Nationalismista ja isänmaallisuudesta

[Timo Hellman]

Seuraavassa tulen käsittelemään omia näkemyksiäni otsikon kuvaamista ideologioista. Niistä saa ja pitääkin olla eri mieltä jos huomaa siihen tarvetta.

Nationalismi AKA kansallisuusaate on joustava ajatusrakennelma, joka ei niinkään vanno uskollisuutta ja tunne velvollisuudentunnetta Valtiota kohtaan rakennelmana vaan pikemminkin kansaa joka asuu Valtiossa (tai monien sellaisten alueilla, vrt. kurdikysymys)

Isänmaallisuus tuntee nimenomaan uskollisuutta ja velvollisuudentuntoa isänMAATA kohtaan eli etupäässä Valtiota.

Isänmaallisen ja nationalistin sukset menevätkin usein ristiin koska jälkimmäinen usein näkee enemmän vikoja Valtiossa ja on lähtökohtaisesti valmiimpi kansalaistottelemattomuuteen sitä kohtaan jo ajatuksen tasolla.
Isänmaallinen on huomattavasti kärkkäämpi falsifioimaan ja arvostelemaan käsitteitä "kansa" ja "kulttuuri" koska hän ei käsittele niitä samassa mittakaavassa ja näkökulmassa kuin nationalisti.
Neuivostoliiton puoluejyrä koostui isänmaallisista jolle 1980-luvun lopun nationalistit edustivat lähinnä jotain kauheaa mörkölaumaa joka piti ajaa tankeilla kumoon. Huvittava tosiasia on, että näiden nationalistien perustamat Valtiot tarjosivat syntymän uudenlaisille luokille isänmaallisia joskin näitä todennäköisesti on suhteellisesti vähemmän kuin Länsi-Euroopan hyvinvointiin käpertyneissä Valtioissa.

Perinteinen suomalainen vasemmisto on täynnä isänmaallisia. Nämä änkyrät nauttivat maksaessaan korkeita veroja ja ylläpitäessään vahvaa valtiokoneistoa, nähdessään paljon turvapaikanhakijoita kaduilla ja päästessään halveksimaan niitä jotka puhuvat "kansasta"
Heidän joukostaan tulee todennäköisesti eniten tutkintapyyntöjä Suojelupoliisille. He eivät halua keikuttaa venettä ja nähdä minkään oleellisesti muuttuvan - paitsi jos tulee tilaisuus päästä kiusaamaan hiukan "porvaria"
Heitä on paljon myös oikeistossa ja vihreissä.

Väittäisin, että nationalistien keskuudessa on enemmän idealistisempaa ja innovatiivista ja uusia mahdollisuuksia etsivää porukkaa kaikessa suhteessa, myös ympäristöasioiden. Uskollisuus Valtiolle ei ole asettanut heitä niin kireään kuristuspantaan kuin isänmaallisia.
Lisääntyvä skisma nationalistien ja isänmaallisten välillä etsii suuntaansa mutta suuntaa määrittelee tulevaisuudessa entistä enemmän Valtion ja EU:n omaksuma politiikka isoveli-mallin suhteen sisäisessä turvallisuudessa.

[Vesa-A]

Ei oikein auennut, ketähän tämänkin blogin mukaan tässä pitäisi alkaa haukkumaan?

Puhui jostain kansalaistottelemattomuudesta = lakien rikkomisesta.

Entisessä Jugoslaviassa elivät rauhassa Titon aikaan. Tämän kuoltua vallantavoittelijat alkoivat ratsastelemaan natiolismin aatteilla.

Seurauksena uusia hautausmaita täynnä vieri vieressä olevia valkoisia ristejä, ja suuri joukko pakolaisia, joille muut maat, mm. Suomi joutui majoittamaan ja järjestämään heille asuinsijat. Sitä ennen kyseinen maa (nykyisin maat) menestyi taloudellisesti suhteellisen hyvin. Karkeloiden jälkeen oli talouskin kaiken muun ohella raunioina.

[Timo Hellman]

"Ei oikein auennut, ketähän tämänkin blogin mukaan tässä pitäisi alkaa haukkumaan?"

Miksi jotakuta pitäisi alkaa haukkumaan?

"Entisessä Jugoslaviassa elivät rauhassa Titon aikaan. Tämän kuoltua vallantavoittelijat alkoivat ratsastelemaan natiolismin aatteilla."

Entisessä Neuvostoliitossa elivät rauhassa Gorbatshovin aikaan. Sitten vallantavoittelijat alkoivat ratsastaa nationalismin AATTEELLA:

Seurauksena EU:hunkin kelpaavia taloustiikereitä ja vapaus kommunismin ikeestä.

[Timo Hellman]

Slovenia ex-Jugoslavian maista muuten myös kuuluu EU:hun.

[Vesa-A]

Melkoisen tulenarkoja paikkoja siellä entisen Neuvostoliiton alueilla on paljonkin. Tsetsenia, Georgia ja muitakin. Ylimpiä ystäviä eivät ole Ukraina ja Venäjäkään. Tulevaisuuden tapahtumista ei ole mitään takeita.

Baltian maat ovat varmasti hyötyneet nationalismistaan. Imperialistiset ilmiöt ovat harvemmin tuottaneet hyvää kohteena olevalle maan. Tämän päivän tilanteessa tosin sen Baltian maiden "taloustiikeriyden" voi asettaa vähintäänkin kyseenalaiseksi.

Varsin usein se nationalismin korostaminen on saanut aikaan huonoakin. Kuten juuri entisen Jugoslavian hajoamisen tapauksessa.

Nykymaailmassa on tietysti hyvin tavanomaista, että jonkin nykyisen tunnustetun valtion vähemmistökansallisuudet ja alueet tuntevat itsensä syrjityiksi ja sorretuiksi. Siksi itsenäisyyttä tavoittelevia kansoja ilmestyy jatkuvasti lisää.

[Timo Hellman]

"Tämän päivän tilanteessa tosin sen Baltian maiden "taloustiikeriyden" voi asettaa vähintäänkin kyseenalaiseksi."

Mikä taas ei johdu nationalismista.

[Kyuu Eturautti]

Hyvin mielenkiintoista analyysiä, oli kiva lukea. Tuntuu tosin, että keskustelussa ja jopa mediassa termit menevät herkästi sekaisin.

Itse ajattelen, että pitää suojella sitä mikä on erikoista. Suomalainen kieli ja kulttuuri ovat jotain mitä on vain täällä. Pseudodemokraattisia tasavaltoja sen sijaan löytyy aika pino. Nykyinen valtiomuoto on kuitenkin vain (kenties ihan hyvä) metodi, eikä lopputulos tai itseisarvo.

[metsäkeiju]

Vanhoihin termeihin liittyy aina paljon tunnelatauksia. Puolin ja toisin.

Itse suosittelen käytettäväksi käsitettä KANSALLINEN IDENTITEETTI, suomalainen identiteetti. Tärkeintä on etsiä kansallisen kulttuurin juuria, kalevalaisia juuriamme ja suojella arvokasta suomen kieltämme. Suomalaisuutta ja suomenkielisyyttä olisi opittava arvostamaan ja vaalimaan nykyistä enemmän.