Myönnetään pois, nyt alkoi näytelmän ensi-ilta jännittämään

[Jussi Lähde]

Hyvät ystävät

Jokainen näytelmäkirjailijakin varmasti muistaa sen "ensimmäisen kerran". Olen saanut kirjoittaa televisiosarjoja, tapahtumateatteria ja lastenteatteria. Kaikki nuo kokemukset ovat tarjonneet suuria riemun hetkiä ja oppia huomattavasti keskimääräistä kovempaan päähän (arvio puolison).

Ensi lauantaina 14.11. kello 19.00 Lapuan Teatteri esittää allekirjoittaneen ja Ilkka Talasrannan käsikirjoittaman näytelmän John, Paul & Stu. Itse pääsen näkemään näytelmän jo torstai-iltana lehdistöennakkonäytöksessä. Lapaun Teatterin näyttämö TeatteriHiomo sijaitsee vanhan patruunatehtaan tiloihin rakennetussa hienossa "Vanhan paukun" kulttuurikeskittymässä.

Eli, jos "etelän median" väkeä liikkuu torstaina tai lauantaina ilta seitsemältä lakeuksilla niin tulkaahan katsomaan.

Mutta ei minun siitä pitänyt kirjoittaa vaan siitä, että yhtäkkiä rupesi jännittämään. En jännitä esitystä, sillä Katja Kujalan ohjaama harrastajateatteri on yksi Suomen ammattimaisimpia. Teatterilla on yli 30 vuoden kokemus ja teatteri tuottaa kotimaisia kantaesityksiä uskomattoman paljon, ensi-iltoja joka vuosi monen monta.

En minä taida tekstiäkään jännittää, sen saamaa vastaanottoa toki. Ilkalla ja minulla oli mojova onni kun saimme suomalaisen Beatles-asiantuntija Heikki Lehtosen oppaaksemme Liverpooliin suuntautuneelle tutkimusmatkallemme. Istuimme samoissa pubeissa, joissa nuoret taideopiskelijat lorvivat tuntiensa aikana ja ennen keikkojaan. Saimme tavata joukon ihmisiä, joille John, Paul, Stu, George ja Ringo olivat vain naapurin poikia. Näimme Mona Bestin - Pete Bestin äidin - ylläpitämän Cashbahin, jossa The Silver Beatles -niminen kokoonpano esiintyi suomalaisen siivouskomeron kokoisessa tilassa. Asiaa auttoi se, että yhtyeellä ei tuolloin ollut rumpalia.

Minua jännittää se, että lauantain jälkeen ei ole tulossa olevaa näytelmää, jota parhaillaan omassa päässä tai muiden toimesta työstetään. Tämä on ollut varsin väkevä siivu sieluani viimeisen puolentoista vuoden ajan. Jännittää mihin suuntaan tuo kirjoittamisen halu vetää ja milloin.

YLEn Pohjanmaan alueuutiset olivat huomioineet näytelmän tänään "komiasti", niin kuin lakeuksilla on tapana asia ilmaista.

Lisää tietoa näytelmästä ja sen syntyvaiheista löytyy oheisestaFacebook-ryhmästä. Sanaa saa levittää. Esityksiä on aikataulutettu nyt helmikuulle asti.

[Hannu Tiainen]

Onnittelut jo etukäteen, täältä Kihniöltä ei järin pitkä matka Lapualle ole, joten nähtäväksi jää josko siellä piipahtaisi. On hyvä, että teatterit saa työstettävikseen uusia kirjoituksia, varmaan niitä aina innolla odotetaan.

[Kyuu Eturautti]

Eikös jännitys ole ihan terve merkki. En ainakaan ole huomannut että itselläni olisi esimerkiksi lavalle menon tai esiintymisen jännitys mihinkään kadonnut, sitä vain oppii kontrolloimaan, tietää mitä se tekee ja miten sen kanssa voidaan.

Itse otan sen oman alitajuntani antamana imarteluna "hei, olet tekemässä jotain tärkeää".

[Jussi Lähde]

Kiitos Hannu, kiitos Kyuu
Juuri näinhän se on, pahimmat mokani olen tenhyt sellaisissa tilanteissa, joissa olisi pitänyt jännittää, mutta sitten se jännitys on jäänyt pois eikä se ole kantanut vaistoja mukanaan.

[Aulis Aarnio]

Jussi, mitä turhaan jännität. Vanha laki on, että kriitikot haukkuvat ja ihmiset katsovat. Hyvä siitä tulee, kun antaa ihmisten päättää. Onneksi edes teatterin alueella vielä kansallakin on jokin sana sanottavana.
Teatterissa sanotaan, ettei onnea saa toivottaa, vaan potkua perseeseen. Sitä Sinulle ja Ilkalle - niin myös koko ryhmälle.

[Ihmetteleva]

Pahinta kriitikot kehuu ja kansa pysyy kotona

[Kai Pöntinen]

Kenraali ja lehdistöennakko ovat takana ja kyllä helpottaa. Homma kulki kuin juna. Käsikirjoittajat ovat tehneet hienon tekstin jonka ohjaaja Katja Kujala on loihtinut upeitten näyttelijöiden kautta koskettavaksi kokonaisuudeksi! Tunnen suurta ylpeyttä!