Paluu ydinsanomaan

[Richard Järnefelt]

Oli ilahduttavaa lukea tänään, 21.6., Jumalan valtakuntaan kutsumisen sunnuntaina, Helsingin Sanomain Sunnuntaidebatista Helsingin Vuosaaren seurakunnan pastori Kai Sadinmaan ns. vapautuksen teologiaa uhkuva kirjoitus, sillä peruslinjoista oli helppo olla samaa mieltä. Saattaa olla, että jotkut asiat hänen tekstissään hieman kärjistyivät, ja onhan kansankirkkomme jo nyt ottanut monta askelta kärsivien auttamisen ja myös järjestemän virheiden kritisoimisen suuntaan, mutta siitä olen 100%:sti samaa mieltä, että mikään ei oikeasti eikä kunnolla muutu, niin kauan kuin fundamentalistiset, yleensä herätyskristilliset liikkeet pitävät salaista tai julkista valtaansa kirkossa.

Ruotsin kirkko toimi mielestäni viisaasti, kun se taannoin ohjasi nämä äärisuuntaukset kirkon ovesta ulos. Toki jäsenmäärä ensin pieneni, mutta sen jälkeen ne kristityt, joille kirkon rakkauden sanoma oli tärkeä, saivat rauhan uskoa niin kuin haluavat, ja jäivät kirkkoon. Suomessa eivät jää, koska kirkko on ääriliikkeiden temmellyskenttä. Ja kirkon johto ei jostain syystä tajua vanhaa kansanviisautta, että kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää.

Pastori Sadinmaa on tehnyt viisaasti, kun on alkanut näin rohkeiden mielipiteiden esittämisen vasta papiksi tulonsa jälkeen. Itsehän olen teologian maisteri kaikilla vaadituilla erityisopinnoilla, toiminut jopa tuomaspappina, mutta mystisesti en koskaan saa pappisvihkimystä. Tämä johtunee sekä poliittisista että kirkkokriittisistä mielipiteistäni. Mutta olen valitettavan varma, että juuri sellaisia ihmisiä kirkko tarvitsisi, joilla on rohkeus tehdä muutakin kuin lässyttää ja kaunistella esimerkiksi esimiestensä virheitä ja välinpitämättömyyttä.

Kallispalkkaiset konsultit eivät ole ratkaisu kirkon ongelmiin, koska he lähestyvät asiaa maallisessa valossa: "Jos halutaan lisää ihmisiä, pitää järjestää ihmisiä houkuttelevaa toimintaa." Näinpä konsulttien selvitykset antavat tukea kirkossa jo ennestäänkin vaikuttaneelle "rönsyilypolitiikalle", jonka johdosta hyvä sanoma on entisestään hämärtynyt. Esimerkkinä palvelut nuorille: on skeittikerhoja, on biljardikerhoja, on kaiken maailman kerhoja. Missä on sanoma Jumalasta, missä on Jeesus - ei missään. Samanlaisia oivalluksia ollaan nyt ulottamassa muidenkin ikäryhmien toimintaan, ja luullaan kirkon elävän sillä, että maallistuneet ihmiset saavat harrastaa maallistuneita asioita kirkon kallishintaisissa rakennuskomplekseissa. Samalla jätetään varsinainen hengellinen toiminta psykoosinoloisessa omavanhurskauden harhassa vaeltaville fundamentalisteille. Tosi fiksua.

Entä, jos keskityttäisiin ydinsanomaan, ja hylättäisiin turha toiminta ja ohjattaisiin kohteliaasti mutta päättäväisesti ovesta ulos ne, jotka eivät voi ydinsanomaa hyväksyä?

Ydin lienee tässä: Jumala rakastaa meitä kaikkia, ja tämä rakkaus manifestoituu meille kristityille Jeesuksessa Kristuksessa. Kristus toi armon lisäksi maailmaan myös uuden käskyn rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä niin kuin itseään. Tätä käskyä toteuttamassa sekä sakramentaalisia armon välineitä tarjoamassa kirkkomme on.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

[Jukka Tapani]

Vaikeaa on se, kun ei voi, eikä saa tehdä itse! Jeesuksen opetushan on se, että kaikki on jo tehty meidän puolesta, mutta ihmiselle se on liian vaikeaa ymmärtää, koska pitäisi saada suorittaa edes vähän, että tuntuisi joltain. Pitäisi yrittää muuttua, että kelpaisi.

[Kyuu Eturautti]

Kirjoituksesi on hieman samaa mitä alaa kovasti opiskellut isoveljenikin monesti kertoo.

Ongelma on siinä, että kaiken pr-edustuksen taustalla kirkko on tätä nykyä liikelaitos ja sen on huolehdittava bisneksistään ja markkinaimagostaan. Sen on osattava vastata kilpailutilanteen esittämiin uusiin haasteisiin.

Kovassa markkinatilanteessa ja kirkkoakin koskettavassa kvartaalitaloudessa yksinkertainen, ajaton sanoma ei vain aikaansaa riittävää markkinapenetraatiota.

Ehkäpä ongelman ydin on siinä, että kirkko ei ole ollut pitkään aikaan enää kirkko.

[metsäkeiju]

Kirkko/kirkot ovat jonkinlaisessa kriisissä? Vai mitä? Mistähän se mahtaa lopulta johtua?
Tämä ei ole mikään ihan uusia asia.

Olisiko kirkon opeissa kuitenkin jotain, mitä pitäisi uudistaa? Vaikka perussanoma pysyisikin samana.

[Kalevi Järvinen]

Olen yleensä aikalailla arvosteleva meitä hallitsevia päättäjiä kohtaan.
Mutta se ainakin minun kohdallani johtuu siitä , että olen kai nähnyt ja kokenut niin paljon, että luottamus johtajiimme on, ellei nyt mennyt, niin ainakin ohentunut.

Mutta kirkko ei kuulu siihen ryhmään. Ei kirkkoa tarvitse johtaa niinkuin urheiluseuraa. Kirkon pitää olla vakaa ja olemassa.
Se tekee asioita vakaasti ja harkiten ja oikein. Kilpailuun jotain vastaan tai jonkun kanssa ei tarvitse ryhtyä.
Ei tarvita kvartaali kirkkoa..
Muusikkona minua häiritsee jopa nykyisin kirkoissa pidettävät jazz- ym pop konsertit. Muka siksi , että saataisiin kansaa kirkkoihin.

Hengellinen musiikki on kyllä vähän läpinäkyvää. Olen herran kanssa sopinut , että itse soitan ihmisille sitä mitä he haluavat kuulla ja hyräillä mukana. Eli nostalgiaa ja lapsuuden muistoja ym.
Musiikin vaikutus ihmiseen on niin mahtava , että siinä ammutaan helposti yli.

Pitäisikö kirkossa kirkon laitteilla sitten soittaa Metsäkukkia tai Tonavan aallot. Siihen en osaa sanoa mitään.
Mutta jo sana kilpailu kirkon yhteydessä tuo mieleen kirkon vastustajan.
Se vähän puistattaa.

Eikä kirkon sanomassa ole mitään mikä ei sopisi tähän aikaan. Jokin asia saattaa olla vaikea ymmärtää.
Olen siis Herran miehiä minäkin ja uskon herraa kun hän sanoo, ettei mitään saa muutaa Raamatussa.
Olen kuitenkin joissain asioissa ihan pikkusen eri mieltä. En muuta mutta sanon ymmärrettävämmin.
Esim. Joh. Ev alussa lukee, että alussa oli sana .... jolla Herra sitten poikansa kansa loi maan .
Että nykynuori ymmärtäisi niin esimerkkinä ja siis vain esimerkkinä olen kehoittanut lukemaan sen kohdan niin, että ,,,,, alussa oli salasana...... jolloin asia saa toisen ehkä oikeamman merkityksen. Tuskin sen ajan kirjoittajat tiesivät salasanoista ja niiden käyttötavoista.

No tämäkin oli vain pieni juttu mutta yleensä tuo kirja on kyllä erittäin vaikea ymmärtää ja se on todella luettava tarkoin ja ymmärrettävä missä olosuhteissa se on kirjoitettu.

On erikoisen helppoa olla ns kriittinen ja tulla jopa sellaisiin johtopäätöksiin kuin Helsingin liikennelaitoksen bussien kyljissä nyt lukee. Sellainen on juuri sitä "vastustajan" toimintaa.

Kirkko on ja pysyy rauhallisena yhteiskunnan tukipylväänä ja kirkkoon menevät ne , jotka hakevat elämäänsä tukea. Kyllä Herra kaikkia meitä kutsuu mutta ei painosta eikä pakota ottamaan uskoa.

Suomalaiselle sopii se , ettei turhaan tyrkytetä. Kaikki eivät halua sitä kuulla aina vaan. Riittä kun kirkko on olemassa, ja hoitaa sille annetut tehtävät. Tehokkuudesta ei ole kysymys.

terveisin Kalluj.

[Kyuu Eturautti]

Otin aiheesta inspiraation ja jatkoin tällaisella.