Suomalainen huumesota
Pietarsaarella oli kovat huumebileet tänään. Poliisi katseli hymyillen ja hyväksyen vierestä, kun lakia rikottiin nenän edessä. Nuuskaa kaupattiin, ruotsia puhuttiin ja muutenkin oltiin niin hyviä ja parhaita ihmisiä ettei paremmasta väliä. Televisiohaastattelussa huumeiden puolesta puhuivat niin virkavallan edustajat kuin hieman huppelissa olevat bättrefolkkilaisetkin. Nettikeskusteluissa valitellaan samalla, että huumeiden salakuljettaja sai kovan tuomion. Pitäisi varmaan tuntea sääliä itsekin, vaan ei onnistu.
On kuitenkin myönnettävä, että huumausainekeskustelu Suomessa, kuten koko EU:ssa, on tasoltaan surkeaa. Tälläkin kertaa perusteluina oli vain "koska Ruotsissa" ja "koska suomenruotsalainen perinne". Pikagooglettelu ja -kysely kertoi, että nuuska on monista näkökulmista katsoen vaarallisempaa kuin tupakka. Epäilen, että on hyvä syy miksi EU:ssa moinen tökötti on kiellettyä. Ehkä totuudessa on muutakin, mutta se jäi tästä uutisoinnista ja haastatteluista väliin. Sen johtopäätöksen uskallan tehdä, että nuuskan käytöstä ei ole mitään hyötyjä, kysymys on vain siitä ovatko haitat pahempia vai vähempiä kun jossain muussa laillistetussa huumausaineessa. Tämän osalta jury lienee vielä pohdinnan äärellä.
Nuuska ei ole suinkaan ainoa pinnan alla kytevä huumekeskustelun aihe. Kannabisaiheista keskustelua löytyy melko laajalti, mutta mielestäni se toimii viime päivien nuuskakeskustelua sivistyneemmin. Ottamatta kantaa "alan" piirissä esitettyihin väitteisiin tai niistä vedettyihin johtopäätöksiin, väitän että kyseisessä keskustelussa on sentään yritetty perustella näkökantaa asialinjoilla. Kannabiksen täyttä vapauttamista vaativat mielipiteet pelaavat silti mielestäni turhan isojen aasinsiltojen varassa. Sen sijaan lääkekäytöstä oli helppo löytää uskottavia, useiden eri maiden virallisten tiedeyhteisöjen kirjoittamia, varovasti puoltavia näkökulmia.
Mielestäni tiedettä ei tule heivata koppaan poliittisista syistä, vaan tutkimustuloksien lukemista ja lisätutkimuksia on hyvä rohkaista. Tieto ei saisi olla vihollisena. Toki yhtä merkittävää tiedettä on ihmisten voinnin tutkiminen. On kohtuullisen asiallinen väite, että hyvää elämää elävä henkilö ei tarvitse ulkoisia huumausaineita elämäänsä. Toisaalta taas, huumausaineita on ollut historiassamme aktiivisesti mukana jo ennen Internetin informaatiotulvaa ja globalisaation tuskaa. Liekö kysymys lääketieteellinen, psykologinen vai filosofinen, jos kysytään tarvitseeko ihminen huumausaineita ja addiktioita osana keskivertoelämää. Tätä kysymystä en kehtaa julkisesti edes spekuloida.
Lääketieteellinen näkökulma joidenkin huumausaineiden kanssa on asia, jonka ymmärrän nykypäivänä hyvin. Vakuutusyhtiön tapellessa siitä, saako minua hoitaa, olen vuoden päivät kärsinyt julmetun pahoista, pahimmillaan tajuntaa vievistä hermokivuista. Siihen eivät auta apteekin lääkkeet. Muista laillisista lääkkeistä parhaiksi olen valinnut ajatusharjoitukset ja luvattoman äänekkään kiroilemisen. Korostan voimakkaasti konditionaalia seuraavassa: Mikäli jokin nyt kielletty aine pystyisi ilman huomattavia lieveilmiöitä auttamaan minua pahimmissa kivuissa, kunnes joku päivä pääsen hoitoon, en pahastuisi yhtään lain muutoksesta.
Lakia en omiin käsiin aio kuitenkaan ottaa, vaan tyydyn olemaan utelias, toivomaan lisää tietoa ja seuraamaan aihetta. Vaikka lääketieteen Nobelin voittaja tulisi nenäni eteen kertomaan että katukaupan laiton aine x olisi minulle hyväksi, jättäisin sen väliin. Tällaisen lain rikkominen olisi minulle nykyistä kahta verroin kivuliaampaa. Täten, päinvastoin kuin Pietarsaarelaiset rikollisjoukkiot, katson olevani oikeutettu kuulemaan aiheista lisää perusteltuja mielipiteitä. Päinvastoin kuin julkisesta lain rikkomisesta ylpeä julkkisdiileri Patrick Wingren, minä osaisin arvostaa julkista, asiallista ja kiihkotonta keskustelua näistä erittäin vaikeista aiheista. En halua niitä enää pöydän alle.
HUOM! Kirjoittaja EI tunne tai väitä tuntevansa huumeiden vaikutuksia, huumausaineongelmien laajuutta tai aihepiiriä muutenkaan laajemmalti. Väitän, että koulussa ja kotona saatu huumekasvatus on antanut minulle eväät suhteellisen terveelliseen elämään. Väitän myös, että alkoholiakin osataan käyttää kohtuudella, vaikka sitä ei ole kriminalisoitu. Asemastani huolimatta tai ehkäpä sen vuoksi koen olevani oikeutettu pohtimaan tiedon puutetta. Mainittakoon vielä, että ainoa huumausaine jota tunnustan käyttäväni säännöllisesti suurissa määrin on kofeiini. Tunnustan myös olevani siihen addiktoitunut.
On kuitenkin myönnettävä, että huumausainekeskustelu Suomessa, kuten koko EU:ssa, on tasoltaan surkeaa. Tälläkin kertaa perusteluina oli vain "koska Ruotsissa" ja "koska suomenruotsalainen perinne". Pikagooglettelu ja -kysely kertoi, että nuuska on monista näkökulmista katsoen vaarallisempaa kuin tupakka. Epäilen, että on hyvä syy miksi EU:ssa moinen tökötti on kiellettyä. Ehkä totuudessa on muutakin, mutta se jäi tästä uutisoinnista ja haastatteluista väliin. Sen johtopäätöksen uskallan tehdä, että nuuskan käytöstä ei ole mitään hyötyjä, kysymys on vain siitä ovatko haitat pahempia vai vähempiä kun jossain muussa laillistetussa huumausaineessa. Tämän osalta jury lienee vielä pohdinnan äärellä.
Nuuska ei ole suinkaan ainoa pinnan alla kytevä huumekeskustelun aihe. Kannabisaiheista keskustelua löytyy melko laajalti, mutta mielestäni se toimii viime päivien nuuskakeskustelua sivistyneemmin. Ottamatta kantaa "alan" piirissä esitettyihin väitteisiin tai niistä vedettyihin johtopäätöksiin, väitän että kyseisessä keskustelussa on sentään yritetty perustella näkökantaa asialinjoilla. Kannabiksen täyttä vapauttamista vaativat mielipiteet pelaavat silti mielestäni turhan isojen aasinsiltojen varassa. Sen sijaan lääkekäytöstä oli helppo löytää uskottavia, useiden eri maiden virallisten tiedeyhteisöjen kirjoittamia, varovasti puoltavia näkökulmia.
Mielestäni tiedettä ei tule heivata koppaan poliittisista syistä, vaan tutkimustuloksien lukemista ja lisätutkimuksia on hyvä rohkaista. Tieto ei saisi olla vihollisena. Toki yhtä merkittävää tiedettä on ihmisten voinnin tutkiminen. On kohtuullisen asiallinen väite, että hyvää elämää elävä henkilö ei tarvitse ulkoisia huumausaineita elämäänsä. Toisaalta taas, huumausaineita on ollut historiassamme aktiivisesti mukana jo ennen Internetin informaatiotulvaa ja globalisaation tuskaa. Liekö kysymys lääketieteellinen, psykologinen vai filosofinen, jos kysytään tarvitseeko ihminen huumausaineita ja addiktioita osana keskivertoelämää. Tätä kysymystä en kehtaa julkisesti edes spekuloida.
Lääketieteellinen näkökulma joidenkin huumausaineiden kanssa on asia, jonka ymmärrän nykypäivänä hyvin. Vakuutusyhtiön tapellessa siitä, saako minua hoitaa, olen vuoden päivät kärsinyt julmetun pahoista, pahimmillaan tajuntaa vievistä hermokivuista. Siihen eivät auta apteekin lääkkeet. Muista laillisista lääkkeistä parhaiksi olen valinnut ajatusharjoitukset ja luvattoman äänekkään kiroilemisen. Korostan voimakkaasti konditionaalia seuraavassa: Mikäli jokin nyt kielletty aine pystyisi ilman huomattavia lieveilmiöitä auttamaan minua pahimmissa kivuissa, kunnes joku päivä pääsen hoitoon, en pahastuisi yhtään lain muutoksesta.
Lakia en omiin käsiin aio kuitenkaan ottaa, vaan tyydyn olemaan utelias, toivomaan lisää tietoa ja seuraamaan aihetta. Vaikka lääketieteen Nobelin voittaja tulisi nenäni eteen kertomaan että katukaupan laiton aine x olisi minulle hyväksi, jättäisin sen väliin. Tällaisen lain rikkominen olisi minulle nykyistä kahta verroin kivuliaampaa. Täten, päinvastoin kuin Pietarsaarelaiset rikollisjoukkiot, katson olevani oikeutettu kuulemaan aiheista lisää perusteltuja mielipiteitä. Päinvastoin kuin julkisesta lain rikkomisesta ylpeä julkkisdiileri Patrick Wingren, minä osaisin arvostaa julkista, asiallista ja kiihkotonta keskustelua näistä erittäin vaikeista aiheista. En halua niitä enää pöydän alle.
HUOM! Kirjoittaja EI tunne tai väitä tuntevansa huumeiden vaikutuksia, huumausaineongelmien laajuutta tai aihepiiriä muutenkaan laajemmalti. Väitän, että koulussa ja kotona saatu huumekasvatus on antanut minulle eväät suhteellisen terveelliseen elämään. Väitän myös, että alkoholiakin osataan käyttää kohtuudella, vaikka sitä ei ole kriminalisoitu. Asemastani huolimatta tai ehkäpä sen vuoksi koen olevani oikeutettu pohtimaan tiedon puutetta. Mainittakoon vielä, että ainoa huumausaine jota tunnustan käyttäväni säännöllisesti suurissa määrin on kofeiini. Tunnustan myös olevani siihen addiktoitunut.
-
pekka saarinen kommentoi_ 5. joulukuu 2008 22:46 -
Hyvä Kyuu,oli niin pitkä vuodatus että piti lukea kolmeen kertaan.Silti ei selvinnyt että luokiteltiinko nuuska huumeeksi vai miksi?Omista vaivoistasi sain käsityksen jotta kansanparannuslääketiede
tältä osin suosittaisi koivuhalkoa,umpikänniä tai uskonpuhdistusta.Tietokoneen tilalle kiikutetaan vanha Erika ja pinkka papereita.Siinä kahdella kädellä hakatessa saat vapaasti kiroilla ja suorittaa
menttaalisia ajatusharjoituksia.Päivän päätteeksi haet apteekista mobilaattia hartioihin ja kävelet
vanhan kirkon puiston ohi tuulen alapuolelta,vedät syvään henkeä ja kohta olet kuin uusi ihminen.
-
Seppo Roth kommentoi_ 5. joulukuu 2008 23:40 -
Jos tupakka ja alkoholi keksittäisiin nyt, niin eiköhän ne molemmat kiellettäisi saman tien.
Kuten Kyuu mainitsi, niin kannabiksen kipua lievittävistä vaikutuksista on olemassa lääketieteellistä aineistoa. Myöskään suomalainen lääketieteen kenttä ei ole siinä asiassa aivan yksimielinen. Muun muassa suuresti arvostamani kansanterveystieteen proffa, vanha ystäväni Kauhasen Jussi Kuopiosta ainakin takavuosina esitti varovaisen myönteisiä kantoja lievistä huumeista. Lääkäripiireissä on kuitenkin myös minun tuttavapiirissäni henkilöitä, jotka omaan hoitokokemukseensa nojaten suhtautuvat samoihin aineisiin äärimmäisen torjuvasti. Ja tuntuu siltä, että Euroopassa ainakin huumepolitiikka tiukkenee koko ajan - samalla kun nuoriso ryhtyy ryyppäämään entistä tarmokkaammin.
Pidän puheenvuoroasi hyvänä avauksena. Voisikohan tuostakin asiasta puhua jo silleen neutraalisti, ilman että leimakirves heti heilahtaa?
-
pekka saarinen kommentoi_ 6. joulukuu 2008 01:18
-
Kyllä kai sitä voi,ainakin periaatteessa.Kipu ja kolotus,vitutus ja masennus,oopiumjohdannaiset
tuotteet auttavat joka lähtöön.Mitä lähempänä lähtö sitä tujumpi annostus.Onhan näitä Kauhasia ja
Karvosia ollut asiantuntijoina,mutta jäitä pöksyihin.
-
Oula Lintula kommentoi_ 6. joulukuu 2008 20:46 -
Lisäänpä vielä kuitenkin yhden näkökulman näin tupakoimattomana.
Savukkeet aiheuttavat ison haitan ympäröiville ihmisille, nuuska huomattavasti vähäisemmän. Tästä näkökulmasta pidän nuuskaa suorastaan hyvänä asiana. Tärvätkööt oman terveytensä jos tykkäävät, mutta minun ei siitä tarvitse kärsiä. Savukkeiden polttelusta pitää.
Voisi kai tätä sanoa itsekkyydeksikin.
Kommentoi
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2009 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon