Aamulehti Blogit

Kaikki ovat varmasti lukeneet 8-vuotiaasta pikkutytöstä, joka menehtyi sikainfluenssan aiheuttamaan yleistulehdukseen. Tyttö oli käytetty lääkärissä torstaina ja hän menehtyi maanantaina oireiden pahennuttua.
Jos nyt mietitään, mitä tapahtui, niin pahinta mitä tässä tapahtui on sairaalan ja lääkärin suhtautuminen sairaaseen lapseen. Toinen huomionarvoinen asia on se, että tytön vanhemmat olivat niin huolissaan tyttärensä voinnista, että he veivät lapsensa lääkäriin.
MITEN SIIS NÄIN PÄÄSI TAPAHTUMAAN?

Tämän tapauksen takia jopa monet vanhemmat ovat pyörtäneet päätöksensä lapsensa rokottamisesta. Itse pohdin omien lapsien kohdalla myös tätä rokottamisasiaa ja täytyy kyllä sanoa, että tässä tietotulvan ristiaallokossa päätös on vaikea.

Se mitä haluan nyt tässä sanoa on se, että jos vanhemmista tuntuu, että lapsen vointi on huonontunut merkittävästi ja he hakevat apua lääkäriltä. sitä apua kannattaa myös vaatia. Vanhemmilla vain sattuu olemaan parempi tieto oman lapsensa voinnista ja siinä tapahtuneista muutoksista. Erityisesti sikainfluenssan aikaan, vanhempien on siis syytä olla varuillaan ja viedä lapsi läääkäriin, jos oireet ovat voimakkaat ja vaatia lapselle hoitoa.

Kerron teille esimerkin omasta lapsestani, joka 3-vuotiaana sairastui vakavasti, niin vakavasti, että oli päivästä kiinni eloonjääminen.

Lapselle ilmaantui kananmunan kokoinen patti kaulalle ja hän oksenteli. Ei ollut kuumetta. Mummo löysi patin ollessaan hoitamassa lapsia ja kun tulin kotiin lähdin lapsen kanssa välittömästi Hatanpäälle. Lääkäri tutki lapsen ja sanoi, että kyseessä on jokin viirus ja se menee ohi muutamassa päivässä. Kotihoitoon siis. Ei mitään verikokeita eikä muuta tutkimusta. Kimpaannuin lääkärin ylimalkaisuudesta, etenkin kun oma sydämeni hakkasi pelosta ja vaaran tunteesta.
Vaadin lähetettä Keskussairaalan lastenpolille ja vastentahtoisesti lääkäri lähetteen meille kirjoitti.
Lähdimme lastenpolille ja soitin kotiin, että ei tässä taidakaan mistään vakavasta olla kyse, kun meidät vastaanottanut hoitaja tuli sanomaan, että lapsi täytyy kiireesti viedä lasten infektio-osastolle. Sitten pääsi kova itku, kun pelko palasi entistä pahempana mieleen.
Pikaverikokeissa lapsen bakteeriarvo oli lähes 200, siis yleisverenmyrkytys, ja streptokokki nielussa. Terveeltä vaikuttanut pienokaisemme olikin yht´äkkiä hengenvaarassa ja tilanne oli muuttunut pahaenteiseksi.

Lapsi toipui kuitenkin nopen lääkitysken avulla oltuaan lähes 2 viikkoa suonensisäisellä antibiootilla tiputushoidossa ja onneksi heti löytyi lääke, joka puri bakteeriin.
Eräs yöhoitaja kertoi minulle osatolla sattuneesta samanlaisesta tapauksesta, jossa 7-vuotiaalta pojalta jouduttiin verenmyrkytyksen takia amputoimaan jalat.

En halua pelotella, kehotan vain valppauteen, sillä lääkäritkin ovat vain ihmisiä.
Ja olet sitten rokottanut lapsesi tai et, niin pidetään huoli pienokaisista ja vähän isommistakin:
OLEMME PALJON VARTIJOITA JA HALTIJOITA!

Jaa 

Maalarimestari Maalarimestari kommentoi_ 7. marraskuu 2009 20:24
Vastuu lapsista on elämän päätehtävistä.Meidän perheessä päätettiin ola ottamatta rokotuksia.
Kun ei olla missään riskiryhmissä.Sairastamme yleensä 1 kerran vuodessa.Eli ollaan terveitä kuin pukit. Nuorin poika on tällä hetkellä mitä ilmeisimmin tämän hirvittävän eläintaudin kourissa.
Pojalla on kuume koko ajan melko korkea.(mitataan 1/2 tunnin välein) Jos tarpeen ja siltä näyttää.
Poika on reipas, juo paljon kokista, söi äsken vähän ja olisi halunnut saunaan.Perheemme elää tällä hetkellä nuorimman pojan ympärillä. Ollaan kaikki aina välillä kattomassa kipeetä.
Hattua täytyy nostaa 9 vuotiaalle kun jaksaa kaikesta huolimatta veistellä vitsejä sängynpohjalta.
Yöt on tietenkin raskaimpia, sitä seuraa koko ajan korvalla miten pojalla menee.
Jos kuume nousee liian korkealle, annetaan kuumetta alentavaa lääkettä.
Mervi Karinkanta Mervi Karinkanta kommentoi_ 8. marraskuu 2009 21:46
Voimia teidän perheelle ja pojalle pikaista paranemista. Ihanaa kun on läheisiä, jotka huolehtivat!
Siponinjo Siponinjo kommentoi_ 8. marraskuu 2009 22:25
Hyvä Mervi, että aloit vaatimaan! Suomessa on valitettavasti vielä tittelin kunnioitus vallalla, eikä myöskään haluta valittaa kovin helposti vaan tyydytään päätöksiin. Lääkäreissä niinkuin missä tahansa muussakin ammatissa on kuitenkin sekä hyviä, että huonoja ammatinharjoittajia.

Jos itsellä on vaisto, että jokin on vielä pielessä ja että sain nyt väärän analyysin niin on aina parasta aina kysyä toinen mielipide joltain toiselta lääkäriltä. Tämä olen myös itse oppinut ja muutaman kerran lääkärin ensimmäisen analyysi onkin muuttunut lopulta oikeaan toisen lääkärin luona ja asia korjaantunut.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity tähän sosiaaliseen verkostoon

© 2010   on luonut Aamulehti

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Yksityisyys  |  Palveluehdot