Kopallinen kirsikoita
Pienellä tuulen henkäyksellä kodikkaasti natiseva pihakeinu seurusteli itse itsensä kanssa
– nirskis narskis nirskis narskis. Pyyhkäisin reunoista rispaantuneella huivillani kuivuneet ja kellertävät lehdet pois sen päältä ja istuin sen odottavaan syliin. Riippakoivun varjossa on hyvä istua helteellä, silloin aurinko ei polta korpinmustaa tukkaani.
Keinun vieressä näin pärekopan lintallaan kannon päällä. Koppa pursui leimuavan punaisia kirsikoita. Kuka ihme ne on minulle tuonut? Katsoin ympärilleni, mutta en nähnyt ketään.
En edes tiennyt kuka täällä kasvattaa kirsikoita.
En voinut vastustaa kiusausta, vaan otin yhden mehukkaimmista käteeni. Nostin sitä kohti auringon valoa ja sen ohuen pinnan alta näkyi punaiselta hohtava kutsuva sisältö. Puraisin kirsikan pintaa ja punainen mehu roiskui valkoiselle hellemekolleni. Jumalainen maku rimpuili kitalaessani ja suupieleni reunasta kierähteli ylimääräiset mehut pisaroina pois. Käsittämättömän hyvää.
Katsoin jälleen ympärilleni, mutta liikkumattoman hiljaisuuden rikkoi vain keinuni valittavat säkeet.
Ahmin kirsikoita ja lopulta vatsani huusi armoa. Hellemekkoni oli saanut kylkiäiseksi maukkaan pisarapinnoitteen, mutta mielestäni yksikään pisara ei ollut mennyt hukkaan. Nappasin kopan käteeni ja suorin loput kirsikat jääkaappiin odottamaan pakkasessa olevaa jäätelöä, jonka muistin edellisenä päivänä sinne ostaneeni.
En voinut edelleenkään lakata ihmettelemästä, että mistä ihmeestä kirsikat olivat tulleet.
Kuulin postiauton ajavan kotiportille ja kiiruhdin hakemaan päivän lehteä. Levitin lehden puutarhapöydälle ja näin sen välissä kahtia taitetun ruutupaperin. Avasin lapun ihmetellen ja siinä luki huolellisella käsialalla kirjoitettuna - Maistuiko?
Suupieleni kaartuivat hymyyn, koska vatsani oli ääriään myöten täynnä ja jäätelö huusi pakkasessa jatko-osaa numero kaksi. Kirjoitin ruutulapun kääntöpuolelle – Maistui kovasti. Kirsikoita ja jäätelöä tarjolla klo 22.00. Tervetuloa! Taittelin lapun lehden väliin ja vein sen takaisin postilaatikkoon.
Illan pimetessä pyörittelin jäätelön isoiksi palloiksi lasiseen kulhoon. Kirsikat panin laakeaan maljaan ja viereen kaksi ohutjalkaista jälkiruoka-astiaa. Nostin kuohuviinipullon jääkaappiin viilenemään ja pyyhin kaksi kristallilasia puhtaaksi.
Kellon lyödessä kymmenen kuulin pihapolulta voimakkaat ja päättäväiset askeleet. Kirsikoiden arvoitus ratkeaisi pian…..
– nirskis narskis nirskis narskis. Pyyhkäisin reunoista rispaantuneella huivillani kuivuneet ja kellertävät lehdet pois sen päältä ja istuin sen odottavaan syliin. Riippakoivun varjossa on hyvä istua helteellä, silloin aurinko ei polta korpinmustaa tukkaani.
Keinun vieressä näin pärekopan lintallaan kannon päällä. Koppa pursui leimuavan punaisia kirsikoita. Kuka ihme ne on minulle tuonut? Katsoin ympärilleni, mutta en nähnyt ketään.
En edes tiennyt kuka täällä kasvattaa kirsikoita.
En voinut vastustaa kiusausta, vaan otin yhden mehukkaimmista käteeni. Nostin sitä kohti auringon valoa ja sen ohuen pinnan alta näkyi punaiselta hohtava kutsuva sisältö. Puraisin kirsikan pintaa ja punainen mehu roiskui valkoiselle hellemekolleni. Jumalainen maku rimpuili kitalaessani ja suupieleni reunasta kierähteli ylimääräiset mehut pisaroina pois. Käsittämättömän hyvää.
Katsoin jälleen ympärilleni, mutta liikkumattoman hiljaisuuden rikkoi vain keinuni valittavat säkeet.
Ahmin kirsikoita ja lopulta vatsani huusi armoa. Hellemekkoni oli saanut kylkiäiseksi maukkaan pisarapinnoitteen, mutta mielestäni yksikään pisara ei ollut mennyt hukkaan. Nappasin kopan käteeni ja suorin loput kirsikat jääkaappiin odottamaan pakkasessa olevaa jäätelöä, jonka muistin edellisenä päivänä sinne ostaneeni.
En voinut edelleenkään lakata ihmettelemästä, että mistä ihmeestä kirsikat olivat tulleet.
Kuulin postiauton ajavan kotiportille ja kiiruhdin hakemaan päivän lehteä. Levitin lehden puutarhapöydälle ja näin sen välissä kahtia taitetun ruutupaperin. Avasin lapun ihmetellen ja siinä luki huolellisella käsialalla kirjoitettuna - Maistuiko?
Suupieleni kaartuivat hymyyn, koska vatsani oli ääriään myöten täynnä ja jäätelö huusi pakkasessa jatko-osaa numero kaksi. Kirjoitin ruutulapun kääntöpuolelle – Maistui kovasti. Kirsikoita ja jäätelöä tarjolla klo 22.00. Tervetuloa! Taittelin lapun lehden väliin ja vein sen takaisin postilaatikkoon.
Illan pimetessä pyörittelin jäätelön isoiksi palloiksi lasiseen kulhoon. Kirsikat panin laakeaan maljaan ja viereen kaksi ohutjalkaista jälkiruoka-astiaa. Nostin kuohuviinipullon jääkaappiin viilenemään ja pyyhin kaksi kristallilasia puhtaaksi.
Kellon lyödessä kymmenen kuulin pihapolulta voimakkaat ja päättäväiset askeleet. Kirsikoiden arvoitus ratkeaisi pian…..
-
V. Kirsikkala Jr. kommentoi_ 7. syyskuu 2009 21:56 -
Vähäkö jänskä tarina :)
Kopallinen kirsikkaloita olisi tarkoittanut sukuni vierailua, mutta niin rujo tarina ei onneksi voi olla :)
-To Be Continued - (?)
-
PIPSA kommentoi_ 7. syyskuu 2009 22:05 -
Ehei tässä tarinassa ei ole osaa kaksi.
Jotain täytyy jäädä salaisuudeksi :)
-
V. Kirsikkala Jr. kommentoi_ 7. syyskuu 2009 22:09
- No, sittenhän niin Matti, Teppo sekä Seppo ja muutkin kynnelle kykenevät voivat asemoida itsensä tarinaan elleivät ole kirsikoille allergisia. Lukijaystävällistä sinänsä :)
-
PIPSA kommentoi_ 7. syyskuu 2009 22:11
- Olen ystävällinen ihminen:)
-
pekka saarinen kommentoi_ 7. syyskuu 2009 22:22 - Olen samaa mieltä,kaikkien kommentoijien ja blogin kirjoittajan kanssa.
-
V. Kirsikkala Jr. kommentoi_ 7. syyskuu 2009 22:25
- Kiitoksia Pekka kaikkien kommentoijien puolesta. Tervehdimme sinua, hauska että viihdyit seurassamme.
-
pekka saarinen kommentoi_ 7. syyskuu 2009 22:32
- Ei ansaitse,mistä kiitätte? Jos ystävät kiittävät jostain,herää heti epäilys.MITÄ PAHAA OLEN TEHNYT?
-
V. Kirsikkala Jr. kommentoi_ 7. syyskuu 2009 22:38
- Mitäs ystäviä ne sellaiset ovat, joista tuollainen eppäilys herää? Hyväähän sie teet, solkennaan :)
-
pekka saarinen kommentoi_ 7. syyskuu 2009 22:41
- mitä suuremmalla syyllä,tuollaanen kehu jo haisoo.;)))
-
V. Kirsikkala Jr. kommentoi_ 7. syyskuu 2009 22:45
- Oot vain oppinut epäluuloiseksi siellä senttaajien keskellä työskennellessäsi :) Vanha sanontakin sanoo: Pitkällä putkellaan kaikkea elävää sihtaileva mies ei voi olla paha :))
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2010 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon