Päiväkoti painosti ostamaan ex-miehelle kalsarit

[Mervi Janhunen]

VÄÄRYYDET OIKAISTAVA OSA XII: PÄIVÄKOTI PAINOSTI OSTAMAAN EX-MIEHELLE KALSARIT

Isänpäivä lähestyy. Tuo monen päiväkoti-ikäisen lapsen yksinhuoltajaäidin ikioma "halloween". Mitä muuta voisin sanoa sen jälkeen, mitä lapsensa kanssa kaksin asuva äiti minulle kertoi?

"Sain pojan eskarista kirjeen, jossa pyydettiin kaikkia äitejä ostamaan isiltä salaa isälle uudet alushousut. Saa olla kalsarit tai bokserit tai mitkä vaan. Lapset sitten koristelee ne päiväkodissa eli jokainen saa koristella isälleen kivat kalsarit isänpäivälahjaksi.

Ei paljon huvittanut kalsariostoksille lähteä, kun ensin on tapeltu elatusmaksuista ja nyt ei sitten mies suostu tekemään sopimusta lapsen tapaamisista. Pakko kuitenkin on ne kalsarit hankkia, että lapsi saa tehdä samanlaisen lahjan isälleen kuin muutkin."

Minun on vaikea ymmärtää päiväkotihenkilöstön ymmärtämättömyyttä. Eivät kaikki lapset asu äidin ja iskän kanssa ihanassa ydinperheidyllissä. Tämän varmaan ammattikasvattajat tietävät. Kenestä on kivaa hankkia lapsensa isälle alushousut lahjaksi? Esim. erokriisissä tai huoltajuuskiistoissa kärventelevät äidit tuskin ovat innostuneita ex-miehelleen kalsareita ostamaan.

Tämä vääryys on helppo oikaista:
Päiväkodeissa tehdään tästä lähtien vain sellaisia isänpäivälahjoja isille tai isoisille tai muille läheisille (kaikilla lapsilla ei ole isää lainkaan elämässään), joihin tarvikkeet löytyvät päiväkodista. Tämä on tasapuolista ja hienotunteista kaikkia perheitä ja kaikkia lapsia ajatellen.

p.s. Silloin vältytään myös vertailuilta Armani - Vapaa valinta tai XS - XXL -akseleilla :)

[pekka saarinen]

"No niin lapset,tänään teemme yhdessä isänpäivänlahjan.Ne joiden isät ovat ihan peestä voivat sillävälin leikkiä vaikka kotia tuolla naapurihuoneessa,mutta tapella ei saa".Onhan se varmaankin vaikeaa alle kouluikäisen lapsen ymmärtää miksi hänen isänsä kalsarit pitäisi koristella piikkilangalla ja kyllästää tärpätillä.Onneksi tässä on pitkä talvi aikaa suunnitella,ettei tarvitse toukokuussa tehdä samaa mokaa.

[Anna-Emilia Piirainen]

Järjettömän huono kommentti Pekalta. Mervin pointti tässä tuskin oli se, että henkilökunnan tulisi arvostella lapsien isiä. Mutta totuus on se, että vaikka jokaisella meistä on biologisesti isä, voi hän olla kuollut tai muuten vain kadonnut lapsen elämästä. Ja vaikka lapsi ei olisikaan tietoinen mahdollisista vanhempien välisistä riidoista, voi lapsesta silti tuntua pahalta tehdä isälle lahja, jos häntä ei juuri ole näkynyt. Eli kyllä tällaisia asioita mietittäessä päiväkotien henkilökunta pohtii asioita myös lapsen kannalta. Ihan samallalailla joissain päiväkodeissa joudutaan miettimään eri uskontoja esimerkiksi nyt joulun lähestyessä.

[Merja Kanervisto]

Mielenkiintoista!!
Tässä herää kysymys, että miksi juuri alushousut? Nehän on melko lailla vaatekappaleista sellainen intiimi ja hyvin henkilökohtainen juttu, myös meillä naisihmisillä!
Haluavatko lapset tosiaan antaa isilleen kalsarit lahjaksi, jos nyt ei oteta tätä perheen koostumus asiaa mukaan?
Kyllä se perinteinen kortti varmaan olisi ajanut ihan saman asian ja siihen löytyisi tarvikkeet päiväkodista.
Miksi ylipäätään päiväkodissa pitää tehdä isälle tai äidille lahjoja? Eivätkö perheet sisällään voisi päättää siitä perhettä koskevasta asiasta vietetäänkö isän tai äidin päivää ja tehdäänkö lahjoja vaiko eikö?

[Mervi Janhunen]

Taidan kirjoittaa liian vaikeasti avautuvalla tyylillä, joten tässä vielä rautalangasta väännettynä:
koska esiopetusikäiset lapset (5-6-vuotiaat) eivät osaa vielä itsenäisesti käydä ostamassa iskälle kalsareita, lankeaa tässä kuvaamassani tapauksessa tämä tehtävä lapsen äidille. Riiippumatta siitä, millaisessa suhteessa hän lapsen isän kanssa on.
Piikkilankaa tai tärpättiä ei kukaan ole ollut hankkimassa. Lapsella on oikeus arvostaa ja rakastaa isäänsä - ja tehdä hänelle kiva isänpäivälahja. Riippumatta siitä, mitkä ovat vanhempien keskinäiset välit. Tämä on ainakin kuvaamastani vääryydestä minulle kertoneen äidin näkemys.

[Siponinjo]

minä en ainakaan pitäisi ex-muijan ostamia kalsareita vaikka ne olisikin ostettu lapsen nimissä. Koska aina kalsarit nilkoissa kuuluisi ex-muijan kailotus takaraivossa ja näkyisi lapsen kaipaava katse mielessä. Ehkäpä tamä olikin isänpäivän kepposen tarkoitus, pitää perheet yhdessä?

[Terhi Kiemunki]

perinteiden mukaan päiväkodeissa tehdään isän- ja äitienpäivän lahjoja, eikä tällaisesta perinteestä pidä luopua. Ei tietenkään ostattaa äidillä tai isällä niitä lahjoja. Se, että enenevässä määrin on uusioperheitä ja yksinhuoltajia ei tarkoita sitä että perinteestä pitää luopua. Lapsille nämä asiat ovat hämmästyttävän normaaleja, elleivät vanhemmat itse tee niistä vaikeita. Tiedän mistä puhun, olen ollut kolmen pojan yksinhuoltaja ja heidänkin päiväkodeissaan ja kouluissaan on aina tehty lahjoja molemmille vanhemmille. Lapsi ei häpeä sitä, että isä tai äiti asuu muualla jos suhteet ovat kunnossa. Lapsi ei häpeä myöskään sitä, että hän tekee isänpäiväkortin vaarille, kummisedälle tai äidin uudelle miehelle. Se on lapselle hämmentävää, jos äidin mielestä isä ei ole ansainnut lahjaansa, onhan isä kuitenkin osallinen hänen syntymäänsä joten ei se niin paha voi olla ettei lapsi saisi häntä rakastaa.
Tiedän että poikkesin asiayhteydestä, en kannata sitä että äidin pitää ostaa eksälleen kalsarit :) tämä on hieman kornia.

Anna-Emilia Piiraiselle: Kommenttisi "Ihan samallalailla joissain päiväkodeissa joudutaan miettimään eri uskontoja esimerkiksi nyt joulun lähestyessä."
Tarkoitatko että päiväkoti-ikäisille pitäisi alkaa opettamaan, ettei joulu sittenkään ole Jeesuksen syntymäpäivä tai ettei Joulupukkia ole olemassakaan? Vai että: voitte ihan itse päättää vietättekö joulua vai Muhammedin syntymäpäivää? Tai: Ahmed ja Mohammed voivat nyt mennä leikkimään toiseen huoneeseen kun laulamme joululauluja! Ei hämmennetä lapsia enempää, annetaan heidän pitää joulu ja sen perinteet, kuten Suvivirsikin. Maassa maan tavalla!

[Mervi Janhunen]

Terhille kommenttina:
Äitien- ja isänpäivälahjojen ja -korttien tekemisessä ei minustakaan ole mitään vikaa.
Joulu ei ole Jeesuksen syntymäpäivä.
Joulupukkia ei ole olemassa.

[Anna-Emilia Piirainen]

Ilmeisesti kirjoitan minäkin jotenkin epäselvästi, kun Terhi vääntää sanani ihan toisenlaiseksi, kuin ne ovat. En ole mielestäni puhunut siitä, että lapsilta pitäisi kieltää perinteet tai olla kertomatta Jeesuksesta. Puhuin siitä, että monissa päiväkodeissa joudutaan (tai mielestäni ainakin pitäisi) näinä monikulttuurisuuden päivinä kertomaan lapsille muistakin vaihtoehdoista, kuin kristittyjen joulusta. Se EI tarkoita sitä, etteikö perinteitä pidettäisi yllä, tai juhlittaisi joulua, kuten Suomessa juhlitaan, vaan sitä, että lapsille opetetaan muistakin tavoista. Eikä se myöskään tarkoita sitä, että toista kulttuuria edustavat lapset joutuisivat menemään toiseen huoneeseen. Ei toisista tavoista kertominen tai opettaminen hämmennä lapsia.