Kristikunnan kolminaisuusoppi, kolmiyhteinen jumala opetuksen alkuperästä.

[Vesa-A]

Lehdissä ja tälläkin blogipalstalla on ollut viime aikoina kirjoituksia koulujen uskonnon opetuksesta ja kirkon mahdollisesta vaikutuksesta ja liittymisestä sen sisältöön. Sitä taustaa vasten on mielenkiintoista tarkistella sen opetuksien taustoja ja perusteita.

Ns. kolminaisuusoppi, oppi kolmiyhteisestä jumalasta, yhden ja saman jumalan kolmesta eri ilmenemismuodosta on monien itseään kristilliseksi kutsuvien uskontojen perusopetuksia. Sen mukaan siis Jumala, Jeesus ja pyhä henki olisivat yhden ja saman jumalan eri ilmenemismuotoja, mutta kuitenkin samaa persoonaa.

Kristinuskon oppikirjana pidetty Raamattu ei mainitse tälläisestä yhtään mitään.

Se osoittaa, että on yksi kaikkivaltias Jumala ja hänen alaisuudessaan on hänen ensimmäinen luomistekonsa, ainoasyntyiseksi Pojaksi kutsuttu Jeesus Kristus, joka kuitenkin on alistettu Isänsä alaisuuteen ja hänen osoitetaan olevan eri persoona kuin Kaikkivaltias Jumala ja Luoja.

Kristikunnan kolminaisuusopin "kolmannen jumalan" ilmentymää pyhä henkeä, ei missään kuvata olevan laisinkaan mikään persoona. Se kuvataan voimaksi, jota Jumala voi antaa ihmisten tueksi ja vahvistamiseksi tietyissä tilanteissa.

Kolminaisuusopetus otettiin kristinuskon muodostuviin institutionaalisiin ja maallistuneihin kirkkoihin kauan Jeesuksen päivien ja Raamatun valmistumisen jälkeen. Sen sanotaan perustuvan ns. Athanasiuksen uskontunnustukseen.

Tästä mainitsee tunnettu hakuteos The New Encyclopedia Britannica seuraavaa:

"Tuo uskontunnustus oli idän kirkolle tuntematon aina 1100-luvulle saakka. Oppineet ovat 1600-luvulta lähtien olleet yleensä samaa mieltä siitä, että Athanasius (kuoli v. 373) ei kirjoittanut Athanasiuksen uskontunnustusta, vaan se laadittiin luultavasti Etelä-Ranskassa 400-luvulla."

".....Tällä uskontunnustuksella näyttää olleen vaikutusta pääasiassa Etelä-Ranskassa ja Espanjassa 500-600 luvulla. Sitä käytettiin kirkon liturgiassa Saksassa 800-luvulla ja Roomassa hieman myöhemmin."

Tunnettu historioitsija Willy Duranta kirjoittaa kolminaisuusopin alkuperästä:

"Kristillisyys ei tuhonnut pakanuutta, se omaksui sen......Egyptistä tulivat käsitykset jumalallisesta kolminaisuudesta."

Rooman valtakunnan ja myös kristinuskon historiasta laajoja tutkimuksia aikoinaan tehnyt historioitsija Edward Gibbon mainitsee asiasta kirjassaan "Kristillisyyden historia":

"Jos kristillisyys voitti pakanuuden, on yhtä lailla totta, että pakanuus turmeli kristillisyyden. Ensimmäinen kristittyjen deismi....muuttui Rooman kirkon toimesta käsittämättömäksi kolminaisuusopiksi. Monia egyptiläisten keksimiä ja Platonin ihannoimia pakanallisia opinkappaleita pidettiin uskomisen arvoisina."

Katolinen tietosanakirja (The New Catholic Encyclopedia) tunnustaa myöskin asian:

"Sanamuotoa "yksi Jumala kolmessa persoonassa" ei lopullisesti vakiinnetettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskontunnustukseen ennen 300-luvun loppua (siis kauan Raamatun valmistumisen jälkeen)."

"Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten isien (tarkoittaa tällä Jeesuksen apostoleita ja alkukristittyjä) ei ollut mitään etäisestikään tälläistä ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa."

Kolmiyhteinen jumala opetus ei ole siis Raamattuun perustuva, eikä kuulunut alkuperäiseen kristinuskoon, vaan on myöhemmin tehtyä lisäystä ajoilta jolloin ns. pakanallisuus alkoi vaikuttamaan "luopumuksen" jälkeisessä luopiokristillisyydessä.

Jostain syystä tämä käsittämätön oppisekasotku on pitänyt pintansa esim. Suomen ev.lut. kirkossa (opetetaan esim. rippikoulun opetuksessa) ja monissa muissa pienemmissä uskonnollisissa suuntauksissa.

Johannes 20:17:

"Minä (Jeesus) menen ylös, minun Isäni tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö."

Johannes 17:3:

"Tämä merkitsee ikuista elämää sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka hän on lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen."

Johannes 14:28:

".....Jos rakastatte minua, niin iloitsisitte siitä, että menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi."

1. Korinttolaisille 11:3:

"...........Jumala on Kristuksen pää."

1. Timoteukselle 2:5:

"Sillä on yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Jeesus Kristus."

jne. jne.

Uskonnon opetus tälläisessä alkuperäiseen kristinuskoon verrattuna varsin vääristyneessä ja muodossa, ja kun siihen lisätään vielä se, että melkein samaan hengenvetoon tässä opetuksessa todetaan useimpien kristinuskoon liittyvien kertomusten ja tapahtumien olevan itse asiassa vain myyttiä ja legendaa, lienee tämä vain hämmentävän nuoria vasta maailmankuvaansa muodostavia henkilöitä.

Tuskin auttaa näitä saamaan selville "henkisiä ja kultturellisia juuriaan", tai mitä muita fraaseja nyt asiasta on käytettykin. Lienee osiltaan jonkin verran lisäämän ateismia ja epäilyä ja jopa ehkä joissain tapauksissa vähentävän kunnioitusta vanhempia sukupolvia kohtaan.

[Huuvan Alta]

En jaksa muistaa raamatusta edes sellaista kohtaa missä puhuttaisiin piispoista ja paaveista tai kirkosta ylipäätäänkään.


En kyllä ole kannesta kanteen lukenutkaan...

[Vesa-A]

Perustele ja todistele arvoisa P. Kosonen väittämäsi. Missäpäin Raamattua ja missä kohdin sanotaan "Jumalan esiintyneen Jeesuksen hahmossa tai pyhänä henkenä" tai muuta vastaavaa??!!

Lueppa blogini uudelleen ja yritä ajatella asiaa järjenkyvyilläsi.

Jumala Jeesus esitetään eri persoonina. Jeesus sanoi olevansa maan päällä tekemässä Isänsä antamaa tehtävää, kertomassa hänen tahdostaan ja periaatteistaan, sanoi olevansa tälle alistettu, palaavansa tämän luokse, rukoili tältä apua ja voimaa jne.

Jeesus kuvataan olevan Jumalan ensimmäinen luomisteko, hänen luomansa luomus, jota hän sitten käytti kaiken muun luomisen välikappaleena.

Pyhä henki kuvataan olevan voima, jota Jumala voi antaa voimistaakseen ja tukeakseen palvelijoitaan.

Järjen käyttö ei ole kiellettyä myöskään uskonnollisten kysymysten suhteen ja tutkiessa Raamattua. Miksi muutoin Jumala olisi antanut tälläistä kykyä ihmiselle??!!

Nimim. Huuvan Alta on oikeassa siinä, ettei Raamattu puhu missään paaveista tai piispoista.

Ensimmäisen vuosisadan alkukristillisessä seurakunnassa ei ollut mitään pappisluokkaa ja pappi - maallikko jakoa.

Tälläiset hierarkiset järjestelmät tulivat maallistuneeseen laitoskirkkoon vasta myöhemmin. Samoihin aikoihin, kun ennustettu "luopumus" alkuperäisestä kristinuskosta alkoi tapahtumaan ja ns. pakanauskomukset tulivat mukaan muodostuvaan luopiokristillisyyteen.

[Ahti Pontinen]

Eino Leino:

Filosofeeraava ylioppilas
Voi, voi tätä kurjaa maailmaa,
voi sinuas ihmiskunta,
sua säälin mä niin, ett’ taasenkaan
koko yöhön en saane unta.
Mikä on tään elämän tarkoitus?
Mikä kansan ja yksilön määrä?
Mikä absoluuttinen oikeus
ja absoluuttinen väärä?
Ja löytyykö mitään Jumalaa,
ja jos löytyvi, minkähän moinen?
Hän itsekö ohjaa maailmaa,
vai tehnee sen joku toinen?
Jos Jumala onkin, on mahdoton
ett’ oisi hän immanentti …
Ei! nythän tää, hiis’ vieköön, on
kuin ”pikku teoloogin” tentti.
Mut kurjaa, sen minä tiedän vaan,
on reistata maailmassa,
kun laina jo huomenna lankeaa
ja tyhjä on miehen kassa.

[Vesa-A]

Leinokin siinä on selvästi hyvin ymmällään vallitsevien kirkon kristinuskon muunnelmien sekavien opetusten johdosta. Varsinaisista alkuperäisen kristinuskon pääajatuksista ja ideoista on hänkin ylläolevan mukaan johdettu harhaan ja ne on häneltä pimitetty.

Kristinuskon ja Raamatun mukaan Jumala ei mitenkään ohjaa nykyistä maailmaa, eikä voida sanoa hänen mitenkään olevan sen toimissa läsnä.

Sen idea ja pääajatus on Jumalan alkuperäisen tarkoituksen maan ja ihmisen suhteen ennalleensaattaminen Jumalan valtakuntajärjestelyn välityksellä (=taivaallinen hallitus, jonka pääksi on asetettu Jeesus Kristus.

Tämä tulee sen mukaan ulottamaan toimensa maahan ja ihmisyhteisöön) ja aikaansaa maailmanaikojen/asiainjärjestelmän muutoksen, jossa ihmisen sekasortoa ja kärsimystä aiheuttaneet järjestelmät kohtaavat loppunsa.

Lisäksi siihen kuuluu tietysti Kristuksen lunnaat, jotka mahdollistavat epätäydellisen ja Jumalan täydellisestä mittapuusta vajaaksi jäävien ihmisten mahdollisuuden saada Jumalan hyvämyksen, mikäli haluavat sen hyötyä käyttää hyväkseen.

Pakkoa siihen ei ole Raamatunkaan mukaan. Voi valita toisenkin vaihtoehdon, joka tosin sisältää enimmäkseen tyhjyyttä, turhuutta ja elämän tarkoituksettomuutta tai tavoitteita ja hankkeita jotka lopulta aiheuttavat pettymystä, joka ylläolevasta Leinon runoilusta ja filosofoinnistakin paistaa läpi.

[Lasse Kallo]

Vesa-A väittää avauksessaan, ettei Raamatussa puhuta mitään kolminaisuusopista. Ei puhuta suoranaisesti, mutta Uudessa Testamentissa on paljonkin kohtia, jotka viittaavat kolminaisuuteen. Vesa-A:n Raamatun tulkinta vaikuttaa varsin fundamentalistiselta.
Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Kristittyjen liberaalien ja konservatiivien välillä on ollut kiistoja Raamatun tulkitsemisesta, ja on yhä edelleen. Asian valottamiseksi on syytä lisätä: Jehovan todistajat käyttävät Raamatusta omaa Uuden maailman käännöstä, jota ei liikkeen ulkopuolella pidetä kristillisenä. Toinen merkittävä liike, Mormonismi, käyttää kristillistä Raamattua, mutta mormoneilla on Raamatun rinnalla muitakin pyhiä kirjoja, mm. Mormonien kirja. Myöskään Mormonismia ei yleensä pidetä kristillisenä liikkeenä.

Tuntemani Raamattu koostuu Vanhasta ja Uudesta Testamentista. Raamattu on kristinuskon ja juutalaisuuden kaanon eli ohjeellinen tekstikokoelma. "Alkuperäistä" Raamattua yhtenäisenä kirjakokoelmana ei ole olemassa, vaan alussa oli suuri määrä erilaisia tekstejä, jotka ovat kehittyneet yksitellen ja myöhemmin kanonisoitiin.

Nähdäkseni konservatiivit vähättelevät suuresti kristinoppiin vaikuttaneita kirkonmiehiä, kuten Augustinus ja Tuomas Aknivolainen. - Mitä sanoo filosofi ja ateisti Esa Saarinen: "Augistinusta (354-430) on kutsuttu etevimmäksi kirkon opettajaksi sitten apostolien. Hän on katolisen kirkon pyhimys ja yksi sen suurimmista vaikuttajahahmoista, kirkkoisä jonka merkitys myös luterilaiselle kirkolle on ollut suunnaton."

Toinen merkittävä ajattelija, Tuomas Akvinolainen (1225-1274), yhdisti Aristoteelisen maailmankuvan kristinoppiin, ja varmisti tällä sen, että antiikin Kreikan tietotaito säilyi ja siirtyi kristillisiä polkuja pitkin jälkimaailman tarkasteltavaksi ja muokattavaksi. Esa Saarinen: "Tuomaan luomalle perustalle kohoavaa katolista filosofiaa, uustonismia, opetetaan tänäkin päivänä lopullisena totuutena suuressa osassa maailmaa. Oikeaoppisuus ja sen mukana kulkeva sokea auktoriteettiusko on osa Tuomaan historiallista vaikutusta tavalla, jolle tuskin on vertaa filosofian historiassa. " (Lainaukset ovat saarisen kirjasta Länsimaiden filosofiaa historian huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin.)

Niin, Raamattu on paksu kirja. Lainailemalla sieltä ja täältä ja tarkoitushakuisella otannalla, Raamatusta löytyy "todisteita" niin konservatiivin kuin liberaalinkin kristityn tarpeisiin.

[Vesa-A]

"......mutta Uudessa testamentissa on paljon kohtia, jotka viittaavat kolminaisuuteen."

Kuten esim. mitkä ja missä??!!

Jos jossain kohdin samassa lauseessa mainitaan Jumala, Jeesus ja pyhä henki, ei se tarkoita tätä kolmiyhteistä jumalaa, kolminaisuusoppia, että nämä olisivat jotain saman ja yhden jumalan kolme eri ilmenemismuotoa tai jotain muuta yhtä sekavaa ja ristiriitaista.

Kuten asia tuli esiin avauksessa, asia on niin selvästi tuotu esiin tekstissä ja sen kokonaisuudessa, ettei sitä voi muuttaa millään sana-akrobatialla tai teologisella saivartelulla.

Raamatun kaanonista on jäljellä maailman museoissa ja kirjastoissa alkuperäiskappaleita jo 200- luvulta peräisin olevia. Siis vain vähän yli sata vuotta sen valmistumisen jälkeiseltä ajalta.

Kirjat niissä ovat täysin samat kuin nykyisinkin. Ns. apogryfisia kirjoja on yritetty siihen lisätä, mutta se ei ole onnistunut eikä vakiintunut. Raamattu on siis täysin sama nykyisin ja silloin muinoin.

Joku Raamatunkäännöskö ei ole kristillinen? Maailman valtakielillä on lukuisat määrät käännöksiä, parempia ja huonompia, tarkempia tai epätarkempia.

Alkuperäiseen kristinuskoon ei kuulu mitkään "pyhimykset". Lue joskus raamatttua L. Kallo, niin huomaat miten siellä kielletään ihmisten korottaminen ja liian huomion osoittaminen ihmisyksilöille.

Jeesuksen puheissa ja Raamatun teksteissä ennakoidaan ja varoitetaan kristillisyydessä tapahtuvasta "luopumuksesta" ja ihmisfilosofioiden ja opetuksien siihen tunkeutumisesta ja sen turmelevasta ja harhauttavasta vaikutuksesta.

Tämä 300-400-luvuilla elänyt kirkkoisä Augistinus oli huomattava tekijä juuri tässä kehityksessä.

Vaikutti siihen, että "platonilaisen" muinaisen kreikkalaisen filosofian opetuksia sielun kuolemattomuudesta ja helvetin tulesta liitettiin kehittyvään luopiokristillisyyteen.

Alunperin nämä olivat lähtöisin muinaisen Babylonian ja Egyptin ns. pakanauskonnoista. Raamatussa niitä ei esiinny. Ovat nykyisessä nimikristillisyydessä ihmisten tekemiä lisäyksiä.

Samaan sarjaan kuuluu tämä kolminaisuusoppi, ristin käyttö palvonnan välikappaleena, pappi - maallikko jako jne.

Alkuperäiseen kristinuskoon kuulumattomia asioita, joita Raamattu opeta.

Lue uudelleen arvoisa L. Kallo avaukseni. Siinähän on kahden arvostetun historioitsijan todistus siitä, mitenkä ns. pakanallisuus tunkeutui kristinuskoon.

Tämä sallittiin, koska tämän johdosta kirkko sai lisää jäseniä ja tätä kautta myöskin lisää vaikutusvaltaa ja materiaalisia rikkauksia.

Aidossa ja oikeassa kristinuskossa ei voi olla erikseen mitään liberaaleja tai konservatiiveja. Jumalan päätökset ja tahto on ilmaistu selvästi, eivätkä ihmiset pysty sitä muuttamaan. Jumalan periaatteiden ja lakien sanotaan olevan ajattomia kuin luonnonlait, joita ihmisella ei ole oikeutta muuttaa. Ns. Mooseksen laki sinällään ei tietenkään sido enään kristittyjä.

[Lasse Kallo]

Uskoisin, että jokainen nykyään vaikuttava uskonto, myös juutalaisuus, on hankkinut lainatavaraa toisista uskonnoista ja myös luontouskonnoista, pakanauskonnoista jos niin halutaan.

Milloin Raamattu valmistui? Vesa-A on kertonut Vanhan testamentin vaiheista. Uusi testamentti kirjoitettiin noin vuosina 50-125 koinee-kreikaksi. Se sisältää 27 kirjaa. Kirjoittajat olivat apostoleja, jotka joko tunsivat Jeesuksen henkilökohtaisesti eli olivat hänen opetuslapsiaan, tai jotka olivat välittömästi opetuslasten seuraajia. Lopullisesti Uuteen testamenttiin kuuluvien kirjojen kokoelma virallistettiin Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397.(Em. lähteenä olen käyttänyt Wikipediaa.)

Kuka muka tietää, etteivät Augustinus ja Tuomas Akvinolainen olleet Jumalan johdatuksen alaisia muokatessaan kristinuskoa? Minä en sitä tiedä eikä taida tietää kukaan muukaan. Tietenkin mielipiteitä puolesta ja vastaan voi heitellä mielinmäärin. Ne ovat kuitenkin pelkkiä tulkintoja.

Luin taannoin Päiviö Latvuksen kirjan "Miksi tiede on länsimaista?" Latvuksen ydinsanoman mukaan kristinusko ja naisen avoin läsnäolo ovat olleet oleellisia seikkoja tieteen nousussa. Mielenkiintoinen ja monipuolinen kirja. Suosittelen.

Uudesta testamentista löytyy paljonkin viittauksia kolminaisuuteen, jos haluaa löytää ( pidätän itselläni oikeuden olla plaraamatta Raamattua tähän hätään)Kyse on tulkinnasta. Vesa A:lla on oikeus omaan tulkiintaansa, minulla omaani.

[Vesa-A]

Alkuperäisessä kristinuskossa, niin kuin se on esitetty Raamatussa ei ole lainatavaraa muualta. Jos joku väittää sellaista, niin mielellään tarkennusta ja yksilöintiä ja tietenkin perusteet väittämille.

Sen sijaan nykykristillisyyden muunnelmissa ja vääristymissä niitä on runsaanlaisesti. Kuten jo mainitsin näitä ovat sielunkuolemattomuus käsitykset, kuoleman jälkeiset helvetin tulen rangaistukset, kolminaisuusoppi, vanhan pakanallisen symbolin ristin käyttö palvonnan välikappaleena, pappi - maallikko jako, maallisen vaikutusvallan tavoittelu jne.

Nämä kaikki ovat epäraamatullisia käsityksiä ja toimintatapoja. Lainatavaraa muinaisesta kreikkalaisesta filosofiasta ja ns. pakanauskonnoista.

Asia on helposti todettavissa uskonnon historiasta ja eri haku ja lähdeteoksista. Tälläisten sekoittamisesta puhtaaseen kristinuskoon on Raamattu täynnä varoituksia ja kieltoja.

Raamatun viimeinen kirja Ilmestyskirja valmistui 90-luvun jkr. puolivälissä. Vanhimmat Raamatun kirjojen luettelot ovat 100-200 lukujen vaihteesta. Alkuperäisdokumenttejä löytyy maailman museoista ja kirjastoista. Kirjat niissä ovat täysin samat kuin nykyisessä Raamatussa. Vahva todiste Raamatun säilymisestä, kuten lukuisat vanhat käsikirjoitukset tai kokonaiset Raamatut.

"Kuka tietää, etteivät Augustinus ja Tuomas Akvinolainen olleet Jumalan johdatuksen alaisia."

Sen tietää yksinkertaisesti siitä, että Jeesus Kristus ja Raamatun Jumalan henkeyttämät kirjoitukset ilmaisevat asian täysin selvästi, että niiden opetuksista poikkeaminen ei saa Jumalan hyväksymystä. Yllä näitä on mainittu.

Jonkun muun "jumalan" tai hengen vaikutuksessa kuin Raamatun Jumalan JHW:n, ovat hyvinkin saattaneet toimia. Jumalan vastustajaahan kuvataan Raamatussa "tämän maailman jumalaksi."

Augustinus oli johdattamassa muodostuvaa laitoskirkkoa maallisen vaikutusvallan ja rikkauksien tavoitteluun, pois Jumalan valtakunnan ja Kristuksen läsnäolon/ns.paluun odotuksesta.

Augustinus jopa alkoi väittämään, että kirkkolaitos itsessään olisi Jumalan valtakunta maan päällä. Toi lisäksi ns. pakanauskonnoista nämä helvetin tuli ja sielunkuolemattomuusmyytit ja legendät luopiokirkkoon. Oli siis muodostamassa kristinuskon muunnelmaa ja vääristymää.

"Uudesta Testamentista löytyy paljonkin viittauksia kolminaisuuteen..."

Ei sieltä löydy yhden yhtäkään. Katso blogissani olevia haku- tietoteosten lausuntoja. Ne perustuvat ei-uskonnolliseen tekstien tutkimiseen. Raamatun kokonaisuus osoittaa tämän yksioikoisen selvästi.

Normaalilla maalais/kaupunkilaisjärjellä voi tämän helposti todeta. Raamatun Jumala JHWH ja Jeesus Kristus ovat eri persoonia. Jeesus oli JHWH:n ensimmäinen luomus. Pyhä henki on voima, jota Jumala voi antaa palvelijoidensa vahvistukseksi ja avuksi tietyissä tilanteissa.

Poimia jotain yksittäisiä lauseita tekstistä, voi niitä alkaa vääristelemään ja saivartelemaan niistä, unohtaen täysin kokonaisuuden tarkoituksen. Tälläisillä "kuperkeikoilla" ja sana-akrobatialla voidaan tietysti halutessaan puolustaa lähes mitä tahansa käsitystä tai kuvitelmaa. Jotkut teologisen koulutuksen saaneista ovat varsin hyviä tässä lajissa.

Otavan suuri ensyklopedia (vuoden 1977 painos. 3. osa, sivu 2435:

"Kolminaisuusopilla ei ole välitöntä perustaa Raamatussa."

The Encyclopedia Americana:

"Kristillisyys juontui juutalaisuudesta, ja juutalaisuus oli ehdottomasti unitaarinen (= sitä tunnustavat uskoivat, että Jumala on yksi persoona). Tie Jerusalemista Nikeaan tuskin oli suora. 300-luvun kolminaisuusoppi ei heijastanut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; se oli päinvastoin poikennut tästä opetuksesta."

Aimo T. Nikolainen kirjassaan Johanneksen evankeliumi:

(toteaa Johanneksen evankeliumin 1:1:stä):

"Nämä kolme lausumaa Sanasta, Logoksesta, kuuluvat yhteen ja kuvaavat Kristuksen suhdetta Jumalaan. "Sana" on persoona, joka jo ajattomassa ikuisuudessa oli Jumalan luona./b>b> Se on "Jumala" eli jumalallinen, vaikka ei olekaan sama kuin Jumala. Kreikankieli ilmaisee sen siten, että Jumalasta käytetään määräävää artikkelia, joka puuttuu "Sanan" määreestä."

[Ahti Pontinen]

Vesa A:Lainatavaraa kyllä löytyy. Siis ajatyuksista joita Raamattu esittää. Ei kukaan voi väittää tosissaan etteikö näitä ajatuksia lähes kaikkia, ellei jopa kaikkia ole ollut aikaisemmin ja jopa muissa kulttuureissa. Tähän ei tarvita edes mitään yksilöintejä.

Sen sijaan olet varmaankin oikeassa, että nykyinen( nykyajan-miten se sitten määritelläänkin) uskonto on erilaista kuin alkuperäinen monen, monen asian takia ja kautta.

Olen myös samaa mieltä kolmiyhteydestä.

Nämä kaksi jälkimmäistä ja monet muut asiat eivät kuitenkaan tee tärkeämmäksi perustaa: kristinusko ja erityisesti uskonto on varastanut ajatukset, moraalin ja paljon muuta aikaisemmalta ajalta,myhemmin mudot ovat muuttuneet, ettei niitä välttämättä suoraan tunnista. Ei se mikään erityisen omalaatuinen ole, muuta kuin siinä asiassa.

[Vesa-A]

Moraali ja monet ajatukset ja käsitykset ovat olleet monilta osin tietysti olemassa ja aikojen alusta lähtien. Ihminen sai ne Luojaltaan, osittaisesti myöskin omana luontaisena oikean ja väärän ymmärtämisen kykynään.

Käsitykset kuitenkin alkoivat pikku hiljaa harhautua Jumalan periaatteista ja tahdon mukaisesta, ihmisyhteisön riippumattomuuden ja erottautumisen Jumalan ohjauksesta tähden.

Raamatun Jumalaan liittyvien uskontojärjestelmien mukaan (ennen juutalainen uskonto ja sen jälkeen kristinusko) Jumala esitti tuomion häntä vastaan kapinoineita henkiluomuksia kohtaan ja sanoi kiistatilan tulevan vallitsemaan "Jumalan siemenen" ja häntä vastustavan Saatana panettelijan "siemenen" ja järjestelmien välillä.

Ensiksi mainittu (= Jeesus Kristus) tulee Jumalan päätösten mukaan nykyisen huonon tilanteen ratkaisemaan ja kohdalleensaattamaan hänen alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti, joka oli ihmisyhteisön elämä maan päällä täydellisissä oloissa Jumalan ohjauksessa.

Opetuksia ja Jumalan lupauksia "uudesta taivaasta ja uudesta maasta", kuolleiden ylösnousemuksesta, pahuuden ja sen alkusyiden tuhoamisesta, kuoleman, sairauden ja ihmiskunnan alkuperäisten olosuhteiden palauttamisesta, Kristuksen tuhatvuotishallituksesta jne. ei kylläkään löydy mistään muista kulttuureista tai uskonnoista kuin Raamatun Jumalan palvontaan liittyvistä palvontajärjestelmistä, eli siis Raamatusta.

Nämä muiden kulttuurien uskonnot keskittyvät lähinnä niihin ns. "henkimaailman juttuihin", eli sellaisiin asioihin että ihmisestä jäisi jokin osa - sielu eloon joka jatkaisi elämäänsä henkimaailmassa.

Raamattu ei tälläistä opeta, vaikkakin sielläkin ns. Uudessa Testamentissa puhutaan myös joidenkin ihmisten = Kristuksen ns. perijätovereiden rajoitetun joukon taivaallisen elämän toivosta tiettyä erityistarkoitusta varten.

Raamatun Jumalan palvontajärjestelmien perustat ja moraalikäsitykset tarkemmin tarkasteltuna kylläkin eroavat hyvin jyrkästi muiden vanhojen kulttuurien ja uskontojen esim. Babylonian ja Egyptin vastaavista samoin muinaisesta kreikkalaisesta filosofiasta.

Sen sijaan pitää paikkansa, kuten olen jo aiemmin tuonut esiin, useita satoja vuosia Jeesuksen päivien jälkeen muodostunut luopiokristillisyys ja luopiokirkko omaksui ja lainaili näitä ns. pakanakäsityksiä urakalla itselleen. Samoin teki joitain vuosisatoja aiemmin luopiojuutalaisuuden eri ryhmittymät.

Se on kuitenkin täysin eri asia kuin se, mitä Raamattu opettaa ja sisältää. Todisteita ei ole kukaan pystynyt esittämään siitä, mitä se olisi omaksunut ja lainannut ns. pakanauskonnoista ja kulttuurista ja muinaisesta kreikkalaisesta filosofiasta.

Koko ajan pitää siis muistaa, että Raamattu ja monet eri kristillisyyden muunnelmat ja vääristelmät ovat kaksi täysin eri asiaa.

Raamatun kuvataan olevan kirjoitettu Jumalan pyhän hengen eli toimivan voiman ohjauksessa ja voimassa. Todisteita sen puolesta löytyy runsaasti. Suositeltavaa on perehtyä niihin lähemmin.