Pienpuolueiden tulevaisuus - vaihtoehtoisia ajatuksia

Omalta osaltani en voi sanoa murehtivani kunnallisvaalien tulosta, mutta sekä omalle että muille pienpuolueille tilanne on mielestäni akuutti. Kysymys on nähdäkseni siitä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Jos tarkoitus on vain toimia uusien ajatusten lähteinä, nettivaikuttajina ja/tai pienenä vaihtoehtona, paljoa ei tarvitse tehdä. Jos tavoite on kuitenkin ajaa poliittista muutosta, jotain on tottavie tapahduttava ja ohessa katselen muutamia eri vaihtoehtoja tähän.

Skenaario "lihaa luiden ympärille"

Saksan Piraattipuolue on noussut monissa osavaltioissa jo 10% suosion tienoille ja yhtenä tekijänä tälle menestykselle pidetään laaja-alaista puolueohjelmaa. Moni pieni puolue kärsii Suomessa konkretian puutteesta. On hyviä, ellei jopa erinomaisia ajatusmalleja, aatteita ja näkökulmia, mutta niistä ei ole apua elleivät ne muutu ruohonjuuritason helpoiksi, ymmärrettäviksi linjoiksi. Tarvitaan ohjelmaan lihaa luiden ympärille, räväköitäkin kannanottoja, selviä irtiottoja ja helppolukuisia vaateita joista ollaan äänekkäästi samaa ja eri mieltä.

Pelkkä huutelu ei tokikaan riitä, vaan perustelut on löydyttävä tarvittaessa takataskusta.

Skenaario "puoluepolitiikan ulkopuolella"

Äänestysinnon jatkuva lasku on ongelma, jonka voisi myös huomoida tässä mietinnässä. Kenties uusia vaikuttamisen keinoja onkin haettava politiikan ulkopuolelta? Pienpuolue ei kenties menesty, mutta pieni yhteiskuntavaikuttamisesta kiinnostunut yhteisö sen sijaan saattaisi toimiakin. Tämä voisi olla positiivinen tapa aktivoida etenkin nuoria mukaan vaikuttamaan, kun ei tarvisi olla niin hitosti rahaa, aatteita ja sotaa mitä puoluepolitiikkaan kuuluu.

Parempi kysymys on, onko Suomi valmis tällaiseen toimintaan? Maassamme on jo nykypuolueiden pyörittämiä yhteiskunnallisia organisaatioita, jotka todennäköisesti suhtautuisivat vihamielisesti kilpailuun. Potentiaalia ajatuksessa kuitenkin on.

Skenaario "vähä on tyhjää parempi"

Oli pienpuolue sitten uusi tai vanha, todennäköisyys on sen puolesta että vuodesta, tai jopa vuosikymmenestä toiseen suosio ei ole noussut juuri mihinkään. Omiin aatteisiin kaivautuminen ei vain myy ja volyymi ei riitä - puuttuu aktiivisia ehdokkaita ja tekijöitä sekä meteliä. Ratkaisu on ilmiselvä: jokaisen pienpuolueen ihmiset yhden pöydän ääreen etsimään kokoelma asioita, joista kaikki voivat olla samaa mieltä. Sitten pistetään vanhat koneistot kumoon ja luodaan uusi Suomen tulevaisuuden liitto (tm) yhteisin voimin.

Paljon on tehtävä kompromisseja ja kymmenestä toivotusta asiasta saa jokainen pöytään todennäköisesti vain yhden, mutta kenties se yksikin voisi nyt onnistua, kun jäsen-, ehdokas- ja aktiivimäärät pamahtavat eri lukemiin. Tämä edellyttäisi hurjaa ylpeyden nielemistä ja tarkoittaisi jäsenkatoa, mutta jos hyvä enemmistö tulisi mukaan, se olisi sellainen uutinen jota ei YLEkään voisi painaa villaisella.

Skenaario "imetään voimavarat"

Jos edellinen kohta oli utopiaa, tämä on extreme-utopiaa.

Monet ovat päätyneet pienpuolueisiin, koska isommat puolueet eivät ole olleet halukkaita hyväksymään heidän ammattitaitoa, näkökulmia tai aktiivisuutta. Lähes kaikki isot puolueet haluavat jäseniksi vain passiivisia jäsenmaksun maksajia. Itseltänikin löytyvät taustalta vastaavat syyt kun aikanaan puolueita etsin. Jos ikä, työ ja osaaminen eivät heitä pelottaneet, tee-se-itse asenne tappoi lopunkin keskustelusta.

Mahdollisuus olisi kuitenkin toisin toimimiseen. Halutessaan isot puolueet voisivat samanaikaisesti korjata imagonsa ongelmakohtia ja paikata osaamisensa puutteita kuorimalla kermat päältä pienpuolueiden osaajista, jotka aiemmin jätettiin rannalle. Toimen voisi toteuttaa vaikkapa luomalla uusia ryhmittymiä puolueen sisälle: perussuomalainen kulttuuriryhmä, demariyrittäjät, kokoomusduunarit ja vaikka mitä.

Tällainen sillanrakennus toki tuhoaisi monen pienpuolueen aika tehokkaasti, mutta ei politiikkaa saa ajatella puolueiden vaan ihmisten ja asioiden kantilta. Jos se tekisi hyvää, se olisi hyväksi. Ison puolueen vetäjä voisi kuitenkin aiheellisesti miettiä, olisiko tällaisesta vastaavaa hyötyä heille, etenkin huomioiden vaadittu työmäärä.

Paljon on mietittävää

Minulla ei ole ollut enää hyvään aikaan kiinnostusta puolueiden päätöksentekoelimien toimintaan, joten sinänsä asia ei minua suuremmin stressaa. Toivon kuitenkin, että ajatuksia pallotellaan vakavasti eri puolilla poliittista kenttää. Liian paljon osaamista jää nyt hyödyntämättä, liian monia siltoja tulee poltetuksi.

Perushaaste jokaiselle puolueelle ja puolueen jäsenelle on kuitenkin luonteeltaan diplomaattinen. Kannattaisikohan kenties jostain joustaa, että saa jotain muuta vastaavasti onnistumaan - vai onko parempi turvata aate ensimmäisenä?

Katselukerrat: 307

Tom Kärnä kommentoi_ 31. lokakuu 2012 00:32

Ovat mietityttäneet itseä nämä asiat myös.

Cato kommentoi_ 31. lokakuu 2012 08:39

Pienpuolue-problematiikkaa pohtivat jokin aika sitten muisteloissaan Nuorsuomalaiset, joiden aktiivit kertovat puntaroineensa erilaisia vaikutusmahdollisuuksia.  Puolueena toimimista he pitivät liian paljon voimavaroja vaativana, vaikkakin itse siihen lopulta päätyivät.

Ryhmä sai kuitenkin aikaan yhteiskunnallista keskustelua ja jopa läpi ajamiaan asioita, tosin muiden toteuttamina.  

Yhteiskunnan kehityksen kannalta on yhdentekevää, kuka parannukset lopulta toteuttaa.  

Puolue on hyvin raskas organisaatio pyörittää, ja lisäksi sen on kehitettävä kantansa jokaisen lillukanvarren asentoonkin.

Neuvos kommentoi_ 31. lokakuu 2012 09:12

Pienestä voi kasvaa suuri.

Oula Lintula kommentoi_ 31. lokakuu 2012 14:05

Miten niin puolueita on liikaa?

Kai nyt poliittisesti valveutunut ihminen osaa laskea kuuteentoista...

Tsaimai kommentoi_ 31. lokakuu 2012 14:21

On niitä liikaa. Eikä kyse ole matematiikan taitojen vajavaisuudesta.

Ei ole puolueilla aatteita. On vain kova hinku päästä valtaan ja saada kannattajia, joille ei kuitenkaan ole tarjota mitään sen kummempaa kuin kaikki muutkin tarjoavat.

Tuntuu, että puolueet ovat kuin pesujauheet. Vain paketti on erilainen, mutta teho suunnilleen samaa luokkaa ja raaka-aineet yhteneväiset .

Kyuu Eturautti kommentoi_ 31. lokakuu 2012 15:34
Väitän itse keskeiseksi perusongelmaksi myös jäsenten tasapaksuisuuden. Puolueet eivät halua käyttää hyväksi asiantuntemusta, vaan pinnalle nousevat tasapaksut tapaukset, jotka tietävät kaikesta hyvin vähän, eivätkä uskalla, tai halua esiintyä asiantuntijoina.

Tällainen linja ajaa pienpuolueisiin, mutta vieläkin tärkeämpänä se vie asiantuntemuksen pois poliittisesta päätöksenteosta.

Tietyissä asioissa asiantuntemusta onnistuu pääsemään, koska asia ylittää kansan kiinnostuksen. Esimerkiksi maahanmuuttoasioista on puhuttu varsin asiantuntevasti, myös tiettyjä talousnäkemyksiä kuuluu huipulta ihan kompetenssin kera. Jopa terveydenhoidon puolelta joskus kuullaan asiantuntijoita, sillä aina joskus siellä tapahtuu onnistumisia. Vaan katsopa julkista tietotekniikkaa - ei yhtään asiantuntijaa politiikan kentällä ja valtiontalouden tarkastusvirasto ei ehdi edes ehdi huutamaan ongelmista tarpeeksi kovaa vauhtia.

Itselleni tietotekniikka on tuttu esimerkki, siksi sitä käytän, mutta ei varmastikaan ainoa.
Tsaimai kommentoi_ 31. lokakuu 2012 17:38

Olisiko? Millä tavalla se eroaa lehmien ja sikojen omistajia edustavasta puolueesta, joka pärjäsi aika mukavasti kunnallisvaaleissa? 

Pauli Välimäki kommentoi_ 31. lokakuu 2012 18:13
Kyuu pohtii kiinnostavaa asiaa. Suomen puoluekartta on peräisin sääty-yhteiskunnan ajoilta, Kokoomus perustuu vanhasuomalaiseen puolueeseen, keskusta maalaisliittoon, sdp on vanha Forssan työväenpuolue ja vasemmistoliitto on yhtä kuin nimensä vaihtanut skp.

Uusia puolueita ovat vain kristillisdemokraatit ja vihreät. Persujenkin tausta on smp:ssä joka taas on maalaisliiton hajoamistuote. Toki on perusteita pitää persuja uuspuolueena, jos persujen linjaksi nostaa maahan muuton ja EU:n vastustamisen. Sehän ei ollut Smp:n linja, vaan he ajoivat köyhän asiaa.

Miksi uusia puolueita ei tahdo nousta? Yksi syy on vanhan vallan linnakkeissa. Ne kykenevät mobilisoimaan äänestäjät suurilla resursseillaan. Pienpuolueet eivät pärjää ellei niillä ole vahvaa kansanliikettä tukena. Vihreät nousivat koska ympäristöliike oli niin vahva ja pysyvä uusi juttu. Kd taas on jäänyt pieneksi, koska porvaripuolueet ovat myös kristillisiä, ei kd tuo siihen mitään erityisen uutta.

Piraattipuolue nousee Saksassa, koska vihreät mielletään siellä jo vanhaksi puolueeksi, Mun mielestä piraatit ja vihreät ovat saman ajan lapsia, ne ylittävät vanhan luokkajaon ja puhuttelevat koulutettuja nuoria ikäluokkia, jotka elävät tietoyhteiskunnan avointa aikaa. Sieltä nousee paljon uudistusvaatimuksia vanhalle vallalle, esim. siirtyminen täysin avoimeen hallintoon ja tietokantaan. Ero näiden puolueiden välillä on siinä, että vihreille ynpäristö ja luonto ovat vahva arvopohja, piraateille tietoyhteiskunta on arvo sinänsä.

Kyuu, kyllä sun kannattaisi yrittää seuraavissa vaaleissa läpi vihreiden listalta taas, sun kaltaista ajattelijaa tarvitaan!
Kyuu Eturautti kommentoi_ 31. lokakuu 2012 21:39

Pauli, vihreät ovat vähän kaksipiippuinen juttu itselle.

Plussaa: Todennäköisesti voisin mainiosti ajaa omia kulttuuriaiheitani, saisin asiaan tukea ja kukaties muita samaan hiileen puhaltajiakin vielä. Lisäksi O-P Parviainen on yksi eniten arvostamiani poliitikkoja.

Miinusta: Seassa on liiaksi umpirasistisia tai muuten räväkkään aatteellisia tapauksia, jotka vievät yöuneni. Kun aate menee järjen yli, voin huonosti.

Sen verran toki tajuan että minulla on sekä huonoja, että helvetin huonoja optioita jatkon varalle, mutta onnekseni niistä ei tarvitse murehtia tässä ja nyt.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot