Liipasinsormi herkällä netissä

[Kyuu Eturautti]

Nyt sai sitten poliisi lisämiljaardinsa netin tehovalvontaan. On puhuttu paljon siitä, miten netissäkin pitää osata käyttäytyä, mutta myös toinen väite on noussut esille viime päivinä. On esitetty, muutamastakin suunnasta, että netin ongelmista valitetaan liian herkästi. Sanotaan, että on niinsanotusti liipasinsormi herkällä netissä liikkuessa. Tämä ajatus pani toden totta miettimään aihetta isosti. Päädynpä täten myös liippaamaan lähellä aihetta, josta nimimerkki Pohto halusi minun kertovan lisää. Saapi nähdä montako tuntia tällä kertaa kestää, ennenkun puoluetoimisto sensuroi tämän tekstin pois netistä. Itsesuojelun merkeissä jätän nimet pois.

Käsittelen aihetta neljästä eri henkilökohtaisesta näkökulmasta. Valitan - paketti on aika pitkä, mutta nämä näkökulmat voi lukea myös yksi kerrallaan, niiden sisällöt eivät ole toisistaan riippuvaisia.

Näkökulma: nettiaktiivi

Kuten moni muukin netissä aktiivisesti pyörivä, myös minä olen saanut oman osani netin "dynaamisesta palautteesta". On herjaa, uhkauksia, tappouhkauksia, solvauksia, perättömien huhujen levitystä, valheellisia väittämiä, mustamaalausta ja esiintymistä minun nimellä. Toki selkeästi törkeän rikolliset tapaukset näistä ovat harvassa, mutta niitä kuitenkin on. Valtaosa on lähinnä kiusantekoa, jonka vastaa lähinnä hiekan potkimista saappaille. Omalta osaltani olen huomannut vuosi vuodelta rauhoittuneeni näihin törmätessäni. Viime vuosituhannelta sain kuitenkin kerran organisaation ylemmältä taholta pyynnön varoittaa vastapuolta lain rajoista. Vaikka kovin varovasti näin tein, lopputuloksena yhden herjaajan sijaan sain niitä niskaani tusinan. Kohua kesti kaikki viisi päivää, mutta huomasin kuitenkin, että olisi pitänyt kieltäytyä käskystä.

Uskoakseni tuosta kymmenen vuoden takaisesta opin jotain, mutta en ole vielä varma mitä. Sen tiedän, että se aikaansai lisää paksunahkaisuutta, jota luulin virheellisesti minulla jo silloin olleen. Tätä nykyä pyrin siihen, että nettikura valuu kuin vesi hanhen selästä. Tämän myötä se myös hiljenee ja voi keskittyä itse puhumaan asiaa, sen sijaan että tarvitsisi käyttää aikaa puolustautuakseen mielikuvituksen tuotteita vastaan. Tokikaan tämä asenne ei tee immuuniksi kivulle. Totta kai sitä masentuu ja päätyy itkemäänkin välistä, kun oman kuvansa näkee muokattuna natsi-saksan symboliikan keskellä ja teksti tekee minusta pari pykälää Adolfia pahemman. Perusteita ei kannata edes etsiä, vaan se tiivistyy vanhaan sanontaan siitä, että on kahdenlaisia ihmisiä. On niitä, jotka tekevät ja niitä, jotka haukkuvat niitä jotka tekevät. Kritiikki vaatii usein perusteen, mutta herjata voi myös täysin perusteetta. Kenties siksi se on niin suosittua.

Jos ajatellaan omaa henkistä olotilaani ja vaikutuksia kahdesta eri kokeilusta, sanoisin että jälkimmäinen malli on ollut parempi. Kun jätän osallistumatta turhiin riitoihin, aikaa jää parempiin asioihin. Turhasta sotkusta pääsee nopeasti eteenpäin. Lisäksi kovimmilta herjaajilta häipyy lukijakunta, kun he eivät saakaan toista osapuolta mukaan vuosisadan tappeluun.

Näkökulma: nettihäirikkö

Toisaalta, myös minua on syytetty herjauksesta netissä, reilu kymmenisen vuotta takaperin. Tarinan tiivis versio kertoo siitä, kuinka suutahdin aika perkuleesti eräälle ex-työnantaja kepulaiselle aktiiville perheineen. Ensin kuuntelin propagandaa pari kuukautta, sitten toisen mokoman kertomuksia siitä millä kaikin tavoin hän on huijannut valtiota ja verottajaa. Kun tiemme pian erkanivat, perheemme ihmetteli omituisia uhkailusoittoja ja -kirjeitä, joiden pohjalla oli samaisen aurinkoisen tyttösen väärentämä perinnän toimeksianto. Tyypillisenä teini-ikäisenä suutuin tuosta niin-maan-perkuleesti, että pistin koko tarinan, kaikkine taustoineen nettiin esille. Oli nimet, oli teot, tiedot siitä miten hän huijasi ja kenen avulla. Sanamuotoni eivät olleet kilttejä.

Päivä tämän jälkeen silloisen TPO:n (nyk. Elisa) yhteyshenkilö soitti, ja kertoi että hänen pomolle on soitettu ja esitetty rajuja uhkauksia, ellei sivu poistu netistä. Siirsin sivun toiselle operaattorille (SciFi, nyk. Elisa), jonka jälkeen sama uhkaus tuli sieltä kautta - ja pian sivu oli hukassa netistä. Operaattorit myönsivät, etteivät he saisi tehdä näin mutta he pelkäsivät. Koitin soitella oikeusavun perään, sillä koin sananvapauttani loukatun, mutta apua ei saanut. Koitin kepillä jäätä ja soitin kepun puoluetoimistolle valitellen tapahtunutta. Vastaus tuli pian perästä, luonnollisesti erittäin rajujen uhkailujen muodossa. Kuulemma jos jotain heidän jäsentä kukaan syyttää mistään, tulee käymään hyvin huonosti terveydelleni. Koitin vähän ylemmäskin soitella, mutta tuli selväksi että kiusaaja-poliitikkoni oli liian monen puoleen porhon tuttuja. Erittäin ylhäälläkin oltiin selvästi samaa mieltä siitä, että heidän jäseniään ei haukuta TAI MUUTEN. Koska en osannut käyttää alkoholia, hoidin tästä seurannutta masennustani pitkillä työpäivillä. Luulin asian menneen ohitse. Perheemme pääsi siitä vain muutaman tuhannen markan kustannuksilla, joilla perintäfirmat piti rauhoitella "ettei tulisi ongelmia perheelle".

Reilu vuosi tämän jälkeen tuli lisää uhkailukirjeitä, tällä kertaa poliisilta. Koska niissä ei lukenut lähettäjän nimeä eikä asiasta mitään, kesti tovin ennenkun sain selville mistä oli kyse. Keputyttösen poliisituttava oli päättänyt jatkaa siitä mihin tytönhupakon omat voimat loppuivat. Laitoksellehan sitä mentiin, josta löysin hienovaraisesti muokatut tulosteet kotisivuistani. Totesin asiat miten olivat, mutta oli selvää että vastapuolta kiinnosti vain pelottelu. Lopulta, mutkien kautta lausuntoni kirjattiin jotakuinkin oikein ja homma eteni syyttäjälle. Sieltä tuli pyyntö sovitella asia. Vastapuolen kieltäydyttyä tästä löysin ihmeen kaupalla juristin johon oli varaa ja jonka avulla pystyin puolustamaan itseäni maalaisjärkeä kovemmilla aseilla. Lopulta tilanne jäi limboon, josta selvittiin pienillä lahjuksilla ja toteamus oli puolelleni "ei ole rikollista syyttää varasta varkaaksi".

Useampi vuosi, useita tuhansia markkoja rahaa, järkyttävän ajanmenetys, kymmeniä ihmisiä uhkailtu. Kaikki siksi, että minulta varastettiin rahaa ja kehtasin valittaa siitä. Kyllä tämän tarinan perusteella se liipasinsormi on AIVAN liian herkällä jo nyt. Kyllä yhden teinin nettitarinoista nostetaan eeppinen tappelu, mutta samaisen teinin perheineen kertoessa polisiille miten poliitikko huijaa rahoja, kiinnostusta ei ole. Väitettyjä talousrikoksia ei edes aloitettu tutkimaan. Nyt ne ovat vanhentuneita.

Näkökulma: ylläpitäjä

Monet mukamas fiksut poliitikot, jotka tietävät Intternetin olevan kasa putkia, ovat valitelleet että netissä on villi länsi. Matti Vanhanen vie asiaa pidemmälle kehumalla, että vain monikansallinen Microsoft on turvallinen paikka tallettaa suomalaisten yhteystiedot, vaikka pakolla jos eivät muuten suostu. Tämä siitä huolimatta, että heidän tietoturvamaineensa on alan surkeimpia. Jatkuvasti tulee joka puolelta vaatimuksia nettisivujen tehovalvonnalle ylläpitäjien toimesta. Internet-firmojen pitäisi seurata kaikkea sisältöä kaikkialla ja nettikeskustelu keskittää vain suurten, monikansallisten firmojen hoitoon. Itse asiassa yhteenkään suomalaiseen palveluun ei kotimaan politiikan huipulla luoteta. Kenties heitä kiinnostaisi kieltää myös Aamulehti ja Helsingin Sanomat, jotta voitaisiin keskittää uutisointi New York Timesille?

Olen ylläpitänyt useita nettiyhteisöjä vuosien varrella. Tänä päivänä elossa olevista aktiivisin on Aniki.fi, suomalainen japanilaisen pop-kulttuurin harrastajia kokoava sivusto. Rekisteröityneitä käyttäjiä palvelussa on vajaa 8 000. Kun käteni oli vielä terve, luin päivittäin kaikki uudet viestit muiden ylläpitäjien kanssa. Herjaukset, laittomuudet ja aiheeseen liittymättömät viestit poistettiin. Sananvapaus sallittiin ja sääntöjä kehitettiin ihmisten kanssa. Virheitä tehtiin, niitä myönnettiin ja niitä korjailtiin - tai sitten oltiin vain reilusti eri mieltä. Vaikken tänä päivänä terveyden vuoksi ylläpidäkään heille kun palvelinkoneita, ideologia on sama. Vapaaehtoisilla ylläpitäjillä ja valvojilla on vastuu. Heille on kunnia-asia pitää sisältö asiallisena ja sellaisena, johon nuoret ja heidän vanhemmatkin uskaltavat katsoa. Tietosuojalakia noudatetaan tiukasti, rekisteriselostetta ylläpidetään lakia laajemmassa mittakaavassa, tietosuojavaltuutetun toimistolta kysellään jos on epäselvää. Tiedän, ettemme ole ainoa nettiyhteisö joille äsken mainitut asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Me Suomessa pidämme keskimäärin loistavaa huolta sivuistamme. Tämä siitäkin huolimatta, että ylläpitäjät tietävät olevansa vastuussa vain omasta sisällöstään, ei käyttäjien tuottamasta.

Toisaalta, yhteisöllisen netin kehittyminen luo myös jatkuvasti uudenlaisia palveluja. Itse näen eräänä mahdollisuutena ja ongelmana niinsanotut kuvafoorumit, joissa keskustelua käydään kuvavetoisesti. Parhaimmillaan nämä ovat ehtymättömiä aarreaittoja taustakuvien, piirrosten ja valokuvien etsijöille, pahimmillaan tunkioita täynnä pahimpia laittomuuksia. Palvelut ovatkin jakautuneet tätä nykyä yhä enemmän kuviin keskittyviin ja mielipiteisiin keskittyviin palveluihin. Jälkimmäisissä näkyy herjauksia, solvauksia, kehoituksia ja ohjeita laittomaan toimintaan sekä kaikkea muuta, minkä luulin keskittyvän moottoripyöräkerhojen klubitaloihin. Ylläpitäjänä en ymmärrä, miten tällaisten palvelujen ylläpitäjät uskaltavat tätä tehdä. Vastuun puuttuminen sisällön valvonnasta on hakemalla haettu lähtökohta ja tavoite. Ymmärtäisin, jos kyse olisi politiikasta, selkeästä kapinasta jonkun asian puolesta tai vastaan, ei. Vaan ei ole sovinismia, rasismia, antisemitismiä, antiglobalismia tai mitään muutakaan kantavaa syytä. On vain julminta mahdollista vihaa, ihan mitä ja ketä vain kohtaan. En ole itse kokenut kuvafoorumeja henkilökohtaisena ongelmana, joskin hyvin usein positiivisena palveluna. Siksi en haluaisi, että jälleen kerran koko teknologia leimataan väärinkäytön mahdollisuuden vuoksi. Pahaa kuitenkin pelkään, että tämä kupla vielä räjähtää joku päivä likaisesti.

Näkökulma: Internet-operaattori

Olen pidemmän aikaa ollut ns. hostmasterin virassa, eli vastannut tietyltä tekniseltä osin konehuoneen toiminnasta. Tehtävänä on lähinnä pitää yhteydet kunnossa ja säätää asiakkaille asetuksia. Paljon työstä on lukemista, tekniikan ajan hengessä pysymistä. Tietoturvan ylläpito on yhä kasvava leijonaosa tästä työstä. Käytännössä homma on hieman kun kassakaapin vartijalla. Sisällä on hurja määrä henkilökohtaisia ja arkaluonteisia tietoja. Ne eivät kuulu minulle, minun on vaan huolehdittava että oikea taho saa ne käyttöön. Samalla varkaat kehittävät yhä fiksumpia tiirikoita.

Tässä työssä on ylläpitäjän homman lailla erinomaisen tärkeää noudattaa tietosuojalakeja. En edes teknisestä syystä saa lähteä tarkistamaan ihmisten sähköpostin toimintaa ilman heidän lupaa. Korostan aina uusille asiakkaille miten tietosuoja-asiat menevät. Haluan ihmisten tietävän miten heidän tietoja käsitellään ja kuka sen tekee. Konehuoneellamme toimii myös pienimuotoista yhdistystoimintaa, jonka myötä palveluja tarjotaan myös vastikkeetta. Etenkin näissä tilanteissa on erinomaisen tärkeää korostaa, etteä vastikkeettomuus ei tarkoita pienintäkään joustoa tietosuojassa. Jokaisen henkilön, yrityksen ja yhdistyksen on saatava itse ylläpitää sisältöään. Heillä pitää myös olla oikeus siirtää se kivuttomasti pois toiselle palveluntarjoajalle, ilman viiveitä, koska vaan, vaikka ilman perusteita. Nämä asiat ovat itsestäänselviyyksiä, mutta niitä tulee silti korostaa. En halua joutua tilastoimaan käyttäjien tietoja nykyistä enempää, tai edes nykyisen vertaa, vain siksi että tietokonetta vierastava paskontärkeä ministeri kuvittelee sen auttavan terrorismin torjunnassa. En vihaa käyttäjiäni niin paljoa.

Operaattorin edustajan näkökulmasta haluan, että ihmiset valvovat itse itseään. Voin auttaa kun kysytään, voin välittää yhteydenottopyyntöä loppuasiakkaalle, mutta en toimi erotuomarina tai poliisina. En poista sisältöä toisen ihmisen sivuilta ilman tämän ihmisen pyyntöä, vaikka kuinka uhkailtaisiin. Minulla ei ole siihen moraalista eikä juridista oikeutta. Olen usein todennut, että IT-alalla pitäisi olla oma Hippokrateen vala. Tässä työssä sen merkitys korostuisi. On onni, etten ole joutunut useasti tilanteeseen, jossa konehuoneellani sijaitsee käyttäjän toimesta asiatonta materiaalia. En tiedä, voisinko pitää yllä ajamiani periaatteita yllä jos joutuisin taas kepulaisten tappouhkauslistalle. Haluan kuitenkin uskoa siihen. Haluan myös uskoa, että Teliasoneran ex-johdon tietosuojarikkeet jotuivat mielenhäiriöstä tai ahneudesta, eivätkä alan yleisestä rappiosta.

Ja takaisin alkuun

Onko siis liipasinsormi liian herkällä? Väittäisin että on, vaikkakin samalla tietoisuutta netissä ei liene tarpeeksi. Jokainen vastatkoon itse teoistaan. Tässä taistelussa on jo nyt liikaa sivullisia uhreja.

[pekka saarinen]

Kyuu,olen enemmän tai vähemmän pihalla,mutta anna hevosen surra, sillä on isompi pää

[Kyuu Eturautti]

Näiden neljän näkökulman välillä ei ole suoraa punaista lankaa vaan se on rivien välissä. Ajatuksena on lähinnä kuvastaa sitä, miten netti on eri näköinen eri näkökulmista. Tarkoitus on avartaa myös niitä näkökantoja, jotka eivät ole kaikille tuttuja.

[Pohto]

Kiitoksia Kyuu:lle asioiden selventämisestä. Ainakin toistaiseksi kirjoituksesi täällä on, joskin kopioin sen alun varoittelujen jälkeen talteen myös kovalevylle. Enkä usko, että Aamulehti lähtisi tällaista sensuroimaan.

Tekstisi on hyvin pitkä. Olisi ehkä kannattanut jakaa se ehkä kolmeen tai neljään eri blogimerkintään. Kommentoin nyt Näkökulma: nettihäirikkö osaa:

Kepulaisista: En ole kepulainen, enkä minkään muunkaan puolueen jäsen. Olen kyllä kuullut paljon tarinoita kepun puolirikollisesta pelistä, erityisesti pienissä kunnissa, joissa on kepulainen enemmistö. Onneksi tämä on muuttumassa ja se muuttuu tulevaisuudessa kuntien yhdistyessä vielä enemmän. En kuitenkaan mitenkään jaksa uskoa, että kaikki kepulaiset olisivat roistoja ja ryöväreitä. Näkökulmasi ei ole Kyuu realistinen ja ehkä juuri tästä äärimmäisen rankasta kritiikistäsi ja jopa leimaamisestasi johtuen Kepussa sinua syrjii jokainen. Sinun pitää kohdintaa syytöksesi tarkemmin ei yleisesti kepulaisuuteen. Kepussa on varmasti paljon täysin rehellisiäkin ihmisiä.

Toisaalta, myös minua on syytetty herjauksesta netissä, reilu kymmenisen vuotta takaperin. Tarinan tiivis versio kertoo siitä, kuinka suutahdin aika perkuleesti eräälle ex-työnantaja kepulaiselle aktiiville perheineen. Ensin kuuntelin propagandaa pari kuukautta, sitten toisen mokoman kertomuksia siitä millä kaikin tavoin hän on huijannut valtiota ja verottajaa. Kun tiemme pian erkanivat, perheemme ihmetteli omituisia uhkailusoittoja ja -kirjeitä, joiden pohjalla oli samaisen aurinkoisen tyttösen väärentämä perinnän toimeksianto. Tyypillisenä teini-ikäisenä suutuin tuosta niin-maan-perkuleesti, että pistin koko tarinan, kaikkine taustoineen nettiin esille. Oli nimet, oli teot, tiedot siitä miten hän huijasi ja kenen avulla. Sanamuotoni eivät olleet kilttejä.

Ymmärrän oikein hyvin, että rehellisenä ihmisenä olet selvästi kiihtynyt ex-työnantajasi toiminnasta. Tässä kohtaa putoan kuitenkin osittain kärryiltä. Kuulit siis työnantajaltasi, että hän huijaa valtiota ja verottajaa. Ilmeisesti hän jollain tavalla huijasi myös sinua? Ymmärränkö oikein?

Teini-ikäiseltä kuvailemasi kaltainen reaktio oli odotettu. Oliko kuitenkin niin, että keräämäsi todisteet eivät olleet tarpeeksi pitäviä? Mikäli sinulla on selkeät todisteet työnantajasi huijauksista, niin tottakai oikeuslaitos hänet tuomitsee. Ikävä kyllä moni rikollinen jää tuomitsematta todisteiden puutteesta johtuen. Se on toisaalta oikeusvaltiosta maksettava hinta.

Päivä tämän jälkeen silloisen TPO:n (nyk. Elisa) yhteyshenkilö soitti, ja kertoi että hänen pomolle on soitettu ja esitetty rajuja uhkauksia, ellei sivu poistu netistä. Siirsin sivun toiselle operaattorille (SciFi, nyk. Elisa),

Ymmärrän tämän toiminnan siinä tapauksessa, että TPO tai SciFi eivät olleet varmoja tarinasi oikeudellisuudesta. Eihän lehden yleisönosastossakaan saa herjata ketään ilman todisteita. Minusta tällainen sensuuri ei enää nykyään ole tehokasta. Sivuthan voi siirtää vaikkapa ulkomaiselle operaattorille, joka tuskin jaksaa kuunnelle kepulaisten uhkauksia.

Erittäin ylhäälläkin oltiin selvästi samaa mieltä siitä, että heidän jäseniään ei haukuta TAI MUUTEN. Koska en osannut käyttää alkoholia, hoidin tästä seurannutta masennustani pitkillä työpäivillä. Luulin asian menneen ohitse. Perheemme pääsi siitä vain muutaman tuhannen markan kustannuksilla, joilla perintäfirmat piti rauhoitella "ettei tulisi ongelmia perheelle".

Siis oliko todellakin niin, että perhettäsi ja sinua uhkailtiin väkivallalla ja teiltä vaadittiin suojelurahaa ja tämä kepulaisten toimesta? Kuulostaa uskomattomalta tämän päivän Suomessa.

Reilu vuosi tämän jälkeen tuli lisää uhkailukirjeitä, tällä kertaa poliisilta.

Siis saitko poliisilta uhkailukirjeitä poliisin ominaisuudessa vai yksityishenkilönä? Törkeää toimintaa joka tapauksessa.

Lopulta tilanne jäi limboon, josta selvittiin pienillä lahjuksilla ja toteamus oli puolelleni "ei ole rikollista syyttää varasta varkaaksi".

Ensinnäkin kiinnostaisi tietää, haastoiko joku sinut oikeuteen, haastoitko itse vastapuolen vai syyttäjäkö aloitti koko homman. Entä mitä tarkoitat pienillä lahjuksilla. Maksoitko jotain korvausta vastapuolelle?

Väitettyjä talousrikoksia ei edes aloitettu tutkimaan.

Uskon Kyuu sinun olevan rehellinen ihminen. Oikeusvaltiossa vain on niin, että jos pitäviä todisteita rikollisesta toiminnasta ei ole, syyllistä ei tuomita. Jos olet esimerkiksi joissain keskusteluissa kuullut jotain, mutta vastapuoli väittää toista ja muita todistajia ei ole, tapaus yleensä tuomitaan syytetyn eduksi. Tämä on tietenkin hyvin ikävää silloin, kun oikeasti syyllinen jää tuomitsematta, mutta vaihtoehtonahan olisi täydellinen anarkia, jossa kuka vain voisi väittää mitä vain.

En ole koskaan ollut Kyuu:n kuvailemassa tilanteessa. Voisin kuvitella, että vastaavassa tilanteessa yrittäisin kerätä järjestelmällisesti kaiken mahdollisen materiaalin todisteiksi, pyrkisin nauhoittamaan mahdollisia uhkailupuheluita, tallentaisin uhkailutekstiviestit tarkasti, samoin sähköpostit. Lisäksi uhkailutilanteessa tallentaisin jonnekin hyvään talteen uhkailijoiden nimet ja huolehtisin siitä, että ne tulevat esiin, jos uhkaukset toteutetaan.

[Kyuu Eturautti]

Tiivistän hieman vastaustani esitettyihin asioihin. Kyllä, teksti olisi helpompaa tiivistettynä. Toisaalta, se olisi kadottanut tärkeimmän tarkoituksen. Halusin nimenomaan rinnastaa, miten erilaiset vaatteet joutuu pukemaan päälle eri toimissa.

Mutta - koko surullinen tapaus kepu varmasti meni osin käteen sen takia että olin silloin alaikäinen ja poliisin ei tarvitse kuulla alaikäisiä. Tässä kohtaa en halua mainita nimiä, sillä juuri nimien maininnasta on joka kerta alkanut melkoinen paskomyrsky. Sen verran moneen osaan sitä laitosta soittelin silloin ja asiallisesti puhuin, sen verran korkealta minua uhkailtiin, että olen valmis sanomaan koko organisaation olevan mätä. Juttelin erään rivitason kepulaisen kanssa aiheesta pari vuotta sitten ihan asiallisen dialogin ja hän pitkälti vahvisti, vastahakoisesti toki, että järjestössä on aika vahva työ omien puolustamiseksi, eikä se työ aina pysy lain oikealla puolella. Dialogi oli kuitenkin asialliasta ja osoitti, että kumpikin osapuoli voisi keskustella jos haluaisi. Olen toistuvasti osoittanut haluani selvittää asia heille, mutta vastakaikua ei ole kovin usein tullut. Jos asia selvitettäisiin, olisin valmis miettimään asiaa monelta kantilta uudestaan. Tapahtuneiden keskustelujen myötä käydyissä jutuissa ja selvityksissä selvisi kuitenkin yksi mielenkiintoinen väite lisää. Niissä implikoitiin tuon uhkailutyylin olevan yksi muoto silloisen puolueen puheenjohtajan halusta lujittaa puolueen sisäisiä välejä ja parantaa yhteenkuuluvuutta "uudenlaisin keinoin".
Äsken esitetyn arvion ollessa totta on muutama mahdollisuus joita spekuloin:
- PJ huusi sotahuudon omien turvaksi, häntä alemmat tahot lukivat sen hyväksynnäksi toimia lain vastaisesti.
- PJ antoi piireille suoraan tai rivien välistä vinkkiä, että pienet rötöksetkin tapahtua ilman ongelmia.
- PJ tiesi mitä kentällä tapahtui (äärimmäisen todennäköistä) ja joko koitti hiljentää sitä epäonnistuneesti tai päätti hyväksyä sen hiljaisesti
- PJ ei tiennyt mitään puolueen kenttätason toiminnasta ja häntä vain vedettiin kuin pässiä narussa

Esittämäni todisteet aikanaan kyseistä henkilöä vastaan olivat paljolti kuulopuheita. Kyllä, kuulin siis häneltä ja perheeltään huijauksista, koska he omasivat suurta ylpeyttä asiasta. Tämän myötä todisteiden joukossa oli nimiä, numeroita ja paikkoja sekä muuta ns. konkreettista, varmennettavaa tietoa. Asiaa ei kuitenkaan haluttu edes kuulla. Itse asiassa minua käskettiin olemaan hiljaa ja keskittymään omiin asioihini (tjsp). Sinänsä on oltava vahvasti eri mieltä Pohton kanssa - ei oikeuslaitos tuomitse todisteiden kanssakaan, useimmiten syynä on yksinkertaisesti resurssien puute. Ehkä ajateltiin, että tuo kakara ei jaksaisi asiasta mainita monta kertaa. He olivat siinä arvauksessa oikeassa, en todellakaan jaksanut asiaa sanoa tai kirjoittaa monesti.

TPO ja SciFi molemmat myönsivät, ettei heillä ole oikeutta poistaa tuota sivua ja ettei esitetty pyyntö ollut asiallinen tai lainmukainen. Välillämme oli asiallinen dialogi ja tiesin, etten halunnut tuhota liikesuhteita näihin yrityksiin joten hyväksyin heidän toimintatavan. Nykyään tuo tosiaan ei olisi kovin tehokasta, mutta siihen aikaan operaattoreita oli vähän, nettisivupalvelut kalliita. Korostan siis, että hyväksyin tapahtuneen, sillä minun pienellä luovutuksella vältettäisiin monia haitallisia reaktioita. Kontaktit näissä firmoissa olivat liikekumppaneita ja ystäviä. Ystävyys oli minulle tässä totuuden inttämistä tärkeämpää.

Poliisilta sain poliisin logoilla ja lomakkeilla varustettuja kirjeitä, hyvin epämääräisiä. Minun pitäisi ilmoittautua sinne, mutta ei ollut haluttua aikaa, paikkaa tai lähettäjää. Sitten mainittiin, että herjausasia on hoidettava pikaisesti ja tätä luokkaa. Koin ne uhkaavina, sillä siinä esitettiin uhkauksia ilman perusteita ja lähettäjän nimeä. Ei poliisin tehtävä ole uhkailla, vaan tutkia. Lähettäjä selvisi vasta kun soitin puoli poliisilaitosta ympäri. On mahdollista, että heillä oli vain munattu kirjeiden lähettämisen kanssa tai tehty työtä liian väsyneenä. Mutta tässä myös vastaus toiseen kysyttyyn, minut siis haastettiin oikeuteen herjauksesta. Vastapuoli oli varmaankin nopeampi, sillä kenties sen verukkeella poliisit eivät halunneet tutkia itse esittämiäni syytöksiä.

Menemättä liian tarkkoihin yksityiskohtiin (ettei nimiä paljastu) - puolueen ja vastapuolen, sekä hänen liikekumppanien taholta esitettiin rahasummia, jolla asia hiljenisi. Asiantuntijamielipiteiden jälkeen totesimme, että ne on paras maksaa. Puheluita koitin nauhottaa, mutta se ei onnistunut - senaikainen elektroniikkaintoni ei korreloinut osaamisen tasoa. Tuo oli aikaa ennen tekstiviestejä ja niin tyhmiä vastapuolella ei oltu, että olisi sähköpostia käytetty. Olet oikeassa, että tällainen kuulostaa uskomattomalta, mutta toteat itsekin kuulleesi kepun filunkipelistä, joten kenties tämä menee samaan sarjaan? Uskomatonta se toki onkin valtiossa jossa väitetään olevan oikeutta ja sananvapautta, mutta valitettavasti realistista. Kun aiheesta juttelin tapahtuman jälkeen, etenkin journalistien avulla selvisi nopeasti etten ollut ensimmäinen tai kymmenes vastaavanlaisen pelin uhri.

Totesit, että ilman todisteita asia leimataan usein syytetyn eduksi. Omassa tapauksessa olin uhrina sekä syyttäjänä että syyllisenä. Kun perintäfirmat tekaistuine laskuineen kävivät kimppuun, oli meidän sana vastapuolen sanaa vastaan ja oikeusoppineet totesivat ettei meillä ole mahdollisuutta pärjätä. Eli syyttävän osapuolen eduksi luettiin. Tapahtumaketjun aikana asia "tuomittiin" monesti sekä syyttävän että syytetyn osapuolen eduksi, miten se vain kepulle edullisinta kulloinkin olisi.

On varmaa, että jos tämä tapaus kävisi nyt, olisin aika paljon fiksumpi, pitäisin taskussa aika paljon useammin nauhuria ja koittaisin pelata vastapuolta pussiin, sillä mitään älyn jättiläisiä siellä ei oltu. Pohto kirjoitti siis asiallisia vinkkejä perään. Tapahtuneen aikaan olin kuitenkin alaikäinen, vihainen ja suoraan sanoen äärimmäisen tyhmä, kun en viitsinyt lukea lakitekstejä loppuun asti. Ja tiedän hyvin, että poliisin tai minkään muunkaan viranomaisen ei tule kuunnella alaikäisiä henkilöitä.

Uhkauksia ei toteutettu, sen voi tosin loppuun sanoa, eli siinäkin kohtaa "kepu pettää aina" toteamus kävi. Toisaalta, puolue on osoittanut rötösmäiset kykynsä viime aikoina Matti Vanhasen ja etenkin Tanja Saarelan/Karpelan/vaimikäsenyoli päätösten ja sanomisten myötä. Ehkä nykyjohto ei ole rikollisia, pelkästään kyvyttömiä vallan- ja rahanahneita karsinaeläimiä - mutta tuo on semantiikkaa.

Suomessa on kenties vertailuasteikolla katsoen suhteellisen ok-tasoinen oikeuslaitos. Siinä on kuitenkin rakoja ja etenkin nettiajan myötä tuntuu rakoja ilmestyvän yhä enemmän. Tapaukset nettisensuurissa, Mikko Ellilän tuomitseminen, DeCSS-jupakka ja monet muut antavat viimeistään syytä valppauteen. Vaikka hyväksyisimme, että nykytila on tyydyttävä, ei sen tule tarkoittaa asian hyväksymistä, vaan jatkuvaa valppautta ja halua kehittää tilannetta paremmaksi. Kenties yksi konkreettinen ehdotus olisi saada mahdollisimman puolueeton kolmas osapuoli valvomaan poliisin toimintaa, nythän sama organisaatio paitsi tekee, mutta myös valvoo itseään. Tutkimalla työryhmässä ongelmallisia tapauksia voitaisiin kenties selvittää ongelmien perimmäisiä syitä myös.

Väitän - tai toivon, etten ole äärimmäisen katkera, mutten myöskään ole valmis painamaan reilu kymmenen vuoden takaista villaisella. Jos joku haluaisi asian selvittää perin pohjin, se olisi hyväksi. Koska näin ei ole, tyydyn muistamaan tapahtuneen ja oppimaan siitä.

[Pohto]

Kiitokset Kyuu:lle selvennyksistä. Tämä nyt tosin edelleen aika lailla ilmaan ampumista, kun nimiä ja tarkkoja yksityiskohtia ei voi mainita. Ymmärrän sen kyllä hyvin. Kommentoin nyt muutamaa seikkaa kuitenkin:

Sinänsä on oltava vahvasti eri mieltä Pohton kanssa - ei oikeuslaitos tuomitse todisteiden kanssakaan, useimmiten syynä on yksinkertaisesti resurssien puute

Tämä on varmaankin ihan totta. Lienee kysymys myös tuomioistuinten ammattitaidosta. Jos joku ajaa kännissä ojaan on aika helppo lyödä tuomio pöytään, mutta monimutkaiset talousrikosjutut menevät tuomioistuinten ymmärryksen yli.

Tähänkin tarvittaisiin nyky-yhteiskunnassa joustavuutta. Tuomioistuinten käyttöön tarvittaisiin juttukohtaisia huippuasiantuntijoita. Ukkotuomareitten aika on ohi.

Niissä implikoitiin tuon uhkailutyylin olevan yksi muoto silloisen puolueen puheenjohtajan halusta lujittaa puolueen sisäisiä välejä ja parantaa yhteenkuuluvuutta

Kun puhut Kepun puheenjohtajasta, niin tarkoitat ilmeisesti Esko Ahoa. Aho oli puheenjohtajana 1990 - 2002. Tämä on tietenkin puhtaasti oma mielipiteeni, mutta en usko Ahon olevan sen tyyppinen johtaja, joka suoranaisesti suosisi tällaista toimintaa. Johtajankin vain on hyvin vaikea tähän puuttua, jos vedenpitävää näyttöä ei ole ja toiminta on hyvin yleistä.

Totesit, että ilman todisteita asia leimataan usein syytetyn eduksi. Omassa tapauksessa olin uhrina sekä syyttäjänä että syyllisenä.

Tarkoitin siis yleistä länsimaista oikeusperiaatetta. Jos henkilö A väittää henkilön B tehneen jonkun rikoksen, mutta rikoksesta ei ole mitään muuta näyttöä kuinka A:n sana B:tä vastaan, tällöin juttu tuomitaan henkilö B:n eduksi. Eli käytännössä henkilöä B ei tuomita. Kenties sinun tapauksessasi nuori ikäsi vaikutti tilanteeseen omaksi vahingoksesi.

Väitän - tai toivon, etten ole äärimmäisen katkera, mutten myöskään ole valmis painamaan reilu kymmenen vuoden takaista villaisella. Jos joku haluaisi asian selvittää perin pohjin, se olisi hyväksi.

Oletko yrittänyt tarjota tapausta asiallisesti perusteellisten faktojen kanssa esimerkiksi joillekin tutkiville journalisteille. He ovat varmasti myös ylikuormitettuja, mutta ihan esimerkkinä, eikö esimerkiksi TV1:llä esitettävä MOT ohjelma tutki juuri tällaisia tapauksia. Mikäli jotain kättä pidempää on olemassa ja pystyt kirjoittamaan asiallisen kuvauksen tapahtumista, saattaisi joku innostua tätä penkomaan. MOT on mielestäni paljastanut paljon isompiakin juttuja.

[Kyuu Eturautti]

Totean vielä perään sen verran, että juttua mainitsin useammalle tutkivalle journalistille ja pääsinkin heidän kanssa hyvään juttuun. Sitä myöten selvisi, että tapaukseni ei ole suinkaan ainutlaatuinen. En suoraan tullut kysyneeksi "miksi ei kiinnosta tämän enempää". Toisaalta, onhan SK ainakin kirjoitellut tällaisista tapauksista. Ei sillä ole niin väliä uskooko MINUN tapaukseen tippaakaan, kunhan saadaan vähän levitettyä tietoa siitä, että kepussa pyörii henkilöitä, joiden olemassaolo on vaaraksi koko yhteiskunnalle.

Noh, ainakin sai vähän tuotua asiaa taas julki, edes kovin epämääräisissä mittakaavoissa.