä monta järjestelmää ja rakennamme monta uutta. Monet purettavista ovat meidän itse rakentamia, mutta niiden tilalle me rakennamme parempia. Sosialidemokraattisen liikkeen vahvuus niin Tampereella kuin koko maailmassa, on ollut sen ymmärtäminen, että maailma muutetaan askel kerrallaan. Meidän luomiamme järjestelmiä ei ole luotu lopullisiksi, täydellisiksi järjestelmiksi, vaan seuraaviksi askeliksi edettäessä kohti yhä parempaa.

 

Sosialismi on aivan kulman takana.  Kun tilannetta verrataan 125 vuoden takaiseen tilanteeseen, on matkaa vielä taitettavana. Forssassa tuomitsemamme syntyperän, sukupuolen ja varallisuuden etuoikeudet ovat vieläkin voimissaan. Sosialidemokraattisen ihmiskuvan ja yhteiskunnallisen aatteen tavoitteet ovat niin korkealla, että edes yksi sosialidemokratian vuosisata ei ole riittänyt niiden toteuttamiseen.

 

Me tarvitsemme toisen sosialidemokratian vuosisadan.

 

Tätä ei pidä ymmärtää vähättelynä. Meidän liikkeemme on korjannut maailmanhistoriallisia vääryyksiä. Se on korjannut asioita, jotka ovat olleet inhimillisesti ja moraalisesti väärin vuosituhansia. Se on muuttanut asioita, joiden muuttamista ei pidetty mahdollisena. Koko tapamme ajatella maailmaa on muuttunut.

 

------------

 

Koko maailmanhistorian ajan mahdollisuus yksilölliseen oman elämänpolkunsa valitsemiseen on ollut hyvin harvojen ja valittujen etuoikeus. Bernstein kiteytti jo 1899, että ”sosialidemokratian tehtävä on aina yksilön vapaan persoonallisuuden kehittäminen ja suojaaminen”. Meidän eromme muihin yksilöistä puhujiin on, että meille jokainen yksilö on arvokas, jokaisella tulee olla oikeus vapaaseen yksilöllisyyteen.

 

Ja kun katsotaan viimeistä 125 vuotta, olemme me pohjoismaissa, ensimmäistä ja ainoaa kertaa maailmanhistoriassa, luoneet yhteiskuntamallin, jossa lähes kaikilla ihmisillä on aito mahdollisuus olla oman elämänsä sankareita - määrittää oma elämänpolkunsa. Se vapaiden miesten yksilöllisyys, jonka ehtona oli muiden orjuuttaminen, on muuttunut kaikkien vapaaksi yksilöllisyydeksi.

 

Se ei ole merkittävää vain tamperelaisittain, suomalaisittain tai koko maailman mittakaavassa. Se on merkittävää yli iättömän historian. Tampereen työväenyhdistys on tehnyt maailmanhistoriaa kun se on auttanut työläisjoukkoja nousemaan vapaiksi persoonallisuuksiksi.

 

Tässä yksilön nostamisessa me olemme erityisesti Tampereen työväenyhdistyksessä uskoneet kulttuurin voimaan. Työväenkulttuurin merkitys on ollut sen seikan osoittamisessa, että työväestön ainoa rooli ei ole snellmannilaisittain oppia eliitin heille antamaa kulttuuria ja sivistystä, vaan kulttuuri ja sivistys myös nousevat työväen keskuudesta. Se on osoittanut, että aito ihmisyys, vahva, itsenäinen kulttuuri-ihmisyys, yksilöllisyys ja luovuus on mahdollista kaikille.

 

Tampereen Työväenyhdistys ansaitsee kiitoksen siitä, kuinka voimallisesti se on hoitanut, vaalinut ja kehittänyt suomalaista kulttuuria, Tampereen Työväen Teatteria, lukuisia soittokuntia ja kuoroja. Tänään se on näkyvästi mukana erilaisten kulttuuri- ja yhteiskunta-poliittisten keskustelujen järjestäjänä.

 

Yhdistys ansaitsee myös ison kiitoksen siitä, kuinka esimerkillisen hyvin se on pitänyt huolta historiallisesta kiinteistöstään. Talo on ollut jatkuvasti monipuolinen sivistys- ja kulttuurikeskus, joka elää ajassa. Iso talo on hyvässä kunnossa - iskussa edelleen.

