Olen viettänyt aamupäivää Elinkeinoelämän keskusliiton järjestämässä ilmasto- ja energiapolitiikkaa käsittelevässä seminaarissa Brysselissä. Äänessä on kattava joukko asiantuntijoita eri suunnilta: teollisuudesta, energiantuottajilta, Suomen pysyvästä edustustosta.

Lähdimme liikkeelle varsinaisesta syystä koko ilmastopolitiikalle, kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista. Suomen edustuston asiantuntija kertasi Durbanin ilmastokokouksen tuloksia. Etelä-Afrikan Durbanissahan viime joulukuussa sovittiin, että sovitaan: vuoteen 2015 on määrä saada globaali sopu ilmastosopimuksesta, joka astuisi voimaan vuonna 2020. Koska Kioton pöytäkirja umpeutuu tänä vuonna, sillä välin jatkettaisiin ilmastopolitiikkaa Kioton toisella velvoitekaudella (2013-2017).  Tätä välikauden sopimusta perusteltiin välttämättömyytenä; ilman sitä ei kuulemma olisi syntynyt sopua siitä, että vuonna 2015 sovitaan jostakin muusta.

Ympäristöministeri Ville Niinistö palasikin Durbanista Suomeen toteamalla, että sopimus oli pakko saada aikaan eikä Suomella ollut mahdollisuutta riitauttaa sitä, vaikka siitä on tiedossa meille jättilasku. Muuten olisimme joutuneet ilmastopolitiikan paarialuokkaan.

On lähtökohtaisesti selvää, että Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden merkitys jää mitättömäksi päästöjen vähentämisen kannalta. 27 EU-maan lisäksi mukaan ei tule kuin alle kymmenen pienehköä päästäjää. Sopimuksen kattavuus jää alle 15 prosenttiin maailman päästöistä. Toisella kaudella ei ole mukana USA, joka ei ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa ja joka on ollut ulkona ensimmäisestäkin kaudesta. Lisäksi Venäjä, Japani ja Kanada kirjauttivat Durbanin päätöksiin, että ne eivät osallistu toiseen velvoitekauteen. Näiden lisäksi myös Australia ja Uusi-Seelanti vain harkitsevat mukaantuloa. Kanada ilmoitti vielä kokouksen jälkeen 13.12. virallisesti hylkäävänsä Kioton pöytäkirjan ja velvoitteet (6%:n leikkaustavoite) ja kieltäytyi maksamasta sanktioita. Ja kuten Kioton pöytäkirjan ensimmäinen kausi, myöskään toinen kausi ei tuo mitään päästörajoituksia kehitysmaille (Kiina, Intia, Brasilia, Indonesia jne.). Ne saavat kasvattaa päästöjään seuraamuksitta.

Ihmetellä täytyy siis, miksi Suomi olisi joutunut paarialuokkaan, ja kenen silmissä? Mikä on se logiikka, että tästä sopimuksesta oli kiinni tulevan sovun syntyminen, kun merkittävimmät ilmastopolitiikan osapuolet ovat joka tapauksessa sen ulkopuolella?

EU:n kannalta toinen velvoitekausi ei sinänsä tuo mitään uusia päästörajoituksia, koska meitä velvoittaa joka tapauksessa oma ilmasto- ja energiapakettimme vuoteen 2020 asti. Kioton toisen kauden harvat osallistujat eivät myöskään laukaise EU:n ehtoa maailman muiden maiden vastaavista velvoitteista, joten nykyinen 20 prosentin leikkaustavoitteemme ei nouse 30 prosenttiin.

Sen sijaan Suomelle Durban tietää huonoja uutisia:  kriittisin yksityiskohta on uusi nielulaskentasääntö, joka uhkaa aiheuttaa taloudellista lisärasitusta. Suomen metsät, jotka sitovat 40–50 miljoonaa tonnia hiiltä vuodessa, muuttuivat neuvotteluissa 2,5-3,5 miljoonan tonnin päästölähteeksi.

Kioton pöytäkirjassa on aikanaan sovittu, että jos maan metsäpinta-ala pienenee esim. rakentamisen tai pelloiksi raivaamisen takia, se lasketaan hiilidioksidin päästöksi. Kioton pöytäkirjan mukaan metsäpinta-alan pieneneminen on kuitenkin ollut mahdollista korvata muilla hiilinieluilla. Durbanissa sovittiin, että metsäkadon kompensointi kasvavilla nieluilla ei olisi enää hyväksyttyä. Vuodesta 2013 lähtien Suomen metsäalan väheneminen muuttuu siis laskennalliseksi päästöksi, mikä tarkoittaa sitä että Suomelle tulee vuosittain 2-6 miljoonaa hiilidioksiditonnia lisää päästövelvoitetta (10-15€/tCO2 yksikköhinnalla vähintään 20-30 milj. euroa). Näin ollen Suomi toteuttaa käytännössä 30 prosentin päästövähennystavoitetta jo vuonna 2013, ellei Durbanin metsänielupäätöksiä korjata EU:n sisällä.  

Komissio on luvannut hyvittää Suomelle koituvia vahinkoja ja palkita näin luokan hyvää oppilasta, mutta mitään selvyyttä ei toistaiseksi ole siitä, mitä tämä hyvitys käytännössä voisi olla. Kattaisiko se ollenkaan syntyviä lisäkustannuksia? Ja mitä ympäristölle merkitsee se, että jälleen kerran ympäristöasioissa hyvin suoriutuva maa saa sanktioita?

Kanadan ympäristöministeri Peter Kent perusteli Durbanissa Kiotosta poisjääntiä sanomalla, ettei koko sopimus ole ajan tasalla: ”Se sulkee suurimmat päästäjät rajoitusten ulkopuolelle.” Hyvää ja tehokasta ilmastopolitiikkaa se ei ainakaan edusta: “Jos se jotain on, se on este”, Kent lisäsi.

Kun Kioto kakkonen tulee aikanaan eduskunnan käsittelyyn, olen sitä mieltä ettei pöytäkirjaa tulisi lainkaan ratifioida.

Ensinnäkin epäreilujen hiilinielulaskentasääntöjen vuoksi, ellei komissio niitä kykene korjaamaan.

Toisekseen siksi, että Kioto-mallin hyvästely antaisi paremmat itse asiassa paremmat lähtökohdat yhteiselle globaalille ilmastopolitiikalle:  sopu syntyy paremmin, jos kukaan ei jumitu valmiiksi strategiaan, jonka suuri joukko on jo hyljännyt. Maakohtaisten päästökattojen asettaminen saattaa olla vanhanaikainen ja jäykkä strategia verrattuna siihen satsataan mahdollisimman puhdasta tuotantoa palkitsevaan järjestelmään aina ja kaikkialla.

Kolmanneksi siksi, ettei 15 prosenttia päästöistä kattavan kalliin sopimuksen jatkaminen edusta luultavasti mitään muuta kuin poliittista ylpeyttä ja tekohurskautta, etenkin jos se haittaa tulevan sovun löytymistä. Kyseessä on vain vanhojen savuavien raunoiden turha ylläpito. 

 

Katselukerrat: 132

Mauri Sirén kommentoi_ 7. maaliskuu 2012 22:11

Kiitos kirjoituksesta. Surullista tekstiä asiasta, jonka pitäisi olla yhteinen kaikille. Taloudellisten seikkojen vaikuttamana tehdyt ympäristöpoliittiset rikokset tulevia sukupolvia vastaan saavat näin jatkoa. Pitäisikö meidän moraalisista syistä sittenkin kuulua ennemmin tuohon velvollisuudentuntoiseen 15 % , kuin oman edun maksimoijien 85%? Mielestäni asia on sillä selvä! Meidän on kuuluttava tuohon 15 % joukkoon ja uhrattava rahaa ja voimavaroja, ensiksi koska ilman uhrauksia ei ennenkään ole mitään saatu ja toiseksi nyt haetaan sentään planeetan ja tulevien sukupolvien etua.

Kyuu Eturautti kommentoi_ 7. maaliskuu 2012 22:39

En nyt ihan purematta niele, mutta on tässä paljon asiaakin: on ihan turha EU:n leikkiä marttyyriä jos muu maailma ei tule mukana.

Mutta E-J Korhola, minulla on yksi pyyntö, jonka toivoisin että ottaisit tässä aiheessa huomioon. Pyydän, että alkaisitte näissä ympäristöhässäköissä katsomaan hieman enemmän ihmistä ja hieman vähemmän suurta maailmaa. Nähkääs kun me hengitystien taudeista kärsivät ihmiset - joita on muuten Suomessa aika monta - kärsimme heti ja nyt siitä kun on paskoja ilmassa. Emme kärsi 50 vuoden päästä, vaan pari sekuntia sen jälkeen kun saaste pääsee pihalle.

Huonon ilmanlaadun oireet ovat välittömiä, lyhyen aikavälin ilmiöitä, joista on kiistattomat todisteet. Miksi ette puutu niihin? Miksi pitää aina vain visioida ja komiteoida koko kosmoksen mittakaavassa? Tässä teille olisi ongelma jota voi korjata vaikka yksi kortteli kerrallaan.

Pyydän ystävällisesti, että palaatte sieltä brysselin ilmalaivasta hetkeksi ihmisten tasolle. Me hengitämme huonosti. Auttakaa meitä hengittämään paremmin.

Kimmo kommentoi_ 7. maaliskuu 2012 22:47

”Kanada ilmoitti vielä kokouksen jälkeen 13.12. virallisesti hylkäävänsä Kioton pöytäkirjan ja velvoitteet (6%:n leikkaustavoite) ja kieltäytyi maksamasta sanktioita.”

 

”Komissio on luvannut hyvittää Suomelle..”

 

Ville Niinistöä ei pitäisi lähettää edustamaan Suomea, ainakaan ympäristöasioissa.

 

Tommi Berg kommentoi_ 8. maaliskuu 2012 01:21

"Ville Niinistöä ei pitäisi lähettää edustamaan Suomea, ainakaan ympäristöasioissa."

-ei tosiaankaan, kyllähän Lähi-Idän kriisiä sovittelemaankin pitäisi lähettää mielummin Sarah Palin kuin vaikka Martti Ahtisaari.

teuvomast kommentoi_ 8. maaliskuu 2012 07:53

Kyuu Eturautti 

Tuo oli pelkkää asiaa läheiselläni on astma .

Tommi 

Tuota Sara Palinia en laskisi euroopan asioita sotkemaan omilla typerillä mielipiteillään mm raiskauksen uhreista että sellanen tapaus 

Ahtisaari tekee eikä vaan nöyristele joka suuntaan niikuin eräät tekee terv tepivaari

Petri Iso-Mustajärvi kommentoi_ 8. maaliskuu 2012 09:00

Jos nyt on yhtään seurannut viime vuosina ilmastonmuutoskeskustelua niin tajuaa, että ilmastohysteerikoilla on viimeiset hetket menossa saada huijattua ihmisiä uskomaan ihmisen aiheuttamaan ilmastonlämp... siis ilmastonmuu.... eikun siis hetkinen, ilmastopoikkeamaan (climate disruption), vai millä nimellä se viimeinen versio tästä huijauksesta nyt kulkeekaan. Tutkittua tietoa tätä kyhäelmää vastaa tulee jatkuvasti ja joka suunnasta, ja ihme on jos vielä viiden vuoden päästä joku siihen uskoo.

könä kommentoi_ 8. maaliskuu 2012 12:00

On rehellisyyden nimissä sanottava, että nykyisessä tilanteessa Ville Niinistön rooli on hoitaa esim. Durbanin kaltaisen kokouksen edustus. MUTTA, hänen tehtävänään siellä oli puolustaa Suomen etuja, EUn ohessa ja miten kävi? Montako lisäeuroa Suomelle tulee vs. montako menee kokouksen lopputuleman johdosta?

Mikäli sopimuksen vaikutukset Suomen taloudelle, yhteiskunnalle ja ympäristölle on positiivinen, on Ville onnistunut. Lyhyen selvittelyn perusteella sanoisin, ettei ympäristöä pelasteta Durbanin päätöksien avulla (liian moni maa ei sitoutunut), sekä yhteiskuntamme ja taloutemme kärsii päätöksistä. Näin ollen Ville kyllä pahasti epäonnistui tehtävässään.

Yritysmaailmassa tuollainen epäonnistuminen "palkittaisiin" vähintäänkin siirrolla vähemmän tärkeisiin tehtäviin, todennäköisesti irtisanomisilla. Mutta miten tapahtuu Hallituksessa?

Kimmo kommentoi_ 8. maaliskuu 2012 12:22

Sarah Palinia en tunne mutta Ville Niinistön tapa ajatella on alkanut tulla tutuksi.

Hän kuuluu porukkaan, joka on pelastamassa koko maailmaa, suomalaisista viis.

Eija-Riitta Korhola kommentoi_ 8. maaliskuu 2012 12:27

Eturaitti pyytää olemaan pienen asialla ja nostamaan hengistysilman epäpuhtaudet esiin. Oikein, mutta siinä hän erehtyy ettenkö olisi nimenomaan ollut. Ilmastotalkoissakin olen moneen otteeseen varoittanut juuri tästä. Esimerkiksi lisääntyvä puunpoltto nostaa hiukkaskuolemia ellei tähän erityisesti kiinnitetä huomiota - ainakaan pientalokohtaista polttoa ei pidä erehtyä pitämään ilmastotekona,  vaikka sitä on kuinka hehkutettu,

Ilmasto-ongelma on kannibalisoinut muita ympäristöongelmia ja pahentanut niitä. Vihreä ilmastopolitiikka on ollut hirveän huonoa ja olen pitänyt sitä vuosia esillä, yhtenä tärkeimpänä argumenttina tämä ilmanlaadun pilaantuminen nykyreseptein.

Kyuu Eturautti kommentoi_ 10. maaliskuu 2012 17:02

Kiitokset E-R Korhola, että huomioit tämänkin asian. En syyttänyt sinua, vaan sitä että emme näe ja kuule tästä näkökulmasta.

Haaste taitaa olla siinä, miten tuoda tämä asia pinnalle, kaiken tämän globaalin visionäärisyyden rinnalla. Ollako jollakulla ajatuksia...

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot