Aamulehti Blogit

Olen aiemmin blogissani kirjoittanut Kirkon keskusrahaston häpeilemättömästä salakaupasta, jolla se myi 570 aravavuokralaisten itse käytännössä täysin maksamaa aravakotia Sato Oyj:lle. Kaupan jälkeen keskusrahaston väki antoi ymmärtää, että kauppa oli pakko tehdä, koska kirkolle on tulossa niin suuret eläkevastuut ja lisäksi pulassa olevia maaseutuseurakuntia pitää auttaa.

(Kutsun koteja syystä vuokralaisten maksamiksi, koska ne rakennettiin aravalainoilla, jotka on täysin kuitattu vuokrissa, ja kirkon oma sijoitus esim. suurimpaan Aapelinkadun yhtiöön oli tiettävästi vain 1000 markkaa vuoden 1968 kurssilla.)

Kun kauppasummaa ei haluttu ensin kertoa, eräs kiinteistövälittäjätuttavani laski optimistisimman arvion 570 hyvin hoidetulle asunnolle, isoille tonteilla ym. Espoossa ja Vantaalla, ja päätyi summaan 200-300 miljoonaa. Summa oli nykyoloissa hieman yläkanttiin, mutta lähempänä todellista markkinahintaa kuin kauppahinta ikinä.

Tämän summan kuultuaan Kirkon keskusrahaston johtaja hätääntyi, ja jaatti ainakin Espoosta myytyihin vuokrakoteihin selittelevän ja vähättelevän tiedotteen, jossa paljasti kauppasummat, ja puolusteli kauppoja sillä, että ”niistä ei saatu kuin 13,1 miljoonaa.” Kaksi kiinteistöyhtiöistä (Heporinne 4 ja Oritie 1) olikin myyty peräti 1500 euroa per neliö kauppahinnalla, mutta kuusi muuta sellaisilla summilla, että ei tiedä, itkeäkö vai nauraako. Tässäpä ne summat:

* Hiirakkokuja 4, 4305,00 kerrosneliömetriä, hinta 253.596 euroa, neliöhinta 58,90 euroa
* Hiirakkotie 3, 5836,00 kerrosneliömetriä, hinta 312.243 euroa, neliöhinta 53,50 euroa
* Myyrinkulma (Vaahtokuja 8 ), 2425,00 kerrosneliömetriä, hinta 184.514 euroa, neliöhinta 76,08 euroa
* Matinkatu 10, 3369,00 kerrosneliömetriä, hinta 272.526 euroa, neliöhinta 80,89 euroa
* Aapelinkatu 1, 6325,50 kerrosneliömetriä, hinta 344.514 euroa, neliöhinta 54,46 euroa
* Raudikkokuja 3, 4846,50 kerrosneliömetriä, hinta 276.292 euroa, neliöhinta 57,00 euroa

Kyllä, luitte oikein, asunnot pääkaupunkiseudulla ovat nykyään näin edullisia! - Aravarajoitukset varmasti aiheuttivat nämä huumorihinnat, mutta nyt kun näkyy, että kirkko ei saanut myymistään kohteista käytännössä yhtään mitään, mutta olisi voinut aravarajoitusten kumouduttua jo ihan lähivuosina (enin osa 2020-luvulla) myydä asunnot esim, asukkaille, esim. juuri 1500 euron neliöhintaan, mikä olisi ollut moraalisestikin oikein, koska asukkaathan ne ovat vuokrissaan maksaneetkin, niin silloin köyhät olisivat saaneet ehkä pitää kotinsa ja kirkko olisi saanut tarvitsemansa rahat eläkkeisiin ja seurakuntien tukemiseen.

Näiden kuuden kiinteistöyhtiön (yhteensä 27107 kerrosneliömetriä) myyntiarvo hintaan 1500 euroa per neliö olisi 40.660.500 euroa. Kun siitä vähennetään nykyinen myyntihinta 1.643.685 euroa, nähdään, että kirkon osaamaton talousjohto heitti juuri menemään 39.016.815 euroa. Siis noin 39 miljoonaa euroa!!

Kysymys kuuluu: miksi ei odotettu noin 10 vuotta, vaan mentiin myymään todella merkittävä kiinteistöomaisuus pilkkahintaan Sato Oyj:lle, ja samalla aiheutettiin suuria ongelmia asukkaille, eikä ratkaistu yhtään ainoaa kirkon omaa ongelmaa?

Poliitikkojen kyseessä ollessa tällaisia kauppoja tehtäessä epäiltäisiin ihan syystäkin lahjontaa. Itse voisin epäillä myös tyhmyyttä, osaamattomuutta ja moraalittomuutta. Kaikkia niitä kun löytyy kirkosta.

Lopputulos nyt kuitenkin on, että Kirkon keskusrahaston johtaja esikuntineen (ja sokeine esimiehineen) sekä aiheutti 570 perheestä ainakin osalle edessä häämöttävän häädön ja kodin menetyksen, sekä aiheutti kirkolle ehkä jopa satojen miljoonien tappiot, kun ei odottanut muutamaa vuotta.

Lähimpänä kärsimys on Heporinne 4:n ja Oritie 1:n asukkaita, koska vaikka he ovat itse aravalainansa maksaneet, heidät myytiin sopimuksella, että taloja on pidettävä vuokrakäytössä viisi vuotta, ja sitten ne saa myydä. Jotenkin epäilen, että Sato ei myy niitä hinnalla 1500 euroa per neliö, eli hyvästi köyhien rakkaat kodit.

Pitäisikö keskusrahaston johto erottaa tai peräti asettaa syytteeseen? 39 miljoonaa on iso raha. 570 perhettä on iso määrä ihmisiä. Oliko vuokralaisten kanssa kokousten pitäminen todella noin tuskaista, häiritsivätkö he noin paljon Kirkkohallituksen norsunluutornin rauhaa? Ihan 39 miljoonan edestä? Ja mitä sillä 39 miljoonalla olisi oikeasti voitu tehdä kirkon tavoitteiden hyväksi?

Jaa 

Kyuu Eturautti Kyuu Eturautti kommentoi_ 31. lokakuu 2009 15:37
Tampereella tehtiin aivan sama kaava. Asun itse entisessä seurakunnan vuokra-asunnossa, tämä talo (80 huoneistoa + 2 toimitilaa) myytiin kokonaan, välikätenä käytettiin useista huijauksista tunnettua rötösfirmaa Taitokaari Oy:tä.

Ostin asunnon mielestäni halvalla, joskin läheltä markkinahintaa. Se oli hyvä kauppa. Toisaalta, seurakunta myi ne vielä reippaasti halvemmalla, rajusti alle markkinahinnan. Myyntiä seuranneiden vuosien ajan seurakunnan tuttavafirmat ryöstivät vielä kymmeniä tuhansia euroja taloyhtiöltä kirjanpitorikosten ja moninkertaisesti hinnoiteltujen kiinteistön huoltopalvelujen avulla. Tarvittiin vuositolkulla aikaa ja jopa käräjäoikeuden apua että siitä sopasta päästiin. Asukkaat maksoivat ylimääräisiä yhtiövastikkeita hurjasti.

Jos jotain hyvää haetaan, asuntoja oli kyllä tarjottu osalle asukkaista ennen vapaille markkinoille pistämistä. Eräs pappismies ostikin niitä puolenkymmentä puoli-ilmaiseksi, remontoi ne lainvastaisesti ja myi isolla voitolla, juosten pakoon nopeasti kun piilotetut home- ja kosteusvauriot selvisivät. Pappi päätyi tiettävästi suljetulle mielenterveysosastolle, maksu taloyhtiölle.

Reilua, eikö?
Richard Järnefelt Richard Järnefelt kommentoi_ 31. lokakuu 2009 15:49
Huh, olen pahoillani, ja valitettavan tutulta kuulostaa.
Richard Järnefelt Richard Järnefelt kommentoi_ 8. marraskuu 2009 22:40
Vääryyttä pitää vastustaa, vaikka se maksaisi oman papinviran. Siksi tämä:

Helsingin poliisilaitos
PL 18 (Punanotkonkatu 2)
00131 Helsinki

Espoossa, 8.11.2009

TUTKINTAPYYNTÖ

Pyydän kunnioittavimmin Helsingin poliisilaitosta tutkimaan, mistä syystä Kirkkohallitus / Kirkon keskusrahasto (Satamakatu 11, 00160 Helsinki) teki ko. kiinteistöyhtiöiden hallituksilta salassa kaupat yhteensä kahdeksasta kiinteistöyhtiöstä hinnalla, joka on lähinnä muodollinen. Kiinteistöyhtiöiden nimet ja sijaintikunnat selviävät alempaa.

Jos valtion tai kunnan virkamiehet myisivät valtion tai kunnan omaisuutta vastaavalla tavalla, heitä helposti epäiltäisiin lahjoman ottamisesta tai muusta hyödystä, jonka vuoksi he olisivat laiminlyöneet työnantajansa edun valvonnan, ja suostuneet näin huonoon kauppaan. Koska nyt tehty kauppa on kiistatta kirkolle huono, pyydän poliisia kunnioittavimmin selvittämään, onko olemassa jokin laiton syy, joka on aiheuttanut tällaisen kaupan.

Taustaa

Kirkkohallitus / Kirkon keskusrahasto myi 8.10.2009 suuren kiinteistömassan SATO-konsernille. Kyseessä olivat kahdeksan kiinteistöyhtiötä pääkaupunkiseudulla (Espoo, Vantaa), käsittäen yhteensä 570 kerrostalovuokra-asuntoa ja kiinteistöyhtiöiden muun omaisuuden, tontit jne.

Kauppa solmittiin täysin salaa kiinteistöjen hallituksilta. Hallituksia ei vain kuukausiin kutsuttu koolle, ja sitten 8.10.2009 jaettiin yllättäen ilmoitus kaupan tapahtumisesta.

Kauppasumma oli noin 13,1 miljoonaa. Tämän tiedon on Kirkkohallitus myöhemmin jakanut tiedoksi espoolaisille vuokra-asukkaille jouduttuaan sitä ennen mediapaineeseen mm. Espoon seurakuntayhtymän nettisivuilla ja Esse-lehdessä. Myös Ilta-Sanomat ihmetteli tätä kauppaa 7.11.2009, ja Ajankohtainen Kakkonen tiettävästi ihmettelee 10.11.2009.

Puuttumatta moraaliseikkoihin ja vuokralaisten ahdinkoon, ihmetystä herättää kauppasumma. Kahdeksasta yhtiöstä kuusi on yhä aravarajoitusten alaisia, ja viisi yhtiötä niistä kuudesta vapautuu rajoitteista 10 vuoden sisällä, ja viimeinen 2040-luvulla.

Jos ajatellaan, että nyt 1.500 euron neliöhinnalla myydyt kiinteistöyhtiöt (Heporinne 4, Vantaa, ja Oritie 1, Vantaa) vielä myytiin ”markkinahintaan” (vaikka tämänhetkinen pääkaupunkiseudun vanhojen kerrostalojen neliöhintakeskiarvo on 3.017 euroa Tilastokeskuksen mukaan, heinäkuussa 2009), kuusi jäljellä olevaa yhtiötä olisi silti kannattanut säilyttää. Nyt nuo kuusi myytiin SATO-konsernille seuraavilla hinnoilla:

- Hiirakkokuja 4, Vantaa, 4.305,00 kerrosneliömetriä, hinta 253.596 euroa, neliöhinta 58,90 euroa

- Hiirakkotie 3, Vantaa, 5.836,00 kerrosneliömetriä, hinta 312.243 euroa, neliöhinta 53,50 euroa

- Myyrinkulma (Vaahtokuja 8 ), Vantaa, 2.425,00 kerrosneliömetriä, hinta 184.514 euroa, neliöhinta 76,08 euroa

- Matinkatu 10, Espoo, 3.369,00 kerrosneliömetriä, hinta 272.526 euroa, neliöhinta 80,89 euroa

- Aapelinkatu 1, Espoo, 6.325,50 kerrosneliömetriä, hinta 344.514 euroa, neliöhinta 54,46 euroa

- Raudikkokuja 3, Vantaa, 4.846,50 kerrosneliömetriä, hinta 276.292 euroa, neliöhinta 57,00 euroa

Näiden kuuden kiinteistöyhtiön (yhteensä 27.107 kerrosneliömetriä) myyntiarvo hintaan 1.500 euroa per neliö olisi 40.660.500 euroa. Kun siitä vähennetään nykyinen myyntihinta 1.643.685 euroa, nähdään, että kirkon talousjohto lahjoitti näin laskien SATO-konsernille 39.016.815 euroa.

Vuokrakäytöstä huolimatta yhtiöt olivat hyvin hoidettuja, siisteiksi remontoituja ja hyväkuntoisia, joten vapailla markkinoilla niistä olisi voitu saada jopa Tilastokeskuksen keskihinta 3.017 euroa per neliö, mikäli olisi odotettu em. aravarajoitusten loppumista. Tällöin kuuden yhtiön kauppahinta olisi ollut 81.781.819 euroa, eli SATO:lle ”lahjoitettu” summa on jo 80.138.134 euroa.

Miksi?

Pyydän Helsingin poliisilaitosta kunnioittavimmin selvittämään, miksi näin on toimittu?

Kirkko on julkisuudessa valitellut pienten seurakuntien rahapulaa ja suuria tulevia eläkevastuita. Jos tämä pula on totta, olisi kai ollut viisainta pyrkiä saamaan tästä kiinteistöomaisuudesta optimaalinen hyöty, mutta nyt saatiin vain 13,1 miljoonaa. Jos moraali olisi hiukankin huomioitu, silloin kiinteistöt olisi ollut korrektia myydä pitkäaikaisille asukkaille esim. tuohon 1.500 euron neliöhintaan.

Niin tai näin, Kirkkohallitus / Kirkon keskusrahasto antoi kiinteistöt nyt käytännössä lahjaksi SATO-konsernille ja nykyrahassa SATO:n voitto tästä kaupasta on jotakin 40 ja 80 miljoonan euron väliltä.

Minusta ei ole uskottavaa, että joku tekisi näin huonoja kauppoja, mikäli on taloushallinnon ammattilainen ja on täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Julkisuudessa esitetty ainoa ”järkiperuste” (Ilta-Sanomat, 7.11.2009), eli se, että Espoon yhtiöihin lienee lähivuosina tulossa putkiremontti, ja siksi yhtiöitä ei olisi voitu pitää, on selvästi epätosi, koska yhtiöillä (Aapelinkatu 1 ja Matinkatu 10) oli jo remonttisuunnitelmat ja lainasuunnitelmat, ja remontti, kuten näiden kiinteistöyhtiöiden kaikki muutkin kulut niiden perustamisesta alkaen, mukaan lukien koko aravalaina, olisi taas kerran maksettu ja kyetty maksamaan asukkaiden vuokrilla. Arvioitu vuokrankorotustarve oli 2-3 euroa per neliö, mikä on kova mutta ei mahdoton vuokrannousu, kun aikaisempi vuokra oli kuitenkin Aapelinkadulla vain 8,00 euroa per jyvitetty neliö ja Matinkadulla vain 7,50 euroa per jyvitetty neliö.

Näin tälle tehdylle kaupalle ei näytä löytyvän ainuttakaan järkisyytä, ja siksi pidän tärkeänä, että poliisi tutkisi, ovatko kaupasta päättäneet kirkkoneuvokset tai heidän esimiehensä kenties saaneet jotain sellaista etua tai hyötyä, jonka vuoksi myyjää (ja vuokralaisia) vahingoittava, mutta ostajaa suunnattomasti hyödyttävä kauppa on näin yllättäen ja salassa tehty.

Kunnioittaen

Richard Järnefelt
TM, Espoo, aiemmin Kiinteistö Oy Aapelinkatu 1:n pitkäaikainen hallituksen jäsen

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity tähän sosiaaliseen verkostoon

© 2010   on luonut Aamulehti

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Yksityisyys  |  Palveluehdot