Keskivahvaa paahtoa
Lomailimme viikon aurinkoisella Kreetalla. Lomaviikon aikana ei taivaalla leijunut yhden yhtä pilvenhattaraa ja lämpömittari tikutti kolmenkympin parempaa puolta joka ikinen päivä.
Ja ettei tämä kuulostaisi matkatoimiston maksetulta mainokselta, niin parvekkeellinen kaksio oli hotellialueen kaukaisemmassa kolkassa ja luvattu ”rannalla” oli sieltä suunnasta ainakin 300 metrin päässä. Parveke oli sivukadulle suoralla zoomauksella paikallisen tavernan keittiöön.
Päivien kuluessa saimme kuitenkin huomata, että sijainti oli verrattavissa viidellä Oscarilla palkittuun elokuvaan.
Saimme seurata paikallisen ”Serranon” perheen elämää aitiopaikalta ja voin kertoa, että siinä perheessä tapahtumaa riitti. Keittiössä kävi aikamoinen huuto ja melske aamusta iltaan ja paikalla hyöri sukua vanhuksista aina lasten lasten lapsiin saakka. Perheen nuoret ja komeat miehet oli pantu tarjoilemaan, tytöt ja naiset keittiöhommiin ja pääkokkina hääri suvun vanhin mies. Viikon aikana pääsimme niin hyvin kiinni tavernan elämään, että moni asia jäi vielä askarruttamaan, kun kotiinlähdön aika tuli.
- Saiko tarjoilijapoika vihdoin omistajan tyttären moponsa kyytiin?
- Tuliko omistajalta isompaakin nuhdetta, kun kokki oli välillä kotona käymässä?
- Miten kävi nuoren kauniin siivoojatytön, joka selvästi piti omistajasta?
- Jäivätkö tarjoilijapojat kiinni hotellin altaalla uimisesta työaikana?
Varsin vaiherikkaan viikon jälkeen olimme lomaamme erittäin tyytyväisiä.
Päivät olimme rannalla, illat vaeltelimme iloisen räiskyvien rantaputiikkien keskellä ostoksia tehden. Päivän ruoka painui aina illan myöhäisiin tunteihin ja valitsimme ravintolan usein upean näköalan perusteella. Henkeäsalpaavat maisemat upeine auringonlaskuineen eivät unohdu milloinkaan. Loppuillat menivätkin aina pikkutunneille asti kreetalaisiin ruokiin ja viineihin tutustuessa.
Loma tuntui todelliselta lomalta. Kiireinen ja aikataulutettu arkielämä haki aivan toisenlaisen kreikkalaisen leppoisan rytmin. Aurinkoenergiaa sai tuhdin latauksen ja mieleen jäi monta ihanaa lomamuistoa.
Paluu Suomeen ja omaan kotiin tuntui viikon jälkeen kuitenkin hyvältä.
Puolet rusketuksesta hävisi lentokenttien Chania-HKI-Vantaa välille; toinen puoli on hyvää vauhtia kuoriutumassa olkapäistä alkaen. Suomen viileämpi kesäsää ei haittaa ollenkaan ja sade tuntuu vilvoittavalta ylellisyydeltä.
Ihanaa kun on kesä!
Ja ettei tämä kuulostaisi matkatoimiston maksetulta mainokselta, niin parvekkeellinen kaksio oli hotellialueen kaukaisemmassa kolkassa ja luvattu ”rannalla” oli sieltä suunnasta ainakin 300 metrin päässä. Parveke oli sivukadulle suoralla zoomauksella paikallisen tavernan keittiöön.
Päivien kuluessa saimme kuitenkin huomata, että sijainti oli verrattavissa viidellä Oscarilla palkittuun elokuvaan.
Saimme seurata paikallisen ”Serranon” perheen elämää aitiopaikalta ja voin kertoa, että siinä perheessä tapahtumaa riitti. Keittiössä kävi aikamoinen huuto ja melske aamusta iltaan ja paikalla hyöri sukua vanhuksista aina lasten lasten lapsiin saakka. Perheen nuoret ja komeat miehet oli pantu tarjoilemaan, tytöt ja naiset keittiöhommiin ja pääkokkina hääri suvun vanhin mies. Viikon aikana pääsimme niin hyvin kiinni tavernan elämään, että moni asia jäi vielä askarruttamaan, kun kotiinlähdön aika tuli.
- Saiko tarjoilijapoika vihdoin omistajan tyttären moponsa kyytiin?
- Tuliko omistajalta isompaakin nuhdetta, kun kokki oli välillä kotona käymässä?
- Miten kävi nuoren kauniin siivoojatytön, joka selvästi piti omistajasta?
- Jäivätkö tarjoilijapojat kiinni hotellin altaalla uimisesta työaikana?
Varsin vaiherikkaan viikon jälkeen olimme lomaamme erittäin tyytyväisiä.
Päivät olimme rannalla, illat vaeltelimme iloisen räiskyvien rantaputiikkien keskellä ostoksia tehden. Päivän ruoka painui aina illan myöhäisiin tunteihin ja valitsimme ravintolan usein upean näköalan perusteella. Henkeäsalpaavat maisemat upeine auringonlaskuineen eivät unohdu milloinkaan. Loppuillat menivätkin aina pikkutunneille asti kreetalaisiin ruokiin ja viineihin tutustuessa.
Loma tuntui todelliselta lomalta. Kiireinen ja aikataulutettu arkielämä haki aivan toisenlaisen kreikkalaisen leppoisan rytmin. Aurinkoenergiaa sai tuhdin latauksen ja mieleen jäi monta ihanaa lomamuistoa.
Paluu Suomeen ja omaan kotiin tuntui viikon jälkeen kuitenkin hyvältä.
Puolet rusketuksesta hävisi lentokenttien Chania-HKI-Vantaa välille; toinen puoli on hyvää vauhtia kuoriutumassa olkapäistä alkaen. Suomen viileämpi kesäsää ei haittaa ollenkaan ja sade tuntuu vilvoittavalta ylellisyydeltä.
Ihanaa kun on kesä!
-
P-M Lifländer kommentoi_ 21. heinäkuu 2009 20:14 - Mukava loma teillä Serranon perheen seurassa, ja säätkin suosivat. Aina se piristää poikeata jossakin lomallaan. Nyt jaksaa taas täällä odotella syksyä ja sateita. Ihana viileys nyt, en jaksa helteessä,koska olen astmaattinen. Mukavaa loppulomaa sulle! P-M
-
PIPSA kommentoi_ 21. heinäkuu 2009 20:16 - Kesähelteet on ihania, mutta en tiedä jaksaisiko sitäkään alvariinsa. Kyllä vuodenaikojen vaihtelu Suomessa on upea asia. On sitten aina mitä odottaa....:)
-
pekka saarinen kommentoi_ 21. heinäkuu 2009 21:33 - Teräviä havaintoja ja hyviä kysymyksiä helteen keskellä.Vastaisin kaikkiin kysymyksiin että ei.Kotona käyvä kokki on niillä rajoilla.Jos tarjoilijapoika haluaa tytön kyytiinsä pitää hankkia tila-auto mihin mahtuvat tytön lisäksi isä,äiti ja isovanhemmat.Moposta loppuu kapasiteetti kesken.
-
Aapeli kommentoi_ 21. heinäkuu 2009 22:04 - No minä voin kurkata kuinka siellä romanssi kehittyy. Meidän porukka menee sinne reilun viikon päästä. Jäikö sinne juomatonta ouzoa?
-
PIPSA kommentoi_ 21. heinäkuu 2009 22:25
-
Vai juomatonta outzoa.........ei tainnut jäädä:):)
Mutta ei huono valinta jos Kreetalle menette, minnepäin?
Serranon perheen huutoa ja melskaamista seuratessa huomaa, että me suomalaiset ollaan kyllä kohtuullisen balansoitunutta kansaa. Yhden "huutotappelun" jälkeen olisi voinut kuvitella, että ketään ei tule seuraavana päivänä töihin - mutta kaikki tuli. Ja niin oli koko porukka taas parasta pataa................
-
Aapeli kommentoi_ 21. heinäkuu 2009 22:30
-
Plataniakseen. Ollaan siellä joku kerta käyty, mutta nyt on ollut muutama vuosi taukoa. Ihan lähelle sitä hienoa hotellia Majesticia. Olikohan se hotelli joku Sunet jne.. En nyt tähän hätään muista.
eiköhän se paikka älämölön perusteella löydy. Tai sitä älämölöä siellä on aika monessa paikassa;)
-
PIPSA kommentoi_ 21. heinäkuu 2009 22:38
-
Ai just Plataniaksessa mekin olimme, Finnmatkat/ hotelli Caldera bay
Voi hitsi..lähtisin kyllä heti uudestaan.
Upein näköala paikka oli illalla ravintola Cosmos........aivan huikeat näköalat illalla kun aurinko laski - kannattaa mennä, mutta pöytä kannattaa varata etukäteen...............
-
Juha U. Aaltonen kommentoi_ 21. heinäkuu 2009 23:11 -
Kiva Pipsa että viitsit vielä kotiin tulla. Elämä noilla rannikoilla on kivaa. Siellä ihmistä palvellaan,
Mutta se ouzo. Kylmän viileää. Anis juomaa.
-
PIPSA kommentoi_ 21. heinäkuu 2009 23:18
- Noh kun sanottiin, että pitää juoda tarpeeksi, että pysyy nestetasapaino balanssissa.....:):) ja sitä on oppinut tekemään niin kuin sanotaan.
-
Juha U. Aaltonen kommentoi_ 21. heinäkuu 2009 23:23
- Jos Pipsa näillä sivuilla mikään pitää paikkaansa, niin Sinua ei saa opettaa, tai et opi-:))
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2009 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon