Perustuslaillisuuden valvonta on niin maan perusteellisen perusteetonta

Viime päivinä on kovasti kohuttu lainsäädännön epäkohdista, erityisesti perustuslaillisuuden valvonnasta. Kohu on kuitenkin saanut omituisia piirteitä.

On vähintäänkin outoa, että media ilmiselvästi pyrkii luomaan kuvaa, jossa lainsäädännön ongelmat olisivat muka uusia ja jopa jotenkin spesifisiä tälle hallitukselle. En nimittäin jaksa uskoa, että mediamme olisi täynnä niin ammattitaidottomia toimittajia, että heillä ei olisi mitään käsitystä journalistin ohjeiden mukaisesta faktojen tarkistamisesta - vaikka se ei kovin mediaseksikästä olekaan.

Lainsäädännön ongelmat ovat olleet läsnä jo kauan. Niitä on nostettu taustalla esille useasti. Aina poliitikot ovat painaneet ne uudelleen taustalle entistäkin syvemmälle. Asiasta löytää helposti lisätietoa kuka tahansa, joka tietoa haluaa.

Lainsäädännön ongelmista voi lukea virallisemman sorttista tarinaa vaikkapa edellisellä hallituskaudella nelisen vuotta sitten laaditusta Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksestä "Lainvalmistelun laatu ja kehittämistarpeet".

Lienee tulkittava niin, että eräille tahoille, joista media laajalti ottaen ei suinkaan ole vähäisin, on mieluisampaa melskata siihen malliin, että kyseessä olisi uusi asia, joka liittyisi jotenkin erityisesti tähän hallitukseen.

Mitä itse asiakysymykseen, perustuslaillisuuden valvontaan, tulee, mielestäni on selvää, että Suomessa tarvittaisiin perustuslakituomioistuin.

Perustuslain tulkinta ja sen myötä perustuslaillisuuden valvonta ailahtelee nykyjärjestelmässä kuin tuurijuopon mieliala. Se ei vaihtele ainoastaan perustuslakivaliokunnan puoluepoliittisen koostumuksen mukaan, vaan jopa tilanteen mukaan. Tulkintaa määrää perustuslain vastainen puoluekuri paljon enemmän kuin juridiikka. Sitä määrää tulkitsijan oma poliittinen agenda ja kannattajiin tehtävissä oleva vaikutelma paljon enemmän kuin juridiikka.

Esimerkkinä perustuslaillisuuden tulkinnan nykytilasta kerrottakoon tositarina muutaman vuoden takaa, ajalta, jolloin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana toimi Kimmo Sasi (kok). Esitin tuolloin Sasille kysymyksen silloisen työttömyysturvalain suhteesta perustuslain 9 §:n liikkumisvapautta koskevaan perusoikeussäädökseen, koska ristiriita oli ilmeinen.

Sasin vastaus oli, että työttömällä on oikeus valintaan kahdesta perusoikeudesta: perustuslain 9 §:n liikkumisvapaudesta tai perustuslain 19 §:n oikeudesta sosiaaliturvaan, eli että työttömän tapauksessa perustuslakia voidaan tulkita niin, että sen 9 §:ssä säädetty perusoikeus ei koske työtöntä.

Kuitenkin vain hetkeä myöhemmin Sasi itse teki kirjallisen aloitteen, jossa hän samaiseen perustuslain pykälään vedoten vaati mopokortin myöntämisen ajankohtaa muutettavaksi, jotta kyseinen perustuslaillinen oikeus toteutuisi paremmin. Asioiden mittakaava kertoo mielestäni erittäin paljon perustuslain tulkinnan ja perustuslaillisuuden valvonnan problemaattisuudesta.

Perustuslaillisuuden valvonnan toteutuminen nykyisellä tavalla vaatisi poliitikoilta huomattavasti nykyistä korkeampaa yhteiskunnallista moraalia. Koska tällainen muutos ei liene kovin suurella todennäköisyydellä saavutettavissa kovinkaan nopealla aikataululla, oikea ratkaisu olisi erillinen, riippumaton perustuslakituomioistuin.

Katselukerrat: 138

Neuvos kommentoi_ 20. joulukuu 2016 10:13

Norsut posliinikaupassa - eivät taida tuntea lakia jyrätessään omia tahtojaan?

PetrusK kommentoi_ 20. joulukuu 2016 10:26

Itse kyllä uskon, että tämä koko prosessi on osa Some-raivoa, joka on nyt saavuttanut politiikan ja on saavuttamassa näköjään myös virkaimiehiäkin. Kaikenlainen arvokkuus, kuten Pekka Himanen toteaa, ollaan siirtämässä syrjään ikuisiksi ajoiksi ja viidakon lait ohjaavat ihmisten toimintaa tästä eteenpäin. 

Heikki Karjalainen kommentoi_ 20. joulukuu 2016 10:36

Perustuslakiruomioistuin on paikallaan. Nyt poliittiset persutuslakivaloikunnat vahtivat perstuslaillisuutta kuin pukit kaalimaata. Anna Maja Henriksson on aivan oikeassa.

Eemeli kommentoi_ 20. joulukuu 2016 10:49

Mikäli tuo tuomioistuin on samanlainen kuin USAn korkein oikeus niin ei missään nimessä sellaista Suomeen.

PetrusK kommentoi_ 20. joulukuu 2016 10:51

Perustuslaillisuusvalvonnasta on tullut tapa tehdä politiikkaa. Ja näin tämä koko toiminta on mitätöimässä itseään. 

Juha U. Aaltonen kommentoi_ 20. joulukuu 2016 11:02

Ongelmallista on että neljän vuoden välein vaihtuvan perustuslakivaliokunnan myötä myös perustuslain tulkinta vaihtelee. Perustuslain tulkinta ja perustuslakivaliokunnan lausuntojen painotukset ovat riippuvaisia valiokunnan poliittisesta kokoonpanosta.

Mika Helasvuo kommentoi_ 20. joulukuu 2016 11:10

Perustuslakituomioistuinta on ehdoteltu aika ajoin ennenkin, mutta hyvin kuvaavaa on se, että nykyinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Lapintien vastusti ajatusta, kaikesta valittamisestaan huolimatta.

Pitäähän perustuslain tulkinnassa säilyttää poliittinen vaikutusmahdollisuus.

Heikki Karjalainen kommentoi_ 20. joulukuu 2016 11:17

Perustuslakivaliokuntaa ei kukaan ole panemassa nurin, vaan sen yläpuolella olisi perustuslakituomioistuin.

... mutta oikeudenvalvonta alkaa ministeriöstä, jossa oikeusministerinä pitää olla sen alueen laajasti hallitseva juristi. Lindström, vaikka olisi kuinka hyvä mies työministerinä ei ole pätevä mitenkään oikeusministeriksi.

Mika Helasvuo kommentoi_ 20. joulukuu 2016 11:25

Juristivelvoitteen poisto oli SDP:n keino saada aikoinaan mieleisensä oikeusministeri, omasta puolestani voitaisiin vallan hyvin palata entiseen järjestelmään, vaikka ei se perustuslain tulkintavariaatioihin mitään vaikuta.

Mika Helasvuo kommentoi_ 20. joulukuu 2016 12:33

Karin mainitseman puoluekurin lisäksi toinen pysyväksi järjestelyksi muodostunut perustuslainvastaisuus on ylioppilaskuntien pakkojäsenyys, joka on räikeästä perustuslain suojaamaa yhdistymisvapautta vastaan.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot