Norsun nahkaa
Alkukesästä, kun tulin Mummon luo maalle, niin mökkitiellä piti puikkia varovasti varpaillaan ja väistellä kaikki kivet ja männynkävyt. Kesän kuluessa kaupunkilaislikasta kuoriutui kengittä kirmaava villivarsa, joka tukka hulmuten aamulla lähti ja illalla tuli ilman sen suurempia aikatauluja. Mummo se vaan nauroi ja sanoi, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa:)
Ikinä en muista, että olisi ollut tylsää ja että ei olisi ollut mitään tekemistä. Ei silloin tosiaan puuhamaista ja särkänniemistä ollut tietoakaan. Pelikentällä pelattiin Virtasten poikien ja Haapamäen likkojen kanssa kaiket päivät milloin mitäkin; lentopalloa, littaa, 10 tikkua laudalla, polttopalloa ja tietysti hypittiin heinäladoissa. Välillä pyöräytettiin musiikillisia iltamia koko kylän iloksi. Siellä sitä vedettiin sen ajan huippukipaleita, kuten Chicago kuoli, Ai ai ai Alli, Pylly vasten pyllyä, sellaisella intensiteetillä että siinä kalpenisi nykypäivän talentit ihan mennen tullen.
Iltaisin oli aina suuta repivä nälkä ja Mummo teki maailman pitkiä hiivaleipiä, joissa oli juustoa ja lauantaimakkaraa päällä. Niitä sai syödä ihan niin monta kuin halusi ja mitään sen parempaa en ole ikinä syönyt.
Mummo katsoi iltaisin pienestä matkatelkkarista putkeen kaikki dallakset ja dynastiat. Me nukuimme samassa sängyssä ja kun Mummo tuli viereen nukkumaan, niin pyysin aina, että anna käsi lämpöinen. Sen sain ja nukahdin aina hiljaa kuiskailtuun, Levolle laske luojani – rukoukseen.
Kesän lopulla oli jalkapohjat ihan norsun nahalla, kun monta kuukautta oli kulkenut paljain jaloin tai varpain jaloin, niin kuin silloin tuli näppärästi sanottua.
On se vain ihanaa, että lapsuuden kesät on mahdollista saada kätevästi takaisin ihan vain muistelemalla!
Ikinä en muista, että olisi ollut tylsää ja että ei olisi ollut mitään tekemistä. Ei silloin tosiaan puuhamaista ja särkänniemistä ollut tietoakaan. Pelikentällä pelattiin Virtasten poikien ja Haapamäen likkojen kanssa kaiket päivät milloin mitäkin; lentopalloa, littaa, 10 tikkua laudalla, polttopalloa ja tietysti hypittiin heinäladoissa. Välillä pyöräytettiin musiikillisia iltamia koko kylän iloksi. Siellä sitä vedettiin sen ajan huippukipaleita, kuten Chicago kuoli, Ai ai ai Alli, Pylly vasten pyllyä, sellaisella intensiteetillä että siinä kalpenisi nykypäivän talentit ihan mennen tullen.
Iltaisin oli aina suuta repivä nälkä ja Mummo teki maailman pitkiä hiivaleipiä, joissa oli juustoa ja lauantaimakkaraa päällä. Niitä sai syödä ihan niin monta kuin halusi ja mitään sen parempaa en ole ikinä syönyt.
Mummo katsoi iltaisin pienestä matkatelkkarista putkeen kaikki dallakset ja dynastiat. Me nukuimme samassa sängyssä ja kun Mummo tuli viereen nukkumaan, niin pyysin aina, että anna käsi lämpöinen. Sen sain ja nukahdin aina hiljaa kuiskailtuun, Levolle laske luojani – rukoukseen.
Kesän lopulla oli jalkapohjat ihan norsun nahalla, kun monta kuukautta oli kulkenut paljain jaloin tai varpain jaloin, niin kuin silloin tuli näppärästi sanottua.
On se vain ihanaa, että lapsuuden kesät on mahdollista saada kätevästi takaisin ihan vain muistelemalla!
-
Kari Rönkä kommentoi_ 4. syyskuu 2009 09:01 - Hieno kirjoitus, tuli elävästi lapsuus ja nuoruus mieleen, kiitos Pipsa. Ei silloin tosiaankaan tullut kenellekään edes mieleen, että kunnan tai jonkun pitäisi järjestää ohjattua toimintaa ja tiloja, ne järjestettiin itse. Latukoneilla höylätyistä laduista ei ollut tietoakaan, mutta kun tarpeeksi monta kertaa pellon tai metsän suksilla kiersi, niin hyvä latuhan siihen syntyi. Lammen rannassa vietettiin päiväkausia ongella. Metsissä leikittiin "etsi-ja-löydä" -leikkejä, joissa joko piilotettiin joku esine tai piilouduttiin itse tiettyjen sääntöjen mukaisia vihjeitä jättämällä (taittuneita oksia, tallattua ruohoa, irronnutta sammalta jne) ja sitten toiset yrittivät seurata jälkiä ja löytää piilopaikan. Kai tuollaiselle leikille olisi nykyisin joku hieno pedagoginen termi, ainakin siinä oppi liikkumaan luonnossa ja lukemaan luonnon jälkiä :)
-
PIPSA kommentoi_ 4. syyskuu 2009 10:07 -
Kai tämä on sitten menneiden aikojen kaipuutta...........
vanhaks tulee:):)
-
V. Kirsikkala Jr. kommentoi_ 4. syyskuu 2009 11:21 - Lauantaimakkara liittyy minullakin mummoon. Ranskanleivän päällä ja mikään ei maistunut paremmalta. Keskustelut siitä montako siivua saa yhdelle leivälle laittaa. Mummo yleensä jousti :) Mummo auttoi ja lohdutti silloinkin kun nostin n. 8-vuotiaana jostain syystä saunanrallia pystyyn ja joku huusi minua ja unohdin että siinä se ralli on pystyssä...Vieläkin on pieni arpi nenässä, mutta muisto on mukava ja edelleen yllättävänä elävä :)
-
PIPSA kommentoi_ 4. syyskuu 2009 12:46
- Mummot on ihania.....:)
-
vanha mestari kommentoi_ 4. syyskuu 2009 13:48 - Pipsa, kirjoitit niin elävästi lapsuusmuistoista että ihan tuli tippa linssiin.Pitääpä käydä illalla mummoa tervehtimässä kukkakimpun kanssa ...niin siellä hautausmaalla. Kiitos Pipsa
-
PIPSA kommentoi_ 4. syyskuu 2009 13:52
-
MInäkin kävisin, mutta Helsinkiin on pitkä matka. Nämä tarinat omistettu Mummolle.
Ja terveisiä (Haapamäen) Annelille, jos sattuu tätä lukemaan......
:)
-
Muu an kommentoi_ 4. syyskuu 2009 15:21 -
Voi miten nopeasti tässä iässä tulee lapseksi jällleen, jos minä nyt kunnolla aikuinen ole ikinä ollutkaan.... muistot tulvahtavat mieleen, kaikkein rikkaimpina muistot mummolasta maalla.l
.Linja-autoon äiti laittoi minut yksinään, niinkuin pienen paketin. Onneksi olin rauhallinen ja pikkuvanha lapsi, eikä muutenkaan ollut huolta, kun mummo oli ottamassa vastaan.
Kesäisin muistan, kun mummo teki kokkelipiimää ja ryynirieskaa tuvan uunissa. Leivän alla oli rapeaksi paistunut kaalinlehti. Voi miten hyvää, tuoreen vasta paistetun kalan ja uusien perunoiden kanssa.
Tunnelman muistan myös, juhannusruusun kukkiessa koko tupa oli täynnänsä, makeaa ruusun ja hyvän ruuan tuoksua. Ruuonlaitossa mummo oli mestari. Hyväpä oli ollakkin, kun pappa kävi metsällä ja kalalla. Aina oli jotain tuoretta ruokaa tuohikontin pohjalla.
Illalla mentiin auringon polttamaa, ruohottunutta polkua pitkin, papan huolella lämmittämään saunaan. Vasta taitettu koivu tuoksui.
Saunan jälkeen mummo keitti mylllyssä jauhetuista pavuista kunnon kahvit. Pappa hyvällä tuulella ollessaan kertoili kylän kuulumiset ja hauskutti omilla jutuillaan.....vielläkin voin korvissani kuulla papan ilkikurisen, härnäävän naurun.
-
PIPSA kommentoi_ 4. syyskuu 2009 15:34
-
Se on kumma, että välillä näitä juttuja ei muista ollenkaan. Sitten ne jostain vain tulee mieleen.
Ja huomatkaa muistot ei liity mihinkään erityiseen - yleensä sellaiseen perus yhteis oloon ja eloon :):)
- kiva miettiä mitä omille lapsille jää muistoiksi. Jos ikinä minusta tulee mummo - koitan myös olla sitä.
-
Harri Mölsä kommentoi_ 4. syyskuu 2009 17:20 - Kiva tarina - kiitosta Pipsa!
-
Ihmetteleva kommentoi_ 4. syyskuu 2009 17:45 - Niin PIPSA, miten on muisteloiussa nuo "sänkipellot" joissa juostiin ruissadon jälkeen
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2010 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon