Suomi on kansainvälisissä ilmastotalkoissa edelläkävijä. Me olemme huolehtineet ympäristöstämme jo ennen kuin se oli edes muodikasta. Kansainvälisissä velvoitteissa lähdetään siitä, että jokainen parantaa merkittävästi nykytilaansa. Silloin ne maat, jotka ovat asioita järkevästi jo hoitaneet, saavat palkinnoksi entistä isomman kakun. Mitä kireämmät vaatimukset ovat, sen kalliimmaksi niiden toteuttaminen tulee.

Suomi on jo kantanut kansainvälistä vastuuta niin esimerkillisesti, että ilmastotavoitteiden rinnalle on toiseksi asiaksi otettava kansainvälisen kilpailukykymme turvaaminen.

Entistä tiukempia ympäristönormeja vaativat vetoavat usein suomalaisten korkeaan keskimääräiseen hiilijalanjälkeen. Tällainen vertaaminen on tarkoitushakuista. On itsestään selvää, että suurta kylmää maa-aluetta asuttava pieni kansa käyttää enemmän energiaa henkeä kohden kuin samankokoinen väestö Välimeren suurkaupungissa. Lisäksi meidän tehtävämme kansainvälisessä työnjaossa on hyödyntää laajan maamme malmi- ja metsävaroja, joiden jalostaminen kuluttaa paljon energiaa. Lopputuotteet viedään kuitenkin maailmalle, joten niiden osuus pitäisi laskea tuotteiden käyttäjien hiilijalanjälkeen.

Suomalaista maataloutta syytetään usein isosta ympäristökuormituksesta. Asiaa tarkemmin seuranneet ovat eri mieltä. Esimerkiksi EU:n ympäristökomissaari piti suomalaista maataloutta edelläkävijänä ympäristönsuojelussa ja toivoi muiden ottavan siitä esimerkkiä. Parantamisen varaa olisi erityisesti Venäjällä, jonka maatalouden ympäristönormit ovat aivan eri maailmasta – ja tulokset valuvat Itämereen.

Itämeren puhtaus on Suomelle hyvin tärkeää. Sitäkään ongelmaa emme ratkaise yksin. Ilmaston tila ei parane yhtään, jos huipputiukat rikkipäästötavoitteet ajavat rahtilaivat Suomen satamista Venäjään satamiin. Samaa merta ne silti kuormittavat. Suomenkin on oltava itsekäs silloin, kun kyse on oman kilpailukykymme rapauttamisesta. Asia on kuitenkin hoidettava etukäteen tiukalla edunvalvonnalla, ei soinimaisesti jälkikäteen Metalliliiton kuorossa huutamalla.

Taistelua ilmastonmuutosta vastaan ei voiteta olemalla ymmärtäväinen heikompia kohtaan. Avainasemaan asettuvat kehitysmaiden isojen ja edelleen kasvavien talouksien toimenpiteet. Valitettavasti matka Intiaan ei lisää uskoa tulevaisuuteen. Uusiutuvasta energiasta kyllä puhutaan ja laitoksiakin rakennetaan, mutta katukuvassa ilmastonmuutoksen torjunta ei näy lainkaan. Kaikki välineet liikkuvat, jotka liikkeelle saadaan, saastuttivat ne kuinka paljon hyvänsä. Väkimäärän kasvun säätelystä ei kukaan uskalla edes hiiskahtaa.

Uusiutuva energia ja ympäristöteknologia luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja niitä meidän pitää hyödyntää. Kotimarkkinoiden merkitystä ei kuitenkaan pidä liioitella. Ei kenenkään kannata kehittää tuulivoimateknologiaa Suomen pieniin tarpeisiin, vaan referenssikohteita on saatava suuremmista ympyröistä. Pelkästään imagollisista syistä ei kannata olla paavillisempi kuin paavi itse, koska myös nykyisen teollisuutemme toimintaedellytykset on turvattava. Onneksi sentään järki voitti ydinvoimaratkaisussa.

Kansainvälisissä ilmastotalkoissa Suomi on ollut se edelläkävijä, joka hyväksyy itselleen tiukimmat normit. Vaikka asia on hyvä, aina ei kannata olla vapaaehtoinen. Innokkuuden rinnalle tarvitaan myös malttia. Armeijassakin pärjäävät parhaiten yleensä ne, jotka kantavat vastuunsa, mutta eivät erotu massasta, vaan kulkevat vähin äänin keskijoukossa. Siitä toimintamallista voisi ottaa oppia myös ympäristöpolitiikkaan.

Katselukerrat: 62

Tagit: energia, ja, maa-, metsätalous, ympäristö

Kyuu Eturautti kommentoi_ 25. maaliskuu 2011 20:41
Lienet oikeassa mitä tulee arveluihisi nykytilasta. Vaan mitä tästä eteenpäin?

1. Jos päästövähennykset yms tehtäisiin siltä pohjalta, että määritellään jokaiselle maalle asukasmäärään ja maantieteelliseen sijaintiin (=sää yms) perustuvat rajat ja tavoitteet, kehittyvien maiden säästemäärät voisivat räjähtää pilviin, sananmukaisesti niiden ylikin.

2. Jos taas tehdään nykytilojen pohjalta, hyvin aiemmin toimineet maat joutuvat kärsimään, kuten totesit.

Onko kenties olemassa optio 3?
Pentti Tuominen kommentoi_ 25. maaliskuu 2011 21:10

Tässähän se juuri onkin, miksi te päättäjät koko ajan haluatte leikkiä partiolaisia, "ole aina valmis " periaatteella.

Onko se pienen maan ongelma, vai onko meillä tai teillä jonkinlainen alemmuuskompleksi, jota pitää pönkittää esimerkin antajana. Kyllähän ne tuolla Välimeren maissa meille nauravat ja väittävät, että toki hekin säädökset ja direktiivit tuntevat, mutta ihan kaikkia ei kannata heti noudattaa.

Tuo armeijavertaus oli varsin hyvä, ainahan siellä huudeltiin vapaaehtoisia ja he sitten eniten yleensä kärsivätkin. Toinen ryhmä olivat ne luuserit häntäpäässä. Ehkä tässä aikuisten elämässä pitäisi todella ottaa oppia sieltä.

PJ.

Cato kommentoi_ 25. maaliskuu 2011 21:52

Hiilijalanjäljestämme on syytäkin olla huolissaan.  Nykyajan mantra on hokea uusiutuvan energian käytön ekologisuudesta.  Kun metsäluonnosta viedään tukkirekoilla pois kaikki, mitä siellä on kasvanut, eikä tuoda mitään tilalle, niin vain suomalaiset metsäasiantuntijat voivat puhua uusiutuvasta metsästä. 

Kaikki elolliset eliöt tarvitsevat elääkseen ja kasvaakseen ravintoa, paitsi ilmeisesti suomalaisessa metsäluonnossa kasvavat.  Sieltä voi kaiken kerätä, kun ollaan niin ekologisia.  huomiotta jää sekin, että meidän maaperämme on jo valmiiksi huomattavasti ravintoköyhempää kuin esim. Keski-Euroopan.  Johtuen ilmeisesti osaksi ilmastomme sanelemasta metsän ravinteiden huomattavasti hitaammasta kierrosta.

Suomalainen metsäluonto ei mantran mukaan tarvitse sen paremmin kasvualustaa kuin ravinteitakaan.  Uusiutuvan metsäluonnon polttamisen puoltajat voisivat itse näyttää mallia, lopettamalla itse tyystin kaiken ravinnon nauttiminen.  Näyttää, kuinka eletään ilman ravintoa. Niinhän metsäluonnonkin ajatellaan selviävän.

Jos maapallo olisi jalkapallon kokoinen, ihmisen kannalta merkitsevä ilmakehä olisi noin millin vahvuinen.  Kannattaahan sen kuormitusta lisätä polttamalla se, mikä maastamme kasvaa.  Lyödä samalla päätepiste metsäluonnon ravintokierrolle ja luonnon elämän edellytyksille.

Ei anna hääppöistä kuvaa suomalaisen ajattelun innovatiivisuudesta, kun tavoitteenamme on polttaa monikäyttöiset puuraaka-aineet ja vastaavasti varastoida jätteet hyvin suojattuihin jätearkistoihimme, kaatopaikkoihin.

Ydinenergialle ei ole realistisesti otettavaa vaihtoehtoa, pidämme siitä tai emme.

Cyclox kommentoi_ 25. maaliskuu 2011 22:05

Suomea rangaistaan vähän siitä, että aloitettiin ympäristöhommat jo ennen vuotta 1990. Jos olisi siihen asti eletty kuin siat pellossa, niin nyt eleltäisiin herroiksi myymällä päästöoikeuksia.

 

Oikeasti on hyvä, että on toimittu niin kuin on toimittu. Suomessa on ajateltu luontoarvoja jo 1800-luvun lopulla, kun on ymmärretty, että rikkautemme on metsässä. Virheitäkin on tehty, mutta ei ollenkaan sellaisia kuin monessa muussa maassa. Mutta ikävä kylla pitkäjänteisestä toiminnasta rangaistaan nyt, kun ei ole yhtä paljon parannettavaa kuin muilla.

Michael Klade kommentoi_ 25. maaliskuu 2011 23:42

Satosen sotaan ja armeijaan liittyvät vertauskuvat ovat mielestäni melko ristiriitaisia. On outoa kun puhutaan ensin "taistelusta" ilmastonmuutosta vastaan ja sitten neuvotaan kulkemaan "vähin äänin keskijoukossa". Joko olemme mukana tässä "taistelussa" tai sitten ei. Eikö olisi pelkurimaista pysyä turvallisella etäisyydellä ja odottaa, että joku muu hoitaa taistelemisen? Entäs jos kaikki muutkin toimisivat yhtä "maltillisesti"?

Toinen vaihtoehto olisi tietysti myöntää rehellisesti, että koko taistelu ei kiinnosta. 

Michael Klade kommentoi_ 25. maaliskuu 2011 23:58
Ja minkä ihmeen takia joku joutuisi kehittäämään erikseen "tuulivoimateknologiaa Suomen pieniin tarpeisiin"??
Pertti Alanen kommentoi_ 26. maaliskuu 2011 07:36

Ilmastonmuutosta vastaan taisteleminen on oikeastaan aika huvittavaa, koska emme voi mitään Maan asemalle Aurinkoon nähden ja sen kiertoradan säännömukaiselle muutokselle.

Maan geohistoriassa me elämme nyt interglasiaalista kautta, ja eräs hyvä arvio, jonka luin, kertoi, että ilmaston lämpeneminen viivyttää seuraavaa jääkautta muutamia tuhansia vuosia, ehkä noin 3 000 vuotta. Hyvää aikaa siis valmistautua siihen, että Tamperettakin taas noin 100 000 vuoden kuluttua peittää kolmesta neljään kilometriä kiintojäätä. 

Kannattaisi tulevaisuudentutkijoiden kiinnittää huomiota Afrikkaan ja etsiä suomalaisille sieltä pakopaikkaa, mihin voisimme riittävän ajoissa perustaa Uuden-Suomen.

Tommi Berg kommentoi_ 26. maaliskuu 2011 08:37

Tänään YLE:n uutisissa oli mielenkiintoinen kohta, joka mielestäni liittyy myös suomalaiseen politiikkaan ja niihin ratkaisuihin, joita täällä juuri näinä vuosina on tehty ja tehdään. Kokoomuksen lääkehän ilmastonmuutoksen kiistattomiin ongelmiin, on täysin ulkomaista alkuperää olevan ydinvoimateknologian massiivinen lisääminen (Suomessahan kasvatetaan ydinvoiman osuutta sähköntuotannosta luokkaa +200% seur. 10 vuoden aikana). Eikä lähtötasommekaan ole matala, vaan se on noin neljäsosa sähkön kulutuksesta, eli samaa tasoa Japanin kanssa.

 

Lainaukseni: "Japanin pääministeri Naoto Kan pyysi perjantaina anteeksi japanilaisilta maanviljelijöiltä ja yrittäjiltä säteilyn aiheuttamaa haittaa heidän elinkeinolleen. Useat maat ovat pysäyttäneet elintarvikkeiden tuonnin monista maakunnista, sen jälkeen kun maidossa ja vihanneksissa mitattiin korkeita säteilyarvoja.

 

Kysymykseni Arto Satoselle: Kokoomuksenhan ajatellaan perinteisesti olevan yrittäjien ja elinkeinonharjoittajien etua ajava puolue. Miksi Kokoomus haluaa ottaa huiman riskin ajamalla Suomen turvautumaan täysin tähän lähes 100%:sti ulkomaiseen ydinvoimateknologiaan?


Insinöörinä tiedän, että teknisin ratkaisuin voidaan välttää monia vaaratilanteita, mutta vain tietyissä rajoissa, eli käytössä olevan rahallisen ikkunan puitteissa. Jos yritetään tehdä 99.999% turvallinen laite, niin siinä jokaisen yhdeksikön lisääminen perään alkaa maksaa huikeita summia ja lopulta tuloksena on kallis ja monimutkainen kokonaisuus. Monimutkaisuus taas jo yksistään on riski.
Tommi Berg kommentoi_ 26. maaliskuu 2011 08:39
Vielä linkki siihen YLE:n uutiseen: Fukushiman kolmosreaktorissa voi olla vuoto
Tommi Berg kommentoi_ 26. maaliskuu 2011 10:11
Sinnehän me lähdemme tässä muutenkin jo vähän etuajassa, jos Olkiluoto 3:n hienot digitaaliset automaatiojärjestelmät eivät odotuksista poiketen toimikaan ihan täydellisesti. :D

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot