Me suomalaiset olemme Joulun aikaan aina valmiita laulelemaan. Musiikki ja laulaminen ovat varsin terveessä osassa meillä niin koulua kuin uskontoa kuin juhlia monenmoisia. Koulukiusaukseen ja masennukseen voimia antavia laulukokeita lukuun ottamatta laulaminen on äärimmäisen hyvä juttu minimaalisin haittavaikutuksin. Siksi sitä on puolustettava.

Laulamisen syy

Ottakaa tämä vihje semmoiselta henkilöltä joka on jokusen kerran ja jokusessa tilaisuudessa laulanut: laulamista tehdään koska itse laulamisen akti on nautinnollista. Ihminen laulaa, koska se on kivaa. Tuo ei ole ainoastaan tärkein syy, vaan usein ainoa syy, tai jos syitä on kymmenen, tälle annetaan se 90-99% painoarvosta. En korosta tätä täyttääkseni blogitekstiä turhakkeilla, vaan seuraavan pointin takia: muut syyt ovat pääosin täysin mitättömiä, lapsille olemattomia. Joululaulun laulaminen ei ole merkki syvästä kristillisyydestä eikä pop-iskelmän laulaminen tarkoita alkuperäisen esittäjän elämänarvojen liputtamista. Laulu itsessään on laulun arvoinen ja laulaminen on itsessään oma syy ja seuraus.

Napsautus päässä tämän blogauksen kirjoittamiseen tuli Italiasta, jossa lapsia kiellettiin laulamasta monikultturismin nimissä. Jutussa referoitiin myös muita tapauksia useissa maissa. Pidemmittä puheitta korostan oman mielipiteeni: kun lapsia kielletään laulamasta, se on rikos ihmisyyttä vastaan eikä yhtään vähempää. Se on pahempaa kun lelun ryöstäminen leikkivän lapsen käsistä. Tarvitaan sanoinkuvaamatonta, psykopaattisen mittaluokan julmuutta antaakseen tuommoisen käskyn lapsille, eikä moista tekoa voi eikä saa antaa helposti anteeksi. Laulaminen on universaali ihmisoikeus ja henkilö joka siihen pystyy ja sitä haluaa, olkoon siihen oikeutettu varsin vähäisin reunaehdoin (kuten yörauha).

Eteläisen veljeskansamme lähihistoriasta toki löytyy esimerkki laulun mahtavasta voimasta, eli sinänsä päättäjillä on ehkäpä syynsä pelätä laulun positiivista voimaa, joka on omiaa heikentämään korruptoituneen vallan asemaa. Ehkä tämän johdosta tietyissä kulttuureissa laulamista pidetään syntinä ja pahuutena, joka lähinnä kertoo miten munattomia ja surkeita nämä kulttuurit ovat. Vaan jopa erittäin poliittisesti latautuneita lauluja laulellaan laulamisen ilosta, ilman mitään aikomustakaan marssia sotaan sanojen käskystä. Musiikin yhdistävä voima on tuhat kertaa sen hajottavaa voimaa vahvempi. Laululla on toden totta tehty poliittista muutosta, mutta nämä muutokset ovat lähes aina olleet muutosta parempaan, kohti ihmisten vapautta.

Vapauttakaa ääni

Arvon lukijat, tämä asia ei ole meille kaukainen. Vain kuukausi takaperin HOK-Elanto kielsi huterin perustein kansallismielisen folkrock-keikan ja sai ansaitusti tästä massiivisen valitusryöpyn. Kouluissamme on käyty ajoin sotaa Suvivirttä vastaan ja koko maailma tuntuu suhtautuvan laulamiseen yhä voimakkaammalla määrätietoisella ennakkosensuurilla. Se on väärin.

Laulaminen on yksi parhaita asioita ihmisyydessä. Sen jokaista muotoa, tyyliä, paikkaa ja aihetta on vaalittava. Isku laulamista vastaan on isku ihmisyyden sydämeen. Tätä absoluuttisen pahuuden kehitystä ei enää saa painaa villaisella.

Katselukerrat: 247

August Alakönni kommentoi_ 26. joulukuu 2016 22:58

Vapauttakaa ääni ja tuntekaa sen terapeuttinen vaikutus. 

August Alakönni kommentoi_ 26. joulukuu 2016 23:12

Laulaminen voi olla mielenterveystyötä parhaimmillaan.  Kaikki osaavat kun vain harjoittelevat. Meillä on sellainen ihme luulo että musiikki on lahja joka on vain harvoilla. Hevon kukkua. Emme kyseenalaista sitä että matemaattisesti lahjakkaan on harjoiteltava jotta oppii laskemaan, samoin on meidän tavallistenkin laskijoiden kanssa. Ei kukaan osaa laskea harjoittelematta.

Musiikissa jotenkin oletaan että ihminen joko osaa laulaa tai ei osaa - ikään kuin luonnostaan. On musikaalinen tai ei. Jokainen voi oppia laulamaan ja hyvin. Meihin aikoinaan koulussa iskostettu huono musiikin itsetunto estää meitä toteuttamasta itseämme musiikin keinoin. Harjoitelkaa soittamaan, laulamaan jos vain mielenne tekee. Musiikkia voi oppia vanhoilla päivilläkin.

Jos ei halua itsekseen opetella, kansalaisopistot ovat oiva paikka siihen. Kokeilkaa rohkeasti! Sen parempaa terapeuttista stressin poistajaa ette löydä - ja sitä hyvän olon tunnetta koko kehossa!

Kyuu Eturautti kommentoi_ 27. joulukuu 2016 01:03

August puhuu fiksuja. Itse esitän vielä jatkeen: laulamisessa on se hieno puoli että sitä ei tarvitse osata omatakseen sen hyötyjä. Laulamisen ilo tulee vaikka menisi nuotti sinne, oktaavi tänne.

Mutta kyllä vaan, jos sitä haluaa opetella ja hienofiilata taitoaan, siitä vaan. Itsekin vähän kaipaan sitä vaihetta elämästä. Tällä hetkellä on vähän se että jos haluaisin laulaa kuten ennen, pitäisi ottaa aika ikäviä ja hintavia lääkkeitä, joten tällä hetkellä passaan sen. Kyllä sitä silti tässäkin kunnossa nyt yhden virren keveästi veisaa.

Kalervo ilmari Pohjola kommentoi_ 27. joulukuu 2016 04:47

Kyllähän Suomen varhaishistoriasta lähtien on tunnettu laulaminen; pääasiassa tosin yksin, saamelaisten joikhaaminen, karjalaiset itkuvirret, runonlaulanta, suomalaiset arkkiveisut...jne.

Etteikö meillä lauluperinnettä ole?

Heikki Karjalainen kommentoi_ 27. joulukuu 2016 05:38

Laulaminen on kaikille kivaa osasipa nuotilleen tai ei, mutta kauheaa kuultavaa se on nuottikorvan synnyinlahjana saaneille. Ihan hävettää laulajankin puolesta. Tällaistahan kuulee karaokieissa.

Harjoitus vasta tekee mestarin, mutta tietty ominaislahjakkuus pitää olla pohjalla, jotta upeaa kuultavaa syntyy.

Sama koskee myös muitakin aloja.

Väinö Okaruusu kommentoi_ 27. joulukuu 2016 06:24

Laulaminen tai paremminkin virrenveisuu oli jo ammottavina aikoina tärkeää. Kiertokoulujen, kansansivistyksen alkeiskoulujen oppiaineina olivat sisälukutaito ja virrenveisuu eli laulaminen. 

Kiertokouluja pitivät yllä seurakunnat. Niitä oli vielä 1900-luvun alussa alkeiskouluina, vaikka kansakoululaitos olikin jo kovaa vauhtia leviämässä maahamme. 

Laulu oli kansakouluissakin tärkeä oppiaine vielä itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä. 

Mainittakoon, että minun laulunopettajana 1930-luvulla oli Heikki Aaltoila, joka tuli tunnetuksi myöhemmin Kansallisteatterin kapellimestarina ja Akselin ja Elinan häävalssin säveltäjänä elukuvassa Täällä pohjantähdenalla.

teuvomast kommentoi_ 27. joulukuu 2016 06:31

Laulun lahja on luojan antamaa mutta äänellä se variskin laulaa vaikka ei tajua ettei se kauniimmasta päästä sen laulu olekkaan .

Ääntä voi jotenkin kouluttaa mutta nuottikorvan kanssa onkin eri juttu terv tepivaari 

teuvomast kommentoi_ 27. joulukuu 2016 06:42

Väinö en muuten laulanut koskaan koulussa vaikka laulu kokeita siellä olikin, syksyllä todistuksessa oli nelonen ja keväällä oli vitonen . terv tepivaari  

Mika Helasvuo kommentoi_ 27. joulukuu 2016 07:14

Olihan hieno avaus, jonka sanomaan ei voi kuin yhtyä ja tehdä se yhä uudelleen.

Reino Helismaa:

"Mä mistä laulun aiheet saan
niin moni tiedustaa,
kun kuljen laulun tietä huoletonta.
On helppo käydä vastaamaan
kun kiertää maailmaa
ja elänyt on vuotta kyllin monta.
Laulun löytää ja ilmi sen tuoda voi,
jos sen etsijän laulajaks’ Luoja loi.
Ei lopu aiheet milloinkaan, jos esille ne saa.
Niin paljon on aihetta lauluun.

Sen aiheen antaa pakkanen
Ja polte auringon.
Sen kertoilla voi helle sekä halla.
Se tuiketta on tähtien
ja kuohu aallokon.
Sen maantie laulaa jalkojeni alla.
Se on tuimassa tuiskussa tunturin,
joka jäätä lyö hiihtäjän kasvoihin.
Se kuun on hohde hopeinen
tai laine vallaton.
Niin paljon on aihetta lauluun.

On laulu katse rakkaimman
ja herkkä ystävyys.
Se suudelma kauneimmalle suulle.
On hehku posken polttavan
ja aitan hämäryys,
ja se, mi usein kerrottu on kuulle.
Se on laulu, kun rakkaus valloittaa.
Se on aihe, kun orvoksi jäädä saa.
Tuo kevät laulun riemuisan,
mut surullisen syys.
Niin paljon on aihetta lauluun.

On laulun aihe köyhyyskin
ja riemu rikkaitten.
Ja murhe, mikä polttanut on rintaa.
Luo laulun ilo räiskyvin
tai jälki kyynelten.
Sen myöskin, mikä onnemme on hintaa.
Lyhyt matka on köyhästä rikkaaseen,
lyhyt taival on riemusta murheeseen.
On aihe lapsi pienoinen ja sauva vanhuksen.
Niin paljon on aihetta lauluun."

teuvomast kommentoi_ 27. joulukuu 2016 07:19

Siinä koko sanoma laulajan tieltä jossa on noita ihan kaikkia terv tepivaari 

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot