On väsyneen harmaa maa
Kuin märkä loska mieli vajoaa
Yli maastojen surut nuo saa
Tuulen matkassa vaeltaa

Tuuli tuiskuina lokaa se tuo
Yht `äkisti putoaa se sinun luo
Päivä harmaa taas esiin käy
Eikä aurinko tuulen takaa se näy

Ja jossain kuitenkin on elämä tuo
Uusi hento ei lainkaan tää suo
Suo johon hitaasti upota saa
Se jolle onni ei lahjojaan jaa

Hiljaa soi jo tuo sävelmä suruinen
Joka saattoa seurailee
Mustat hahmot kirkkaine huulineen
Sitä kulkua johtanee

Kohti tummuutta matka tuo käydä saa
Niiden joille elämä ei onnea laisin jaa
Niin saattueen edessä johtavat
Nuo jotka päätökset suoltavat

Mitä päässä matkan mahtaakaan olla
Oisko vanha puinen järvijolla
Joka tuulessa lipuisi vakaasti uiden
Turvassa, ulottumattomissa loppasuiden

Loppasuut ahnaasti napsaavat
tuulesta voimansa kaappaavat
niistä sieluista puuskassa lilluvista
harmaassa päivässä heikosti killuvista

Katselukerrat: 46

teuvomast kommentoi_ 25. maaliskuu 2017 17:44

Hyvää oli Vanhalta Mestarilta teksti surumielistä ken sitä etsi terv tepivaari 

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot