Aamulehti Blogit

Olette saattaneet huomata, että noin puoli Internetiä on täynnä tekstiä Suomen elokuvahistorian suurimmasta projektista nimeltä Iron Sky. Kuunatseista kertova eepos on monella mittapuulla ns. Tapaus (tm) niin Tampereelle kuin koko Suomellekin. Se on kuitenkin myös elokuva, joten sitä sopii sellaisena katsella.

Iso vitsi!

Iron Sky on kieltämättä massiivinen eepos, jota ei todellakaan uskoisi suomalaisen leffatalon tuotteeksi. Erikoistehosteet eivät häviä tippaakaan Steven Spielbergin tuotoksille, eikä muutoinkaan kuvausteknisessä puolessa ole valittamista. Nimekkäät näyttelijät toki puuttuvat, mutta samaa on voinut sanoa kautta historian aika monesta nykyaikaisen elokuvahistorian klassikosta. Teknisistä asioista musiikki on ehkä ainoa joka tuntuu vähän huonosti sopivalta. Musiikki itsessään on mainiota, mutta sen sovitus joihinkin kohtauksiin tuntuu hieman epäonnistuneelta.

Sitten on se pikkuinen asia nimeltä juoni. Tai sen puute. Iron Sky on kokoelma hienoja kohtauksia, jotka tuntevat toisensa lähinnä kavereina. Sen voi nähdä heikkoutena tai vahvuutena. Nimittäin - jos haluaisin nähdä suurta draamaa ja mahtavaa juonta, katsoisin jotain nyyhkytarinaa jonka äärellä nukahtaisin jo alkutekstien aikana. Toisaalta, jos Iron Sky olisi koitettu tehdä tällaiseksi tarinaksi, se ei toimisi. Oli fiksu valinta tuottajilta lähteä siitä, että viihdyttävä elokuva tarvitsee omanlaisensa keinot ja ne oli löydetty.

Entäpä se huumori? Sekin on tehty isolta osin yleisönsä ehdoilla. Nettikansaan jutut uppoavat kuin veitsi voihin, kun taas muilta voi jäädä osa sanattomasta huumorista väliin. Elokuvan lukuisat hupaisat sutkaukset ovat niin helmutin onnistuneita, että jopa kaltaiseni kyynikko nautti niistä täysin keuhkoin. Minulla oli hauskaa. Hemmetti vie, minulla ei ole ollut elokuvissa todella hauskaa koko tällä vuosituhannella. Viimeksi viihdyin näin hyvin Ismo Leikolan stand up -keikalla. Huumoripuolen ainoa ongelma on muutamien vitsien kertakäyttöisyys sekä niiden painottuminen lähinnä leffan alkupuoleen.

Iso leffa!

Iron Sky on iso elokuva. Se on suomalaisella mittapuulla ihme ja väkivahva osoitus siitä, mihin täällä pystytään, vieläpä murto-osalla Hollywood-rahoista. Se ei ole täydellinen elokuva joka saa jokaisen vauvasta vaariin kokemaan koskettavia hetkiä. Ei - Iron Sky on humoristinen scifipläjäys, joka kertoo kuunatseista niin vakavalla naamalla kun kuunatseista voi kertoa. Siksi juuri se on niin hyvä.

Jos tämä ei vielä riittäisi, Iron Sky on palauttanut uskon scifikomedioihin. Siinä lajissa jos missä se pesi Hollywoodilla lattiaa mennen tullen. Tiedosta tämä: jos moiset genret eivät kiinnosta, pysy kotona ja katso brittidraamaa. Muussa tapauksessa painu teatteriin! Painu nopeasti!

Katselukerrat: 314

Tagit: arvostelu, elokuvat, iron sky

al1947 kommentoi_ 27. maaliskuu 2012 18:56

Menen sitten seuraavan kerran elokuvateatteriin kunhan ne oppivat säätämään voluumin inhimilliselle tasolle. Kuuroja emme vielä ole ja kuuroiksi emme halua tulla.

 

PS. Oliko tässä Iron Sky filmin näytöksessäkin volyyminappi käännetty kaakkoon?

Kyuu Eturautti kommentoi_ 27. maaliskuu 2012 19:12

Parissa tehostekohdassa bassot pystyi tuntemaan iholla, mutta muuten äänentasot olivat mielestäni kohtuulliset. Itse olisin ehkä vähän hiljemmalla kotona katsellut, mutta aika lähellä omia tottumuksia. Yleensä kuuntelen melko hiljaa juttuja, joskin asia on varmasti suhteellista.

al1947 kommentoi_ 27. maaliskuu 2012 19:23

Aamulehdestä luettuna Iron Sky vaikutti upealta.

Norppa kommentoi_ 27. maaliskuu 2012 23:14

No jaa, olen kyllä brittidraaman suuri ystävä, mutta menen silti luultavasti Iron skunkin katsomaan. Ihan siitä ihailusta, jota tunnen näitä tekijöitä kohtaa siitä, että onnistuivat Multisillassa jossain kaksiossa vai missä kuvatulla filmillä netin avulla pääsemään maailmanmaineeseen. Toivottavasti filmi on myös oikeasti hauska.

Luin lehdestä, että loppu on vakava. MIetin, että en haluaisi ehkä nähdä filmiä, jossa kreisihuumori ja vakavuus on sotkettu. Mutta sitten mieleen tuli Chaplinin Diktaattori, joka päättyy mahtipontiseen ja vakavaan saarnaan. Kenties tekijät ovat ajatelleet jotain samanlaista?

Viime aikojen kotimaisista leffoista Napapiirin sankarit oli mielestäni oikeasti erittäin onnistunut, koska se oli hauska. Mutta tämä filmi on tietenkin aika erilaista huumoria, ehkä vähän Diktaattorin tai Kevät koittaa Hitlerille tyyliin?

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot