NÄSILINNA. PEITTELYN JA SALAILUN VIIMEINEN LINNOITUS (Totuus tapahtumista + elokuva arvostelu)

Claes Olssonin vuoteen 1918 sijoittuva filmatisointi tulee pian elokuvateattereihin.  Löyhästi Robert Alftan runokokoelman pohjalta ”älkää ampuko omia” innoitettuun dokumentaariin on saatu (aamulehden mukaan)  aitoutta oikeista ruotsalaisnäyttelijöistä. Elokuvan pitäisi kertoa suomenruotsalaisten silmin siitä mitä 3.4.1918 tapahtui ja kuinka Näsilinna vallattiin punaisilta. Nicke Lingell esittää jääkäriyliluutnantti Gunnar Meliniä johtamassa rannikkoruotsalaisten nuorten ristiretkeä Tampereen sydämeen.

HISTORIALLISET FAKTAT 03.04.1918

Melinin komppania ei menettänyt yhtään miestä Näsilinnan valtauksessa. Kukaan ei kaatunut eikä haavoittunut tuon varsinaisen valtauksen aikana johon kului vajaat 2 tuntia. Ylipäätään tappiot olivat jääneet komppanialle hyvin vähäisiksi Kalevan kankaan taisteluista huolimatta. Melinin komppania oli valepuvussa joten heitä luultiin ”punaisiksi” ja he pääsivät tätä hyväksikäyttäen lähelle Näsilinnaa. Menestys Näsilinna valtaamiselle oli hyvin yksinkertainen ja hyvin brutaali. Näsilinna ei ollut taistelujen painopisteessä koska kaupunkia puolustettiin tuolloin muualta käsin.  Tosiasiallisesti heidän ensisijainen tehtävä oli terrorisoida kaupungin keskustaa ( jonka he tekivätkin tunnollisesti ampumalla jokaista vastaantulevaa pistoolilla päähän.  Melin mm. henkilökohtaisesti ampui Hämeenkadulla kävellyttä lasta päähän, tapaus, joka esitetään elokuvassa väärin tyttönä joka kantaa kivääriä. Totuutta jäljitellään  ampumalla  naiskaartilaisia jotka solvaavat Melinin komppaniaa ) ja katkaista Porin rata.

Näsilinna toimi tuona aikana (3.4.1918) siviilien pommi –ja sirpale suojana koska Tampereelle oli alkanut valtava tykkituli valkoisten toimesta.

Gunnar Erik Melin ja Läpväärtiläisistä sekä Korsnäsläisistä muodostunut kärkijoukko tappoi asein ja käsikranaatein Näsilinnan sisälle ahtautuneista siviileistä reilut 30. Joukossa lapsia ja naisia. Kysymyksessä ei siis ollut mikään taistelu joksi elokuva haluaa tilanteen rakentaa vaan brutaali massamurha. Tiedot tämän massamurhaajan liikkeistä jo aikaisemmin kaupungilla sai Punaiset raivoihinsa ja he piirittivätkin pian Näsilinnan jonne Melin ruotsalaispoikineen jäi loukkuun. Melin jätti omiansa haavoittuneita paikalle paetessaan Näsijärvelle; punaiset hoitivat heidät kuitenkin kuntoon eivätkä surmanneet heitä. Tässä yhteydessä kaukainen sukulaiseni, joka kävi tuolloin tutkimassa tapettuja, totesi  joukosa olleen pahoin häpäistyjä (silvottuja) naisia. Tämä tapaus on vaiettu suomen virallisessa historiassa täysin.

Elokuvan kotisivuilla esitetään kyseistä kuvaa jossa Näsilinna toimi suurena taistelutantereena ja jossa loogisesti ajatellen olisi ihmisiä makaamassa maassa taistelun jäljiltä.  Se ei missään nimessä pidä paikkaansa.

 

Todellisuudessa pihalla olevat henkilöt ovat Näsilinnasta pakoon yrittäneitä (kengät ja muu tarpeellinen otettuina talteen, punaisten seuraavana yönä peitteleminä) siviilejä jotka olivat jätetty ulos ruumiskasaan siirrettäväksi.

Ruumisrivissä, joka näkyy alemmassa kuvassa samasta paikasta, on elävänä löydettyjen ja 3.4 aamupäivän aikana varsinaisesti teloitettujen siviilien ruumiit. Niitä on enemmän kuin 27. Näsilinnan lopullisessa valtauksessa ei siis ole olemassa mitään sellaista loppukohtausta, kliimaksia, jossa punaisia ja valkoisia olisi maannut sikin sokin keskenään Näsilinnan sisällä.

Miksi Aamulehti ja elokuva valehtelevat näin selvässä historiallisessa faktassa? Miksi suojaa hakeneiden ihmisten raaka murha yritetään esittää ”punaisten” teloituksena? Miksi Melinin komppanian todellisesta motiivista, terrorin aiheuttamisesta Tampereen keskustassa, ei kerrota?

NÄSILINNAN VALTAUS OLI SUOMENRUOTSALAISTEN SUOJELUSKUNTAPÄÄLLIKÖIDEN TIETOISESTI MASINOIMA SIIVILIEN JULMA JOKKUMURHA KAIKKINE RAAKUUKSINEEN.TÄSTÄ ON OLEMASSA SILMINNÄKIJÄHAVAINTOJA. MELIN ITSE EI HENKILÖKOHTAISESTI MAININNUT TÄTÄ TEURASTUSTA MUISTELMISSAAN (MUUT KYLLÄKIN). SALAILU JATKUU YHÄ TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ. MURHA ON RIKOS JOKA TULEE TUTKIA!

 

MIKSI ELOKUVAN LAJIKSI VALITTIIN DOKUMENTIN SIJASTA DRAAMA?


Historiaa ei pitäisi koskaan esittää draamana.

Vuoden 1918 tapahtumien esittämistä (varsinkin nuorille) elokuvan voimin on aina leimannut elokuvien voimakas dramatisointi. Kun elokuvalajina on draama, tositapahtumien esittämiselle ei ole ehdotonta kriteeriä vaan tuottaja ottaa ne pohjaelementeiksi ja kokoaa juonen jossa esitetään henkilöiden luonteita ja näistä  johtuvaa erityiseen päämäärään tähtäävää tahdonilmausta. Vaikka elokuvan tapahtumat esitettäisiin objektiivisesti niin tarina on aina subjektiivinen. Se on draaman funktio.

Kun elokuva irrotetaan laajemmasta kontekstistaan, kuten Näsilinnan valtaukseen keskittyvä kuvaus tekee filmatisoinnin osalta, saadaan aikaan lopputulos jossa katsojan on pakko tehdä tunnepitoisten reaktioiden pohjalta johtopäätös sodan tapahtumien oikeellisuudesta. Tällöin lopputulos on kiinni subjektiivisesta näkökannasta, ei objektiivisesta totuudesta. Elokuvan psykologinen juoni onkin harhauttaa katsoja arvioimaan tapahtumien oikeellisuutta molemmilta puolilta ilman sitä laajempaa kontekstia johon tapahtumat tosiasiallisesti liittyivät. Elokuva ei siis tarjoa työkaluja Tampereen taistelun ymmärtämiselle faktojen kautta.

 

ELOKUVASTA PUUTTUVAT RAAMIT

Elokuvassa ei kerrota sitä oleellista tosiasiaa että kansalaissodan voittamisen kannalta Tampereen valtaus oli turhaa. Tampereen tehdastyöväestö ei taistellut eduskuntaa, senaattia tai hallitusta vastaan. Taistelut eivät siis olleet osa sitä kansalaissotaa jota torpparit ja muu suomi kävivät. Sota oli osa paikallista konfliktia jossa tehdastyöväestö puolusti omia oikeuksiaan ja pyrki parantamaan elinehtojaan taistellen paikallisia työnantajiaan vastaan. Ei siellä sosialismin puolesta taisteltu.

Elokuva ei kerro myöskään sitä ratkaisutaistelun luonnetta joka tapahtui aikaisemmin Länkipohjan ja Kalevankankaan rintaman murtumisena. Elokuva pyrkiikin esittämään Melinin rynnäkön osana sotaa vaikka ns. punaisten puolelta sota oli hävitty jo kauan ennen Melinin komppanian hyökkäystä Tampereelle. Sodan luonne oli vangitsemiseen, teloituksiin ja terroriin painottunut operaatio. Ei ”eksoottista ruotsia puhuvien” miesten osallistuminen osana laajempaa kansalaissotaa.

Elokuvassa ei tuoda esille riittävästi (jos ollenkaan) sitä että Melinin komppanian miehet luulivat taistelevansa ”ryssää”  vastaan ja joutuivat paniikkiin saadessaan vastaan  suomea puhuvia naisia ja miehiä.  Ampumiseen tarvittavan ”vihan moottori”  oli sammunut mutta saldona oli kuitenkin kasa ruumiita. Oli huomattu että oli tehty järjetön ja täysin turha teko.   

 

MIKSI ELOKUVA ON TEHTY?


1918 Tampereen tapahtumia kuvaavia filmatisointeja ei hirveästi ole olemassa, siksi elokuva on omalla tapaa harvinaisuus vaikka kuvaakin vain yksittäistä tapahtumaa taistelujen loppuvaiheessa. Toki vuoden 18 tapahtumiin liittyviä tempauksia ja kirjoitelmia on ollut tasaisen harvakseltaan. Yhteinen nimittäjä näille on kuitenkin ollut sovintoon pyrkivät teemat, erilaiset yhteiset muistomerkkihankkeet ja henkilökuvausten kautta koetut sodan kauhut. Harvassa on faktoista kootut kokonaisuudet.

Ruotsalainen näkökulma sotaan olisi sikäli mielenkiintoinen että se on tiettävästi ainoaan laatuaan jossa meillä olisi mahdollisuus tarkastella asiaa rannikkoruotsalaisten näkökulmasta, tuoda jokin uusi perspektiivi esille?

Kuten kaikissa muissakin 1918 käsittelevissä filmatisoinneissa, elokuva asettaa ihmiset aina valinnan eteen. Näkökannat tapahtumista muodostuvat pakostakin erilaisiksi. Tämä on ilmeisen selvä tarkoitus jolla koko kansalaissodan luonnetta suomessa koetetaan esittää kuin mystisenä tapahtumana (” eksoottista ruotsia puhuvien nuorten miesten ristiretkenä” ) jossa historialliset tapahtumat ja lopputulos olisi alati muuttuvia käsitteitä , ts. kansalaissodasta ei voida esittää yhtä oikeaa mielipidettä.  Se on väärä premissi havainnollistaa 18 vuoden tapahtumia, tosiasiat ovat aina olemassa ja ne voidaan aina todentaa näkökannoista riippumatta.


Faktat, jos niitä elokuvassa on esitettykin ajoittain oikein, ovat supistettu niin pieniksi tapahtumiksi että kokonaisuuden kannalta niillä ei ole merkitystä. Tuloksena on vain sekamelska jossa kaikki ampuvat kaikkia ja viesti on ”onpa julmaa…mutta hei, sitähän sota on”.

Olematta kenenkään puolella tai tunnustamatta mitään ismiä, ihmisille tulisi vähintäänkin esittää faktat Melinin komppanian todellisesta luonteesta. Jokainen voisi sitten faktojen pohjalta tehdä päätelmänsä sodan tapahtumista, ei draaman pohjalta. Juuri tuo dramatisointi luo mystiikan joka ei paranna maamme kollektiivista traumaa. Tarkoituksensa siis tälläkin tyylilajilla.

 

ONKO SOVINTO MAHDOLLINEN ?


Faktat ovat aina olemassa mutta niitä ei ole toistaiseksi koskaan käsitelty laajemmin missään. Sovinto ei onnistu ilman faktojen myöntämistä ja se onkin ollut koko historiamme suurin tragedia.  Ainutlaatuinen maailmassa. Kansalaissodasta puhuminen on kautta historian tehnyt varsinkin Tampereella kipeää. Ei ehkä niinkään kaatuneiden ja teloitettujen puolesta vaan nimenomaisesti sen vääristelyn puolesta jota vastapuoli jatkuvan tasaisesti tuo esille ja jonka toinen puoli haluaisi jo unohtaa. Siksi meillä onkin paljon muistomerkkejä Tampereella kansalaissodan uhrien muistoksi.

Pohjanmaalla ei edelleenkään suostuta uskomaan sitä että vastassa ei ollutkaan ryssää tai kommunismin peikkoa. Siellä oli vastassa vain samaa työväestöä mitä he itse edustivat. Se joka ei tätä usko voi tutkia, välittömästi kansalaissodan jälkeen laaditun dokumentin pohjalta, kuinka vahvasti   voittajat taistelivat isänmaamme ”vapauden” puolesta.

http://www.histdoc.net/historia/1917-18/hesa_1918-06-12.html

 

Onko jatkuvan keinotekoisen yhteisymmärryksen luominen kaiken tämän vaivan ja peittelyyn käytetyn energian arvoista? Mitä sillä peitellään?

         Ehkä sillä peitellään huonoa omaatuntoa?

 

         Ehkä pyrkimyksenä on saada aikaan illuusio jossa murhaaminen legitimoidaan  sillä että ” tehtiinhän   vastapuolellakin rikoksia”   ?

 

 

      Ehkä sitä että Tampereen taistelujen jälkeen tapettujen määrä nousi suuremmaksi kuin koko sataan oli ottanut osaa? Kyseessä oli etninen puhdistaminen.

 

     Ehkä sitä että suojeluskunnan ja valloittajien tekemistä rikoksista ei rangaistu? Ihmiset olivat lain suhteen eriarvoisia ja tuolloin kuolleet ovat edelleenkin eriarvoisia.

 

 

     Ehkä sitä tosiasiaa että itsenäisyytemme vaatii säännöllisin väliajoin valkopesua oikeuttaakseen peittämään sen tosiasian että sama hallitusmuoto kuin vuonna 1918 on pystyssä tänäkin päivänä. Maamme sotajohto oli tuolloin ruotsalaisjohtoisen petoksen käsissä, se sama käsi ohjaa yhä tänäkin päivänä maamme politiikkaa valheellisin menetelmin. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012031515327496_uu.shtml

Katselukerrat: 4328

Tagit: KANSALAISSOTA

teuvomast kommentoi_ 21. maaliskuu 2012 22:00

Näin tuon asian näkee moni ja tuon yksi miksi Tampere on kahtia jakautnunut eikä tule yhdeksi vaikka aikaa menisikin totuutta tuossa puhuu kumpikin onko sitä olemassakaan totuutta nimittäin terv tepivaari 

Tapani Joensuu kommentoi_ 21. maaliskuu 2012 22:06

Kiitos!

Tuomo Neva kommentoi_ 21. maaliskuu 2012 23:27

Hyvää paneutumista asiaan. Etninen puhdistus Tampereella on asia jota ei ole vieläkään unohdettu edes Tampereen naapurikunnissa, eikä tarvitsekaan. 

 

Kimmo kommentoi_ 22. maaliskuu 2012 00:03

Nyt kyllä pitää ihmetellä mihin pitäisi uskoa. On niin monta totuutta. Tässä yksi niistä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tampereen_taistelu

Kaupunkiin ammuttiin viitisen tuhatta laukausta tykeillä ja keskusta vallattiin kortteli korttelilta. Ankaria taisteluja käytiin Sorinahteella, missä punaisilla oli konekiväärejä, sekä Näsinlinnan luona. Näsinkalliolla oleva Hämeen museo vaihtoi omistajaa peräti kolme kertaa. Erik Gunnar Melinin komentama valkoinen komppania onnistui ensimmäisenä tunkeutumaan punaisen Tampereen sisuksiin. Joukko kahakoi punaisten kanssa, ylitti Tammerkosken Neulapatoa pitkin ja eteni tappioita kärsien Satakunnankatua pitkin Esplanadille (nyk. Hämeenpuisto) ja siitä Näsinkalliolle[27].. Melinin komppania onnistui valtaamaan Näsinlinnan, ja otti joukon punaisia vankeja joista ainakin 27 ammuttiin yhteen kasaan rakennuksen itäpäädyssä. Tämän jälkeen punaiset suuntasivat rakennukseen tykkejä, ja jatkuvat jalkaväen hyökkäykset ja punaisten panssarijuna karkottivat Melinin komppanian pois. Melinin joukko kärsi taistelussa suuria tappioita, mutta onnistui kaartamaan Näsijärven jään kautta omien linjoille[19]. Valkoisten esikunnassa eversti Eduard Ausfeld oli hämmästynyt nähdessään Melinin yhä elävän.

Jari-Pekka Vuorela kommentoi_ 22. maaliskuu 2012 02:38

Ohan tuokin osa totuudesta. Ehkä sopii tietosanakirjaan sanoa "joukko kahakoi punaisten kanssa", kun tarkoitetaan "joukko ampui jokaisen kaupunkilaisen vastaantulijan".

Hannu Rainesto kommentoi_ 22. maaliskuu 2012 04:39

Neljännen polven Tamperelaisena luokkasota asia on aina ollut läsnä, ei vähiten siksi että olen punainen ja nykyään Punakaartimme pääsihteeri  http://my.opera.com/Punakaarti/blog/ . Mummuni kertoi minulle Näsilinnasta ja äitini 22 syntynyt ja lottana taistellut aina hyssytteli asiaa. Näsilinnaa peitti aina mystisyys minun kodissani ja sukulaisteni keskuudessa, jotka olivat kaikki punaisia tai eivät mitään. Mummuni oli jopa vankileirille viety ja omaisuutensa pidättäjien toimesta ryöstetty.
Tapanin kirjoitus on erinomainen kuvaus ja myötää hyvin niitä käsityksiä joita olin asiassa saanut. Myös se muistikuvani että Melin teki itsemurhan vuosi Näsilinnan valtauksen jälkeen taitaa vahvistaa tämän sankarin omantunnon likaisuutta.
Luokkasota ei voi unohtua ennen kuin luokat ovat hävitetyt, näin se menee. Nyt luokkajakoa ollaan porvariston toimesta anakarasti kärjistämässä, syventäähän sitä ei voi koska luokkajako on objektiivinen ominaisuus kapitalismissa. 
Luokkasotia käydään kunnes omistavan luokan digtatuuri on työläisten, tuon suuren enemmistön yltä hävitetty! 

teuvomast kommentoi_ 22. maaliskuu 2012 05:42

Tätä se on ollut aina Tampreen kohdalla moni kertoo satuja tuossa Hannun kertomana se on kuýllä totuutta tosin kai tuostakin jotkut vääntlee muuksi tuo ei kuitenkaan muutu .

Onneksi jotkut silloin kuvasi tuon  kaiken joka oli varmaan maamme mustin kevät terv tepivaari 

Tapani Joensuu kommentoi_ 22. maaliskuu 2012 08:25

Itse en lähteenä luotaisi Wikipediaan, se summaa yleistä näkemystä ja historiankirjoitusta mutta jättää oleellisimman kertomatta. Kiitos Hannulle ja muille.

Gunnar Melin livisti Näsijärvelle miehineen samana iltana  20.00 jälkeen ja tässä rytäkässä hän kärsi suurimmat tappiot; porin radan ja Näsilinnan kallion välisellä alueella. Tähän tämän kaverin valloitus päättyikin Näsilinnan osalta, Melin kunnostautui toki myöhemmin jatkamalla kiinniotettujen vankien ammuttamista sodan päätyttyä.

Aamulehdellä on tapuksessa vahva osuus. 24.4 päivätyssä numerossa Aamulehdessä kehoitettiin tappamaan " miehinen hylkyaines ...ja pahin törky eli naiskaartilaiset..." jotta varsinaisesta "mätäpaiseesta päästäisiin lopullisesti eroon"...

Katsokaapa ne, joilla on mahdollisuus, Aamulehden mikrofilmejä tämän kyseisen päivän osalta. Minusta Aamulehden toiminta on suoraan verrattavissa rikokseen nimikkeellä "kansanryhmää vastaan kiihottaminen" sekä täyttää myös virallisen terrorismin määritelmän!

Hannu Rainesto kommentoi_ 22. maaliskuu 2012 10:50

Suomalaisen natsismin juuret ovat Ruotsissa. Jossa rotuhygienia elää edelleen voimakkaampana kuin suomessa. Rotuhygieenikolle lähimmäistä ei ole, on vain jotain joka ei täytä standardia, joka tulee hävittää!

Kimmo kommentoi_ 22. maaliskuu 2012 11:10

Punakaarti /  Kрасногвардеец /  Rotgardist

Punakaartien keskusjärjestö.... oletko valmis!

 

http://my.opera.com/Punakaarti/blog/

 

*

http://www.youtube.com/watch?v=ST6QC1MUOuA

Olemme humanistinen ja tieteelliseen marxilaisleniniläisen maailmankatsomukseen ja sosiaaliseen vallankumoukseen nojaava Punakaarti.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot