Postisäkin syövereistä - perinteikäs siirtotie

Postisäkin syövereistä -blogisarja kertoo sähköpostista niin taustojen, teorian kuin käytännönkin osalta. Blogisarjassa käsitellään arkisia kysymyksiä sähköpostiin liittyen, tarjotaan vinkkejä ja jaetaan kahvipöydissä aina niin tarpeellista nippelitietoa.

Linkit ja yhteystiedot:
- Lue blogisarjan esittelyartikkeli
- Katso blogisarjan kaikki tähän mennessä ilmestyneet artikkelit
- Palautetta, vinkkejä ja kysymyksiä voi lähettää blogikommenttien lisäksi sähköpostitse osoitteeseen postiblogi@b2.fi - huomaa, että tämä sähköpostiosoite on voimassa vain blogisarjan kirjoittelun ajan. Muita yhteystietoja varten vieraile kotisivuillani.

Tässä sarjan osassa käsitellään sähköpostin historiaa ja toiminnan perusteita.


Historian siipien havinaa

Nykyisen Internet-sähköpostin historiaa voidaan ulottaa tulkinnasta riippuen jopa 1960-luvulla. Nykyisen sähköpostitekniikan keskeinen standardi, SMTP, kehittyi 1970-luvun alusta alkaen ja vahvistettiin viralliseksi standardiksi vuonna 1982. Vaikka standardia on hieman laajennettu ja päivitetty, on sähköpostiliikenteen pääasiallinen kulku yhä kymmeniä vuosia vanhan perustekniikan varassa.

Vaikka perustekniikassa ei sinänsä ole mitään vikaa, on hyvä muistaa mitä kaikkea ei 1970-1980-luvuilla mietitty. Nykypäivän sähköpostissa monet arkiset asiat olivat tuolloin vieraita. Tällaisiksi voidaan laskea viestin muotoilu eri kirjaisimilla, kuvien käyttö osana viestiä, liitetiedostot, sähköpostin käyttö mobiililaitteilla tai web-selaimella (web kehitettiin vasta 1990) tai ikävimpien asioiden puolelta roskaposti. Myöskään erilaisia merkistöstandardeja ei alunperin huomoitu ja usein matkalle jäivät jopa suomalaiset ääkköset, kiinalaisista tai arabialaisista merkeistä puhumattakaan.

Puutteita on paikattu ja ongelmia korjattu lukuisin eri standardein, jotka ovat täydentäneet sähköpostin mahdollisuuksia. Merkistö- ja liitetiedostohaasteisiin vastasi MIME-standardi. Sähköpostin luvun alkuperäinen POP-protokolla päivittyi moneen kertaan ja sai rinnalleen kehittyneemmän IMAPin. Roskapostia vastaan on suodattimien lisäksi kehitetty muun muassa autentikointilaajennus, ESTMP-laajennus, DomainKeys-tunnisteet ja SPF-tarkistusjärjestelmä. Termejä voisi listata pitkään - pelkästään SMTP:n ympärille on kirjoitettu 19 RFC:ksi kutsuttua standardia. Termien ja määritteiden muistaminen on kuitenkin peruskäyttäjälle melko turhaa. Oleellista on muistaa, että simppelin sähköpostiviestin taustalla pyörii hurja määrä tekniikoita, pohjautuen lukuisiin standardeihin. Ilman selkeitä standardeja sähköposti ei voisi toimia.

Osoitteen sisältö

Ennen kuin katsomme sähköpostin jakelutietä, vilkaiskaamme hetken ajan itse sähköpostiosoitetta.

erkki.esimerkki@mursunhoitofirma.fi

@-merkki tunnetaan myös ät-merkkinä, kissanhäntämerkkinä tai "miukumaukuna". Se erottelee viestin kahteen osaan. Nimi "ät-merkki" tulee englannin kielen prepositiosta at, joka on @-merkin oikeaoppinen tulkinta. At-sana korvautuu suomen kielessä -lla/-llä / -ssa / -ssä -päätteellä, eli kertoo missä tai minkä luona jokin on. Toisin sanoen, ylläoleva osoite voidaan suomeksi lukea muotoon "erkki esimerkki mursunhoitofirma.fi:ssä".

1. @-merkin vasemmalla puolella on paikallinen osa, eli kertoo postilaatikon nimen. Se on usein henkilön nimi, mutta voi olla yleinen, kuten myynti tai asiakaspalvelu. Paikallinen osa kertoo mihin postilaatikkoon kohdepalvelin toimittaa viestin. Paikallinen osa voi sisältää pisteen tai väliviivan, mutta se ei ole välttämätöntä, eikä näillä merkeillä ole erityistä merkitystä paikallisessa osassa.

2. @-merkin oikealla puolella on toimialue eli verkkotunnus. Se kertoo, millä palvelimella postilaatikko sijaitsee. Verkkotunnus voidaan yhä jakaa osiin, tässä kohtaa mursunhoitofirma on yrityksen nimi ja fi puolestaan Suomen maatunnus. Verkkotunnuksessa piste erottelee tunnuksen eri osat. Osia voi olla useampia kuin kaksi.

Sähköpostiosoitteessa on aina @-merkki, jonka molemmilla puolilla on sisältöä. Oikealla puolella on yksi tai useampi piste erottelemassa verkkotunnuksen osia. Sähköpostiosoitteessa ei voi olla välilyöntiä.

Kun kusti polkee...

Perinteikäs ja yhä porskuttava sähköpostitekniikka omaa tietynlaista samanlaisuutta perinteisen postin jakelujärjestelmän kanssa. Ohessa pienoinen esimerkki, miten sähköpostiviesti voisi kulkea lähettäjältä vastaanottajalle.

1. Pertti (pertti@postihirmu.net) kirjoittaa viestin sähköpostiohjelmallaan Liisalle (liisa@rentopersoona.fi). Pertin sähköpostiohjelma lähettää SMTP-viestin Pertin Internet-operaattorin palvelimelle.
2. Internet-operaattorin palvelin A varmistaa, että Pertillä on lupa lähettää viestejä ja ottaa viestin käsittelyyn.
3. Palvelin A lukee viestin otsaketiedoista vastaanottajan osoitteen loppuosan (@-merkin jälkeen tulevan) ja tekee DNS-standardilla kyselyn selvittääkseen, että toisen operaattorin palvelin B vastaa tämän osoitteen postinkulusta.
4. Palvelin A ottaa yhteyden palvelimelle B ja lähettää SMTP-viestin edelleen tänne.
5. Palvelin B varmistaa, että viesti kuuluu todella kyseiselle palvelimelle, eli että palvelin B todella vastaa rentopersoona.fi-osoitteesta.
6. Palvelin B tekee viestille useita roskapostitarkistuksia ja pyrkii varmistamaan viestin olevan aito.
7. Palvelin B hakee tiedoistaan vastaanottajalistan verkko-osoitteelle rentopersoona.fi ja varmistaa, että sieltä löytyy liisa-niminen osoite.
8. Palvelin B tallettaa viestin tavallisena tiedostona Liisan käyttäjätunnuksen taakse.
9. Liisan sähköpostiohjelma hakee viestin IMAP-standardilla palvelimelta B Liisan tietokoneelle luettavaksi.
10. Liisa ilahtuu saamastaan viestistä.

Käytäntö on usein monimutkaisempi ja viesti saattaa käydä matkalla kääntymässä jopa hyvinkin monen palvelimen nurkalla. Monimutkaisissa järjestelmissä postille on monia rinnakkaisia palvelimia, varajärjestelmiä ja useille eri palvelimille jaoteltuja tehtäviä. Ylläoleva on kuitenkin täysin toimiva esimerkki pienestä sähköpostiympäristöstä. Ylläolevaan operaatioon kuluu aikaa yleensä noin pari sekuntia.

Helppo ja vaikea säätää

Tyypillisen Internet-operaattorin postijärjestelmä koostuu kymmenistä koneista, sadoista ohjelmistoista ja hurjasta määrästä suunnittelua ja ylläpitoa. Vanhemmat ja uudemmat standardit vilisevät keskenään melko hyvällä menestyksellä viestimäärien pyöriessä päivittäin miljardiluokissa.

Pertille, Liisalle tai pääosalle muita lukijoita tärkeintä on kuitenkin, että posti kulkee. Etenkin Suomessa on lähestulkoon sääntö enemmän kuin poikkeus, että näin myös tapahtuu. Vaan oletko koskaan muistanut kiittää sähköposteistasi vastaavaa ylläpitäjää samoin kuin perinteistä postinjakajaa?

Katselukerrat: 18

Tagit: internet, postisäkin syövereistä, sähköposti, tietotekniikka

Pentti Tuominen kommentoi_ 7. joulukuu 2010 19:55
Enpähän huomannut tätä, kun samaan aikaan laitoin tuonne ylös operaattorin tiedoitteen, sp. n vaaroista. Ei ollut tarkoitukseni sekoittaa blogisi asiallisia aiheita.
PJ.
Kyuu Eturautti kommentoi_ 7. joulukuu 2010 20:00
Kyllä kustin polkemisesta saa meistä kaikki kirjoittaa.

Sitäpaitsi, roskaposti on tässä sarjassa luvassa vasta noin viikon kuluttua.
Pohto kommentoi_ 14. joulukuu 2010 13:52

Erittäin hyvä kirjoitus Kyuu:ltä. Todella perusteellinen ja varmasti maallikollekin avautuva selvitys sähköpostin vaiheista.

 

Pertille, Liisalle tai pääosalle muita lukijoita tärkeintä on kuitenkin, että posti kulkee. Etenkin Suomessa on lähestulkoon sääntö enemmän kuin poikkeus, että näin myös tapahtuu. Vaan oletko koskaan muistanut kiittää sähköposteistasi vastaavaa ylläpitäjää samoin kuin perinteistä postinjakajaa?

 

Tämä on hyvä huomio. Yleensähän homma menee niin, että kun kaikki on hyvin, kukaan ei kiitä. Sitten kun esimerkiksi ulkoisista olosuhteista johtuen toiminta tökkii, alkaa puukkoa tulla selkään rajusti. Sähköpostipalvelimen ylläpito laajassa mittakaavassa on kokeneen huippuasiantuntijan hommaa. Valitettavasti erityisesti Suomessa näistä tehtävistä on jostain kumman syystä tapana maksaa huonosti. Käytännössä moni kadehdittu huippuasiantuntija tekee työtään 2500 - 3500 euron kuukausipalkalla.

 

 

Kyuu Eturautti kommentoi_ 14. joulukuu 2010 15:56

Joo, onpa X.400 tullut tutuksi, mutta ajattelin että parempi keskittyä tähän nykyään suositumpaan tapaan. Eikä Internet suinkaan ole myöskään ollut ainoa siirtotie sähköposteille.

 

Mutta kiitos täydennyksestä, ihan täyttä asiaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot