Moraalinen velvollisuus, moraaliton ehdotus, kansan moraalinen selkäranka - mikä näitä yhdistää? Ensinnäkin se, että näistä jauhetaan etenkin vaalien alla yhtenään ja toisekseen se, että niissä ei ole mitään sisältöä. Moraali lakkaa olemasta hyödyllinen heti sen poistuessa korvien välistä ulos ihmisten väliseen dialogiin.

Säännöt asiaa, fiilikset ei

Yhteiskunta tarvitsee pelisäännöt toimiakseen. Niistä etenkin kovin tulkinnanvaraisten kohdalla lienee pohjalla moraaliksi laskettavia mietteitä, mutta lain lopputuloksen tarkoitus on olla yksiselitteinen. Leijonaosa säännöistä on perusteltavissa täysin kyynisesti. Jo tylsät tilastot osoittavat, että tasavertaiset mahdollisuudet luovat toimivamman yhteiskunnan. Jopa väkivallan kieltävä laki voidaan perustella maallisella matematiikalla ja löytyypä jopa kulttuurin toimintaedellytyksille vahvoja numeroperusteita. Vaikkakin huomattava osa päätöksentekoa edellyttää spekulointia, on päätösten taustalle tarjolla poikkeuksetta vähintään jonkin asteen numeroita ja tutkimustietoa.

Suurin haaste järkiperusteisessa päätöksenteossa on epäilemättä asian myyminen äänestäjille. On äärimmäisen helppoa vedota tunteisiin, vaikka sen tekisi tietoisesti valehtelemalla silmät päästään. On kätevää julistaa yleviä periaatteita, koska niiden noudattamista ei oikeastaan kukaan valvo ja vaikka valvoisi, ketään ei tulos kiinnosta. Oppositio voi kritisoida hallitusta samasta asiasta mitä olivat itse ajamassa, kapitalismin vastainen liike voi ostaa markkinointipalveluita yhdysvaltalaiselta pörssiyritykseltä. Jos joku nostaa näitä pinnalle, aina voi vedota moraaliin ettei tarvitse asiasta puhua. Moisia vetoomuksia on viime päivinä kuulunut runsaasti.

Pidemmän päälle moralismi voi mennä absoluuttisiin naurettavuuksiin, kuten soteasioiden ympärillä on nähty. Jos näitä moralisteja uskoo, sairastuneelle ihmiselle ei ole kovinkaan tärkeää päästä lääkärille, vaan oleellisinta on tietää sotepalveluiden tulevan oman puolueen moraaliselle kompassille mahtuvalta palveluntarjoajalta. Puhuttiin sitten kunnan tai maakunnan asioista, arjen asioiden pitäisi kiriä tärkeysjärjestyksessä reilusti ohi ylväiden aatteellisten julistusten. Jos haluamme vain aatteita hallintoon, voisimme korvata koko valtuuston kirjahyllyllä. Virkamies voisi sitten viikottain lukea aina kappaleen verran aatteen sanomaa kuntalaisille.

Yhteiskunta on erilaisuuden summa

Jokainen päätös, joka tehdään moralisoiden tai tunteillen, on päätös kansalaisten tasavertaista kohtelua vastaan - kansankielellä epäreilu. Päätös vailla faktoille rakennettua peruskiveä ei kestä tuulta tai sadetta. Se voi tuntua kivalta, helpolta ja etenkin hurjasti ääniä keräävältä, mutta se ei ole ratkaisu vaan puhdasta psykologista markkinointia. Päätöksenteko voi tällöin onnistua vain aatteesta huolimatta, ei koskaan sen ansiosta.

Niin Tampereella, Pirkanmaalla kuin Suomessakin meitä on moneksi. Yhteiskunta toimii koska me monenlaiset ihmiset teemme monenlaisia asioita yhdessä, yhteisten sääntöjen puitteissa. On viisasta tukea tällaista monimuotoista yhteiskuntaa ja se tapahtuu vain laittamalla kaikki ihmiset samalle lähtöviivalle ja jokaiselle radalle samat, perustellut säännöt.



P.S. Jätin tarkoituksella nimiä mainitsematta ja linkkejä linkkaamatta, koska en pidä sormella osoittelusta vaalikampanjan aikana.

Katselukerrat: 377

Juhani Putkinen kommentoi_ 16. maaliskuu 2017 21:24

Meillä taitaa olla erilainen näkemys moraalista.

Minun mielestäni moraali ei ole mitään sääntöjä - vaan korkean moraalin omaava ihminen haluaa tehdä toisille hyvää vaikka siitä olisi itselle vahinkoa. Tietysti myös välttää tekemästä mitään toisille vahingollista. Korkean moraalin omaava ihminen ei valehtele, varasta, petä, jne. täysin riippumatta laeista, asetuksista, säännöistä, jne.

Timo Lennart kommentoi_ 16. maaliskuu 2017 21:29

Olen kuullut sellaisenkin, että ihmistä ei estä tekemästä pahuuksia moraali, vaan rangaistuksen pelko.

Kyuu Eturautti kommentoi_ 16. maaliskuu 2017 21:31

Juhani, moraali on täysin mainio asia korvien välissä. Se ei ole kuitenkaan hyvä pohja lakiteksteille, päätöksille, yms. Moraali kun on korvien välissä oleva toimintamalli, ei mikään yksiselitteinen lakikirja. 99/100 ihmisestä epäilemättä allekirjoittaa "älä tapa", mutta jos laitat sata eri moraalista dilemmaa pohdittavaksi sadalle kansalaisille jotka kertovat olevansa hyvin moraalisia ihmisiä, saat sata erilaista vastausyhdistelmää.

Mutta ehdotan myös, että useimmiten toiselle hyvän tekeminen ei ole vilpittömän moraalinen teko, vaan lopulta oma lehmä on aina ojassa. Jos ei muuta niin aivokemian takia. Pääosa ihmisistä saa erittäin hyvän tunteen auttamisesta, joten ihmisten auttaminen on vain yksi tapa saada huumeiden kaltainen euforia. Ei se väärin ole tietenkään, mutta asia ei ole ehkäpä niin jalo kun olisi mukava kertoa.

John kommentoi_ 16. maaliskuu 2017 21:43

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Mitä se on? Kysy sitä jokaiselta - saat kaikilta eri vastauksen.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 16. maaliskuu 2017 23:27

Moraalissa näytetään esimerkkiä ja esimrrkiksi kieltäydytään tekemästä itselle ja yhteiskunnalle ym. vahingollisia tekoja, vaikka siitä saisikin itselleen jotakin lyhytnäköistä hyötyä, esimerkiksi palkkaa tai voittoa.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 16. maaliskuu 2017 23:34

Morality

 

one of the basic means of the normative regulation of human actions in society; a particular form of social consciousness and a type of social relationship (moral relationships); the subject of the specialized field of ethics.

The content and character of human activity in society are ultimately determined by the objective sociohistorical conditions of existence and by the laws of societal development. But the concrete ways in which human actions are directly determined and in which the conditions of existence and laws of societal development are refracted may be extremely varied. One of them, normative regulation, expresses in the form of general rules (norms) of behavior, precepts, and values the requirements arising when people live together in society and reflects the need to harmonize mass actions. Like law, custom, and tradition, morality is a basic type of normative regulation. It enters into the others but differs fundamentally from them.

Morality emerges from undifferentiated normative regulations and becomes a particular type of societal relationship as early as tribal society. It goes through a prolonged period of development in preclass and class society, during which its demands, principles, ideals, and values acquire, to a significant degree, a class character and meaning. However, there remain universal moral norms determined by conditions common to all epochs in which people have banded together in societies. Morality becomes most highly developed in socialist and communist societies, where it first becomes common for the society as a whole and then becomes the universal moral system of all mankind.

Morality regulates human conduct and consciousness to one degree or another in all spheres of social life—work, daily routine, politics, learning, and family, personal, intragroup, inter-class, and international relations. Unlike the particular demands made on the individual in each of these spheres, moral principles have a socially universal significance and apply to all individuals, for they represent that which is universal and fundamental and that which makes up the culture of human relationships, the accumulated experience of society’s centuries-long development. Moral principles either support and sanction or demand changes in society’s foundation, in the way of life, and in the manner of communication, formulating these demands and sanctions in the most generalized terms. In this they are unlike more detailed administrative, organizational, and technical norms, as well as traditional-customary rituals and rules of etiquette. Because they are very general, moral principles reflect the depths of the sociohistorical conditions of human existence and express fundamental human needs.

In law and in organizational regulations, precepts are formulated, affirmed, and implemented by special institutions. The demands of morality, like those of custom, take shape in mass behavior itself, in human interaction. Thus, they represent the distillation of life practices and historical experience in group and individual concepts, feelings, and volition. Moral norms are realized in a practical way and are reinforced daily by mass habits, the commands and evaluations of public opinion, and convictions and impulses fostered in the individual.

Fulfillment of the demands of morality may be controlled by all the people as well as by each individual. The moral authority of one person does not depend on any official authorization, practical power, or social position; rather, it is a spiritual authority determined by a person’s moral qualities (force of example) and by his ability to express adequately the sense of what is demanded by morality in a particular situation. In general, the distinction between the subject and the object of regulation, which is characteristic of institutional norms, is absent in morality.

Unlike customs, however, moral norms are supported by more than the strength of an established and generally accepted order of things, force of habit, and the combined pressure on the individual of those around him and their opinions. Moral norms are also expressed intellectually and justified in general, fixed conceptions, such as commandments or principles concerning how one should act. Although they are reflected in public opinion, these fixed conceptions represent something more persistent, historically stable, and systematic. Morality reflects a holistic system of views of social life that contains an understanding of the essence (purpose, meaning, aim) of society, history, humanity, and human existence. The dominant mores and customs of a particular time can be evaluated by morality from the standpoint of its general principles, ideals, and criteria of good and evil. Thus, a moral viewpoint, which may be expressed by the progressive class (or, on the contrary, by conservative social groups) may be critical of the currently accepted way of life. In general, that which should be and that which is actually accepted rarely coincide in morality, as distinct from custom, and when they do the coincidence is far from complete.

In antagonistic class society the norms of universal morality are never entirely or uncompromisingly fulfilled, nor are they adhered to in every instance. Demands for the full and consistent observance of these universal norms (for example, the sanctity of human life, honesty, respect for the rights of others, and humanity) were usually supported by those who had suffered the most from oppression and social injustice or who sympathized with the condition of the exploited and deprived strata of society. The morally critical attitude toward the predominant order that was engendered by these feelings was an important aspect of the development of the oppositional frame of mind and later, of the revolutionary consciousness of the working classes.

Evidence of the role of consciousness in moral regulation is also found in the ideal, spiritual quality of moral sanctions (approval or condemnation of actions), which are expressed not as practical, material measures of social retribution (rewards or punishments) but as evaluations which the individual must feel and accept inwardly and according to which he must direct future actions. In this regard it is not simply a spectator’s emotional-volitional reaction of indignation or approval that is significant but the correspondence between his evaluation of an action and general principles, norms, and conceptions of good and evil. For this reason, the individual consciousness (personal convictions, motives, and self-evaluations) plays a tremendous role in morality, for it permits the individual to control and inwardly motivate his actions, justify them independently, and work out his own line of conduct within the collective or group. In this sense, K. Marx said that “morality is based on the autonomy of the human spirit” (K. Marx and F. Engels, Soch., 2nd ed., vol. 1, p. 13). Morality includes the evaluation of people’s actions and of their motives and intentions. Of particular importance is the individual’s upbringing—that is, the formation of an ability to determine and direct behavior in society independently and without daily external control. Moral concepts such as conscience and feelings of personal dignity and honor are formed during upbringing.

Ahti Pontinen kommentoi_ 16. maaliskuu 2017 23:40
Oikeasti ei ole olemassa täysin järkiperäistä päätöksentekoa jos päätöksrntekiöinä on ihmiset.
Kyuu Eturautti kommentoi_ 16. maaliskuu 2017 23:47

R.J. Koivulan pointeissa tärkeimmät sanat olivat "lyhytnäköistä hyötyä". Yksi asia mitä tietojärjestelmähallinnossa oppii on TCO, kokonaiskustannus (vrt. ostohinta joka on vain osa totuutta). Pitää siis osata katsoa kokonaisvaikutusta. Olen tehnyt elämässäni päätöksiä jotka olivat taloudellisesti karmivia, mutta pitkässä juoksussa parempia - ehkei taloudellisesti, mutta muilla mittarein. Totta puhuen esimerkiksi "kaveria ei jätetä" on henkilökohtaisessa elämässä joskus hyvä valinta, sillä näin et menetä yöuniasi. Tokikaan vastaava ei voi toimia julkisessa päätöksenteossa.

Ja Ahti, ei tietenkään. Ei päämäärä, vaan matka. Se, että emme pysty tutkimaan koko galaksia, ei tarkoita etteikö siihen pitäisi pyrkiä. Puolueetonta ihmistä ei olekaan, muttei se tarkoita etteikö puolueettomuuteen pyrkiminen olisi hyve.

Kalervo ilmari Pohjola kommentoi_ perjantaina

Ei mielestäni osoita mitenkään korkeata moraalia esim vihata ihmisiä/ihmisryhmää joita ei henkilökohtaisesti tunne. Moraali sinänsä on minulle käsitys oikeasta tai väärästä, toimiminen sen mukaan ja siten luotu käyttäytymismalli. Niinkin yksinkertainen asia kuin valehtelu; kuinka moni voikaan kohdaltaan sanoa: En ole koskaan valehdellut. Tuskin kukaan. Jos kertoo valikoidusti jostain asiasta, jättäen pois oleellisen, joten toiselle jää ehkä väärä käsitys tapahtuneesta; mielestäni valehtelua.

On kovin suoraviivaista pelkistää käsite korkea moraali, muutamalla lauseella, se on mahdotonta.

Kaiken kaikkiaan hyvä avaus.

Heikki Karjalainen kommentoi_ perjantaina

Moraali ei ole yksiselitteinen asia. Se muodostuu kasvualustasta, missä ihminen on elämänsä aloittanut, saanut "opetusta" vanhemmiltaan, kavereiltaan ja muulta ympäristöltään.

Moraalin silmälasit voivat olla ihmisillä täysin päinvastaiset, toisilla pienentävät toisilla suurentavat tai aivan vääristävät ja, jos vielä sotketaan asiaan uskonto.

Kysymys: miksi syvimmissä viidakoissa elävät ihmiset voivat omata korkeaa moraalia yhteisössään saamatta mitään tietoa ulkomaailmasta tai "kirjaviisautta" mistään. Vain viidakon oppeja.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot