Neuvominen on helppoa, mutta tekijöitä tarvitaan kielitaistelussakin

[Marja Leena Lempinen]

Oikeastaan ”kielitaistelu” on hassu sana, sillä moni ei ole huomannut mitään olevan vinossa. Suomi nyt on kaksikielinen, eikä kukaan ennenkään ole ajatellut, että se maksaa paljon.

”Suomenruotsalaiset” eivät suostu olemaan mikään vähemmistö, eivätkä monet heistä ole mielestään suomalaisia. Muuten he olisivat ”ruotsinkielisiä suomalaisia”. Ehei, ei käy.

Monet ovat ihan omine tietoineen tyytyväisiä. Jopa kansanedustajat ovat varsin huonosti perehtyneitä kieliasioihin. Nuoret eivät ole vielä ehtineet, eikä vanhempienkaan asiantuntemus ole kehuttavaa.
Sellaisiakin viisauksia saatetaan laukoa ihan viattomasti kuin ”kaksikielisyys on arvokkaan vähemmistön kunnioittamista”. Ovatko vähemmistöt siis eriarvoisia?

Pitäisiköhän alkajaisiksi laatia kielipolitiikan sanakirja, jossa kerrottaisiin, mitä tarkoittaa
- virallinen kaksikielisyys
- kansalliskieli
- kielilaissa esiintyvä ”oma kieli”
- ”kotimainen kieli”
- kielitaito
- kielitodistus

Tuossa nyt muutama alkajaisiksi.

Sitten tarvitaan tietoa.
- Paljonko meillä on eri vähemmistökieliä puhuvia?
- Missä heitä on?
- Minkälaista kielellistä apua he tarvitsevat?
- Entä opetusta?

Kun virallista kaksikielisyyttä ei hyväksytä, käydään siis kielitaistelua. Monet ovat sitä mieltä, että se on hyvä asia. Heillä saattaa olla tukuittain neuvoja, mitä pitäisi tehdä. He eivät aina tajua, että muutama aktiivi ja hiljainen enemmistö on aika tehoton yhdistelmä. Kaikkien asiasta kiinnostuneitten on ryhdyttävä itse toimimaan. On levitettävä tietoa, mistä kenkä puristaa. On kirjoitettava lehdille, on otettava yhteyksiä esimerkiksi kansanedustajiin sekä valtion ja kuntien päättäjiin.

Kaikki töihin omilla taidoillaan ja tiedoillaan! Pienistä puroista syntyy mahtava virta.

[Ihmetteleva]

Marja Leena, olet loistava keulakuva tälle puurtamiselle, itselläni ei ole muutakuin pientä sivustatukea annettavana, ei ole enään äänioikeutta Suomessa vaikkakin sydän ja juuret ovat siellä, koitan aina etsiä pieniä kohtia työntää tuonne PAKKOruotsin rattaisiin,

[Tomppa]

Minua on ihmetyttänyt miksi tuon toisen "kotimaisen kielen" symbolina käytetään läntisen naapurimaamme lippua ja lasteni todistuksessa sitä kieltä kutsutaan ruotsiksi. Yritetäänkö meitä huijata?

[Marja Leena Lempinen]

En tiedä, miksi se on "toinen kotimainen". Miksi sen puhujat toisaalta ovat suomenruotsalaisia, ja miksi puolueen nimikin on Ruotsalainen kansanpuolue eikä esimerkiksi "ruotsinkieliset suomalaiset".

[Ihmetteleva]

Ruotsissa asuvana olen kompastunut useastikin tänne tulleisiin suomenrutsalaiseen, ei ole vain yksi joka korostaa sitä että hän onkin ruotsalainen, ei hyväksy nimitystä finne, jota ainakin itsese käytän näyttääkkseni juurenin jossain tapauksessa hyväksyvät nimikkeen finländare mutta se lyhempi muoto ei kelpaa, kaippa siitä seura juri tuo nimike Ruotsalainen kansanpuolue ovathan hiukan "parempaa väkeä" (bätre folk)

[Turun Poika]

Tätä termiä "toinen kotimainen" viljellään oikei urakalla palstoilla. Muistakaa vastatessanne aina huomauttaa asiasta. "Toinen kotimainen" on pelkkä poliittinen termi, jolla pyritään lieventämään kynnystä ruotsin kieleen. Miten ihmiset suhtautuisivat ruotsiin, jos se olisi normaali "vieras kieli" (toinen termi) mutta pakollinen?