Yhdistys ansaitsee erityiskiitoksen tiiviistä ja luovasta yhteistyöstä Tampereen Työväen Teatterin kanssa. Ei ole toista ilman toista. Yhdistyksen johto on halki vuosikymmenten antanut viisaasti aineellista ja henkistä tukeaan taiteen tekijöille. Tunnistan taiteen käyttäjänä, että tämä yhteistyö on jättänyt jälkensä.  Se on myös antanut TTT:n taiteelliselle työlle omat lisäsiipensä, joilla on lennetty suomalaisten sydämiin - milloin Veikko Sinisalon, milloin Eila Roineen matkassa.

 

Kaikkia yhdistyksen työn sankareita arvostaen haluan mainita erityisesti naistoimijoita korostaen Jenny Matinahon. Yhtäällä myös Unto Kanervan ja Matti Länsiön. Matin intohimoinen työ toiminnanjohtajana vei yhdistyksen ja talon komeasti 2000-luvulle!

 

Juhlaväki varmaankin yhtyy onnitteluihini toiselle päivän sankarille. Aamulehti juhlii 130-vuotistaivaltaan. Monessa mielessä ansiokkaaseen päätoimittaja Jokisen pääkirjoituksen tänään yhtyen, olen yhdestä tärkeästä asiasta eri mieltä. ”Lehtien tehtäväksi nousee myös eettisyys.  Poliittinen järjestelmä ei pysty eettiseen keskusteluun. Oikean ja väärän pohtiminen jää lehdistön tehtäväksi. Ja hyvä niin”  

 

Edellä oleva väite ja ajatus on hatara. Olen itse puhunut ja kirjoittanut paljon eettisestä sosialidemokratiasta mm. kirjassani ”Ihmisyys haastaa itsekkyyden”.  Vielä tärkeämpää on se kuinka esim. Tampereen Työväenyhdistys, Helsingin Työväenyhdistys ja monet muut kulttuurikuppilakeskustelut ovat pohjimmiltaan keskustelua ”oikeasta ja väärästä” ja laajemminkin. Keskustelua, jota koko vasemmisto yrittää herättää eduskunnassa koskien terveyserojen-tuloerojen kasvua ja veroparatiiseja ym.  Eivätkö ne juuri osoita intoa eettiseen keskusteluun.  Esitänkin että Tampereen Työväenyhdistys kutsuu päätoimittaja Jokisen kulttuurikuppilakeskusteluun aiheena ”Eettisyys poliittisessa toiminnassa”. Tahdon kantaa yhteiskunnallisen liikkeen edustajana eettisen oikeudenmukaisuuden lippua.  En missään tapauksessa näe, että se voisi jäädä medialle, joka tietysti paljolti valikoi, mikä sen mielestä on ”eettistä”.

 

Meidän kulttuurimme ja sivistyksemme eivät ole olleet kurottamista maallisesta muuttuvasta maailmasta kohti ikuista totuutta, vailla saastuttavia käytännöllisiä päämääriä. Meille kulttuuri ja sivistys ovat olleet niitä tekoja, jotka erottavat meidät luonnontilasta. Ei irrottautumista tavoitteellisesta toiminnasta ikuisten totuuksien tavoitteluun, vaan tavoitteellista toimintaa maailman nostamiseksi.

 

---------

 

Me olemme muuttaneet maailman. Me olemme saavuttaneet jotakin, jota maailmassa ei ole aiemmin saavutettu. Nyt meidän täytyy tehdä se uudestaan.

Tällä vuosisadalla.

 

 

Katselukerrat: 106

teuvomast kommentoi_ 5. joulukuu 2011 17:41

Onnea myös tälle ns vanhukselle ei tämäkään tarvitse tuota rollaattoria kuten en itsekään

Toiselle vanhukselle tuossa jo toivotin130 vuotis päivää nyt tuolle toiselle 125 vuotis päivää molemmat varmaan jatkaa toimiaan vielä toisen mokoman terv tepivaari

Neuvos kommentoi_ 5. joulukuu 2011 19:05

Niin onnea ja toivokaamme vanhuksille parempaa huolen pitoa.

Hoitajista on tulossa vielä pula - kuka tätä maata johtaakaan?

Teho Paketti kommentoi_ 5. joulukuu 2011 23:00

Entisistä työläisistä on tullut etuoikeutettuja herroja.

Nykytyöläiset kärvistelee satunnaisten pätkätulojen varassa.

Anneli Tuulikki Laine kommentoi_ 6. joulukuu 2011 07:44

Ihanaa, samana päivänä kuin Puolustuvoimien paraati on täällä! ..."me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on"Nyt katse IHMISIIN!

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot