Suomalainen politiikka ei pysty päätöksiin - demokratiamme on pahasti epäkunnossa

[Jussi Lähde]

alkuruoka:

Eduskunnan istuntosalin patsaat tulisi vaihtaa. Wäinö Aaltosen kauniiden patsaiden sijaan sopisi parhaiten klassinen apinakolmiko, joista yksi ei näe mitään, toinen ei kuule mitään ja kolmas ei puhu ei pukahda.

Tämä ajatus pälkähti päähäni kuunnellessani MTV3:n järjestämän Suomi Areenan mainiota keskustelutilaisuutta Porin torilla- Vasemmistoliiton Minna Sirnö, keskustan Markku Laukkanen ja kokoomuksen ex-ministeri Ilkka Kanerva olivat saaneet kutsun Nato –keskusteluun. Akateemista näkökulmaa keskustelussa edusti tutkija Tuomas Forsberg Tampereen yliopistosta. Keskustelua liekitti puheenjohtajan ominaisuudessa Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen.

pääruoka:

Nato-jäsenyys ei ole suinkaan suomalaisen politiikan ainoa hankala päätös mutta se osoittaa parhaalla mahdollisella tavalla, miten epäonnistunut poliittinen järjestelmämme on. Tunnissa ja vartissa kävi selville vain yksi asia. Suomalainen poliittinen järjestelmä on täysin kykenemätön käsittelemään Nato-jäsenyyteen liittyviä näkökantoja ja siihen liittyvää päätöksentekoa.

Älkää antako itsenne kiihkoilla varsinaisen asian ohi, kyseessä ei ole Nato-asia, kyseessä on suomalaisen yhteiskunnan toimivuus. Yhteiskunnallinen päätöksentekomme on rikki, aivan kuin purjehtisimme kohti myräkkää purjealuksella, jonka köydet eivät kestä.

Parlamntaarikkokolmikolla oli noin 700 kuulijalle yksi ainoa viesti: kiertely ja kaartelu. Minna Sirnö oli ainoa poliitikoista, jolla oli selkeä mielipide: kaikki maailman aseet ovat turhia ja siksi Natokin on pahojen sotaloordien salaliitto maailmanrauhaa vastaan.

Eduskunnassa on laskujeni mukaan noin 20 – 30 kansanedustajaa, joilla on avoin ja henkilökohtainen ääneenlausuttu kanta Nato-jäsenyyteen. Keskustassa tuntuu olevan kaikkein entiten kaappi-natolaisia, kokoomus ajaa asiassa kaikkein häskeimmin kaksilla rattailla ja demarit ovat tässäkin asiassa tuuliajolla.

Kun kysyt Nato-asiaa kokoomuslaiselta kansanedustajalta vastaus on lähes poikeuksetta ”en minä mutta ne muut” – kun kysyt niiden muiden nimiä saat vastaukseksi vain pahemmanlaatuista mutinaa.

Keskustalaisilla on edeleen Kekkosen haamu niskassaan. Miten pyristellä Pyhän Urhon maailmasta nykypäivään, jossa UKK:n kulissit ovat jo romahtaneet. Kylmällä sodalla ei mene missään niin hyvin kuin suomalaisessa sisäpolitiikassa

Poliitikoilta puuttuu tyystin yhteinen kieli ja yhteiset tiedot Natosta. Niin tuntuu olevan myös terveydenhuollon uudistamisen, työelämän uudistamisen ja ympäristöverotuksen kohdalla – vain muutamia kipupisteitä mainitakseni.

Kyse on demokratiamme suurimmasta syövästä, mielipiteiden pelosta. Niin poliitikot kuin puolueetkin ovat omasta kannatuksestaan niin epävarmoja, että pelkäävät jokaisen ääneen lausutun mielipiteen rapauttavan kannatusta entisestään. Kummallista sinällään, että änestysaktiivisuus Suomessa oli korkeimmillaan silloin kun puolueilla ja poliitikoilla oli eniten näkemyseroja - ja politikan kieli kirvakkaa.

Yhdestä ainoasta asiasta Porin torilla turisseet poliitikot olivat yhtä mieltä: Nato-asiasta tulee järjestää kansanäänestys. Sopii minulle mainiosti, kunhan puoluetuki ja poliitikkojen palkat puolitetaan jokaiselta vuodelta jolloin niin kutsuttu demokratiamme ulkoistaa vaikeat päätöksen kansalaisille.

jälkiruoka:

Älkää enää tulko sanomaan minulle, ettei politiikka kiinnosta suomalaisia. Samaan aikaan kyseisen keskustelun aikana noin 800 henkeä kuunteli presidentti Martti Ahtisaarta, komissaari Olli Rehniä ja hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollilaa. Suomi Areena tuntuu toimivat huomattavasti paremmin kuin keskiverto suomalainen poliittinen puolue!

[Markku Huhtala]

Hyvä artikkeli. Nato kysymys on todellakin vaikea asia valtapuolueiden poliitikoille.
Vastausta ei helposti saa, juuri johtuen kansa Natoa vastustavasta mielialasta. Selkeä Natokanta saattaa vaikeuttaa seuraavissa vaaleissa, puoluetta tai ehdokasta.
Toinen samaan ongelmaan liittyen on äänestämättömien suuri määrä. Se on arvaamaton momentti.
Äänestämättömyydestä on etua oikeistolle, mutta juuri siksi oikeisto(kin) ajaa kieli keskellä suuta.
Passiivisuus on toisaalta ajanut sisä ja -ulkopolitiikan varsin oikealle. Monessa mielessä siis haasteiden aikaa. Oikeisto ajaa oikestolaista politiikkaa, mutta mielellään rajoissa, ettei passiivinen kansanosa aktivoidu.

[Viurunen]

Kirjoittaja peräänkuuluttaa valituilta kannaottoja ja vastuullista politiikantekoa. Se mahtaa olla ylimitoitettu odotus. Odotettavissa on paremminkin ehdotuksia vastuun ja päättämisen ulkoistamisesta - vaikka joillekkin kehittyville ostoskeskusyhtymille tai vastaaville organisatioille, joilta rahalla saa viisautta ja jotka auliisti kantavat vastuuta meidän puolestamme.

[Seikkula]

demokratiamme on pahasti epäkunnossa: Sanoisin että yleisen tasarvoisuuden mukaisuus, demokratia, ei toteudu yleensäkään missään, ei missään. Pelkkää sanahelinää koko sana nykyään, ja sitä se on kautta aikojen ollut. Vahva sortaa heikkoa, eikä mistään lähimmäiserakkaudesta juurikaan voi puhua.

[Aapeli]

Minua ihmetyttää tässä kotimaan politiikassa se, että missä vaiheessa on tapahtunut jotain, että omaa kantaa ei sanota vaan piiloudutaan jonkun liirumlaarumin taakse. Nato kanta on hyvä esimerkki ja näitä vastaavia kantoja on vaikka kuinka paljon. Puoluerahoituksen julkisuus, vaalitavan muutos.
Kaikissa näissä puhutaan ympäripyöreitä ja jossain välissä möläytetään, että jos muutkin puolueet niin mekin.
Missä vaiheessa siis on päässyt vallalle ajatus olla sanomatta omaa kantaansa? Mitä niin pirusti pelätään. En itse usko siihen, että pelätään äänestäjiä vaan enemmänkin omaa porukkaa ja vahvoja puoluejohtajia. Ei siis uskalleta olla muuta mieltä kuin linjanvetäjät.
Jussi voisi valottaa onko samanlainen lammasmaisuus vallalla muissakin maissa.

[Seikkula]

Minusta tietty jämäkkyys saisi nousta taas kunniaan. Pitäisi ruveta olemaan vaalilupaustensa mittaisia naisia ja miehiä. Minusta se saisi kannatusta ja äänestäjiä seuraavissakin vaaleissa. Nykyisin kun tullaan valituksi korkeapalkkaisiin hommiin, niin heti heittäydytään mitäänsanomattomiksi pelleiksi. Eikö tosiaankin jotkut voisi taas ruveta olemaan sanojensa mittaisia.

[Hannu Tiainen]

Eihän nämä asiat ole hyvät ihmiset mikään tämän päivän juttu.Yli kolmekymmentävuotta politiikkaa seuranneena ja mukana olleenakin voin sanoa,että samalla kaavalla mennään vuosikymmenistä toisiin. On ollut Kätilöopistoa,metrosotkuja,Valcoa,Saloraa,Juhantalon koplausta ja demarien Cia-rahoja.Kepu on pettänyt aina,demareita haukuttu työväen pettämisestä jne..

Kaksi asiaa on toki muuttunut.Kekkonen oli viisas mies ja piti kokoomuksen paitsiossa,näin pystyttiin luomaan hyvinvointiyhteiskunta jonka rippeitä on vähän jäljellä,vaikka kokoomus on määrätietoisesti yrittänytkin sitä alas ajaa.Toinen on kansalaisten äärimmäinen passiivisuus.Ennen sentään pantiin hanttiin,nyt kuljetaan päät painuksissa.

[Kalevi Järvinen]

Koska äänestämättömyys ei ole mitään meikäläisessä demokratiassa niin kuinka olisi :

Ä Ä N E S T Y S P A K K O..............???

Toinen vaihtoehto on nykyään nousussa mailmassa . Ptää äänestää:ei mitään.
Eli voisi äänestää kaikkia 1:n %:n puolueita tasaisesti. Niin prosentit ovat silloin lähes tämän systeemin pitteissa. Se kyllä tarkoittaisi kokoomuksen ja keskustan putoamista ja ne puolueet tietenkin ovat sitä vastaan.

Tai sitten asia kuitataan tyypillisellä suomalaisella tavalla. Eli se vaietaan kuoliaaksi niinkuin kokoomus nyt yrittää vaieta kuoliaasi omat puoluerahansa ja Nato mielipiteensä. Portti auki ei ole mielipide. Vastustajakin voi olla sitä mieltä.
Moro Kalluj.

[Kari Rönkä]

Olisikohan meissä äänestäjissäkin jotain vikaa? Viime eduskuntavaaleissa valituiksi tulleiden kansanedustajien keskiansio ennen valintaa oli noin 90.000 euroa vuodessa. Suomalaisten keskiansio alle neljännes siitä. Kertoisiko se jotain?

[Harri Rautiainen]

Luin hiljattain Katja Boxbergin &Taneli Heikan Lumedemokratia-pamfletin (WSOY 2009, 304 s.).

”Suomalaiset luulevat elävänsä ihanneyhteiskunnassa. Lumetodellisuuden on luonut konsensus, pakotettu yksimielisyys. Pahoinvointi syvenee, vaihtoehdot ovat kadonneet. Menneisyyden virheistä ei keskustella.”

Kirjoittajat keskittyvät pamfletissaann 1970-luvun ruotimiseen. Suomalaisen politiikan mädännyttäminen alkoi kuitenkin aiemmin, vuonna 1956. Kekkosta häiritsi tavattomasti, että hän joutui turvautumaan ainoastaan Maalaisliiton ja kommunistien tukeen. Kun sitten 1973 poikkeuslain taakse saatiin myös SDP ja Kokoomus, Kekkonen saavutti tavoitteensa. Samalla sylkäistiin kansanvaltaa päin kasvoja, ja tuloksen näemme nykyisissä äänestysprosenteissa ja poliitikkojen liirumlaarum-unelmahötössä.

[Pekka Puupää]

En nyt näkisi tilannetta niin pahana, etteikö päätöksiin lainkaan kyettäisi. Ongelma on kylläkin se, että poliitikoilla ei ole kanttia esittää jämäköitä mielipiteitä julkisesti. Luultavasti siellä vallan kabineteissa kuitenkin päätöksiä tehdessä ollaan avoimempia - toivottavasti.