Onko tunteisiin vetoava uutisointi sallittua vai ei? Kyllä... vai ei?

Yhden ihmisen kuolema on tragedia. Miljoonan, vain tilastotiedettä. 

Niin kyyniseltä kuin se kuulostaa, Anne Frank on tärkeämpi kuin muut juutalaiset yhteen laskettuna. Aylan Kurdi on tärkeämpi kuin kaikki muut syyrialaiset yhteen laskettuna.

Kun poliisi siis kehoittaa Euroopassa tapahtuneiden terrori-iskun jälkeen, että kunnioittakaa kuolleita ja olkaa julkaisematta kuvia yksittäisestä tunnistettavasta uhrista, he tietävät tasan tarkkaan mitä he haluavat tehdä ja mitä he haluavat estää: Euroopan kansaväestö ei saa tulla esitetyksi ihmisenä, koska ihmisyys luo sympatiaa ja sympatia voi ilmentyä vihana, jos väkivalta on (kuten terrorismin kohdalla) täysin oikeuttamatonta ja vihaa ansaitsevaa.

Surullista on, että valtavirtamedia ei lainkaan taistele journalistististen oikeuksien ja periaatteiden perään vaan antautuvat painostukselle mutisematta tai jopa ajavat itsesensuuria. Elämme surullista aikaa, jolloin vihaamme itseämme, veljiä, siskoja, vanhempiamme ja erityisesti omia lapsiamme.

Katselukerrat: 61

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot