Sananvapaus puoliksi ymmärrettynä

[Kyuu Eturautti]

Törmäsin eilen illasta sen verran mielenkiintoiseen haasteeseen sananvapauden osalta, että katson aiheelliseksi jakaa tarinaani. Kuten niin usein perheen parissa keskusteluissa käy, kerroin mielipiteitä, joita muut eivät allekirjoittaneet. Perästä sain kuulla, miten pitäisi ajatella mitä sanoo. En tajunnut sitten ollenkaan.

Kas kun on asioita, joista minulla on ns. kärkkäitä mielipiteitä. Tällä kertaa semmoine oli lemmikkieläimet, joita kohtaan minulta on turha etsiä ymmärrystä. Mielipiteeni on monilla mittapuilla kärkäs, turhan terävä, liian mustavalkoinen tai muutoin vaan ikävä.

Minä ja minä itte.

En jaksa uskoa, että olen ihmiskunnan ensimmäinen ihminen jolla on kärkkäitä mielipiteitä päässään. Tiedän, että lasketaan hyväksi tavaksi pitää mielipiteitä hatussaan ja pehmentää ulosantia. Näin myös toimin itse aika useasti, mutta pidän äärimmäisen hyvänä ajatuksena, että omalle lähipiirilleen voi kertoa reilusti mitä ajattelee - kaunistelematta ja koristelematta. Haluan, että on ihmisiä, joille voin joistain asioista sanoa mitä mieltä olen ja miksi olen sitä mieltä. Tämä siitäkin huolimatta, että mielipiteeni on ikävä, harkitsematon, kärkäs ja kaikin puolin huono.

Olen sananvapauden kannattaja ja mielestäni tämä on jotain, mitä haluan kantaa pitkälle ja jonka puolesta haluan tehdä työtä. Työ ei tarkoita väkivaltaa tai ääriliikehdintää, vaan mieleni ilmausta, kirjoittamista, puhumista ja omantuntoni mukaan toimimista. Katson, että sananvapaus antaa minulle myös oikeuden sanoa mitä mieltä jostain asiasta olen, vaikka se olisi valtavirran vastainen mielipide.

Tähän asti asia ymmärretään. Mutta viimeinen osa tulkinnasta jää usein käsittämättä.

Kas, tämä minun kärkkäät mielipiteet vaikkapa lemmikkieläimistä oikeuttava sananvapaus tekee minusta myös automaattisesti hieman nöyrän. Minä tiedän, sydämeni pohjasta, että moni on kanssani eri mieltä. Minä ymmärrän, että mielipiteeni on vähemmistössä ja että minun on hyväksyttävä lähipiiristäkin täysin eriäviä mielipiteitä. Tämä on minulle selvää kuin vesi. Pidän täysin itsestäänselvänä, että asiasta ollaan eri mieltä, mutta se ei mielestäni ole mikään peruste oman mielipiteeni hiljentämiselle.

Punainen lanka on siis siinä, että sananvapaus on molemminpuolista. Se oikeuttaa minun olemaan eri mieltä muiden kanssa, mutta se myös velvoittaa minut hyväksymään kaikkien muiden olevan väärässä. Tai toisen henkilön silmin katsottuna, se oikeuttaa yhden rääväsuu-Kyuun puhumaan mitä sylki suuhun tuo, vaikka hippiparka on täysin hukassa.

Sananvapaus ei ole yksimielisyyttä ja mielipiteiden absoluuttista harmoniaa. Se on kykyä olla rauhanomaisesti väärässä kaikkien muiden kanssa. Tämä tuntuu kovin monelle olevan vielä vierasta. Erään nimeltä mainitsemattoman O. Lintulan järjestöllä on selvästikin siis tekemistä vielä edessään.

[Hannu Tiainen]

Jos ihminen on kärkäs laukomaan mielipiteiteitään, arvostelemaan ja antamaan iskuja sinne ja tänne, niin mielestäni se edellyttää, että on valmis myös itse ottamaan iskuja vastaan.

Minä en koskaan pyri menemään henkilökohtaisuuksiin, enkä sitä että ihmisten vakaumusta käytetään astinlautana toisen lyömiseen. Sananvapaus väärinkäytettynä on vaarallinen ase, jos sananvapauden nimissä onnistutaan lietsomaan joukkopsykoosia joka sitten johtaa lynkkausmenttaliteetin esiinnousemiseen ja johtaa jopa täytäntöönpanoon, niin entäs sitten.

Me olemme lukeneet mihin johti 30-luvun työläisvainot, kyydityksiä, muilutuksia ja murhia. Muistan kuin eilisen päivän kun meidän kommunistien kirjapaino Kursiiviin tehtiin pommi-isku, kyllä siinä meidän kaikkien kommunistien kurkkua kuristi ikävästi. Niin paljon kun me olimme varoitelleet viranomaisia heidän lepsusta suhtautumisestaan kommunisteja vastaan suunnatusta kiihotustoiminnasta. Silloin vain hymähdeltiin asialle ja puolustauduttiin sananvapaudella ja seliteltiin sen olevan vain pienen hörhöporukan aikaansaannoksia. Noina päivinä tulin huomaamaan miten vaarallista ja mihin voi johtaa tilanne, jos pahalle annamme pikkusormen ja viranomaiset eivät suhtaudu vakavasti sananvapaus rikkomuksiin.

Sananvapaus on tärkeä asia, me kommunistit jos ketkä sen tiedämme, onhan meitä vainottu ja yritetty tukahduttaa mielipiteitämme ja siksi puolustamme kynsin hampain sananvapautta, mutta siinä on oltava äärimmäisen tarkkana ja yksilön täytyy myös tuntea vastuunsa mitä päästää ilmoille.

[Tomppa]

Hannu tiainen, mitä on sananvapauden väärinkäyttö. Voiko esim. koulujen kieltenopetuksen vapauttamisesta keskuteltaessa aiheuttaa joukkopsykoosin ja jopa lynkkauksen? Onko joitakin aiheita mistä ei saisi keskustella ainakaan julkisesti? Miksi yritit tukahduttaa keskustelun jos kuitenkin arvostat sananvapautta?

[Kyuu Eturautti]

Henkilökohtaisuuksiin menemistä pidän itsekin tarpeettomana.

Vaan mitä se kullekin tarkoittaa? Joku pitää "henkilökohtaisena hyökkäyksenä" erimielisyyttä hänen harrastuksista, mielipiteistä tai uskonnosta, vaikka henkilöä itse ei mainittaisi. Tätä näkökulmaa en itse allekirjoita.

[Hannu Tiainen]

En tietenkään halunnut tukahduttaa keskustelua vaan että otettaisiin myös huomioon miten helposti itse aihe kääntyy tai tahallaan käännetään ikävään suuntaan, siksi juuri tein ensimmäisen kommenttini juuri niin kuin tein. Kävin tänä aamuna läpi monta tuntia käytyjä kielikeskusteluja ja kyllä täytyy lukea tosi huonosti jos niistä ei löydä muuta kuin varsinaista kieliasiaa.

Totta kai harmittelen, että syvälliset keskustelut muuttuvat usein muutamien henkilöiden lietsomiksi äärimielipiteiksi jotka leviävät kulovalkean tavoin ja itse asia jää taka-alalle.

Minusta on äärimmäisen tärkeää seurata hyvin tarkkaan mitä kirjoitetaan, me ne niin kovin herkästi vain naureskellaan ja ollaan välinpitämättömiä, mutta ei huomata aikapommin kytevän ja sitten valloilleen päästyään onkin jo myöhäistä.

[Pauli Vuorio]

Aina kun mennään, yleensä joudutaan omalta mukavuusalueelta pois, niin silloin monesti ihmisluonto vasta paljastuu:)

[Vesa-A]

Mitähän se yhdestä ja samasta kieliopetuksen ja kaksikielisyydesta päivästä päivään ja kuukaudesta toiseen jankkaaminen täysin saman konseptin mukaan oikein hyödyttää.

Al:n keskustelupalstoilla sitä on nyt jatkunut suunnilleen kaksi vuotta. Vanhat kirjoitukset voisi kopioida ja sitten taas lähettää uuteen keskusteluun. Tuskin mitenkään nopeuttaa muutosta.

Seurauksena on usein ylilyöntejä ja alatyylisyyttä molempien mielipiteiden edustajilta kun oikein itseään kiihoitetaan.

Itse näkisin, että kieliopetus tulee ennemmin tai myöhemmin täysin valinnaiseksi. Virallisen kaksikielisyyden suhteen voi olla vähän eri juttu. Kieliasioihin liittyvissä kysymyksissä muutokset tapahtuvat hitaasti. Ei auta vaikka kuinka jotkut kiristelisivät hampaitaan ja hyppisivät tasajalkaa kiukusta.

[Tomppa]

Päivästä toiseen, vuodesta toiseen se pakko-opetus myös kouluissamme toimii eikä varmasti lopu ilman kansalaisvaikuttamista, päinvastoin nyt on vireillä TOKI-hanke jolla pyritään aikaistamaan lasten ruotsinopintoja.

[Kyuu Eturautti]

Meille opetettiin koulussa, että kertaus on opintojen äiti. Luulen, että se on myös viisaan ja kestävän poliittisen päätöksen kulmakivi. Hätäiset päätökset yleensä aiheuttavat haluttuun nähden päinvastaisia lopputuloksia.

[Juha U. Aaltonen]

Tässä kielikeskustelussa ovat kyllä sitten molemmat osapuolet omissa poteroissaan ja toistavat sitä sammaa, jos näin halutaan tulkita.
Mutta sananvapauden kannalta olisi kyllä suotavaa, että keskustelua, olkoon aihe sitten mikä hyvänsä, voi käydä vaikka maailman tappiin, jos siltä tuntuu.
Itsenihän minä kenties pöljäksi teen jatkamalla jauhamista.
Yhtälailla se on sananvapauden rajoittamista, jos jostain sanotaan, että tästä aiheesta on nyt riittävästi jauhettu ja vihelletään pelipoikki.
Ja en oikein ymmärrä sitä, että aina nähdään kauhukuvia vainoista ja noitarovioista, kun jsotain asiasta keskustellaan.
Tälläisiä kommentteja heitetään aina, kun vastakkain on joku vähemmistö ja enemmistö.
Aina tulee luukusta vastakommentteja kansanryhmän vainoamisesta, koskisi asia sitten mitä tahansa.
Unohdetaan koko asia ja käännetään keskustelu kansanryhmien väliseksi taistoksi.
Näin käy järkiään kielikysymys keskusteluissa, vaikka kaksikielisyyden vastustajat esittäisivät kuinka järkeviä ja perusteltuja mielipiteitä tahansa.

[Tomppa]

Toisaalta en pysty ymmärtämään että pakkokielestä keskusteltaessa edes voisi olla kahta osapuolta koska pakko koskee vain niitä joille ei anneta vaihtoehtoa sekä Suomen valtiota de jure.