Aamulehti Blogit

alkuruoka:
Ihan ensimmäiseksi haluan pyytää anteeksi kaikilta Teiltä, jota tekstin otsikoinnissa käytetty kirosana loukkasi. Oli tarkoituskin. Toiseksi haluan pyytää anteeksi kaikilta teiltä, joita anteeksi-sanan perusteeton käyttö loukkasi. Anteeksi vaan, minua on ruvennut tämä kaikkialla rehottava anteeksipyytely kyrsimään oikein kunnolla.

pääruoka:
Jyki Katainen ei pyytänyt anteeksi sitä, että hän ei tuntenut historiaa, vaikka olisi kenties ollut syytä. Jyrki Katainen ei pyytänyt anteeksi sitä, että hänellä ei ollut kolumnissaan oikein mitään sanottavaa, vaikka olisi ollut syytä. Jyrki Katainen ei pyysi anteeksi sitä, että jollekulle on ehkä tullut paha mieli.

Anteeksi vain, että minulle tulee tästä kaikesta se olo, että mainostoimistossa on nyt keksitty, että anteeksipyytelevä poliitikko on juuri sellainen brändiominaisuus, joka "sopii siis kato tän toivojutun jatkeeks, ja eiks olisi niin ihanaa jos kato meidän Jyrki niinku sit pyytäis anteeksi ja näyttäis et sillon niinku sio ja vahva ja väkevä...eiku siis sielu". Anteeksi jos minulle tulevat mieleen murrosikäisen voimankoitokset.

Minusta on anteeksiantamattoman typerää mennä kirjoittamaan jotain sellaista, minkä takana ei seiso, jos joku kohottaa kulmakarvojaan. Minusta on anteeksiantamattoman typerää lietsoa sellaista poliittista ilmapiiriä, jossa ei saa sanoa kenestäkään mitään eikä kannattaa ketään tai Matti Vanhanen pyytää oitis median paikalle ja syyttää poukkoilusta.

Minusta on anteeksiantamatonta, että kaikki tämä kuivattaa ja näivettää politiikan kieltä niin, ettei politiikka kiinnosta enää ketään.

Anteeksi vain, mutta politiikassa kielen pitää olla terästä ja korvien takorautaa - ja asiasisällön kohdallaan.
Onneksi Katainen ei aivan ryhtynyt pyytelemään Otto-Wille Kuusiselta ja muilta siihen muuriin haudatuilta kavereilta anteeksi, että tosissaan en tarkoittanut, että kenellekään teistä tulisi paha mieli.

jälkiruoka:
Perkeles, politiikassa pitää olla räyhää ja ruudinkäryä. Nyt näyttää pahalta. Tällä menolla täsyistunnon päätteeksi Isä Sauli pyytää hallituspuolueiden kansanedustajia ottamaan oppositiokollegoita kädestä ja sitten lauletaan yhdessä Kumbaya-my-lord kumbaya kumbaya-my-lord kumbaya - olettaen että kaikki ovat allekirjoituksellaan varmistaneet kansliatoimikunnan muistion, jossa vakuutellaan että "siis juuri tää biisi ei loukkaa ketään, vaikka siinä onkin toi lord-viittaus".
jälkiruoka:

Katselukerrat: 11

Tagit: Eduskunta, Jyrki Katainen, Sauli Niinistö, poliittinen retoriikka, politiikka

Kyuu Eturautti kommentoi_ 10. helmikuuta 2009 21:04
Anteeksi nyt, mutta miksi pitää pyytää anteeksi siitä että puhuu anteeksipyytämisestä?

Anteeksipyyntö tietoisesti tehdyn herjan jälkeen on aika mitätön. Terkkuja vaan tässäkin blogissa riehuvalle mukamas-poliitikolle, jolle nimeni hyväksyminen oli liian iso pala.
Jussi Lähde kommentoi_ 10. helmikuuta 2009 21:05
Parahin Kirsikkala nuorempi
Kuusinen ehti olla myös SDP:n aktiivinen jäsen, jopa puolueen puheenjohtaja vuosina 1911 - 1913.
Katajan neuvo toi mieleeni erään vanhan valtiopäivämiehen tokaisun haastatellessani häntä kultaisella 1980-luvulla. "Oppositio on kuin nainen, kiihotuu puheesta, muttei suostu yhteistyöhön":
Aulis Aarnio kommentoi_ 10. helmikuuta 2009 21:08
Juuri niin. On suunnattoman typerää pyytää anteeksi sellaista, jonka sanominen on ollut suunnattoman typerää. Kataisen pitäisi mennä historian oppitunnille, ja vallankin maltillisen ajattelun kurssille. Nykyään vain näyttää olevan niin, että suu on nopeampi kuin korvien väli. Tämä Henna, mikä lie sukunimi - vaihtuvat niin nopeasti nämä kansakunnan aivot - voisi töräytellä ensiksi sisäänpäin, pitää tuumaustunnin ja miettiä senkin jälkeen tovin ennen kuin aukaisee suunsa. Hänellä on kovin vähän kanttia töräytellä, kun ei ole näyttöjä, ei ensimmäistäkään poliittista tekoa. Vain töräytyksiä, jotka näyttävät, etten sanoisi tuoksahtavan enemmän ala-kuin yläpäästä.
Viurunen kommentoi_ 10. helmikuuta 2009 21:39
Ihmettelen kovasti, että kokoomuspoliitikot alkavat pyydellä anteesi sitä, että sattuvat puolivahingossa ilmaisemaan itseään rehellisesti ilman harhaanjohtavaa kaunistelua ja kevennystä. Toisaalta ymmärrän hyvin sen, että jos vilpittömyys menee liiallisuuksiin, niin on huono palkansaajille ja pienituloisille eläkeläisille vakavalla naamalla todistella pääomatulojen verotuksen keveyttä suhteessa työn verotukseen. Nykytilanteesta näiltä osin he joutuisivat kiittelemään demareita, jotka harhakäsityksessään hallitusvastuun ikuisuudesta menivät helpottamaan pääomapiirien verotusta niin paljon, että porvareille sellainen saavutus olisi ollut mahdoton ilman laajempaa hallituspohjaa. Toivotan hyvää ja rehellistä jatkoa ilmaisuissa sekä menestystä kadonneen kypärän ja liperien etsimisessä.
lootuskukka kommentoi_ 10. helmikuuta 2009 21:53
Täysin samaa mieltä Jussin kanssa, itseasissa kommentoin suurinpiirtein samoin blogin Jyrki Kataisen historiallinen teko alla. Nyt kun Vanhanen sai voiton pienestä ihmisestä ja hänen tarpeestaan avautua koko valtakuntaa kohauttaneesta Ikea/nettitreffit suhteesta ja sen varsin arkisesta sisällöstä niin kai tässä kohta jokainen pyytää anteeksi olemassaoloaan. "Anteeksi että äänestin perussuomalaisia enkä ymmärtänyt että joukossa on pahiksiakin ja nyt ne tekivät liiton itse pyhien kanssa, anteeksinieminen tässä anteeksi".

Sekin vielä että tämä tosiaan olisi ollut jonkun imagokonsultin vastaus Jyrkin hätäiseen puheluun " hei, nyt ne sai mut kiinni historian tuntemuksen puutteesta ja teeskentelevät loukkaantuneita mitä mä teen ? No, teeskentelet anteeksipyytävää, sä oot siinä niin uskottava, siitä tulee sympatiaa, niinhän toi Obamakin teki . Mut kenelle mä pistän laskun tästä, pannaanko puolueelle vai Siilinjärven tukiyhdistykselle ..."
Jussi Lähde kommentoi_ 10. helmikuuta 2009 22:17
Anteeksi parahin Aulis, unohdin minäkin ministeri Henna Virkkusen. Vasemmistopuolueiden nimittely "katkerien ihmisten puolueiksi" ei ollut vain tyylitöntä, ennenkaikkea se oli ponnetonta.

Kunpa joku tutkisi poliittisen kielen ja politiikan suosion yhteyttä. Timo Soinin ratsastaa retoriikan ruunallaan vielä pitkälle, ennen kuin muissa puolueissa uskalletaan avata vaikkapa Aleksis Kiven Nummisuutarit, joka kuhisee mitä kauneimpia sanaparsia, joita omaksua politiikan astaloiksi.

Ohjenuoraksi aloitteleville parlamentaarikoille sopisi esimerkiksi riimitaiteilija Jukka Virtasen pornolaulun säkeet:

ronskisti vaan kun kirosanat kaikaa
härskisti hei kun pornolaulu raikaa
ronskisti vaan tätä ruokotonta aikaa
kun ruma sana sanotaan niinkun se on


Tällä kun itseään psyykkaa, niin kielenkannat irtoavat. Kunhan muistaa, että asiat ovat kohdallaan.
Mikko Nurminen kommentoi_ 10. helmikuuta 2009 22:42
Anteeks´nyvvaa, mutta emmää mitää kirosanaa huamannu, kirotusvihreetä vaa!
Jussi Lähde kommentoi_ 10. helmikuuta 2009 22:46
Ny kun oikeen poliisikuorolainen huomauttaa kirjoitusvirheistä annettakoon pieni meriselitys. Nämä meikäläisen tekstit syntyvät usein työmatkalla kommunikaattorilla kirjoitellen. Vuosien mittaan kaikki maailman kirjaimet ovat olleet kutistumaan päin - varsinkin kun niitä kattelee tupakkiaskia pienemmältä ruudulta...
Mikko Nurminen kommentoi_ 10. helmikuuta 2009 22:47
Höv öytä!
Pekka Puupää kommentoi_ 11. helmikuuta 2009 00:30
Onhan se kuiteski parempi pyytää anteeksi kuin "ihan ensiksi haluaisin kiittää" x 4

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot