Pääkirjasto Metson lehtisalissa näin taannoin sattumalta Philosophy Now -lehden erikoisnumeron Bertrand Russellista, ja niinpä päätin tilata kyseisen numeron itselleni - olihan Russell kenties tärkein intellektuelli, jonka ajattelusta otin vaikutteita nuorena miehenä. Erityisesti Russellin tekstien lukeminen kiristi ajatteluni loogisuuden ja skeptisyyden vaatimuksia.

Vuonna 1872 syntynyt ja vuonna 1970 Russell eli pitkän ja monipuolisen elämän, ja ehti vaikuttaa paitsi ammattifilosofina matemaattisen logiikan ja analyyttisen filosofian kehitykseen, myös populaarifilosofina, tieteen popularisoijana, loogisen ja rationaaliseen ajatteluun kannustajana, ja yhteiskunnallisena aktivistina. Ehkä jälkimmäinen rooli on parhaiten tunnettu mm. hänen pasifistisesta aktivismistaan ja vaikutuksestaan sadankomitealaisessa rauhanliikkeessä 1960-luvulla - ehkä vähemmän muistetaan että vuonna 1920 hän matkusti tutustumaan bolshevikkivallankumouksen jälkeisiin oloihin. Alullaan oleva tyrannia ei häntä miellyttänyt, lisäksi hänen tapaamansa Leninin luonteenpiirteet tyrmistyttivät Russellia. 

Russell -erikoisnumeroa lukiessani mietin, mikä on aktiivisesti kantaa ottavien älykköjen vaikutus ja merkitys meidän älyllisesti matalampaa profiilia pitäville ihmisille. Intellektuellille lienee tyypillistä se, että hän käyttää omaksumiaan ajattelun ja argumentoinnin taitoja oman erikoisalansa ulkopuolella. Mutta hänen pitäisi myös pystyä asettumaan oman maailmankuvansa tai ideologiansa ulkopuolelle. Hänen siis pitäisi olla jonkinlainen älyllinen ja moraalinen edelläkävijä. Vaclav Havel käytti termiä "totuudessa eläminen." Ei riitä, että julistaa rehellisyyttä ja totuudessa elämistä esseissä ja julkilausumissa - on elämässään toteutettava rohkeasti ja humaanisti näitä periaatteita.

Sana älykkö tai intellektuelli herättää eri ihmisille erilaisia mielikuvia. Minun mielikuviini nousevat tietenkin Russellin tapaiset oppineet, jotka ottavat aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, mutts myös kysymyksiin hyvästä ja oikeasta - siitä mitä ihmisen on hyvä tavoitella ja miten olisi hyvä elää. Mutta toisaalta ajattelen entisen itäblokin tai nykyisten autoritääristen yhteiskuntien toisinajattelijoita, jotka yrittävät muuttaa yhteiskuntaa tai ainakin ylläpitää jonkinlaista vapaan ajattelun liekkiä yllä. Tällaisia intellektuelleja olivat tiedemaailman puolelta esim. neuvostoliittolaiset Andrei Saharov tai Vitali Ginzburg, taiteen puolelta Vaclav Havel tai juuri kuollut Peruskirja 08:n laatija Liu Xiaobo. Nykypäivän Turkin kuuluisia intellektuelleja ovat ainakin kirjailijat Orhan Pamuk ja Elif Safak.

On tietenkin selvää, että diktatorisissa ja autoritäärisissä maissa intellektuellilta vaaditaan aivan erilaista rohkeutta kuin demokraattisessa yhteiskunnassa, joka sivistyneesti jopa saattaa tukea valtaan kohdistuvaa kritiikkiä. G.H. von Wrightin kaltaisia suomalaisia akateemisia intellektuelleja ei kaiketi mikään poliittinen mahti uhannut; Russell eli aavistuksen verran vaarallisempaa elämää joutuen ensimmäisen maailmansodan aikana kiukkuisen väkijoukon hyökkäyksen kohteeksi, hänen myös passitettiin sodan vastustajana vankilaan ja vielä 1960-luvullakin hänen pidätettiin kansalaistottelemattomuudesta. Kiinalainen Liu Xiaobo on puolestaan esimerkki, jossa itsevaltainen järjestelmä lukitsee kansalaisen perusoikeuksien puolustajan ristikoiden taakse.

Tästä linkistä löytyy Peruskirja 08

The Guardian julkaisi 14.7.2017 turkkilaisen kirjailija Elif Shafakin esseen: "It is time we stopped denigrating the public intellectual" -  eli "On aika lopettaa julkisen älymystön väheksyminen." Välitön artikkelin motiivi on tietenkin Turkin yhteiskunnallinen tilanne: "hallitusta puoltava media demonisoi älymystöä, sitä trollataan sosiaalisessa mediassa, syytetään "petturuudesta" ja "yhteistyöstä läntisten
hallitusten kanssa", sitä viedään oikeuteen, vangitaan tai lähetetään maanpakoon. Mutta ainakaan siitä ei olla piittaamattomia. Turkilla, kuten Venäjälläkin on pitkä masentava traditio ottaa älymystö vakavasti ja panna se kärsimään uskalluksesta ajatella toisin." Safak ihmettelee, ettei esim. brittiläinen älymystö ymmärrä vahvan demokratian ja sananvapauden tuomia etuoikeuksia ja pidä enemmän ääntä paitsi oman yhteiskunnan asioista myös niiden puolesta, jotka eivät asioistaan ääntä voi pitää. Kun Safak oli brittiläiseltä intellektuellilta asiaa kysynyt, vastaus oli: "on jotenkin arroganttia kutsua itseään älyköksi. Ja julkisesti itsensä älyköksi kutsuminen on kaksin verroin arrogantimpaa."

Safak moittii läntisiä intellektuelleja sananvapauden ja poliittisen demokratian pitämisestä itsestäänselvyytenä. Mutta hän myös arvostelee ajan henkeä, joka esittää älymystön "liberaalina etuoikeutettuna eliittinä", joka ei ymmärrä "todellista kansaa". (Epäilemättä aatelinen Bertrand Russell olikin eliittiä ja kaukana kansasta, mutta miksi akateemisesti koulutetut ihmiset Euroopassa olisivat nykyään sen vähemmän kansaa kuin muutkaan?) Safakin mukaan julkiseen keskusteluun osallistuvan älymystön rooli on myös torjua mustavalkoista "me" vastaan "ne" -ajattelua, joka häivyttää
yhteiskunnallisesta keskustelusta nyanssit. Mutta Safakin esseestä voi myös aistia Vaclav Havelin peräänkuuluttaman rohkean ja humaanin "totuudessa elämisen". Länsimaisessa demokratiassa se on huomattavasti riskittömämpää kuin esim. Turkissa, Venäjällä tai Kiinassa. Siksi läntisen älymystön pitäisi olla äänekkäämpää

Safakin esseen voitte lukea The Guardianista.

Valistuneessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa sanojen painoarvo pitää ansaita. Mielipiteille pitäisi antaa arvoa niiden tietopohjan, loogisen ja moraalisen perusteltavuuden ja älyllisen rehellisyyden mukaan. Ehkäpä nämä ovat edellytyksiä myös sille, että mielipiteen esittäjä on ylipäänsä on intellektuelli. Jossain määrin myötäilen Safakin älymystölle esittämiä vaatimuksia. Sen perintelnen rooli on puhua niiden puolesta, joiden on vaikea saada ääntään kuuluviin tai joiden on riskaabelia asioitaan ajaa. Lisäksi intellektuellin rooliin mielestäni kuuluu laadukkaan julkisen keskustelun edistäminen. Ja ei kai se niin päin mene, että jonkun todetaan olevan älymystöä ja sitten häntä kuunnellaan - älymystöön kai tahtomattaankin joutuu, jos on tarjota jotain riittävän painokasta älyllistä toimintaa ruokkivaa.

Katselukerrat: 81

Pentti Tuominen kommentoi_ 16. heinäkuu 2017 11:27

Eipä ollut mikään novelli, tälläkään kertaa. Pariinkin kertaan piti lukea ja silti osa jäi minun "älyllisen" ymmärrykseni ulkopuolelle.

Jotenkin vaan tuli ajatuksiini tuolla loppukappaleita lukiessani presidentti Trump, onko älyllistä ajattelua siinä asemassa.

Jäipähän ajattelemista ja lukemista vielä illaksikin.

Olli-Pekka Isomäki kommentoi_ 16. heinäkuu 2017 12:27

Trumpista mieleen johtuu, että toivottavasti amerikkalainen demokratia osavaltioineen kestää koettelemuksen jotenkin mielekkäällä tavalla. Ja osoittaa lopulta demokratian etevämmyyden. Älymystön kanssa tai ilman.

Me muun maailman ihmiset ja kansat joudumme sietämään Trumpin "hajoita ja hallitse -politiikkaa". Toivotaan, että liian pitkälle ei jouduta. Menettely oli kai käytössä jo muinaisten roomalaisten valtakunnassa.

Tomppa kommentoi_ 16. heinäkuu 2017 13:26

"joudumme sietämään Trumpin "hajoita ja hallitse -politiikkaa"."

Kansainvaellus Eurooppaan on yksi hajoita ja hallitse projekti ja voit olla varma ettei tämä ole Trumpin järjestämä.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot