Matkusta ihmeessä Istanbuliin!

[Jussi Lähde]

Hyvä ystävä, mikäli Sinulla on ajan ja rahan puolesta mahdollisuus matkusta ihmeessä Istanbuliin. Kyseessä on yksi maailman kauneimmista ja kiehtovimmista kaupungeista, jolle viikingit antoivat aikanaan nimeksi Miklagaard - Suuri kaupunki.

Olen väitellyt useiden suomalaisten päättäjien kanssa heidän näkemyksistään Turkin jäsenyyskelpoisuudesta ja siitä tarvitseeko EU Turkkia jäsenekseen. Kuningashetkeni on yleensä kysyä asianomaiselta ovatko he käyneet maassa ja siihen tutustumassa. Harvoin ovat.

Suomalaisten tuntemus Turkin kulttuurista on hälyttävän heikko. Itse pidän turkkilaisia mielenkiintoisen historian omaavana kansojen tantereena, jolla on omat ongelmansa. Vaarallisinta mitä Eurooppa voi tehdä on kääntää Turkille selkänsä. Näin olemme usein tehneet ja historia kertoo hinnan.

Pietari, Pariisi ja Istanbul ovat kaikki kauniita kaupunkeja, mutta vain Istanbulissa voit nähdä aasin vetämät rattaat ja Maseratin samoissa liieknnevaloissa. Kaupungissa köyhyys ja rikkaus elävät rinta rinnan, ei aitojen eristäminä.

Mikla -nimisestä ravintolasta aukeavat mitä kauneimmat näkymät Bosporin salmen yli, vieressä sijaistee Hotel Marmara Pera, jossa Agatha Christie aikanaan kirjoitti Idän pikajunan arvoituksen - eivät ole muuten siivonneet kogin montaa kertaa kunnolla sitten lady Agathan päivien, mutta kyllä sisään kurkistaa kannattaa.

Jos käytte Miklassa kertokaa ravintoloitsija Mehmetille terveiset. Herra Gurs on nimittäin syntyjään Hiittisistä - niitä Hiittisten Gurseja.

[Jussi Lähde]

Tervehdys ystävät

Heikin historiallisen katsauksen mukaan pohdittuna meillä eurooppalalisilla ei olisi juurikaan menemistä muille mantereille. On meilläkin omat pullistelujen aikamme olleet ja pullisteluista ei ole seurannut mitään muuta hyvää kuin lihapullat, joiden reseptin ruotsalaiset sotilasjoukot toivat aikanaan Konstantinopolista palatessaan ruokapöytäämme.

Istanbulin historia on sotaisa, yhden asemasodan aikana kaupungissa keksittiin myös bridge-niminen korttipeli. Nimensä antanut silta kaartui yli Bosborinsalmen.

Ohran Pamuk ja Mika Waltarin mainitut teokset ovat mitä suositelluimpia. Onko jollakulla muita vinkkejä?

[Vesa-A]

M. Tanner kirjoittaa, että "turkkilaiset ovat yrittäneet vallata Euroopan useaan otteeseen, mutta aina viime hetkessä on tapahtunut pelastus. Olisihan se historiallisesti aika mielenkiintoista, joskin epäjohdonmukaista ottaa kaverit avosylin vastaan ihan rauhanomaisesti."

Saksalaiset ovat yrittäneet valloittaa vielä suurempia alueita, ja vielä lähempänä ajassa. Ovatpa nämäkin siitä sittemmin kummasti rauhoittuneet ja järkiintyneet.

Monet muutkin ovat aikojen kuluessa yrittäneet valloittaa Eurooppaa. Jos tälläisiä asioita alettaisiin historiasta kaivelemaan laajemminkin, niin eri kansojen rauhanomainen rinnakkaiselo olisi täysi mahdottomuus.

Arabimaista peräisin olevat pitivät nykyisen Espanjan aluetta hallussaan joskus 700-1400 luvuilla. Aikaa kuvataan kuitenkin periodiksi, jolloin täällä eri kansallisuuksista peräisin olevat ihmiset elivät suhteellisessa sopusoinnussa ja rauhassa toistensa kanssa. Niille ajoille tyypillisiä uskonvainoja ja syrjintääkään ei juuri esiintynyt.

Taitaa suurin pelko Turkkia kohtaan aiheutua kuitenkin mahdollisena EU:n jäsenenä siellä olevasta suuresta työvoimareservistä. Ei niinkään kulttuurillisista tai etnisistä tekijöistä.

Ensiksimainittu saattaa olla järkevääkin, kuka tietää. Aika monet ovat jo selvinneet vapaan työvoiman liikkuuvuuden ja kaupan "alkuhuumasta", ja ovat valmiita hieman jarruttelemaan ja laskemaan vauhtia.

[J. A. Nieminen]

Minulle tuli näistä historiapohdinnoista mieleen eräät Mauno Koiviston muistelut. Itävallan taannoinen presidentti Rudolf Kirschläger oli näyttänyt Koivistolle ohimennen jotain vanhoja raunioita ja todennut ruotsalaisten saaneen ne aikaan. Koivisto päätti olla hiljaa meidän osuudestamme keski-Euroopan hävitykseen kolmikymmenvuotisessa sodassa...
Vielä mielleyhtymänä tästä: Itävalta, Ruotsi ja Suomi päätyivät yhtaikaa EU:n jäseniksi huolimatta tuollaisesta historiallisesta rasitteesta.

[Heikki Luoto]

Napolen totesi aikoinaan, että armeija marssii vatsallaan. Turkkilaisten ottomaanien armeija marssi mitä ilmeisimmin kahvinkin voimalla, sen verran paljon heiltä jäi kahvipannuja jälkeensä, kun he pakenivat Wienin taistelun jälkeen. Tappiostaan huolimatta turkkilaiset pitivät Balkania hallussaan vuoteen 1912 asti, jättäen jälkeensä etnisuskonnollisen ruutitynnyrin, josta I maailmansota laajeni koko Euroopan alueelle vuonna 1914. Alueen ongelmat ovat jatkuneet meidän päiviin saakka, kuten mm. Bosnian ja Kosovon sodat osoittavat.

Olen huolissani Turkin EU-jäsenyyden ja liikkumisvapauden yhdistelmästä, mikä edesauttaa Euroopan islamisaatiota. Työvoiman vapaa liikkuvuus voi olla lyhyellä aikavälillä hyvinkin tuottoisaa joillekin tahoille, kuten turkkilaiset siirtotyöläiset aikoinaan olivat tärkeää työvoimaa saksalaiselle autoteollisuudelle. Autotehtaiden tuottama pääoma on ollut vapaa lähtemään Saksasta etsimään tuottoisimpia alueita, mutta turkkilaisten siirtotyöläisten seuraavat sukupolvet jäävät maahan. Heillä on muiden ulkomaalaistaustaisten islamilaisten ryhmien kera korkea riski olla ikävissä tilastoissa. Esimerkiksi 75% Berliinin turkkilaisnuorista ei saa peruskoulun päästötodistusta, mikä on yksi syy heidän korkeaan työttömyyteen.

Linkkilista suomen- ja englanninkielisistä uutisista Saksan ulkomaalaistilanteesta.

Berliinin intensiivirikollisiksi luokitelluista pojista 70 prosenttia on arabeja tai turkkilaisia, joiden uhrit lähes poikkeuksetta ovat saksalaisia. On mielenkiintoinen havainto, että Berliinissä on myös väkivaltaisia äärivasemmistolaisia, jotka pahoinpitelivät 425 poliisia viime vuonna. Maahanmuuttajat ja äärivasemmistolaiset ovat mellakoineet yhteistuumin monessa maassa, kuten Ruotsissa ja Kreikassa.

Minua on ihmetyttänyt länsimaiden yletön itseruoskinta ja anteeksipyytely historiastaan, jota nykysukupolvet eivät ole olleet luomassa. Niin kuin ainoastaan länsimaat olisivat harrastaneet vääryyttä muiden mantereiden ihmisiä kohtaan. Länsimaita syytetään keskiajan ristiretkistä sekä länsimaissa että islamilaisissa maissa unohtaen, että islamilaiset maat ovat vuosisatoja tehneet ”sirppiretkiä” ryöstääkseen ja laajentaakseen valtaansa. Ensimmäinen ristiretki tehtiin vuonna 1095, kun Länsi-Euroopan katoliset joukot lähtivät puolustamaan ortodoksista Bysanttia, jonka alueelle turkkilaiset olivat hyökänneet.

Omalta osaltaan ristiretkeläisiä oli provosoinut druusimuslimien kalifi al-Hakim. Jo vuonna 1001 hän oli aloitti kristittyjen ahdistelun pidättäen ja teloittaen heitä, sekä tuhoten kirkkoja Jerusalemissa. Tuolloinhan ei-muslimit saivat olla rauhassa kunhan maksoivat ylimääräistä veroa muslimijohtajille.

Kaukana Espanjassa espanjalaiset tekivät omaa ristiretkeään eli reconquistaa vallaten takaisin alueita islamilaisilta maureilta, jotka olivat aloittaneet vuonna 710 Euroopan valloitusretkensä Espanjan eteläkärjestä Gibraltarilta (Gib al-Tariq, suomeksi: Tariqin niemi) kenraali Tariqin johdolla. Vuoteen 732 mennessä maurien invaasio Eurooppaan oli edennyt Ranskan Poitiersiin asti, jossa Kaarle Martel joukkoineen pysäytti heidät.

Arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila on kyseenalaistanut vakiintuneen takaisinvaltausta tarkoittavan reconquista- termin väittäen, että islamilaisten valta Espanjassa oli kestänyt niin kauan, ettei espanjalaisten valloituksia voida termin avulla ”hyväksyä”. Hämeen-Anttilahan on se varsinainen PR-mies, joka kutsutaan YLE:en lähetyksiin selittelemään kansalle, jos islamilaisissa maissa pommit paukkuu tai on jotain muuta hämminkiä. Hämeen-Anttilan perheessä löytyy perinteitä. Hänen isänsä Antero muistetaan 50-luvulta Helsingin yliopiston kahvilasta innokkaasti arabiankielistä koraania lukeneena miehenä, jonka ei juurikaan tarvinnut avata koraanin englanninkielistä versiota. Myös muslimien tulee lukea arabiankelistä koraania, koska arabiankielinen oli profeetta Muhammedin Allahilta saama koraanin alkuperäisversiokin. Jaakko Hämeen-Anttila on sentään tehnyt koraanista suomenkielisen pehmoversion, jossa vääräuskoisten kohtelu ei ole niin raakaa.

Huumorilla voisi todeta, että Jussin mainitsemista konstantinopolilaisista lihapullista ruotsalaiset lähtivät hakemaan uutta puhtia Pultavassa venäläisille hävityn taistelun jälkeen. Ruotsalaisjoukkojen rippeiden johtaja Kaarle XII yritti turhaan saada myös turkkilaiset pullistelemaan lihaksiaan venäläisille.

J. A. Niemisen mainitsemasta 30-vuotisesta sodasta en suomalaisena ryhdy suorittamaan katumusrituaaleja, sillä Ruotsin kuningaskunnan väenotto armeijaan oli pakollinen raskas rasitus Suomelle. Vaikka Suomen väestön osuus Ruotsin valtakunnan väestöstä oli tuolloin vain yksi kolmasosa, niin suomalaisten osuus Ruotsin armeijasta oli 2/3. Vaikka suomalainen kevyt ratsuväki eli Hakkapeliitat oli tehokkuutensa vuoksi tuon ajan taistelukenttien pelätyin joukko-osasto, niin se oli tavallisista talonpojista rekrytoituna huomattavasti inhimillisempi vihollisen siviiliväestöä kohtaan, kuin tuolle ajalle tyypilliset palkkasoturit. Onko Suomessa missään sotasaalista 30-vuotisesta sodasta, kuten Ruotsissa on?

Orhan Pamuk on kirjailija, joka on uskaltanut rohkeasti kirjoittaa turkkilaisten tabusta, eli vuoden 1915 kansanmurhasta, jolloin turkkilaiset tappoivat miljoona armenialaista. Ennen kansanmurhaa turkkilaiset olivat keränneet armenialaisten aseet. Tämä on esimerkki miksi kannatan aseenomistusta. Tässä pahassa maailmassa lampaallakin kannattaa olla kynnet.
Kertoo osaltaan jotain Turkin ihmisoikeustilanteesta se, että Pamuk joutui turvallisuussyistä siirtymään Yhdysvaltoihin vuonna 2006.

[Siponinjo]

hyvä kirjoitus Heikki mielenkiintoista lukea

[J. A. Nieminen]

Heikki Luoto: J. A. Niemisen mainitsemasta 30-vuotisesta sodasta en suomalaisena ryhdy suorittamaan katumusrituaaleja...

Ainakin tässä asiassa olen Heikki Luodon kanssa samaa mieltä. Sehän tuon heiton ydin olikin - ei kai kukaan oikeasti pidä kolmikymmenvuotista sotaa keski-Euroopan maiden ja Pohjoismaiden välisenä ongelmakysymyksenä! Ironia tarvitsisi ilmeisesti oman fonttinsa.
Historia on hyvä tuntea ja sen valossa voimme tajuta nykytilannetta. Mutta historian tapahtumat eivät sellaisenaan ole relevantteja kun tehdään nykypäivän päätöksiä. Historian tapahtumien perusteella tehdään turhan paljon joko kansallismielistä mytologiaa tai aivan tarpeetonta itseruoskintaa. Analyyttisempikin suhtautuminen on mahdollista.

Sivumennen sanoen, pidän uskonnollisiin perinteisiin takertuvaa taantumusta Euroopassa vakavana ongelmana. Nationalismin tavoin se näyttää tekevän ihmisen immuuniksi rationaaliselle ja analyyttiselle ajattelulle.
Ja tähän jatkoksi: ei johdu pelkistä hyvistä kertojanlahjoista, että Orhan Pamuk on yksi tämän hetken kirjailijasuosikeistani.

[Vesa-A]

Vähän turhan "huikeita" ja erikoisilta näkökannoilta lähtöisin historiantulkintoja esittelee H. Luoto yllä.

Miksiköhän Yhdysvallat on muutoin noussu, ja ollut jo pitkään maailman johtava talouden ja teknologian valtio, vaikka kansa siellä koostuvat eri etnistä alkuperää olevista ihmisistä?

Rotuennakkoluulot ja viha on tietysti aiheuttanut ongelmia. On ollut kuitenkin vain haitallinen ilmiö, jota ilman olisivat mainituissa suhteissa todennäköisesti edenneet vielä pitemmälle.

Jos, kuten H. Luoto väittää, jätti Turkkilasvalta Balkanille "etnisuskonnollisen ruutitynnyrin", täytyy vain todeta, että sitä eivät ole siellä kristityiksi itseään kutsuvatkaan mitenkään parantaneet, vaan vielä entisestäänkin pahentaneet.

Olisikohan syitä etsittävä itse uskonnoista yleensä?

Lähinnä siltä kannalta, että nämä (sekä islam, että nimikristityt) ovat aina halukkaasti antaneet itsensä "työkaluiksi" sotilaallisiin ja poliittisiin tarkoituksiin, vallanpitäjille, ja sen tavoittelulle. Samoin tietysti materiaalisten rikkauksien hankkimiselle.

Jos joskus maailmassa odotetaan saavutettavan pysyvämpää rauhantilaa ihmisyhteisön kesken, pitää varmastikin tämä "epäpyhä allianssi" saada raivattua pois tieltä.

Ratkaisu ei voi millään olla "muurien" rakentelu eri etnistä alkuperää olevien ihmisten välillä, tai eri uskontoa omaavansa sanovien välille.

Joidenkin maiden maahanmuuttajien keskuudessa esiintyvät ongelmat ovat enemmänkin sosiaalisista syistä johtuvia, niiden aiheuttamien monimutkaisen vyyhdin seurausta. Vastenmielistä ajattelua, että ne johtuisivat jostain etnisistä tai rodullisista syistä.

Suurin osa ns. islamilaisista maista muuttaneista ovat uskonnollisia vain muodollisesti, kuten esim. suurin osa Suomen ev.lut. kirkon jäsenistä. Siinä mielessä puhe jostain Euroopan "islamisoinnin" vaaroista on täysin turhaa.

Eri asia on tietysti ääri-islamilaiset terrori-ilmiöt. Niihin täytyy tietysti suhtautua kuten mihin tahansa terrorismiin ja rikollisuuteen. Tässäkin ilmiössä uskonto on vain otettu "työkaluksi ja suojakilveksi" muihin tarkoituksiin.

Täysin toinen kysymys on tietysti se, olisiko esim. Turkin EU-jäsenyyttä tai yleensä maahanmuuttoa syytä hillitä taloudellisin ja muiden käytännön syiden vuoksi. Tai, ettei esim. Turkki täytä EU:n vaatimuksia koskien ihmisoikeuksia.

Vetää siihen yhteyteen jotain "etnisuskonnolisia" syitä, on todella vastenmieliseltä kuulostavaa.

Ihmiset ovat kaikki samanlaisia, ja etniset ja kulttuurilliset eroavaisuudet yleensä tasoittuvat, kun eri alkuperää olevat ihmiset elävät pidempään samassa yhteisössä.

Luoto esittää vähän varsin erikoisia tulkintojaan ns. ristiretkistäkin.

Ensimmäinen ristiretki tehtiin kylläkin Jerusalemin takaisinvaltaamiseksi.

Neljäs ristiretki sitten kohdistuikin jo sitten Konstantinopoliin (nyk. Istanbul). Asiaan vaikutti siis Idän ja Lännen kirkon keskinäinen kilpailu ja valtataistelu.

Niinpä voidaan sanoa, että Bysantin keisarikunta ei lopulta kaatunut pelkästään "islamilaiseen miekkaan", vaan osansa asiassa oli myöskin "Rooman kirkon miekalla."

Ristiretkiin liittyi myöskin tarkoitus "antaa juutalaisille" saman tien "turpiin", kostaa näille Jeesuksen kuolema.

Joukkoja värvättiin myös tällä perusteella. Ristiretkiläiset suorittivatkin koko joukon juutalaisten teurastusta nykyisen Saksan alueella 1090-1000 vuosien aikaan.

Tämä asenne sitten voimistui tulevina vuosisatoina ja sai huippunsa 1930-40 luvun ns. "kristityssä" Saksassa.

[Heikki Luoto]

”Ainakin tässä asiassa olen Heikki Luodon kanssa samaa mieltä. Sehän tuon heiton ydin olikin - ei kai kukaan oikeasti pidä kolmikymmenvuotista sotaa keski-Euroopan maiden ja Pohjoismaiden välisenä ongelmakysymyksenä! Ironia tarvitsisi ilmeisesti oman fonttinsa.”

J. A. Nieminen, ironiafontti olisi ollut tarpeen, sillä tuonkaltaisia syyllistämistarinoita kerrotaan tosissaan aivan yleisesti. Nykysukupolvien syyllistäminen historiallisista tapahtumista on taloudellisesti kannattamatonta mainstreamia, joten syyllistämissanomaa on levitettävä kouluissa ja yliopistoissa julkisilla varoilla. Etiopian nälkää näkeville hankittiin apua Live Aid –konserteilla laulaen ”Maksamme velkaa”. Lukiossa opettaja kertoi meille, että suomalaiset esi-isämme osallistuivat kolonialismiin valmistamalla tervaa, jota päätyi myös orjalaivojen pohjiin. Meillä on kokonainen syyllistämisen koulukunta, joka menee pidemmälle kuin Vanhan Testamentin ankara Jumala, joka rankaisi vain kolmanteen ja neljänteen polveen saakka isien pahoja tekoja.

”Sivumennen sanoen, pidän uskonnollisiin perinteisiin takertuvaa taantumusta Euroopassa vakavana ongelmana. Nationalismin tavoin se näyttää tekevän ihmisen immuuniksi rationaaliselle ja analyyttiselle ajattelulle.”

Sekulaarin Euroopan ongelma ei ole uskonnollisiin perinteisiin takertuva alkuperäisväestö, vaan maanosaamme muuttava väestö, joka takertuu uskonnollisiin perinteisiinsä. Kansallisvaltioon rationaalisen ja analyyttisen ajattelun perusteella tavallisille ihmisille käytännöllisin ja vapain yksikkö on kansallisvaltio. Pieni etuoikeutettujen eliitti haluaa rikkoa kansallisvaltiot etnisuskonnolliseksi mössöksi ja muovata siitä väkivaltakoneiston avulla kasassa pysyvän Baabelin tornin. Tavisten ei kannata uhrata omaa elämäänsä tuon tornin peruskivenä vain siksi, että tornin huipulla olevilla on kiva näköala.

”Miksiköhän Yhdysvallat on muutoin noussu, ja ollut jo pitkään maailman johtava talouden ja teknologian valtio, vaikka kansa siellä koostuvat eri etnistä alkuperää olevista ihmisistä?”

Vesa-A, Yhdysvallat nousi aikanaan maailmanvallaksi, koska tuolloin maahanmuuttanut eurooppalaisperäinen väestö oli kulttuurillisesti ja uskonnollisesti niin lähellä toisiaan, etteivät ristiriidat haitanneet maan kehitystä. Yhdysvallat on kuitenkin sulatusuunia enemmän etnisuskonnollinen tilkkutäkki, jossa mustat, latinot ja valkoiset asuvat eri asuinalueilla. Juttelin erään yli kymmenen vuotta USA:ssa asuneen ulkosuomalaisen kanssa, joka aikoo tulla viettämään eläkepäiviään Suomeen, koska täällä vielä pääsääntöisesti vanhus sekä hänen hoitajansa ovat suomalaisia. Hän tiesi USA:ssa tapahtuvan valtavia laiminlyöntejä vanhustenhoidossa vain siksi, koska hoitajalla ja hoidettavalla oli eri etninen tausta.

Lisäksi: etnisuskonnolliset ryhmät ja niiden välillä olevat ristiriidat ovat olemassa, riippumatta siitä kuinka vastemieliseltä noiden faktojen olemassaolo ja niistä puhuminen tuntuu sinusta tai minusta.

”Luoto esittää vähän varsin erikoisia tulkintojaan ns. ristiretkistäkin.
Ensimmäinen ristiretki tehtiin kylläkin Jerusalemin takaisinvaltaamiseksi.”

Halot hiuksia turhaan, sillä ensimmäinen ristiretken tavoitteena oli vallata takaisin turkkilaisilta ym. muslimeilta alueita ja tärkein näistä Bysantille ennen kuuluneista alueista oli uskonnolliselta merkitykseltään tärkeä, Pyhä Maalla eli Palestiinassa sijaitseva Jerusalem, joka ensimmäisen ristiretken alkaessa oli myös turkkilaisten hallussa.

[Vesa-A]

1900-luvun maailmansodat käytiin pääosin ns. kristityiksi itseään kutsuvien maiden välillä. Olivat tähän mennessä historian tuhoisammat sodat.

Etnisuskonnolliset tekijät eivät niitä aiheuttaneet, eivätkä pelkät etnisetkään tekijät, vaikka rotuvihaa siihenkin liittyi, tosin pääosin saman uskonnon (nimikristillisyyden) omaavien kesken.

Ns. neljäs ristiretki sodittiin myöskin ns. kristittyjen kesken Idän ja lännen kirkon kiistat ja kilpailu antoivat "polttoainetta" tälle.

Oli osaltaan vaikuttamassa Bysantin keisarikunnan kaatumiseen se myöskin. Hiertää kuulemma vieläkin siihen liittynyt Konstantinopolin hävitys ortodoksien ja katolisten välejä.

Etnisiä ristiriitoja on tietysti olemassa ihmisyhteisön keskuudessa, valitettavasti. Niitä ei poisteta "muureja" rakentelemalla ja eristämällä joitain etnisiä ryhmiä.

Pikemminkin voisi herättää kysymyksen, mitä näille "uskonnollisille perinteille" voitaisiin tehdä, kun ne usein tuntuvat aiheuttavan ongelmia?

Kuten jo mainitsin on täysin eri asia se, jos katsotaan että maahanmuuttoa joissain maissa pitäisi hillitä käytännön tai taloudellisista syistä, tai esim. Turkin EU-jäsenyys joistain käytännön tai talouden arvioitaisiin olevan vähemmän hyvä asia, kuin nämä Luodon esittämät syyt.

Vetoaminen joihinkin etnisuskonnollisiin syihin tässä yhteydessä on ainoastaan vastenmielistä.

Saksalaisia ei syyllistetä enään yleensäkään 60-70 vuotta vanhoista tapahtumista. Pitäisikö nykyisiä turkkilaisia syyllistää useita satoja vuosia sitten tapahtuneista asioista??!!

Totta on etniset kysymykset erottavat ihmisyhteisöä.

Hyvää työtä on tehty kuitenkin hyvin laajalti esim. rasismin kytkemiseksi pois. Yksi todiste onnistumisesta on se, että vähän muita tummaihoisempi heppu, tämä Obaman "Pate" valittiin USA:n pressaksi. Nevottelee juuri kuulemma Putinin "Vallun" kanssa Moskovassa.

Ihmisyhteisöä erottavat valitettavasti paljon muutkin tekijät, ja aiheuttavat konflikteja ja sotia. Kansallisuus- ja heimoriidat. Kielestä aiheutuvat, eri maiden tälläkin hetkellä käynnissä olevat tai uhkaavat sisällissodat, rikkaiden ja köyhien juopa jne. jne. Eivät johdu läheskään aina pelkästään mistään etnisistä syistä.

Veri roiskuu silti.

EU:n laajentumisen takana oleva idea kansojen yhtenäisyyden ja yhdistämisen lisäämisestä on sinänsä kunnioitettava idea, ajatellen Euroopan ja sen lähialueiden veristä historiaa.

Eri asia on tietysti mitenkä se tulee lopulta onnistumaan, kun näitä ihmisyhteisöä erottavia tekijöitä jotkut etsivät "suurennuslasin" kanssa. Ääniä ja suosiota kalastelevat uudet poliitikotkin ovat huomanneet selvän "markkinaraon" tässä, ja ehkä pystyvät tämän kautta parantamaan ainakin omaa asemaansa.

Kestävät ratkaisut asiantilojen kohentamiseksi, ovatkin tietysti jo aivan täysin toinen juttu.

[J. A. Nieminen]

Varsinkin Luodon kommentin jälkeen haluaisin varmuuden vuoksi täsmentää omaa uskontolausuntoani.
Suhtaudun myötämielisesti uskonnollisuuteen, joka ei jyrkästi jaa maailmaa kahteen: hyviin "meihin" ja vähemmän hyviin "muihin" siis, jos sen kannattajat hyväksyvät, että muutkin voivat ymmärtää oikean ja väärän ja olla moraalisesti korkealla tasolla. Tai ainakin niin korkealla, kuin ihmiseltä voi kohtuudella odottaa. Silloin en koe sen paremmin kristinuskoa kuin islamiakaan probleemana.

Vesa-A: Pikemminkin voisi herättää kysymyksen, mitä näille "uskonnollisille perinteille" voitaisiin tehdä, kun ne usein tuntuvat aiheuttavan ongelmia?

Ja islamistahan tässä näköjään puhutaan...

Tässä näkyy Euroopassa vaikuttavan kaksi vastakkaista koulukuntaa. Kansallismielisesti suuntautuneet tuntuvat näkevät islamissa sisäänrakennetun suvaitsemattomuuden. He eivät usko ihmisten uskonnollisuuden muuttumiseen, siksi islaminuskoiset pitäisi pitää Euroopan, tai ainakin kansallisvaltion ulkopuolella. Monet tämän suunnan ideologit ottavat myös voimakkaasti kantaa siihen, mikä on oikeata islamia.

Liberaali koulukunta ensinnäkin näkee myös maallistuneet, mutta itsensä muslimeiksi mieltävät islaminuskoisina. Aivan kuten kaikki kristityt eivät ole fundamentalisteja - osa on jopa jonkinlaisia agnostikkoja - saman ajatellaan pätevän muslimeihinkin. Luulisin, että tämä koulukunta näkee perinteisiin tarrautumisen - joskus vihamielisen sellaisen - nousevan samantyyppisistä syistä kuin Hanif Kureishin elokuvassa "Poikani - Fanaatikko." Siinä maallistuneen taksikuski-isän poika tuntee kasvavaa vastenmielisyyttä brittiläistä maallistunutta ja mielestään rappeutunutta yhteiskuntaa kohtaan ja hakeutuu uskonnollisesti ahdasmieliseen seuraan. Isä ymmärtää maallisen päälle, poika inhoaa sitä.
Ja ainakin osa liberaalista koulukunnasta mielellään myös kertoo, mikä on oikeata islamia...

Ei liene yllätys, että lukeudun lähinnä liberaaliin puoleen. Olen joskus ollut kristinuskosta sitä mieltä, että ainoata oikeata kristinuskoa on uskonnollinen fundamentalismi, koska sillä on vankat perustelut Raamatussa. Ehkä jotain samaa esittävät mm. Richard Dawkins tai fyysikko Steven Weinberg. En ole enää tuota mieltä. Nykyinen näkemykseni on paljon väljempi, sillä ymmärtääkseni ihmisen käsitystä uskonnon sisällöstä ohjaa hänen käsityksensä mm. moraalista ja oikeudenmukaisuudesta, minkä jälkeen uskonto puolestaan hioo näitä moraalikäsityksiä. Tämä voi hyvinkin johtaa inhimilliseen uskonnollisuuteen. Mutta näköjään sekä Raamatusta että Koraanista pystyy löytämään perusteita myös suvaitsemattomuudelle ja pahalle tahdolle.

Mutta mitä Turkkiin tulee, toivottavasti yhteiskunta modernisoituu, sillä moderni ja sekulaari kulkevat yhdessä. Nämä puolestaan auttavat moniarvoisen kansalaisyhteiskunnan kehittymistä.