alkuruoka:
Ihan ensimmäiseksi haluan pyytää anteeksi kaikilta Teiltä, jota tekstin otsikoinnissa käytetty kirosana loukkasi. Oli tarkoituskin. Toiseksi haluan pyytää anteeksi kaikilta teiltä, joita anteeksi-sanan perusteeton käyttö loukkasi. Anteeksi vaan, minua on ruvennut tämä kaikkialla rehottava anteeksipyytely kyrsimään oikein kunnolla.
pääruoka:
Jyki Katainen ei pyytänyt anteeksi sitä, että hän ei tuntenut historiaa, vaikka olisi kenties ollut syytä. Jyrki Katainen ei pyytänyt anteeksi sitä, että hänellä ei ollut kolumnissaan oikein mitään sanottavaa, vaikka olisi ollut syytä. Jyrki Katainen ei pyysi anteeksi sitä, että jollekulle on ehkä tullut paha mieli.
Anteeksi vain, että minulle tulee tästä kaikesta se olo, että mainostoimistossa on nyt keksitty, että anteeksipyytelevä poliitikko on juuri sellainen brändiominaisuus, joka "sopii siis kato tän toivojutun jatkeeks, ja eiks olisi niin ihanaa jos kato meidän Jyrki niinku sit pyytäis anteeksi ja näyttäis et sillon niinku sio ja vahva ja väkevä...eiku siis sielu". Anteeksi jos minulle tulevat mieleen murrosikäisen voimankoitokset.
Minusta on anteeksiantamattoman typerää mennä kirjoittamaan jotain sellaista, minkä takana ei seiso, jos joku kohottaa kulmakarvojaan. Minusta on anteeksiantamattoman typerää lietsoa sellaista poliittista ilmapiiriä, jossa ei saa sanoa kenestäkään mitään eikä kannattaa ketään tai Matti Vanhanen pyytää oitis median paikalle ja syyttää poukkoilusta.
Minusta on anteeksiantamatonta, että kaikki tämä kuivattaa ja näivettää politiikan kieltä niin, ettei politiikka kiinnosta enää ketään.
Anteeksi vain, mutta politiikassa kielen pitää olla terästä ja korvien takorautaa - ja asiasisällön kohdallaan.
Onneksi Katainen ei aivan ryhtynyt pyytelemään Otto-Wille Kuusiselta ja muilta siihen muuriin haudatuilta kavereilta anteeksi, että tosissaan en tarkoittanut, että kenellekään teistä tulisi paha mieli.
jälkiruoka:
Perkeles, politiikassa pitää olla räyhää ja ruudinkäryä. Nyt näyttää pahalta. Tällä menolla täsyistunnon päätteeksi Isä Sauli pyytää hallituspuolueiden kansanedustajia ottamaan oppositiokollegoita kädestä ja sitten lauletaan yhdessä Kumbaya-my-lord kumbaya kumbaya-my-lord kumbaya - olettaen että kaikki ovat allekirjoituksellaan varmistaneet kansliatoimikunnan muistion, jossa vakuutellaan että "siis juuri tää biisi ei loukkaa ketään, vaikka siinä onkin toi lord-viittaus".
jälkiruoka:
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity verkostoon Aamulehti Blogit