Rupattelua hyvistä ruoista kuten kateenkorvasta, kielestä ja munuaisista.

Moni vieroksuu sisälmyksiä, mutta oikein valmistettuina niistä saa hyvin herkullista ruokaa. Munuaisten kohdalla on syytä noudattaa tarkkaan puhdistus- ja liuoitusohjeita.

Parhaat munuaiset ovat mielestäni liekitetyt, mutta myös on muitakin tapoja. Tarjoilla voi perunoiden tai keitetyn riisin kera.

Kateenkorvaa käytetään varsin vähän, vaikka se on varsinainen herkku. Sitä tosin on nykyisin vaikea saada. Minun perheessäni, siis isovanhemmat mukaan lukien, niistä on nautittu ainakin 1930-luvulta lähtien. Perinnereseptissä ne alkukäsittelyn jälkeen pantiin yöksi painon alla, mutta olemme vaimoni kanssa kehittäneet reseptin ilman tuota litistämistä. Paistamme vain ja tarjoilemme keitettyjen perunoiden ja esim. korvasienimuhennoksen kera. Myös bearnaise-kastike sopii. Tästä saa hyvin näyttävän juhlaruoan.

Jotkut vieroksuvat myös kieltä. Naudan kieli on monikäyttöinen. Keitetty naudankieli sopii kylmänä hyvin leikkeleeksi. Keitettynä sitä tarjotaan perunoiden ja sitruunakastikkeen kanssa, ja paistettuna meillä on Roomassa asuvan serkkuni kehittämä resepti "alla romana". Se on varsin herkullista sekin.

No niin, makuasioista ei kannata kiistellä,  mutta suosittelen yllä mainittuja kokeiltavaksi. Ainakin vanhoista keittokirjoista löytyy reseptejä myös kateenkorvaruokiin.

Katselukerrat: 113

Timo Lennart kommentoi_ 13. maaliskuu 2017 20:45

Mä vähän vieroksun noita sisäelimiä. Esim. maksaruoista en pidä, paitsi maksapasteija menee hapankorpun päällä.

Juhani Putkinen kommentoi_ 13. maaliskuu 2017 21:00

Meillä on hirviporukassa ollut sellainen tapa, että hirvikämpällä samaan aikaan kun osa porukasta nylkee saalista, niin osa keittää vanhemmista hirvenlihoista hirvisoppaa ja osa paistaa tuoreesta hirvenmaksasta siivuja sekä tarjoilee niitä nylkijöille ja muille.

Se paistettu hirvenmaksa on aivan herkullista.

Hirven kieli, jne. otetaan tietysti talteen.

Kari Rönkä kommentoi_ 13. maaliskuu 2017 21:54

Naudan kieli on herkullinen leikkele, kun sen keittelee sopivasti maustettuna. Sitäkin vain on  heikosti saatavilla. Tampereella asuessa hain aina silloin tällöin kauppahallista, jossa sitä sentään oli aika usein.

Orwell kommentoi_ 13. maaliskuu 2017 23:28

Hirven maksa on tuoreeltaan paistettuna todella maukasta.

Erityisesti siipale nuotiolla käristettynä pelkän suolan kera maistuu todfella.

Onneksi ei iän takia tarvitse välittää niistä "epäterveellisistä" ominaisuuksista.

Kattenkorvaa ja pernaa ei kyllä tule kokeiltua, mutta pitäisiköhän ensi syksynä kokeilla?

Maukasta pataa taas tulee maksa-munuainen-sydän-yhdistelmästä, kun ensin hauduttaa sydäntä tunnin ja sitten lisää munuaisen ja maksan mukaan.

Kieli on hieman mutkikkaampaa, koska sen valmistaminen vaatii hieman vaivaa.

Kaikki eivät sitä sittenkään syö, mutta kyllä se sopivasti laitettuna maistuu leivän päällä.

Kalervo ilmari Pohjola kommentoi_ 14. maaliskuu 2017 04:57

Kyllä minulta jäävät nämä sisäelimet ynnä muut "roippeet" syömättä. Palvelusaikanani Puolustusvoimissa joutui tuota maksamakkaraakin pakosta syömään siksi paljon, että en enää kyllä suuhuni pistä.

Monien eläinten maksa ja munuaiset ovat listalla "ei elintarvike" tai ei suositella elintarvikekäyttöön, joutuu näinollen lemmikkieläinten ruoka-aineksiin.

Aikanaan Helsingissä asuessani jouduin eräässä herraseurueessa illalliselle Motti-nimiseen ravintolaan. Sen erikoisuus oli pässin kiveksistä tehty "herkku"; sitähän sitten kaikki tilasivat mutta kun en itseäni herraksi luokitellut, minä ilmoitin syöväni jotain ruokaa sieltä listalta.

Toisaalta, minun puolestani jokainen voi syödä mitä haluaa, kunhan minun ei tarvitse näihin "roippeisiin" koskea.  

Heikki Karjalainen kommentoi_ 14. maaliskuu 2017 06:11

Munuaiset olivat oikeaa herkkuruokaa nuoruuden kodissa, jos kesti sen kusenhajun niitä valmistettaessa.

Joskus "satavuotta" sitten menin laivalla lasten kanssa Saksaan - nälkä. Vaimo sanoi, että täällä on jotain oxen..., siitä vain jotain härkää. Kun ruoka tuli, katsoin yököttävää harmaata lautasta. Tarkistin ruokalistan, jossa luki: Gekochtened Oxenzlunge - keitettyä häränkiletä. Kamalaa väriltään ja maultaan.

Hapan Kaali kommentoi_ 14. maaliskuu 2017 07:30

Sittemmin olen jotenkin mennyt virran mukana, makutottumuksiltani urbanisoitunut, sushia en sentään vielä vanhoilla päivilläkään suuhuni laita. Niin lapsuudessani kilpailtiin sisarrusten kanssa kuka onnistui kalakeitosta ensimmäisen saamaan kuhan pään. Poskilihat ja silmät imaistiin makeisiin suihin. 

Sianpääsyltty oli herkkua, vasikankieli kylmänä leikkeleenä tai italian salaatissa Jouluna, maksat ja munuaiset, sisäelimiä sisältävä pylsy, siinäpä todellisia makupaloja ja vaihtelua karuun arkiruokaan aikana ennen eineksiä, pizzoja ja hampurilaisia.

Hapan Kaali kommentoi_ 14. maaliskuu 2017 07:33

Herkuista, entisistä ja nykyisistä unohtui vielä mainita maksalaatikko (tietysti rusinoiden kera) ja verilätyt ja miksei englantilainen munuaispiiras.

Kalervo ilmari Pohjola kommentoi_ 14. maaliskuu 2017 07:49

Juu, siihen pylsyyn minäkin tutustuin tänne Forssan seudulle muutettuani. En tosin vieläkään maistanut mutta saman näköistä löytyi aina lauantaiaamuisin sieltä Koskisillan makkarakioskin nurkilta.

Hapan Kaali kommentoi_ 14. maaliskuu 2017 08:10

Pylsyllä on perinteitä Ruotsissakin. Joskus blogiini siitä näin kirjoittanut:

Jos on joku kuka ei tiedä mitä on pylsy niin tässä lyhyt johdatus aiheeseen.Pylssy on vanhanaikainen ruokalaji tai lisuke. Eräänlainen hakkelus jonka keskeisiä ainesosia ovat eläiminen sisukalut, siannahka,  korvat, kärsälevyt, kanalintujen kivispiirat jne. Ainekset keitetään suolavedessä  kypsiksi, hakataan kuurnassa petkeleellä pieniksi palasiksi ja maustetaan.

Tarkempaa tietoa ruotsalaisesta pylssykäsityksestä joka lienee hieman rikkaampi ja monimuotoisempi kuin omamme voi lukea Torgny Lindgrenin kirjasta jonka nimi on "Pylssy". Kirja kannattaa lukea sellaisenkin ken ei välttämättä ole pylssystä kiinnostunut mutta on kiinnostunut hyvästä kirjallisuudesta. Tämä Torgny on kuuluisa kirjailija jollaa on hieman kälmiä luonteessaan.

Oli muudankin kulkumies päässyt hyväntahtoisen peräkylän emännän pylsyä maistamaan. Muikistellut huuliaan, niin oli suun mukaista ollut että oli kärttänyt toistakin lautasellista syödäkseen. Sen lusikoituaan oli ikäänkuin kiitokseksi tuuheasti röyhtäissyt.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot