Olisiko aika tehdä jotain?

[Olli Blomster]

Joni on melko tavallinen 14 vuotias poika, tosin hän on aika kalvakka ja ulkoisesti jopa hieman ruipelo. Joni on aina ollut hieman sisäänpäin kääntynyt eikä häntä ole juurikaan jaksanut kiinnostaa muiden murrosikäisten poikien tavoin kylällä kavereitten kanssa riehuminen. Älyssä Jonilla ei ole vikaa, vaikka äiti on alkanut niin väittääkin, tämä johtuu siitä että poika ei ole vuosikausiin saanut todistuksiinsa kunnollisia numeroita pelkkiä vitosia ja kutosia paperit väärällään. Kolmanteen luokkaan asti Jonin koulu meni ihan hyvin. Sitten se alkoi, häntä alettiin haukkua luurangoksi ja homoksi. Joni ei osannut puolustautua koska ei ole ikinä halunnut kenellekään pahaa eikä olla ilkeä. Niinpä haukkuminen alkoi muuttua myös fyysiseksi väkivallaksi. Jonin ei tarvinnut kuin kävellä luokan “kovien jätkien” ohi väärällä tavalla ja aina tuli napakka isku olkapäähän tai mahaan. Joni ei enää kyennyt keskittymään koulussa mihinkään tehtäviin, aina kun Joni edes yritti viitata tunnilla opettajan esittämään kysymykseen muut luokkalaiset nauroivat ja huutelivat ilkeyksiä jo valmiiksi ennen kuin hän ehti edes vastaamaan. Enää Joni ei viittaa. Hän istuu hiljaa ja odottaa vain että koulupäivä loppuisi. Hän yrittää parhaansa mukaan elää jossain toisessa maailmassa jossa kiusaajia ei ole olemassa. Tänään Joni sai englannin kokeesta numeron, viisi miinus, se ei juurikaan kiinnosta häntä enää vaikka hän tietääkin että äiti huutaa ja raivoaa pää punaisena eikä voi käsittää mikä poikaansa vaivaa. Joni kävelee kotiin koulun jälkeen, ulkona on melkein 20 astetta pakkasta hänellä ei silti ole päässään pipoa eikä hanskoja käsissään, hän unohti ne aamulla kotiin tai oikeastaan hän ei vain välittänyt. Kauempana näkyy kolme hahmoa, Joni alkaa panikoida. Hän näkee jo ketkä tulevat häntä kohti. Kolme Jonin pahinta kiusaajaa juoksevat hänet kiinni. He haukkuvat häntä, yksi lyö, yksi potkii ja kolmas työntää takin sisään lunta. He lopettavat vasta kun nenästä ja huulesta vuotaa veri ja kun Joni alkaa itkeä suoraa huutoa. Jätkät lähtevät pois ja huutavat mennessään “siitäs sait vässykkä! herää kolostas tää oli vasta alkua!” Joni nousee maasta enää hän ei itke, hän ei välitä verestä joka valuu huulesta ja nenästä vaan antaa sen valua suoraan maahan. . . Äiti tulee illalla kotiin ja menee jonin huoneeseen katsomaan mitä poika tekee, äiti näkee Jonin joka ei hengitä ja koulupöydällä englannin kokeen, viisi miinus ja lapun jossa lukee “sori äiti“.

Olisiko aika tehdä jotain?!

[Matti Meikä]

Asialle ei ole tehty mitään, hyssytelty piiloon. Koulu on nykyään paikka, jossa oppilaat saavat käyttäytyä paljon huonommin, kuin kotonaan. Peruskoulun myötä kuri on kadonnut kouluista. Tämä suuntaus oli aikoinaan jo ennustettavissa naapurimaan Ruotsin koulumuutoksesta, jonka seurauksia päättävät tahot täällä Suomessa eivät osanneet tulkita tai eivät olleet ottaneet huomioon. Niinpä kouluissa sallitaan tänä päivänä ilkivalta, koulukiusaus sekä erittäin huonot käytöstavat.

Lisäksi on vanhempia, joiden lapsosia ei saa arvostella, koska vanhempien mielestä heidän lapsissaan ei voi olla koskaan vikaa. Yksi suuri kiusaava ryhmä kouluissa on myös urheilullisesti hyvin pärjäävät, jotka pilkkaavat urheilussa huonommin menestyneitä. Myöskin vanhempien taloudellisella asemalla, tavaroilla yms. makeillaan ja käytetään aseena toisten oppilaiden mollaamiseen.

Yhteenvetona voisi todeta, että nykypäivän koulu on ahdasmielisin ympäristö mitä kuvitella saattaa.

[Vesa-A]

Arvoisalle M. Tannerille tekisi mieli heittää kommentti näistä nykyisistä "hengenravinnon" muodoista ja perusfilosofioista, hänen omaamiansa ns. metafyysisten näkemysten taustaa vasten.

Professori Esko Valtaoja kirjoitti muutama vuosi sitten seuraavaa:

"Elämä on pelkkää fysiikkaa ja kemiaa, pelkkää sähköä."

"Näinköhän olisi?

Vielä paremmaksi panee prof. Richard Rorty:

"Filosofit ymmärtävät, että meidän lajimme ominaisuuksineen ja nykyisine tiede ja moraalikäsityksineen on yhtä paljon sattuman tuotetta kuin mannerlaatat ja mutatoituneet virukset."

Näinköhän olisi? Blomsterin kuvaamat ilmiöt voivat kyllä hyvinkin olla ohjaamattomien prosessien tulosta. Tai sitten erittäin huonosti ohjattujen.

Professori Raimo Tuomela kirjoittaa kirjassa "Tiede, toiminta, todellisuus. Tieteellisen maailmankäsityksen perusteet":

"Ihmisellä ei ole mitään sellaista syvää piilevää metafyysisesti (ontologisesti) tärkeää olemusta, joka erottaisi hänet muista reaaliolioista, kuten apinoista, ameboista, tai edes kivistä."

Näinköhän olisi?

Ei ihme, että syntyy seuraavankaltaisia maailmankäsityksiä, joita kirkkonummelainen 15-vuotias lukiolainen esitti kouluaineessaan. Asiasta esimerkkinä kertoi professori Matti Leisola muutama vuosi sitten Tampereen yliopistossa pitämässään luennossa.

15-vuotias koululainen kirjoitti:

"Maailmassa ei ole Jumalaa, eikä henkeä, eikä oikeaa ja väärää. Maailmankäsitykseni perustuu tieteeseen. Maailmankatsomukseni johtaa siihen, että elämällä ei ole tarkoitusta."

Poika jatkoi edelleen:

"Vastauksia kysymyksiin aloin etsiä tiedelehdistä, kunnes sain muodostettua maailmankatsomuksen, joka perustuu tieteeseen. Elämällä siis ei ole tarkoitusta. Puhtaasti järjellä ajatellen, sillä kuolenko huomenna vai 50:n vuoden päästä, ei ole mitään merkitystä."

Tämä oli vain yksi, ehkä ääriesimerkki, mihinkä nykyajan opetukset ja aatteet saattavat ihmisen ajattelutavoissa johtaa.

En nyt väitä, että Darwinismia tuputtavien henkilöiden tai ns. tieteen aikakausilehtien tavoite ja tarkoitus olisi tälläinen. Vaikuttavat kuitenkin osaltaan tälläisten asenteiden syntyyn.

Muutakin "hengenravintoa" ja asenteita muokkaavia tekijöitä riittää. jotka vaikuttavat lasten ja nuorten asenteisiin. TV:ssä ja videoissa, DWD:ssä tietokonepeleissä väkivaltaviihdettä on runsaanlaisesti.

Talouden toiminta aika pitkälle perustuu raakaan itsekkyyteen ja ahneuteen jne. jne.

Kielteisiä vaikutteita on tarjolla runsaanlaisesti. Myönteisten ja rakentavien sellaisten osuuden soisi lisääntyvän mielellään.

[Olli Blomster]

Matti Meikä

Kouluissa on nuorille uskomattoman paljon hyvää, opittavaa ja sosiaalista kanssakäymistä mitä ei saa välttämättä mistään muualta. Toki kouluissakin on oma pimeä puolensa, mutta koulu sinänsä on hyvä paikka oppia elämää. Jopa minä jota koulussa on aina kiusattu voin sanoa näin. Koulu ei sinänsä ole ahdasmielinen paikka vaan ne vanhemmat jotka tekevät omista lapsistaan ahdasmielisiä.

[Kyuu Eturautti]

Yksi suuri kiusaava ryhmä kouluissa on myös urheilullisesti hyvin pärjäävät, jotka pilkkaavat urheilussa huonommin menestyneitä.

Ymmärrän, että haluat kirjoittaa kohteliaasti mutta tuo on jopa vähättelyä. On niitä opettajia ihan tarpeeksi, jotka tekevät selväksi että vain raivoamiskyky jääkiekossa on tarpeellista elämässä pärjäämiseksi. Sain itsekin kuulla monet kerrat siitä miten minun kympin teoreettisten aineiden numerot ovat turhia koska en suostu harrastamaan väkivaltaisia urheilulajeja.

Kenties yksi hyvä alku olisi siinä, että koululiikunta olisi vähän useammalle hauskaa ja vähän harvemmalle tilaisuus olla psykopaattinen raivopää aivan luvallisesti ja suosituksesta - jopa pyynnöstä.

[Kyuu Eturautti]

Pitää vielä lisätä vähän rumasti perään, että oli erinomaisen fiksu kirjoitus tuossa 15-vuotiaalta koululaiselta lainattu. Selvästikin oli opittu ajattelemaan ja myöskin kyseenalaistamaan omiakin johtopäätöksiä heti nuoresta pitäen. Selvästikin jotain hyvääkin siis kouluissa on tapahtunut.

Oikea ja väärähän ovat subjektiivisia määritelmiä, eivät ne ole ns. luonnosta lähtöisin. Siinä mielessä kirjoitus oli mielestäni erinomainen. Ilmaisu oli suora, hyvin perusteltavissa ja helppolukuinen.

Esitän myös väitteen, että konkreettisen väkivallan keskiarvoinen määrä yhteiskunnan arjessa on vähentynyt kautta ihmiskunnan historian. Väkivallan, ihmisen geneettisen ominaispiirteen hillitsemiseksi ja uudelleenkanavoimiseksi on keksitty ja keksitään yhä fiksumpia keinoja.

[Olli Blomster]

Kyuu.

Muistan kuinka meillä ylä-asteella oli joku teline voimistelu koe ja minimi suoritus yhdessä lajissa oli kuperkeikka josta olisi saanut numeron. Minä olen aina pelännyt jostain helvetin syystä että jos koitan kuperkeikkaa niin niskani menevät poikki, näin ollen en sitä tehnyt. Seuraava vaihtoehto oli että pyörin matolla kumipallo suorilla käsillä makuuasennossa tietyn matkan, matka tuntui maililta, se oli yksi elämäni noloimmista hetkistä kun koko ryhmä katseli minun perkeleen pyörimistäni siinä saatanan tatamilla :) Varsinkin kun olin vielä paljon isompi silloin kuin nyt. Jälkeenpäin ajateltuna ihan huvittava juttu mutta silloin ei paljon naurattanut.

[Vesa-A]

"Oikea ja väärä eivät ole luonnosta lähtöisin."

Ei olekaan. Sen määrittely ei ole mikään naturalistinen prosessi. Tyhmenkin käsittää tämän.

Siis niiden täytyy olla jostain muualta peräisin.

Se, että tälläisiä Blomsterin kuvaamia ilmiöitä esiintyy vähän turhan usein, todistaa että käsitykset oikeasta ja väärästä ovat hämärtyneet ja "heittäneet kuperkeikkaa."

Puhumattakaan sitten aikuisten keskuudessa esiintyvistä ilmiöistä, ja puhumattakoon jos asiaa tarkistellaan maailmanlaajuisesta perspektiivistä käsin.

Kuulostaa todella hyvältä ja lohdulliselta, jos näitä Eturautin kuvaamia keinoja väkivallan ja ihmisen geneettisen ominaispiirteen??!! hillitsemiseksi ja uudelleenkanavoimiseksi keksitään jatkuvasti lisää.

Odotammekin vain niiden välitöntä käyttöönottoa.

[Kyuu Eturautti]

Peruspsykologiaa: pääosalle ihmisistä asiat kuten liikunta, (väkivaltaisenkin) viihteen katselu, tietokonepelien pelaaminen tai vaikka radion kuuntelu toimivat rentouttavana ja rauhoittavana, tällöin siis hilliten myöskin tunnekäyrän negatiiviseksi miellettyjen puolien piikkejä. Tottakai kaikkea pitää käyttää kohtuudella ja esimerkiksi ikärajat ovat syystä olemassa, mutta keskimäärin tietokonepelitkin ovat tehneet aika pirusti paljon enemmän hyvää kuin huonoa. Oikein käytettynä poikkeustapaukset ovat äärimmäisen harvassa.

On mielestäni perusteltua sanoa, että näytelty ja virtuaalinen väkivalta on ottanut monissa paikoin oikean väkivallan paikan.

Mitä tulee oikeaan ja väärään, jos kerran nuori sanoo "Maailmassa ei ole Jumalaa, eikä henkeä, eikä oikeaa ja väärää" - mielestäni hän puhuu tuossa tieteellisen maailmankuvan todisteiden perusteella ja siten hänen sanomansa on paitsi fiksua, myös tieteellisessä kontekstissa totuudenmukaista. Sinänsä nuo muut lainaukset olivat vielä fiksumpiakin elämän sattumanvaraisuudesta yms. Tämä on hyvä todiste Ollinkin mainitsemalle tosiasialle siitä, että kouluista tulee paljon hyvää.

[Vesa-A]

Jos joku sanoo, ettei ole oikeaa ja väärää, osoittaa se, että jotain on mennyt pahasti vikaan. Siinä mielessä puhdas ns. tieteellis-materialistinen maailmankuva johtaa harhaan.

Oikean ja väärän käsitteet eivät voi olla sattuman tulosta. Jos olisivat, olisi se tae siitä, että niissä mentäisiin jossain vaiheessa harhaan.

Ihmiseen jo itsessään on "istutettu" näitä käsityksiä. Tämä yleensä käsittää, että tappaminen tai varastaminen on väärin.

On lisäksi vanhoja ja vakiintuneitä moraali ja käytös ja toimintakoodeja eli ohjeita ja lakeja. Ovat alunperin lähtöisin Jumalan ihmisille antamista laeista. Ovat vakiintuneet ja hyväksyttyjä.

Uusiakin ovat ihmiset muovanneet itselleen, erityisesti viimeisinä vuosikymmeninä. Niiden hyödyllisyys ja hyvät vaikutukset ovat vielä täysin todistamatta.

Voisi hyvinkin ajatella, että kun ihmisen toimia rajoittavat eri fysiikan lait, samoin voidaan ajatella olevan moraalisessa ja henkisessä suhteissa. Ihmisellä on rajoja, joita tämä ei voi ylittää, aiheuttamatta vahinkoa itselleen tai vaihtoehtoisesti lähimmäiselleen.

Väkivaltaa ja itsekkäitä ja piittaamattomia asenteita sisältävä viihde ei nyt varmaankaan aiheuta mitään välittömiä tekoja, mutta varmastikin vaikuttaa jollain tavoin, joskus enemmän, toisinaan vähemmän ihmisten asenteisiin pidemmällä aikavälillä.

Vielä enemmän vaikuttavat tälläiset mainitun kaltaiset asenteet, joita yleisesti osoitetaan ihmisen ympäristössä.

[Minna Tanner]

Vesa-A kirjoitti: "Oikean ja väärän käsitteet eivät voi olla sattuman tulosta. Jos olisivat, olisi se tae siitä, että niissä mentäisiin jossain vaiheessa harhaan."

Näytä minulle tässä suhteessa virheetön ihminen...

Ensinnäkään, en ole mikään ihmisen käyttäytymisen evoluution asiantuntija, enkä
myöskään Tenavien "kaikkien alojen asiantuntija " Tessu.
Näin muutama vuosi sitten dokumentin, jossa väitettiin, että empatia on sukua sille,
että pystyy ennakoimaan toisen reaktioita, eli siinä mielessä asennoitumaan
toisen asemaan. Empatiakyky ei ole myöskään ominaista pelkästään ihmiselle.

Uskon myös, että empatiakyvystä on ihmiselle ja eläimille evolutiivistä hyötyä.
Mm. kaikkien nisäkkäiden lapset ovat pyöreitä ja pehmeitä ja hoivavietin laukaisevia.