Kuollutta musiikkia
Säveltäjä Kaija Saariaho kuuluu saaneen Wihurin rahastolta 100.000 euron palkinnon sävellystyöstään. Ei tähän voi muuta sanoa kuin että huh-huh. Kaija Saariahon sävellykset ovat nykymusiikkia, joka valitettavasti paikoitellen kuulostaa siltä kuin vajaaälyinen lapsilauma hakkaisi soittimia. Toinen vastaava suomalainen säveltäjä on Einojuhani Rautavaara.
Ehkä minä olen sivistymätön, mutta minusta suuret klassiset teokset tehtiin 1700-1800-luvuilla ja 1900-luvun alkupuolella, ja sen jälkeen on tekemällä tehty lähinnä sontaa, kun on ajateltu - kiitos surkean musiikkikoulutuksen - että ei saa enää tehdä samalla tavalla kuin ennen.
Suurten mestarien lisäksi kuuntelen mielelläni popmusiikkia, jossa vanhojen mestareiden melodia ja harmonia ovat säilyneet, vaikka lyhyemmässä ja yksinkertaisemmassa muodossa.
Kysymys kuuluu: ymmärtävätkö tällaisten palkintojen jakajat oikeasti yhtään mitään siitä, mitä palkitsevat? Pystyvätkö he kärsimystä tuntematta kuuntelemaan esim. Saariahon teokset loppuun asti? Ei kai vain asiaan vaikuttanut se, että palkittu on nainen?
Olisitte mieluummin palkinneet jonkun sellaisen säveltäjän, jonka kappaleita yleisö kuuntelee. Tosin silloin se olisi pitänyt etsiä popmusiikin puolelta. Nyt palkitsitte kokeellisen säveltäjän, joka tekee teoksiaan vain toisille yhtä höyrähtäneille säveltäjille ja kriitikoille, ja jonka poismenon jälkeen yksikään, toistan: ei yksikään, hänen kappaleensa elä hetkeäkään, ja jonka musiikkia ei ikinä toivota toivekonserteissa, ja jonka lauluja ei ikinä lauleta koulun laulukirjassa. Kyse on musiikista, joka on kuollutta ja kiinnostamatonta jo syntyessään.
Ymmärrättekö, että palkitsemanne musiikki on lajia, jolla ei ole lainkaan rehellistä yleisöä, vaan vain muutama hienosteleva snobi ja umpityperä kollega? Oletteko te samaa porukkaa?
Ehkä minä olen sivistymätön, mutta minusta suuret klassiset teokset tehtiin 1700-1800-luvuilla ja 1900-luvun alkupuolella, ja sen jälkeen on tekemällä tehty lähinnä sontaa, kun on ajateltu - kiitos surkean musiikkikoulutuksen - että ei saa enää tehdä samalla tavalla kuin ennen.
Suurten mestarien lisäksi kuuntelen mielelläni popmusiikkia, jossa vanhojen mestareiden melodia ja harmonia ovat säilyneet, vaikka lyhyemmässä ja yksinkertaisemmassa muodossa.
Kysymys kuuluu: ymmärtävätkö tällaisten palkintojen jakajat oikeasti yhtään mitään siitä, mitä palkitsevat? Pystyvätkö he kärsimystä tuntematta kuuntelemaan esim. Saariahon teokset loppuun asti? Ei kai vain asiaan vaikuttanut se, että palkittu on nainen?
Olisitte mieluummin palkinneet jonkun sellaisen säveltäjän, jonka kappaleita yleisö kuuntelee. Tosin silloin se olisi pitänyt etsiä popmusiikin puolelta. Nyt palkitsitte kokeellisen säveltäjän, joka tekee teoksiaan vain toisille yhtä höyrähtäneille säveltäjille ja kriitikoille, ja jonka poismenon jälkeen yksikään, toistan: ei yksikään, hänen kappaleensa elä hetkeäkään, ja jonka musiikkia ei ikinä toivota toivekonserteissa, ja jonka lauluja ei ikinä lauleta koulun laulukirjassa. Kyse on musiikista, joka on kuollutta ja kiinnostamatonta jo syntyessään.
Ymmärrättekö, että palkitsemanne musiikki on lajia, jolla ei ole lainkaan rehellistä yleisöä, vaan vain muutama hienosteleva snobi ja umpityperä kollega? Oletteko te samaa porukkaa?
-
Harri Rautiainen kommentoi_ 10. lokakuu 2009 00:07 - Mikään taidemuoto ei edisty ja kehity ilman pioneereja; edelläkävijöitä, jotka ovat valmiita hylkäämään vanhan ja koetellun, rikkomaan totuttuja sääntöjä.
-
Harri Mölsä kommentoi_ 10. lokakuu 2009 02:59 - Harrille: Mietipä miten oli asia vaikkapa Bachin tapauksessa.
-
Harri Rautiainen kommentoi_ 10. lokakuu 2009 03:50
-
"Harrille: Mietipä miten oli asia vaikkapa Bachin tapauksessa."
En nyt kyllä ymmärtänyt kysymystäsi, Harri.
-
Juha U. Aaltonen kommentoi_ 10. lokakuu 2009 06:01 -
No, miksi säveltää sellaista mitä jo on. Mutta, jos tarkoitus on tehdä jotain klassista, niin tehtäköön sitten.
Tekeekö aika teoksesta klassisen?
1700-luvun teokset sävellettiin pari sataa vuotta sitten.
-
Ahti Pontinen kommentoi_ 10. lokakuu 2009 09:37 - Hienoa Richard! Joku uskaltaa ja viitsii näinkin totta puhua!
-
Richard Järnefelt kommentoi_ 10. lokakuu 2009 12:59 -
Tässäpä yksi Saariahon "sävellys" kuultavaksi: http://www.youtube.com/watch?v=PMGDRVx5yiQ .
Suomessa näemmä kuka hyvänsä, joka on oikeat koulut käynyt, on satojen tuhansien eurojen apurahojen ja palkintojen arvoinen säveltäjä - vaikka teokset kuulostaisivat tältä...
-
Huuvan Alta kommentoi_ 10. lokakuu 2009 18:13 -
Ennen kuin musiikista voi tulla klassista, sen pitää ensin olla suosittua.
Bach, Mozart ym.oman aikana uuden aallon edustaja nauttivat myös kohtalaista suosiota.
En ole mikään Beatles-friikki, mutta kyllä herrat Lennon & McCarthy tullaan asettamaan edellämainittujen kanssa samaan klassikoiden kastiin, kunhan etäisyyttä tulee tarpeeksi.
-
Mika kommentoi_ 10. lokakuu 2009 18:34 - Kyllä täytyy olla aloittajan kanssa samaa mieltä, ja lisätä vielä, että sama sama koskee myös montaa muuta kulttuurin alaa,tai sitä sitten on vaan itse niin sivistymätön, ettei ymmärrä. Toisaalta mieluummin juntti, kuin idiootti, joka ihailee älämölöä, kivikasoja yms, joille nyt on keksitty näennäisesti jokin nimitys, ja näennäisesti kuvaavat jotain, mutta todellisuudessa ovat aivan yhtä tyhjän kanssa.
-
Richard Järnefelt kommentoi_ 10. lokakuu 2009 20:31
-
En tiedä, tajuavatko Saariaho ja muut modernit taiteilijat sitä itse, mutta minusta he huijaavat ihmisiä. Voi tosin olla, että he itse ovat sen verran yksinkertaisia, että vääntävät sontaansa ihan tosissaan ja hiki hatussa, mutta paska ei muutu paskasta muuksi, vaikka sen synnyttämiseen olisi käytetty hurjastikin vaivaa.
Pianopuoli on itselleni tutuin, ja voisin koska vain pitää modernin musiikin konsertin. Ei tarvitsisi kuin istua pianon ääreen, ja hakata pianoa mitä kummallisimmin. Silti saisin siihen helposti tiettyä toistoa ja loogisuutta, koska enhän minä kuuro ole. Mutta varoisin tonaliteettia ja kaikkea kaunista, ja vain hakkaisin, koputtelisin, pimputtaisin ja välillä, mystisesti, olisin hiljaa.
Ellei kriittisiä mielipiteitäni jo tiedettäisi, joku älykääpiökriitikko varmasti ylistäisi "teostani", ja muutama älykääpiösäveltäjä kadehtisi sitä. Ja he eivät ehkä koskaan tajuaisi, että koko juttu oli pelkkää ilveilyä, ja sellaisia teoksia pystyy tekemään jokaikinen pikkulapsikin.
Tämäkin on nuoren kulttuurin merkki: täysiä lahjattomuuksia luullaan lahjakkuuksiksi, kunhan he esim. ovat valmistuneet Sibelius-Akatemiasta säveltäjiksi.
Pikku vinkki taidealan kouluille: ei ketään voi opettaa luovaksi. Suuria taiteilijoita ei tehdä oppilaitoksissa. Päin vastoin annettu opetus usein sulkee korvat ja silmät.
-
Maalarimestari kommentoi_ 10. lokakuu 2009 21:27 - Ehkä hän sai apurahat jotta voi etsiä itselleen uuden ammatin. Ehkä apurahan saannille oli ehtona ettei hän enään sävellä. Vaikea on ymmärtää rahojen saajaa sekä antajaa.
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2010 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon