Kielitaito - hyvä, kohtalainen,välttävä, huono?

Unohdetaan hetkeksi pakkoruotsi ja puhutaan kielitaidosta, sen tasosta ja laajuudesta yleisemmin.

Milloin kielitaitoa (vieraat kielet) voidaan pitää hyvänä, jopa erinomaisena?

Riittääkö se, että pärjää vaikkapa arkisessa keskustelussa ja saa "turistina" asiansa hoidettua, vai asetaanko rimaa ylemmäs esim. kykenee hoitamaan työnsä myös muulla kuin äidinkielellään?

Monellako kielellä itse pystyisit työskentelemään sujuvasti ja vailla ongelmia ammatissasi?

Henkilökohtaisesti tunnustan, että edellisellä kriteerillä itse jään englantiin ja ruotsiin, mutta toki tunnen erittäin hyvin henkilön, joka pystyy viidellä, ehkä jopa kuudella vieraalla kielellä hoitamaan työnsä sujuvasti. 

Mikäli taasen kriteeri olisi "turistina pärjääminen", niin pari kolme kieltä voisin lisätä mukaan ja vaikka esim. uutisia pystyn niillä lukemaan, niin en voi kuitenkaan pitää sen perusteella osaamistani kuin korkeintaan kohtalainen arvosanan arvoisena.

Katselukerrat: 250

Neuvos kommentoi_ 19. toukokuu 2017 17:20

Kyllä ensin pitää osata suomenkieli ja siihen voi lisätä yhden vieraan kielen jonka opetusrima niin että sillä sitten pärjää. Kielen opiskeluun pitää liittää oleskelu ko kielen maassa. Kolmas kieli vasta sitten kun osaa edelliset kaksi kunnolla. Ruotsin kielen voi jättää pois tykkänään.

Heikki Karjalainen kommentoi_ 19. toukokuu 2017 18:25

Täällä kotimaassa unohtuu hyväkin kielitaito, jos sitä ei käytännössä käytä. Puhekieli on se tärkein tulla ymmärretyksi, eikä sen täydy olla mitenkään kielioppiin sidottua- siinä suomalainen kieltenopettaminen on osannut astua isoon miinaan.

Kannatan ehdottomasti kielten viemistä jopa päiväkoteihin, mitä ne sitten ovatkaan. Mitä varhaimmin, sitä paremmin kielet menevät  perille. Lapsi pystyy ilmaisemaan itsensä ja ainakin ymmärätämään 3-6 v. jo usealla kielellä.

Jotkut "ammattilaiset" ovat ilmaisseet ¨, että pitää ensin oppia  yksi -äidinkieli kunnolla, sitten vasta muut. Mitä ammattilaisia nämä ovat ?.

Heikki Karjalainen kommentoi_ 19. toukokuu 2017 18:27

Neuvoksen ohjeet ovat 100- vuoden takaa. Huh huh !

Teho Paketti kommentoi_ 19. toukokuu 2017 18:30

Neuvoksen ohjeet ovat tätä päivää.

Eivät suinkaan menneisyyden vankina.

pekka saarinen kommentoi_ 19. toukokuu 2017 18:49

Onko mitään järkeä osata seitsemää kieltä, jos ei ole mitään sanottavaa?...-Lauri Viita.

Heikki Karjalainen kommentoi_ 19. toukokuu 2017 19:04

Keski-Euroopassa, Saksassa ja Luxeburigssa (luxenbourgish äidinkielenä) lapset oppivat oman kielensä lisäksi jo useita kieliä jo varhain kouluissa. Siellä ei kiistellä asioista, koska asiakkaat( asukkaat) ym. ovat hyvin monikielisiä.

Orwell kommentoi_ 19. toukokuu 2017 19:16

Moniko siellä joutuu opiskelmaan pakkoruotsia?

pekka saarinen kommentoi_ 19. toukokuu 2017 19:21

Ja Epygtissä lapsetkin puhuvat arabiaa...

teuvomast kommentoi_ 19. toukokuu 2017 19:28

No mikäs on maailmanhuonoin kansa oppiin kieliä no Ruotsalaiset eivät ole oppineet Suomea 300 vuodessa ja suomen kieli ei ole vaikeaa sitä puhuu suomessa ihan pikkulapsetkin .

Mutta asenne ruotsin kieleen heillä on selvästi siinä,  että se on muka herasväen kieli,  vaikka ei ole kun arjalaisen kieliryhmän rumin muunnos . terv tepivaari 

Kari Rönkä kommentoi_ 19. toukokuu 2017 19:43

Suomi on äidinkieleni. Sen hallinnan olen pyrkinyt pitämään korkealla tasolla.

Englanti oli päivittäinen työkieleni vuosia ja taas vuosia. Sillä olen tullut täysin toimeen ja saanut sosiaalisissa ympyröissä makeat naurunhymähdykset, kun britit ovat arvailleet jenkiksi, jenkit aussiksi ja aussit britiksi.

Ruotsi oli aikoinaan sujuva, mutta kun sitä ei juuri mihinkään tarvinnut, ei edes ruotsalaisten kanssa tehdyssä yhteistyössä, niin se hiipui sosiaalisen kanssakäymisen asteelle. Tarvittaessa sen kyllä vielä herättäisi, mutta kun ei sitä oikeasti mihinkään tarvitse.

Saksa oli kohtalaisen hyvä, mutta kun sillekään ei löytynyt käyttöä, se hiipui hyvin kankean sosiaalisen kanssakäymisen asteelle.

Sekä ruotsia että saksaa käytin tilaisuuden tullen matkoilla kollegoiden kanssa ihan harrastusmielessä.

Ranskalla olen joskus tullut toimeen Ranskassa arkipäivän asioinneissa jollakin tavalla, vaikka en kyllä sitä oikeasti osaakaan. Italiallakin pärjäsi niukin naukin arkiasioissa Italiassa joskus kauan sitten, mutta siitä nyt on enää pelkkä muisto.

Ranskaa tai venäjää olisin halunnut koulussa lukea, mutta kun ei saanut. Latinaa en tajunnut ottaa, vaikka olisin saanut. Siitä olisi kuitenkin saanut vankan pohjan ranskaan, joka on kuitenkin pohjimmiltaan vulgaarilatinaa, sekä muutamaan muuhunkin kieleen.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot