Moraalinen velvollisuus, moraaliton ehdotus, kansan moraalinen selkäranka - mikä näitä yhdistää? Ensinnäkin se, että näistä jauhetaan etenkin vaalien alla yhtenään ja toisekseen se, että niissä ei ole mitään sisältöä. Moraali lakkaa olemasta hyödyllinen heti sen poistuessa korvien välistä ulos ihmisten väliseen dialogiin.

Säännöt asiaa, fiilikset ei

Yhteiskunta tarvitsee pelisäännöt toimiakseen. Niistä etenkin kovin tulkinnanvaraisten kohdalla lienee pohjalla moraaliksi laskettavia mietteitä, mutta lain lopputuloksen tarkoitus on olla yksiselitteinen. Leijonaosa säännöistä on perusteltavissa täysin kyynisesti. Jo tylsät tilastot osoittavat, että tasavertaiset mahdollisuudet luovat toimivamman yhteiskunnan. Jopa väkivallan kieltävä laki voidaan perustella maallisella matematiikalla ja löytyypä jopa kulttuurin toimintaedellytyksille vahvoja numeroperusteita. Vaikkakin huomattava osa päätöksentekoa edellyttää spekulointia, on päätösten taustalle tarjolla poikkeuksetta vähintään jonkin asteen numeroita ja tutkimustietoa.

Suurin haaste järkiperusteisessa päätöksenteossa on epäilemättä asian myyminen äänestäjille. On äärimmäisen helppoa vedota tunteisiin, vaikka sen tekisi tietoisesti valehtelemalla silmät päästään. On kätevää julistaa yleviä periaatteita, koska niiden noudattamista ei oikeastaan kukaan valvo ja vaikka valvoisi, ketään ei tulos kiinnosta. Oppositio voi kritisoida hallitusta samasta asiasta mitä olivat itse ajamassa, kapitalismin vastainen liike voi ostaa markkinointipalveluita yhdysvaltalaiselta pörssiyritykseltä. Jos joku nostaa näitä pinnalle, aina voi vedota moraaliin ettei tarvitse asiasta puhua. Moisia vetoomuksia on viime päivinä kuulunut runsaasti.

Pidemmän päälle moralismi voi mennä absoluuttisiin naurettavuuksiin, kuten soteasioiden ympärillä on nähty. Jos näitä moralisteja uskoo, sairastuneelle ihmiselle ei ole kovinkaan tärkeää päästä lääkärille, vaan oleellisinta on tietää sotepalveluiden tulevan oman puolueen moraaliselle kompassille mahtuvalta palveluntarjoajalta. Puhuttiin sitten kunnan tai maakunnan asioista, arjen asioiden pitäisi kiriä tärkeysjärjestyksessä reilusti ohi ylväiden aatteellisten julistusten. Jos haluamme vain aatteita hallintoon, voisimme korvata koko valtuuston kirjahyllyllä. Virkamies voisi sitten viikottain lukea aina kappaleen verran aatteen sanomaa kuntalaisille.

Yhteiskunta on erilaisuuden summa

Jokainen päätös, joka tehdään moralisoiden tai tunteillen, on päätös kansalaisten tasavertaista kohtelua vastaan - kansankielellä epäreilu. Päätös vailla faktoille rakennettua peruskiveä ei kestä tuulta tai sadetta. Se voi tuntua kivalta, helpolta ja etenkin hurjasti ääniä keräävältä, mutta se ei ole ratkaisu vaan puhdasta psykologista markkinointia. Päätöksenteko voi tällöin onnistua vain aatteesta huolimatta, ei koskaan sen ansiosta.

Niin Tampereella, Pirkanmaalla kuin Suomessakin meitä on moneksi. Yhteiskunta toimii koska me monenlaiset ihmiset teemme monenlaisia asioita yhdessä, yhteisten sääntöjen puitteissa. On viisasta tukea tällaista monimuotoista yhteiskuntaa ja se tapahtuu vain laittamalla kaikki ihmiset samalle lähtöviivalle ja jokaiselle radalle samat, perustellut säännöt.



P.S. Jätin tarkoituksella nimiä mainitsematta ja linkkejä linkkaamatta, koska en pidä sormella osoittelusta vaalikampanjan aikana.

Katselukerrat: 398

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot